Olen ollut sairaalassa jo melkein puoli vuotta ja olen ajatellut karkaavani ulkomaille. Tietääkö kukaan onko kannattavaa ja miten nopeasti minut uloskirjattaisiin?
Kannattaako karata pakkohoidosta?
Anonyymi
342041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei se silloin ole karkaamista, jos virallisesti uloskirjataan hoidosta.
Karkaaminen on suunniteltava tarkkaan. - On se varmaan yksi järkeenkäypä vaihtoehto, jos katsot ettet saa sinulle sopivaa apua sieltä missä sinua nyt hoidetaan, ja jos olet pakkohoidossa, eli et voi itse päättää asiasta.
Mielestäni psykiatrinen pakkohoito pitäisi kieltää Suomessakin lailla. YK on 2014 kieltänyt psykiatrisen pakkohoidon, mutta Suomi ja muut jäsenvaltiot eivät ole tehneet lainsäädäntöönsä (mielenterveyslaki, potilaslaki) YK:n edellyttämiä muutoksia:
https://www.ohchr.org/en/hrbodies/crpd/pages/gc.aspx
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16197483/yk-on-kieltanyt-psykiatrisen-pakkohoidon
Olen ymmärtänyt niin että mikäli ei ole vaarallinen ja/ tai oikeuden määräyksestä syyntakeettomana rikoksentekijänä hoidossa saa monesti olla rauhassa kunhan paon jälkeen ilmoittaa lopettavansa hoitosuhteen tällöinhän sairaalan vastuu päättyy.
Riippuu sairaalasta. Käytännössä jotkut hoitotahot painostavat psykoosidiagnoosilla hoidettua, kotiutettua potilasta jatkamaan avohoidossa. Ottamaan lääkkeitä ja käymään hoitoneuvotteluissa, ja päästämään kotihoitoryhmän kotiinsa. Jos he eivät tähän suostu, uhataan ottaa osastolle. Tiedän ihmisiä, joille tätä tapahtuu. Käytäntö on potilaslain ja mielenterveyslain vastainen, mutta lääkärit tulkitsevat lakia omalla tavallaan.
Keino millä kotiutettua potilasta voidaan uhata, on siis tehdä tarkkailulähete psykoosiepäilyn perusteella. "Epäily" pitäisi perustella lääketieteellisesti, mutta Valvira ja muut valvovat tahot eivät käytännössä vaadi perusteluilta juuri mitään. Lääkäri saa esittää arvelujaan ja subjektiivisia oletuksiaan ilman, että kukaan kritisoi. Myös henkilön "vaarallisuus" itselle tai muille pitäisi lain mukaan osoittaa, mutta käytännössä ei tarvitse. Sen oletetaan automaattisesti seuraavan psykoosiepäilystä. Kuten sekin lain vaatima ehto, että ilman hoitoa sairaus pahenee. Näinhän ei aina suinkaan käy, vaan todellisuudessa "sairaus" pikemminkin pahenee sairaalahoidossa monen kohdalla.
Laki on aika hyvä, mutta sen toteuttaminen päin P**:tä. Anteeksi kielenkäyttöni .
Niin, ja tiedän erään, joka karkasi sairaalasta, matkusti toiselle paikkakunnalle, vuokrasi sieltä asunnon eri nimellä (yksityinen vuokranantaja ei kysynyt henkkareita), ja asui siellä useita vuosia. Sairaala ei etsinyt häntä, ja hän sai olla rauhassa. Myöhemmin hän muutti takaisin kotipaikkakunnalleen omalla nimellään, ja sai edelleen olla rauhassa. - Hänellä sattui olemaan varaa tällaisiin muutto-ym. operaatioihin, hän oli siitä onnekkaassa asemassa. Moni hoidettavahan on ihan toimeentulominimillä, ja ehkä edunvalvonnassakin, seurauksena pitkästä "potilasurastaan", jossa ihmiseltä viedään usein identiteetin lisäksi vähitellen rahatkin, eli taloudellisen toimeentulon ja itsenäisyyden edellytykset. - "Auttamisen" nimissä.
Kyseinen henkilö oli ollut vuosia mielenterveysjärjestelmän piirissä, sairaalan suljetulla osastolla ja avohoidossa, ja tiesi toimintatavat. Hän laskelmoi sen vuoksi. Hän tiesi, ettei todennäköisesti saisi olla rauhassa ja lääkkeettömänä sen jälkeen kun hänet kotiutettaisiin.
Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta laki on oikeasti se ongelma.Mielenterveyslaki VELVOITTAA lääkäriä kirjoittamaan tarkkailulähetteen jos on aihetta epäillä pakkohoitokriteerien täyttyvän, kun taas mitään sanktioita ei lääkärille tule turhaan kirjoitetusta lähetteestä, voi vain arvata kumpaan suuntaan lääkäri mieluummin erehtyy.
Voi sua ja sun lapsellisia juttujasi. Miksi ketään pidettäisiin sairaalassa tai hoidossa vastoin tahtoaan, jos hän on kyllin terve esim etsimään ja vuokraamaan itselleen asunnon? Siitähän ei olisi mitään hyötyä kenellekään? Tahdonvastainen hoito koskee ainoastaan tapauksia, jotka ovat todellinen vaara ympäristölleen esim. vakavasti psykoottiset ja harhaiset, jotka vaikkapa harhoissaan kuvittelevat olevansa tuli, jonka täytyy polttaa koko maailma.
Ikävää, että elämälläsi ei ole muuta sisältöä kuin tällaisten lapsellisten tarinoiden keksiminen. No eihän näistä mitään haittaakaan ole. Lähinnä hyvät naurut ja myötähäpeä ja sääli sinua kohtaan.
"Tahdonvastainen hoito koskee ainoastaan tapauksia, jotka ovat todellinen vaara ympäristölleen esim. vakavasti psykoottiset ja harhaiset, jotka vaikkapa harhoissaan kuvittelevat olevansa tuli, jonka täytyy polttaa koko maailma."
Voitko todistaa että tämä toteutuu käytännössä?
"Tahdonvastainen hoito koskee ainoastaan tapauksia, jotka ovat todellinen vaara ympäristölleen esim. vakavasti psykoottiset ja harhaiset, jotka vaikkapa harhoissaan kuvittelevat olevansa tuli, jonka täytyy polttaa koko maailma."
Voitko todistaa että tämä toteutuu käytännössä?
Millä perustein laki on hyvä? Kaikki psykiatriassa perustuu mielivaltaan. Ei ole mitään objektiivista millä mitata onko joku mielisairas tai ei. Mielisairaus on mielipideasia.
Mielenterveyslaki ei kuulu vapaaseen oikeusvaltioon. Sellainen tulee kumota ilman selittelyitä.
Erittäin hyvä pointti!
Yhdysvalloissahan tilanne on niin paha, että psykiatrit ovat oman etunsa näkökulmasta käytännössä pakoitettuja kirjoittamaan vangitsemismääräys, jos henkilö edes mainitsee mitään kuolemaan liittyvää. Jos he eivät kirjoita vangitsemismääräystä ja henkilö tappaa itsensä tai jonkun muun, kyseistä psykiatria pidetään tapahtuneesta vastuussa! Se on täysin älytöntä, mutta näin siellä asia menee lain edessä. Jotkut psykiatrit ovat saaneet omaisilta oikeushaasteita ja joutuneet maksamaan useita miljoonia dollareita korvauksia! Tästä typeryydestä laissa seuraa, että oman persuksensa turvaamiseksi psykiatrit laittavat kaikki telkien taakse summan mutikassa, jotta heille ei itselleen käy huonosti. Asianomainen on itse vastuussa omasta käytöksestään: siitä, että ei vahingoita muita. Itsemurha taas on niin ikään jokaisen oma päätös. Ei toisen hengissä pitämisestä voi kukaan ottaa vastuusta oman elämänsä päättämisestä puhuttaessa.
Idioott*. Eihän ketään saa vangita sillä perusteella, että hän ei osaa etsiä itselleen asuntoa.
Ei pidä paikkaansa, että tahdonvastainen psykiatrinen käsittely koskee vain tapauksia, jossa henkilö on vaaraksi muille. Henkilö voidaan sulkea laitokseen lukuisista muista syistä. Mitä tulee muille vaaraksi olemiseen, jos joku henkilö on vaaraksi muille kuuluu asia poliisille. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään. Näin siis sivistysvaltiossa olisi.
Tässä on yksi vain esimerkki siitä millaisia ihmisiä pakkohoitoon laitetaan ja kuinka heitä kohdellaan.
https://www.studio55.fi/tositarina/article/ilonan-kauhukokemus-pakkohoidosta-vain-16-vuotiaana-suljetulle-osastolle/137798#gs.v2ro40
Tuo tarina on psykiatrian arkipäivää. Todella hyvin tulee esiin sekä mielivalta että miten mielivaltaa käytetään ja miten avuton psykiatrinen vanki aina on.
Kyseinen äiti ei ymmärrä, että psykiatriassa ei ole olemassa oikeita tai virheellisiä diagnooseja. Psykiatriassa kaikki perustuu mielipiteisiin.
"Mielenterveyslaki VELVOITTAA lääkäriä" Niinhän se velvoittaa, Lääkäri on puun ja kuoren välissä. Moni heistä varmaan ajattelee aidostikin hoidettavan - yleensä kuitenkin jollain tapaa vaikeuksissa olevan ihmisen - parasta, kun pelkää jotain voivan sattua. He myös pelkäävät oman uransa puolesta, jos eivät noudata kaikkia varovaisuuspykäliä viimeiseen saakka. Kuitenkin pitäisi ottaa huomioon se, että pakkohoito traumatisoi ihmisiä niin paljon, että mahdolliset hoidolliset hyödyt usein mitätöityvät. Varovaisuusperiaatetta pitäisi noudattaa tästäkin näkökulmasta.
Lain mukaan myös "saatavilla oleva avohoito" pitäisi ensin harkita, ennen kuin lähettää ketään hoidolliseen vankeuteen. Käytännössä mitään tilanteeseen sopivaa avohoitoa ei sillä hetkellä useinkaan ole tarjolla ( - vaikka voisi olla, jos mielenterveyspalveluja kehitettäisiin tällaisten tilanteiden varalta!) Lääkärillä pitäisi olla myös aikaa tutkia ja selvittää tilannetta, ja kuunnella potilasta enemmän kuin se 15-30 minuuttia mikä yleensä näihin päätöksin esim. terveyskeskuksessa käytetään.
Osoitan syyttävän sormeni kuitenkin suoraan myös lääkäreihin. Heillä olisi asemassaan mahdollisuus parempaan kuin mitä nyt tekevät. Piittaavat potilaistaan liian vähän.
Lääkäreille pitäisi lailla säätää jokin sanktio turhaan kirjoitetusta tarkkailulähetteestä. Ja potilaille oikeus saada vahingonkorvausta väärin perustein määrätystä tarkkailujaksosta. Sehän on käytännössä vapaudenriisto, yleensä vahvasti traumatisoiva.
Anonyymi Tänään 12:32
"Niin, ja tiedän erään, joka karkasi sairaalasta, matkusti toiselle paikkakunnalle, vuokrasi sieltä asunnon eri nimellä"
Lisään tähän edellä kirjoittamaani tositapaukseen, että se varsinainen laukaiseva tekijä mikä hänet sai tekemään karkaamispäätöksen oli, että hänelle oli suunniteltu laittaa aiempaa vahvempi lääkitys. Hänellä oli silloin jo joitakin, en muista enää mitä lääkkeitä, mutta oli ilmoitettu että kokeiltaisiin jotain vielä vahvempaa "koktailia." Hän oli sen verran viettänyt aikaa laitoksissa, ja joutunut käyttämään erilaisia psyykenlääkkeitä, niin neuroleptejä, masennuslääkkeitä kuin muitakin (yleensähän niitä määrätään pitkäaikaispotilaille aika lailla päällekkäin ja sekaisin, diagnoosista riippumatta) että arvioi, ettei se uusi lääkitys olisi hyvä juttu.
Sitten hän siis teki sen lähtöpäätöksen, kun koki että vielä pystyi. Ja hänellä oli sellainen harvinainen säkä, että pankkitilillään oli juuri sen verran varoja. - Eihän siihen muuttoon ja uuden elämän aloittamiseen vieraalla paikkakunnalla niin hirveitä summia tarvita, jos on työssäkäyvä ihminen, mutta harvalla laitosasukkaalla on. Hänellä sattui silloin olemaan kuitenkin. Tiedän myös syyn, miksi oli, se liittyi hänen perhetilanteeseensa, mutta ei siitä tässä enempää.
Anonyymi
Tänään 12:02
"Tässä on yksi vain esimerkki siitä millaisia ihmisiä pakkohoitoon laitetaan ja kuinka heitä kohdellaan.
https://www.studio55.fi/tositarina/article/ilonan-kauhukokemus-pakkohoidosta-vain-16-vuotiaana-suljetulle-osastolle/137798#gs.v2ro40"
Tämä 16-vuotiaan Ilonan kertomus vastaa monessa kohtaa sitä, mitä olen kuullut useilta ihmisiltä, jotka tunnen henkilökohtaisesti, ja jotka ovat olleet psykiatrisessa pakkohoidossa.
Anonyymi
Tänään 12:02
Sä oot niin hauska..... työssäkäyvä ihminen ja oli sun tarinan mukaan pakkohoidossa?? Lähtee aamulla pakkohoidosta työmaalle ja sitten tulee töitten jälkeen taas illalla pakkohoitoon ja sitten karkasi tästä PAKKOhoidosta? Sulla taitaa alkaa todellakin iso pyörä heittämään. Ehheh järki lähtee kirkuen......
Et sitten osaa lukea. Henkilö, josta kerroin, oli pitkäaikaisessa hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Hänellä sattui perhetilanteensa vuoksi olemaan taloudellisia mahdollisuuksia muuttaa asumaan itsenäisesti vuokralle toiselle paikkakunnalle, lähdettyään luvatta sairaalasta. Harvalla psykiatrisella pitkäaikaispotilaalla on tällaista mahdollisuutta, koska he ovat yleensä toimeentulominimillä.
Köyhyys on muuten tilastojen mukaan suurin psyykkistä sairastumista selittävä yksittäinen tekijä.
Anonyymi
Tänään 12:02
Myös yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja suuret tuloerot korreloivat mielenterveysdiagnoosien määrään kansainvälisissä tutkimuksissa.
Anonyymi
Tänään 12:02
Tuollaiset tarinat ainoastaan sekoittavat jo ennestäänkin sairaiden päät. niitä ei pitäisi esille tuoda somessa, koska ovat usein hyvin liioiteltuja.
On kyllä järkyttävää, että Nyky-Suomessa voi psykiatri passittaa kenet vain pakkohoitoon! Menkööt itse sinne!
Keskiajan mallia tämä!
Jumala rankaisee mulkvistipsykiatreja. :-D Onneksi.
Mutta sitä vartenhan psykiatria ja psykiatrit ovat olemassa.
Ihmiset jauhaa täällä niin paljon paskaa etten ihmettele jos heille pakkohoitoa napsuu.
Olin henk koht vuosien 2008-2015 välisenä aikana pakkohoitolähetteellä useita kertoja. Lyhyin reissu oli 11 päivää ja siitäkin vapaaehtoisesti loput 6 vuorokautta.
Pisin reissu oli 1081 päivää.
Nykyään avohoidossa ja saan vaikuttaa lääkitykseen.
Lain mukaan voin myös kieltäytyä lääkärin tarjoamasta hoidosta kuten kuka tahansa muukin.
Aloitukseen vinkkinä että sieltä sairaalasta pääsee pois parissa kuukaudessa kun nielee ylpeytensä, ottaa lääkkeensä ja mikä TÄRKEINTÄ lopettaa AGITAATION EIKÄ AGITOIDU.
Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä että alkaa kohdella kunnioittavasti henkilökuntaa sekä muita potilaita sekä osallistuu tarjottuihin aktiviteetteihin. Tarjottuihin lääkityksiin suhtautuu neutraalisti ja kuvailee vaikutukset sekä mahdolliset sivuoireet mahdollisimman tarkkaan.
Agitaatio tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että kaikki omat ideologiat ja mielipiteet jättää sanomatta niille lääkäreille ja hoitajille. Jos esimerkiksi kokee syvää yhteyttä henkimaailmaan niin se ei ole sairaus eikä sitä pidetä sairautena PAITSI jos potilas yrittää käännyttää tai vakuuttaa hoitohenkilökuntaa siitä että yhteys henkimaailmaan on totta.
Esimerkkinä hyvästä lähestymistavasta aiheeseen voisi olla lause "Jokaisella on oma uskonsa ja omat motiivinsa, minun tavoitteeni on hyväksyä ne kaikki"
Jos on pakkohoidossa päihteiden takia niin silloin riittää että saat luvat kauppaan ja pistät juoksuksi. Virka-apua pyydetään ja ne lakkaa viikon parin sisään etsimästä. Jokainen saa vapaasti dokata itsensä hengiltä kunhan ei pyöri kylillä päissään.
Sivuoireita ei kannata kuvata, koska ne tulkitaan hulluuden pahentumiseksi mistä seuraa vankeusajan pidentyminen ja annosten nosto.
Jauhaa *askaa? Se on totta, että ulos pääsee vain vetämällä hyvää teatteria ja pimittämällä näkemyksensä, ajatuksensa, tunteensa, kaiken.
No näkeehän sen noista kommenteista että suurin osa on ihan syystä hoidossa ja keinot vapautua sen mukaiset.
Kyllä kyllä, jos ei hyväksy omaa pahoinpitelyään niin silloin täytyy päässä viirata. Ja jos yrittää pakoon pahoinpitelijöiltään, on sekin osoitus siitä miten päässä viiraa. Eivät ihmiset selvästikään ymmärrä omaa parastaan.
Ei niitä lääkkeitä ole pakko syödä. Ne voi lopettaa heti kun pääsee avohoitoon.
Ja sitten työelämään tai opiskelemaan.
Mut jos ei pysty siihen niin silloin on...?
"Ei niitä lääkkeitä ole pakko syödä. Ne voi lopettaa heti kun pääsee avohoitoon."
Kuten edellä oli jo puhetta, tämä ei ole totta aina. Joidenkin kohdalla - ja se riippuu siis kunkin hoitopaikan käytännöistä, jotka taas riippuvat lääkäreistä - asia menee niin, että luodaan pysyvä uhka "jos et suostu ottamaan lääkkeitä, joudut osastolle". Tämä uhka saatetaan toteuttaakin, ja kun se kerran on toteutettu, ihminen ymmärtää kyllä pelätä lopun ikänsä.
Tarkkailulähetteeseen tarvii niin hirveän vähän perusteluja. "Psykoosiepäily" on yhtä helppo kursia kokoon kuin arvelu, että taivaalla on vähän yläpilveä... Käytännössä psykatriassa se voi tapahtua esimerkiksi niin, että tulee pieni kiihtynyt sananvaihto lääkkeiden käytöstä kotihoitokäynnillä. Hoitaja tulkitsee vertauskuvalliset ilmaisut "harhaisiksi" ja kiihtymyksen psykoottiseksi maniaksi ja päättää, että potilaan "turvallisuus" edellyttää "arvion" tekemistä sairaalaoloissa. Sitten ollaankin jo sujuvasti ambulanssissa ja sen jälkeen osastolla.
Tai niin, että hoitohenkilökunta vähän "juttelee" potilaan omaisten kanssa. (Verkostohoitoa, nääs!) Nämä jos huomaavat jotain pikkuisen tavallisuudesta poikkeavaa, ovat saaneet ohjeen ottaa heti yhteyttä 112:een. Ja sitten ollaan taas sairaalassa...
Joka paikassa ei siis kuitenkaan toimita ihan näin, vaan on paikkoja, joissa noudatetaan paremmin lakia. Mutta tämä herkkä-liipasin-todellisuus ja sumutus-todellisuus on totta monille, jotka tunnen henkilökohtaisesti, joten tiedän heidän tilanteensa ja että tätä tapahtuu. Tähän tilanteeseen joutuneet ihmiset elävät jatkuvasti pelossa, ja siinä tiedossa, että heillä ei enää ole itsemääräämisoikeutta eikä sen mukana monia muitakaan oikeuksia.
Kotirauha on heille haave vain.
Ja miksi näin - siis se yksittäinen ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa ihmisen siirtymisen tähän "kategoriaan", on psykoosidiagnoosi. Joku niiden variaatioista. Kun kerran lätkäistään ihmiselle se, tapahtuu taikurin sauvasta HUPS: et koskaan ole enää normaali ihminen normaalissa maailmassa, jossa sinulla olisi jotain oikeuksiakin. Se on niin pelottavaa, että moni kehittää välittömästi ns. tukholmansyndrooman. Ja moni sivustakatsojakin, kuten esimerkiksi minä. On tuskallisen raskasta tukea heitä, kun ei voi oikein mitään.
Ihmisoikeudet pitäisi palauttaa kaikille. Ei vain teoriassa.
Anonyymi
Tänään 12:02
Juuri näin. Olet hyvin perillä todellisuudesta.
Miten tarinasi jatkuu? Tajusi yks iltapäivä että ei tartte mennä aina töitten jälkeen sinne PAKKOhoitoon? Ja meni ja vuokrasi asunnon Jaska jokusena sieltä toiselta paikka kunnalta (vuokran antaja ei epäilly mitään kun ehti hankkia väärennetyn passin tässä välissä huom) ja sitten muutti taas. Miten tää tarinan pää henkilö pystyi käymään siellä töissä sieltä eri paikkakunnalta? Vai muuttiko niin lähelle? Mutta jos muutti lähelle niin eikö joku tuttu sattunu koskaan vastaan ja paljastanu sen Jaska Jokusen? Keksi äkkiä jatkoa, en kestä tätä jännitystä! Saiko kenkää töistä vai jatkoiko töissä ja paljastiko joku sen että nimi ei ole tuo JJ?
Onko mahdollista että jos karkaisin Ruotsiin, Suomen poliisi tekisi etsintäkuulutuksen Ruotsin poliisille ja he etsisivät miinut ja toimittavaisivat takaisin sairaalaan? Haluan vapauteni takaisin ja eroon hirveistä lääkkeen sivuvaikutuksista :(
Ei. Ei sinua kukaan aktiivisesti etsi, pari päivää katselevat ja se on siinä. Minun huonekaveri karkasi ja koskaan ei tullut minun aikana takaisin. Yöllä lähti ikkunasta (2. kerros) ja yökierroksella hoitaja huomasi asian, minut siirrettiin toiseen huoneeseen ja paikalle tuli poliisit koiran kanssa eli kai ne lähti jälkiä etsimään mutta kuten sanoin niiden viikkojen aikana ei takasin tullut joten ei häntä myöskään kaiketi erityisemmin etsitty.
Kannattaa tehdä itsemurha.
Junan alle voi hypätä ilomielin.