Koska usko on vain uskon, eikä järjen asia, uskostaan ei voi järkiperustein päättää.
Uskoa ei voi pakottaa.Kukaan ei voi päättää että alanpa nyt uskoa.Miten ketään voi syyttää siitä ettei hän usko?
Uskoa ei voi pakottaa.Kukaan ei voi päättää että alanpa nyt uskoa.Miten ketään voi syyttää siitä ettei hän usko?
Vastaukset 23
Vanhimmat
syytetään ihmisiä siitä koska he uskovat. Uskovat perivät maan...
Olipas taas hieno vastaus kysymykseeni.(idiootti)
Usko on uskon asia.Eli kukaanhan ei voi päättää alkavansa uskomaan vain miellyttääkseen jumalaa, jos ei sydän ole touhussa mukana.Vaikka haluaisi uskoa ei voi.jos ei voi uskoa ei voi uskoa.Eli miten jumala voi rankaista ihmistä siitä ettei tämä usko.
sielu on taipuvainen uskoon. Kuka tahansa voi uskoa. Tarvitaan vaan joku pieni virike ja usko herää. Uskoon tuloon vaikuttaa omat asenteet joista ateistit tuntuu pitävän kiinni vähän liian innokkaasti. Ateistit valittaa että ei ole todisteita. Todisteitahan ei tule koska kysymyshän on uskosta. Uskot että tuolla jossain on jotain vaikka et näe. Ensiksi pitää hyväksyä tuo. Ateistit muutenkin tuntuvat sahaavan oksaa jolla he istuvat. Ei pidä pitää niin itsepintaisesti kiinni asenteesta (ei Jumalaa ole olemassa) vaan sen sijaan voisi alkaa miettimään asioita uudellee. Avaisi kerran raamatun ja lukisi vähän matkaa uutta testamenttiä. Usko ei ole vain sitä että uskot, uskon tuntee. Voit turvata Jumalaan ja näin ollen elämä helpottuu.
Elämäsi valtaa rauhan ja rakkauden tunne. Jokaisen elämälle on joku tietty suunnitelma. Esim vammaisillakin on joku tarkoitus. Ainakin opettaa meille ihmisille suvaitsevaisuutta toisen laisia ihmisiä kohtaan. He myös auttavat muistamaan elämän haavoittuvuuden. Ihmiset ovat oppineet pitämään tiettyjä asioita itsestään selvyyksinä...
Minä en ole taipuvainen uskoon. Toisaalta, minulla ei ole sielua.
Minä en voi vain uskoa. Minä tarvitsen syyn uskoa. Tosin silloin kyse ei uskovaisten...tai oikeastaan uskonnollisten johtajien vaatimasta sokeasta uskosta.
Jos todisteita ei koskaan tule, niin uskovaiset: painukaa vittuun! Jos teillä ei ole todisteita, niin tehän ette voi vaikuttaa silloin muiden uskontilaan. Joten miksi te sitten koko ajan yritätte saada muut ajattelemaan tasan tarkkaan niinkuin te? Koska joku muu käski teitä? Koska te vain olette niin vitun tärkeitä ja aina oikeassa? Sanoin tämän kerran ja sanon toisenkin: painukaa vittuun!
Minua oksettaa tuollainen tekopyhyys! "Minä olen jumalan kaitsema aivoton lammas, jolla ei ole vapaata tahtoa ja nielen kaiken paskan, jota pappi saarnatuolista minun suuhuni paskoo. Joten olen parempi kuin sinä!" Toistan itseäni: painukaa vittuun!
Hei.
Jasoni, et kyllä tajua kristinuskon olemuksesta hevon paskaa. Kiukkuilet kuin pikkulapsi. Tutustuisit paremmin uskoon(Raamattuun) mitä vastustat. Ateistinen laumasielu sanon minä!
(Uskovat painukaa vittuun... hekoheko...)
Tsääs ketjussa ei ole kertaakaan mainittu kristinuskoa ennen sinun viestiäsi, joten väittämäsi:
"Jasoni, et kyllä tajua kristinuskon olemuksesta hevon paskaa"
on hiukan outo.
Vielä oudompi on toinen väittämäsi:
"Tutustuisit paremmin uskoon(Raamattuun) mitä vastustat. "
taikauskoon.
Aivan kuka tahansa ei voi uskoa: on oltava sopivan ympäristön lisäksi myös sopivat geenit. Huomasitko lukea Hesarin Tiede & Luonto palstalta jutun ”Usko on myös geeneissä”?
Siinä kerrotaan miten perheen ja kasvuympäristön lisäksi juuri geenit ratkaisevat säilyykö uskonnollisuus aikuisiässä. Luepa artikkeli niin lakkaat uskomasta kaiken maailman hölynpölyyn jumalista. Tässä alkuperäinen tutkimusreferaatti:
Genes contribute to religious inclination
17:38 16 March 2005
NewScientist.com news service
Maggie McKee
Web Links
Psychology, University of Minnesota
Michael E. McCullough, University of Miami
Journal of Personality
Genes may help determine how religious a person is, suggests a new study of US twins. And the effects of a religious upbringing may fade with time.
Until about 25 years ago, scientists assumed that religious behaviour was simply the product of a person's socialisation - or "nurture". But more recent studies, including those on adult twins who were raised apart, suggest genes contribute about 40% of the variability in a person's religiousness.
But it is not clear how that contribution changes with age. A few studies on children and teenagers - with biological or adoptive parents - show the children tend to mirror the religious beliefs and behaviours of the parents with whom they live. That suggests genes play a small role in religiousness at that age.
Now, researchers led by Laura Koenig, a psychology graduate student at the University of Minnesota in Minneapolis, US, have tried to tease apart how the effects of nature and nurture vary with time. Their study suggests that as adolescents grow into adults, genetic factors become more important in determining how religious a person is, while environmental factors wane.
Religious discussions
The team gave questionnaires to 169 pairs of identical twins - 100% genetically identical - and 104 pairs of fraternal twins - 50% genetically identical - born in Minnesota.
The twins, all male and in their early 30s, were asked how often they currently went to religious services, prayed, and discussed religious teachings. This was compared with when they were growing up and living with their families. Then, each participant answered the same questions regarding their mother, father, and their twin.
The twins believed that when they were younger, all of their family members - including themselves - shared similar religious behaviour. But in adulthood, however, only the identical twins reported maintaining that similarity. In contrast, fraternal twins were about a third less similar than they were as children.
"That would suggest genetic factors are becoming more important and growing up together less important," says team member Matt McGue, a psychologist at the University of Minnesota.
Empty nests
Michael McCullough, a psychologist at the University of Miami in Coral Gables, Florida, US, agrees. "To a great extent, you can't be who you are when you're living under your parents' roof. But once you leave the nest, you can begin to let your own preferences and dispositions shape your behaviour," he told New Scientist.
"Maybe, ultimately, we all decide what we're most comfortable with, and it may have more to do with our own makeup than how we were treated when we were adolescents," says McGue.
About a dozen studies have shown that religious people tend to share other personality traits, although it is not clear whether these arise from genetic or environmental factors. These include the ability to get along well with others and being conscientious, working hard, being punctual, and controlling one's impulses.
But McGue says the new work suggests that being raised in a religious household may affect a person's long-term psychological state less than previously thought. But he says the influence from this early socialisation may re-emerge later on, when the twins have families of their own. He also points out that the finding may not be universal because the research focused on a single population of US men.
Journal reference: Journal of Personality (vol 73, p 471)
"Uskot että tuolla jossain on jotain vaikka et näe"
Pelkästään näkymättömiin asioihin on vielä helppo uskoa. Jumalat ovat kuitenkin kaikilta muiltakin aisteilta piilossa, lisäksi niiden tekosista ei jää mitään konkreettistä esitettävää.
Miksi siis pitäisi väkisin uskoa sellaiseen, mikä ei mitenkään vaikuta mihinkään? On paljon yksinkertaisempaa olettaa, että sellaista ei ole ollenkaan olemassa, kuin olettaa sen olevan olemassa, mutta siitä ei vain jää mitään jälkiä. Voisi siis soveltaa Occamin partaveitseä.
Monien uskovien mielestä tietenkin jumalat jättävät hyvinkin selviä jälkiä. Toiset taas, kuitenkin sinäkin, sanovat, että 'pitää vain uskoa', 'uskoa ei voi perustella järjellä' jne.
Jumala joka jättää jälkiä -> uskomisen voi perustella terveellä järjellä, joten uskominen on perusteltavissa järjellä.
Jumala joka EI jätä jälkiä -> uskominen on todellakin pelkkää uskomista, mutta paljon yksinkertaisempaa olisi vain olettaa jumalat olemattomiksi.
" Ei pidä pitää niin itsepintaisesti kiinni asenteesta (ei Jumalaa ole olemassa) vaan sen sijaan voisi alkaa miettimään asioita uudellee."
Oletko itse ikinä miettynyt ajatusta, että ehkä Jumalaa ei olekaan olemassa? Mitkä tekijät puoltavat jumalasi olemista ja mitkä tekijät puhuvat asiaa vastaan?
Ne ateistit jotka tosiaankin lukevat tätä palstaa miettivät varmasti omaa uskonnottomuuttaan - ilmeisesti uskovien tekstit lähinnä vain vahvistavat näkemystä jumalattomasta maailmasta.
"Avaisi kerran raamatun ja lukisi vähän matkaa uutta testamenttiä."
Olen lukenut ajatuksen kanssa Raamattua eri puolilta, en kannesta kanteen, mutta en myöskään pelkästään silmäilemällä. Pienintäkään heräämistä uskoon ei toistaiseksi ole tapahtunut; siihen ei ole pystynyt myöskään Koraani, Gilgamesh tai Kalevala. Kaikkea lukemaansa ei pidä sokeasti uskoa, olisi hyvä tietää tekstin kirjoittaja, hänen motiivinsa, kulttuurilliset tekijät, tekstin tarkoitus yms. Et varmasti usko sokeasti tähän minun viestiinikään; tunnet tekijästä salaperäisen nimimerkin P-Brane ja arvannet kulttuuriympäristön (Suomi). Raamatusta et oikeastaan tiedä sen enempää. Arvaamalla voisi kuitenkin heittää Raamatun motiivien piilevän uskonnollisuudessa ja tarkoituksen johdattaa lukija uskomaan Jumalan olevan olemassa. Takana ei siis ehkä ole ne kaikkein puolueettomimmat taustatekijät!
"Voit turvata Jumalaan ja näin ollen elämä helpottuu."
Tämä voi olla aivan tottakin joidenkin osalta. Se ei silti oikeuta väittämään, että jokin jumala olisi sillä perusteella olemassa.
Elämä pitää, tai minun mielestäni minun pitää, ottaa sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen toivoisi olevan tai sellaisena kuin elo olisi mahdollisimman yksinkertaista.
"Ihmiset ovat oppineet pitämään tiettyjä asioita itsestään selvyyksinä..."
Kuten kristinuskon Jumalaa.
Täytyy olla aika tyhmä, jos ei tajua että Jasoni tarkoittaa mm. kristittyjä uskovaisilla. Vai onko näin Jasoni, siis kertoisitko tuolle höpsölle puolustajallesi.
...myös (lue tuo edellinen parikymmentä kertaa varmuuden vuoksi) eräitä kristittyjä.
Vaikka aika paljon noita uskoon taipuvia kyllä kieltämättä on. Ainakaan itselläni ei ole pienintäkään taipumusta. Silti näiden rauhallisten uskovaisten joukossa on aivan kiva hääriää; viettää häitä, rippijuhlia, ristiäisiä ym muuta harmitontä ja kivaa!
Kyllä ateisteistakin jotkut menettelee. Monet saisivat tosin olla hieman suvaitsevaisempia näitä harmittomia uskovia kohtaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä on että pitää ottaa moinen murhe toisten uskonasioista.
No, minähän olenkin pakana joten nuo uskonasiat menevät yli hilseen.
Oli todisteita tai ei niin kyllä se näin pakanallekin tämä pääsiäsjuhla kelpaa; saa taas muutaman vapaapäivän ja pääsee luontoon hiihtelemään. Hyvää pääsiäistä!
Kirjoitit
"Minä en ole taipuvainen uskoon. Toisaalta, minulla ei ole sielua".
Jatkat tuossa eläimellisessä jankuttamisessa, sitähän se on ollut jo puolisen vuotta näillä sivuilla.(En viimeiseen 3 kk seurannut juttujasi)
Tuo profiilisi kertoo sinusta tarpeeksi joten tuo jotain omaperäistä lisää
Muuten millä perustelet että sinulla ei ole sielua.
Ja millä kuvittelet tarkastelevasi itseäsi, objektiivisuuden häivääkään ei ole jutuissasi, linjasi on: minä olen tätä mieltä
Voisit myös lisätä sanavarastoasi niin ei tarvitsisi kiroilla
"Muuten millä perustelet että sinulla ei ole sielua."
Koska anatomian korjan mukaan, semmoista elitä ei ole. Sielu ei myöskään ole sama kuin tietoisuus tai tajunta. Määritelmän mukaan sielu mukamas jatkaa olemassaoloaan ruumiin kuoleman jälkeen...joka on pelkkää metafyysistä sontaa.
Linjani on: Olen tätä mieltä, korjatkaa, jos olen väärässä. Tosin minä vaadin perustelut korjauksille. Jos te vain intätte lepsen tavalla "No, kun jumala nyt vain olemassa...nyyh-byääh!!! Ää-ää-itii-ii-ii! Jason ei usko jumalaan, Jason on ihan tyhmä!".
Ja älä rupea valittamaan minun kiroilustani. Jos maailmassa ei olisi sinunlaisia idiootteja, niin minun ei tarvitsisi kiroilla.
Tuollaisen pakanan kanssa minäkin mielelläni hiihtelisin. Mikä pakko meidän olisi heti ruveta uskon asioista tappelemaan? Voisimmehan ensin hiihdellä ja nauttia kauniista luonnosta ja seurata kevään etenemistä. Sitten voisimme mennä syömään (ruoka on valmistunut uunissa valmiiksi), ottaa pienet ruokalevot, ruveta lämmittämään saunaa, mennä sinne kun se on valmis, nautiskella vähän olutta ja katsella telkkaria. Siinä sivussa voisimme tutustua toisiimme ja kertoa asioista, joita meille on tapahtunut. Sanoisin, että tähän minä (kristitty) suostuisin mielelläni, jos vain pakana suostuu.
Raamatussa tuo sanotaan niin että puhutaan hengellisesti köyhistä, tarkoittanee näköjään samaa kuin henkisesti köyhät.
ihmisellä olisi sielu. Mitään todisteita siitä ei ole voitu esittää.
mie aina tuota nimimerkkiä käytä. Käyttää muutki tuota samaa ???.
Heinää sinä oikein poltat?
Heinää sinä oikein polttelet?
Ymmärrän että uskoa Kristukseen ei voi itse synnyttää.
Mutta kylläkin epäuskoa. Tätähän ateisteista löytyy.
Ja oma epäusko on se syyttäjä
Moi !
Ho, ensimmäinen aste on se että uskoo että on olemassa jotakin yliluonnollista.
Seuraava se että uskoo että jokin yliluonnollinen on maailmankaikkeuden olemassaolon takana.
Seuraava aste on että se on jonkin maailmassa olevan uskon mukainen
Seuraava aste on että on olemassa yksi jumala.
Seuraava aste on että se on kristinuskon mainitsema.
Välistä varmaan puuttuu asteita, mutta on aika turhaa ottaa ensimmäiseksi loikkaa kristinuskon jumalaan.
--
Kun synnyin perheeseeni, siellä oli Jeesus mukana kuvioissa. Kävimme pieninä pyhäkoulua, hartaustilaisuuksissa, kirkossa ym. ja kasvoimme tuohon uskoon kiinni. Meillä ei hössötetty siitä sen enempää, keskusteltiin kyllä paljonkin, kun asiat tulivat ajankohtaisiksi.
Aikuisilla oli malli, jota itse aikuisena osasin (jos halusin) seurata. Seurasin myös muita malleja, jotka eivät aina johtaneet sellaisiin tuloksiin kuin isän ja äidin malli. Elän kaukana kotikonnuiltani, opin uusia asioita koko ajan, tutustun erilaisiin ihmisiin, mutta jotenkin vain löydän jostain syvältä itsestäni niitä ohjeita, jotka sain jo lapsena, ja ne tuntuvat pitäviltä. Saan mielenrauhaa siitä, että tajuan isäni ja äitini menettelytavat ja ymmärrän niiden syyt. Heidän antamansa kasvatus ei kahlitse minua, vaan auttaa eteenpäin.
"Ho, ensimmäinen aste on se että uskoo että on olemassa jotakin yliluonnollista."
Mutta mikä on yliluonnollistä? Käsittääkseni mikään ei voi olla itsessään yliluonnollista. Kaikki mikä oikeasti tapahtuu, on luonnollista yksinkertaisesti siksi että sen tapahtuminen on mahdollista. Yliluonnollinen on vain sellaista mihin ei ole keksitty selitystä.
Mitä on yliluonnolliseen uskominen sitten? Uskominen johonkin sellaiseen mihin kukaan ei ole vielä laatinut selitystä? Mitä hittoa? Se johtuu siitä että kukaan ei ole vielä kelannut syy- ja seurausketjua riittävän pitkälle.
Pallosalamakin on ollut pitkään "yliluonnollinen" kunnes sille löydettiin tieteen avulla luonnollinen selitys. Jos joku jumaluus jostain löytyisi, senkin olemassaololle olisi varmasti olemassa selitys.
Taisin kompastua jo ensimmäisellä asteella. ;)