Siitä huolimatta, että Descartes kyseenalaisti kaiken ja Hume kehitti "giljotiinin". Loogisella järjellä tämän pitäisi olla täysin mahdotonta ja ristiriita, sillä loogisten ja hyvin rationaalisten ajattelijoiden kuten Descartesin ja Humen ei tulisi uskoa Jumalaan. Jumalaan uskominen on siis oltava kummankin filosofin tekemä suuri virhe!
Filosofit Rene Descartes ja David Hume uskoivat Jumalaan
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainakin Descartes oli noista filosofinen ääliö, vaikka olikin matemaattinen nero.
Toinen matemaattinen nero, Leibniz, ei ollut kummoinen filosoofi hänkään.
Kolmas matemaattinen nero, Newton, osoittautui herkkäuskoiseksi humpuukimaakariksi vanhemmalla iällään.
Niin että pysyköön suutari lestissään.
Newtonia on täällä käsitelty asiallisemmin ja paljon. Tietysti vakkaritrolli on siitä aina vetänyt herneen nenäänsä.
Kuule nyt hihhuli: David Humen tekeminen uskovaiseksi on samanlaista kuin mormonien touhu, jossa ne käyvät kirkonkirjoista kastamassa kuolleita omaan seurakuntaansa.
Kannattaa lukea alla oleva, ja varsinkin osio Writings on religion
https://en.wikipedia.org/wiki/David_Hume#Writings_on_religion
Hume ei todellakaan sulje jumala-mahdollisuutta pois, mutta ei häntä silti uskikseksi voi luokitella.
Filosofitkin ovat vain ihmisiä, joten ei ole mikään ihme, jos niistäkin löytyy uskovaisia.
Tietenkin suomi24:n anonyymit ateistit ovat paljon fiksumpia kuin yksikään nero, tietävämpiä kuin kaikkitietävä, parempia kuin täydellinen hyvyys (Jumala).
Uskoa kun voi mihin tahansa järjettömyyteen logiikan vastaisesti.
On hihhuli kuule tosi vaarallista ajatella läpi taivastonttu, jota kaikkivoivaksi, kaikkitietäväksi, rakkaudeksi, hyvyydeksi jne. kutsutaan, sillä se tuppaa tekemään ihmisestä ateistin! 😀
Molemmat filosofit elivät aikana jolloin mitään uskonnonvapautta ei tunnettu, kiitos kristinuskon ja kirkon. Jos ei halunnut päätyä kirottuna kerettiläisenä kidutetuksi ja polttoroviolle, oli pakko olla ainakin julkisesti uskovinaan siihen mihin oli pakko uskoa. Muuten saattoi käydä kuten samoihin aikoihin eläneelle Giordano Brunolle, joka poltettiin elävältä torilla vuonna 1600.
Newtoninkin olisivat lähimmäisenrakkautta pursuavat kristityt polttaneet elävältä, jos heille olisi selvinnyt että tämä olikin oikeasti areiolainen okkultisti, minkä kerettiläisyyden tämä viisaasti piti visusti salassa.
Täälläkin hihhulit ovat väittäneet että Newton oli uskovainen vaikka Newtonia ei kiinnostanut kristittyjen valheet ja Raamatun tekstit pätkääkään. Newton käytti mieluummin koko elämänsä sekulaariin tieteeseen ja varsinkin painovoiman tutkimiseen.
Niin, voihan ollakin että Descartes ja Leibniz oli sillä tavalla ovelia, että esittivät niin pöljiä jumaltodistuksia, että jokainen älyllinen siihen aikaan oivalsi, että tässä nyt pistetään halvalla vain uskovaisia, ja samalla vältetään polttorovio ja peukaloruuvi.
"Ajattelen; olen siis olemassa!" Hah hah haa!!!
Monadien monadi! Hah hah haa!!!
Et ole ilmeisesti lukenut ateistien vastauksia aiheesta. Newton oli todellakin uskova, mutta hän oli areiolainen, joka uskoi että nykyinen Raamattu on täynnä väärennöksiä.
Tuo "Ajattelen, olen siis olemassa" ei sovi ainakaan uskoville.
Uskovien tunnuslause kun on "En ajattele, joten Jumala on olemassa".
Uskovaiset eivät osaa ajatella koska heillä ei ole edes pään sisällä aivoja.
Mene nukkumaan.
Descartes plagioi ja hänet tunnetaan heitosta ajattelen siis olen, mikä ei ole hääppöinen ymmärrys olemassaolosta yhtään henkisemmälle ihmiselle.
Descartesin mielestä ainakaan kylmyys ei ollut harhaa, kuten eläinten tuskanhuudot vivisektiossa, koska makasi uuninpankolla.