Stallarit riehuvat täällä ja nimittelevät porvareita lahtareiksi ja riistäjiksi. Neuvostoliitossa tavallien kansa kärsi kurjuutta ja nälkää, kun Stalin ja kaverit elivät etuoikeutettua elämää yltäkylläisyydessä, shotsin lomineen ja datshoineen. Nyky venäjä puolestaan on jo irvikuva. Keskimääräinen palkka on 160e kk samalla kun olikarkit ja putlerin kaverit kylpevät rahassa. Venäjä on pahempi kuin länsimaat.
Hupaisaa...
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Stallarit ovat nykyisin liittoituneet muutamien muiden "kaikenvastustajien" kanssa. Näillä on E. Tuomiojan motto eli Suomen armeijaa, USAa ja EEC:tä herjaten yhdessä Kremlin kanssa eteenpäin!
Stallari on taas hiljaa, kipeää faktaa esillä.
Pitäisikö täällä olla enemmän pöhvelismiä, Hitlerin taiteen ja Mengelen tutkimusten ylistämistä.
Sehän on sinun, Tarkkis-poika, ja muiden peruskoulupudokkaiden erikoisalaa.
Anna palaa vaan.
Pistä vaikka kaikki kolme sinulle opetettua lausetta tulemaan kerralla!
HeHe! Ei niitä ole kukaan ylistänyt!
Haluatko todistaa, ettet valehtele? Tuopa referaatti edes yhdestä moisesta 'ylistyksestä'?
Ja arvaan etukäteen; tuomatta jää!
Porvari yrittää mollata työläisten valtiota. Neuvostoliitossa oli korkein tuotanto , täydellinen tasa-arvo (naisyenpäivä), parhaat kulutustavarat, avaruusohjelma. Riistokapitalismi ei pysynyt edistyksen kelkassa.
täydellinen tasa-arvo (naisyenpäivä)
TODELLISUUS naisen asemasta itänaapurissa:
Seksismi perintönä (Anna.Lena Lauren, Moskovan kirjeenvaihtaja)
Miksi seksismi voi yhä hyvin maissa, jotka joutuivat kommunistivallan alle?
Syy löytyy Neuvostoliitosta, jossa naisten ongelmista vaiettiin.
Ei ole sattumaa, että juuri Viron populistipuolueen puheenjohtaja Mart Helme nimitteli Suomen pääministeriä Sanna Marinia (sd) myyjätytöksi. Vaikka Helme inhoaa Neuvostoliittoa, hänen lausuntonsa kertoo juuri Neuvostoliiton perinnöstä!
Virallisesti tasa-arvo oli Neuvostoliitossakorkeassa arvossa. Naisia koulutettiin insinööreiksi ja ratikkakuljettajiksi. Perustettiin päiväkoteja ja laaja verkosto niin sanottuja kruzokeja, kerhoja, joissa lapset kävivät koulun jälkeen, jotta heidän äitinsä pystyivät käymään ansiotöissä.
Kuvioon ei kuitenkaan kuulunut, että miehet laittaisivat ruokaa, siivoaisivat tai tiskaisivat. Naiset tekivät työtä sekä kotona että sen ulkopuolella.
Puoluekomiteoiden ja korkeiden neuvostojen jäsenet olivat melkein poikkeuksitta miehiä. Jos naisille annettiin vastuuta, sitä sai ainoastaan perhe- ja sosiaalipolitiikassa.
Naisten tarpeet olivat Neuvostoliitossa joko toissijaisia tai olemattomia. Maa, joka pystyi lähettämään ihmisen avaruuteen, ei osannut valmistaa edes kuukautissuojia.
Neuvostoliiton suhtautuminen naisiin on syy siihen, miksi seksismi voi yhä hyvin maissa, jotka joutuivat kommunismin vallan alle. Niissä on vasta alussa tasa-arvotyö, jota pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on tehty vuosikymmeniä. En tarkoita naisen oikeutta koulutukseen tai ansiotyöhön, vaan sitä, millä ehdoilla poliittista keskustelua käydään.
Suomessa naisten vähättely tai tytöttely oli pitkään täysin normaalia. Aloitin toimittajana noin kaksikymmentä vuotta sitten, ja silloin puhe oli erilaista kuin nyt. Seksismi oli osa kulttuuria sekä toimituksissa että Eduskunnassa.
Tilanne 1990-luvulla oli kuitenkin paljon parempi kuin 1970-luvulla. Mutta ei ole kauaa siitä, kun perussuomalaisen ”työmiehen” Matti Putkosen kerrotaan sanoneen naisvaltaiselle yleisölle, että hän puhuu vähän hitaammin, kun paikalla on naisia.
Asuessani Venäjällä olen oppinut ymmärtämään seksismin logiikkaa, Sen sai taas huomata kun Marinista tuli pääministeri. Kun naisaktivisti Aljona Popova jakoi Facebookissa kuvan Suomen uudesta hallituksesta, halveksivat kommentit alkoivat,
Pari esimerkkiä:
”Ei hyvä idea. Heillähän on kuukautiset säännöllisesti, eivätkä he pysty ajattelemaan hormonien takia.”
”Finanssiministeri on seksikkäin.”
”Onko heillä jotain korvienkin välissä.”
Voi pitää yllätyksenä, että tunnetulla juristilla ja naisasianaisella on tällaisia ystäviä Facebookissa. Mutta naisia halveksivat mielipiteet ovat Venäjällä tavallisia myös korkeasti koulutettujen ja näennäisesti länsimaistuneiden ihmisten joukossa. Syy siihen on se, että vanhoja rakenteita ei ole koskaan purettu.
Ei Suomessa ole enää yhtään stallaria, siis stalinistia. Viimeinenkin käänti takkinsa.
Agit Propissa laulanut Sinikka Sokka kertoo, mitä hän ajattelee nyt poliittisesta laululiikkeestä ja ”suuresta nuoruudesta. Agit Prop tarkoitti agitaatiota ja propagandaa.
Sinikka Sokka, Monna Kamu, Pekka Aarnio ja Martti Launis kiersivät esiintymässä paitsi useasti Itä-Saksassa, myös muualla Euroopassa ja jopa Chilessä – juuri ennen presidentti Salvador Allenden kuolemaa ja sotilasvallankaappausta.
Omassa poliittisen vasemmiston piirissä ryhmä hajaantui punaisen eri sävyihin. Radikaaleimpia olivat Skp:n eli Suomen kommunistisen puolueen opposition muodostaneet ”taistolaiset” – tosin tätä, johtajansa Taisto Sinisalon mukaan annettua nimeä monet oppositioon kuuluneet pitivät loukkaavana. Vuosikymmenten kuluessa nimi on kuitenkin vakiintunut tarkoittamaan tätä ryhmää, johon kuului myös osa 1970-luvun kulttuurivasemmistolaisista.
Lapsuusvuosinaan Sokka asui Hakaniemen torin laidalla. Toukokuun 1. päivänä äiti nosti pikku-Sinikan ikkunalaudalle ja kehotti katsomaan:
– Isänmaan petturit marssivat, äiti osoitti vasemmistolaisia vappumarssilla.
Myöhemmin Sinikka Sokka oli itse marssimassa, laulamassa ja julistamassa.
Vanhemmat eivät tätä poliittista loikkaa hyväksyneet, vaikka välit eivät koskaan katkenneetkaan.
Sokka (2010) hän kuvailee nuoruuden innossa sortuneensa ylilyönteihin, joista yksi oli vanhempien sukupolven vähättely.
Se oli Sokan mukaan suorastaan ”räkänokkaista käytöstä”.
Olisiko kyse luokkapetturista?