Raamattu on likipitäen loppuun kulunutta fantasia kirjallisuutta nykyaikana. Eikä se myöskään anna tai edusta meille suomalaisille tällä hetkellä juurikaan mitään muuta, kuin loppuun kuluneita fraaseja ja myyttisiä tarinoita antiikin kaukaisuuksista. Kirjan vertauskuvatkaan eivät stimuloi ainakaan omia aivojani enään yhtään, koska kukapa meistä ei olisi niitä samoja lausahduksia pyöritellyt päässä ristiin rastiin jo tuhansia kertoja. Siksipä kysynkin juuri sinulta miksi et sinäkin lukisi Kalevalaa, ottaen sieltä vielä mielenkiintoisia eettisiä ja moraalisia elämänohjeita ja opetuksia elämän kiemurteleville poluille, joita ko. teos on täpösen täynnä sopien ja muistuttaen meitä samalla vahvoista perinteistämme, kansallisuudestamme, ylpeästä suomalaisuudestamme. Onhan Kalevala vastaavasti Suomen kansalliseepos niin kuin raamattu Israelin.
Jos siis olet kyllästynyt ja nääntynyt raamatun jo hieman väsyneisiin ajatuksiin kuitenkin tarviten ja janoten jotain, joka paikkaa henkevää ajatteluasi, niin lue ja mieti ihmeessä Kalevalan antamia viisaita ja vaativia vertauskuvia ja elämänohjeita, jotka ovat jopa korkeatasoisempia kuin raamatussa.
Itse olen sitä mieltä, että olisi muutenkin korkea aika nostaa meidän suomalaisten omaakin kirjallista ja hengellistä kulttuuria suuresta suonsilmästä. Väinämöinen edustakoon suomalaisille 2000-luvun Kristusta.
Jos siis olet kyllästynyt ja nääntynyt raamatun jo hieman väsyneisiin ajatuksiin kuitenkin tarviten ja janoten jotain, joka paikkaa henkevää ajatteluasi, niin lue ja mieti ihmeessä Kalevalan antamia viisaita ja vaativia vertauskuvia ja elämänohjeita, jotka ovat jopa korkeatasoisempia kuin raamatussa.
Itse olen sitä mieltä, että olisi muutenkin korkea aika nostaa meidän suomalaisten omaakin kirjallista ja hengellistä kulttuuria suuresta suonsilmästä. Väinämöinen edustakoon suomalaisille 2000-luvun Kristusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamattu on satukirja, niille joilla ei ole elävää uskoa, jonka avulla tulkita Raamattua. Ihminen jolla ei tätä elävää uskoa ole, kaikki satukirjat ovat samanarvoisia. (Raamattu, Aku Ankka jne.) Raamatusta ei siis ole kovinkaan paljon hyötyä, ennenkuin saa elävän uskon sydämelleen. Elävä usko saa ihmisen näkemään Raamatun oikeassa valossa. Raamatun sanoma on salattu viisailta ja oppineilta. Vain parannus voi avata silmät näkemään.
Elävän uskon voi saada, myös Kalevalaan. Tärkeintä uskossa on se, että se ei vaikuta haitallisesti mihinkään ympäristössämme ajatellen aina yksilöistä lähtien koko yhteiskuntaa ja, että se ohjaa ihmistä moraalisesti ja eettisesti oikein ja yhteiskunnan muokkaamien opasteiden mukaisesti. Tärkeintä ei ole siis se onko Väinämöinen vaiko Jeesus johdattamassa sinua hyvään. Jos ko. henkilön johdattajana toimii Väinämöinen olkoon niin.
Sama kun esittäisit masturbointia hyvän rakkaus- ja seksisuhteen vaihtoehdoksi. Ei millään muotoa.
Jos ette usko niin muistakaa en anna lahjoja ensi vuonna, ja en vie teitä taivaaseen poroillani.
On aika pinnallista tulkita Raamattua vain eettiseltä ja moraaliselta kannalta. Loppujen lopuksi jokainen Raamatun vertaus kirkastaa kristinuskon vanhurskauttamisoppia. Tätä aspektia ei ole missään muussa etiikan oppikirjassakaan.
Olen jargonin kanssa samaa mieltä jälleen.
Yhteisöllinen etiikka ja yksilön moraaliset ratkaisut nousevat tosin kyllä hyvästä maasta, jos Raamattu on niihin vaikuttanut. Se ei kuitenkaan riitä sielun pelastukseen, joka lienee kullekin se keskeisin asia elämässä (ellemme edelleen ole tilassa, jossa petämme itseämme loputtomiin).
Ihmisen omia tekoja ja niiden riittävyyttä korostavat ovat samalla välttämättä vesittämässä ristiä ja Kristuksen pelastustyötä. Tämä on valitettavasti sielunvihollisen alulle panemaa työtä, jolle ei loppua näy niin kauan kuin me annamme itsemme tulla petetyiksi.
Raamattu on todellakin paljon enemmän kuin Opas hyvään elämään. Se on meille jokaiselle opas ainoaan tosi Elämään. Kun katsot ristiin, sen takaa näet aina tyhjän haudan! Sen em. taho haluaa Jumalaa etsiviltä ihmisiltä loppuun saakka piilottaa. Sille ainut hyvä ihminen on paatuneena kuollut ihminen, joka ei saa elää Jumalan yhteydessä. (Se taas johtuu sen omasta kateudesta ja karkottamiseen johtaneesta kapinastaan.)
Hyvien töiden tekeminen on aitoa vasta, kun se nousee uskon aikaansaamasta ilosta ja kiitollisuudesta. Muuten motiivina on oman kilven kirkastaminen, sanotaan sitä sitten vaikka suotuisaksi karmaksi.