MUTTA ISRAEL, JOKA TAVOITTELI VANHURSKAUDEN LAKIA, EI OLE SITÄ LAKIASAAVUTTANUT

Minkätähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen.
( Room. 9: 31-32 )


Katso mitä armovalitseminen saa aikaan! Jumala on valinnut uskon tien eikä tekojen. Jumala on valinnut »lupauksen pojan», eikä »palkkavaimon poikaa». Kun joku pyrkii teoilla, hurskaudella ja Jumalan palvomisella ansaitsemaan armon, käy se vaikeaksi, jopa mahdottomaksi, sillä Jumala on valinnut uskon lapset.

Jumalan valitsemista vastaan ei käy sotiminen. Sillä silloin käy niin, että ken vanhurskautta etsii, se ei vanhurskautta saa ja se, joka ei sitä etsinyt, hän sen saa »uskolla» sen omistaessaan.

Vanhempi poika, »joka niin monta vuotta oli isäänsä palvellut, eikä milloinkaan ollut laiminlyönyt hänen käskyjänsä», ei saa vohlaakaan ja se, joka on tuhlannut perintönsä porttojen kanssa, saa juottovasikan, kun hän häveten kääntyy ja vastaan ottaa armon armosta. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.

Johan näin ihmeellinen hallitus panee liikkeelle taivaan ja maan! Eipä ihme, että ne, jotka ovat »kantaneet päivän kuorman ja helteen», jotka ankarasti ovat itseänsä ruoskineet, ja itseltään kieltäneet maailman ilot, ahkeroineet ja kiusanneet itseään Jumalan käskyillä ja hyvillä töillä, lopuksi näkevät publikaanien ja porttojen, jotka mielin määrin, vapaasti ovat syntiä harjoittaneet, menevän ennen heitä taivasten valtakuntaan.

Eipä ihme, jos he katkeroituvat. Nämä saavat rauhan ja ilon, kerskaavat täydellisestä vanhurskaudestaan ja lapsioikeudestaan, vanhurskauden vaatteestaan, sormuksesta, kun sitävastoin he itse, lain orjuuttamat, alituisesta työstä väsyneinä, vielä ovat vanhurskautta vailla, eivätkä omista todistusta lapsioikeudestaan. Eipä ihme, jos he kiukustuvat ja nurisevat semmoista järjestystä vastaan. Mutta ei siitä apua!

Ennen maailman perustamista oli tämä Jumalan armopäätös. Herraa vastaan, joka taivaan ja maan »vaaksallansa mittaa», ei ole helppo taistella. Hän on meihin verraten liian suuri, liian voimakas. Hänellä on kuoleman ja helvetin avaimet, »hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.» Hän armahtaa, ketä hän tahtoo.

Autuaaksi tuleminen ei siis riipu kenenkään ihmisen tahdosta eikä juoksusta, vaan Jumalan armahtamisesta. Hän valitsee, kenen hän tahtoo. Ja hän on suvainnut valita ne, jotka uskovat ainoan Pojan nimeen, eikä niitä, jotka tahtovat itse ansaita itselleen taivasten valtakunnan.

Tämä on Jumalan iankaikkinen armovalitseminen. Ennen kuin maailman perustus oli laskettukaan, oli hän valinnut meidät Kristuksessa, yksinomaan Kristuksessa.

Se, joka ei armovalitsemisesta vaarin ota, vaan tekee työtä, potkii ja lyö päänsä vuoren seinään, jossa ei ovea ole, hän ei koskaan pääse läpi, vaan lopuksi, kun hän mitä hartaimmin on vanhurskautta etsinyt, saa hän kuulla pois työntävän käskyn: Ota mitä sinulle kuuluu, jonka itse ansainnut olet, ja mene!

Raamatussa luemme nämä kovat sanat: »Aja pois orjatar poikineen; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia.»

Kun Jumala on meidät Kristuksessa valinnut, antanut Poikansa kärsimään ja kuolemaan syntiemme sovitukseksi ja hankkinut jälleen meille autuuden, niin ei mikään muu taivaassa ja maan päällä hänelle riitä kuin hänen ainoan Poikansa veri ja kuuliaisuus.

Hänen kiivautensa Pojan kunnian puolesta palaa suurena liekkinä, joka täyttää koko maailman. Kaiken, joka nousee Poikaa vastaan, olkoonpa vaikka itse suurin pyhyys, kaiken sen se kuluttaa olemattomiin. Ainoastaan hänen rakkaan Poikansa vanhurskauden vaatteessa voi astua Jumalan eteen. Muuten hän kuluttavana tulena hävittää sinut.

Älä koskaan omassa nimessäsi astu Jumalan eteen! Älä tavoita hänen armoansa muulla tavalla kuin Jumalan Pojan kautta, joka sinut otolliseksi tekee. Onhan hyvin ja kauniisti tehty, kun olet vilpitön jumalisuudessasi, rukoilet hartaasti, kadut katkerasti syntejäsi, valvot ja taistelet niitä vastaan ja teet hyviä tekoja.

Mutta vaikka teet ja olet kaikkea tätä vielä suuremmassa määrässä kuin tähän asti, niin sittenkin tulet tuomituksi, jos et kaikkea tätä pidä roskana, ja jos ei Kristus, ainoastaan Kristus ole vanhurskautesi ja lohdutuksesi. Tämä on armovalitseminen Kristuksessa.

( C.O.Rosenius )