Uskonto on viihdettä

Viihde on yleensä kuviteltua todellisuutta. Niin on myös uskonto. Se ei ole totta, mutta sitä voi seurata kuten James Bondin seikkailuja. Ennen uskontoa pidettiin totena, mutta nyt suomalaisten valtaosa nauttii siitä vain viihteenä.

Kun prinsessasatua toteutetaan avioliittoon vihittäessä, kirkko, pappi, kanttori ja hartaat puheet ovat kuulijoille viihdyttävää rekvisiittaa, mutta eivät millään tavalla liity totuuskysymykseen.

Aatami, Eeva, Nooa ja Aabraham ynnä kumppanit ovat taruolentoja, mutta on viihdyttävää seurata heidän elkeitään kuten Kauniita ja rohkeita. Monet uskonnon suurkuluttajat käyvät päivittäin kahdessakin tilaisuudessa viihtymässä, vaikka aiheena olisi evankeliumin levittämiseen valmistautuminen. Ei kuulujoista tule evankeliumin työntekijöitä, mutta kuulijat viihtyvät.

Lähes kaikki, mitä kirkko järjestää, on viihdettä, aivan samoilla kriteereillä kuin mikä viihde tahansa. Ei se taivaaseen vie, mutta joistakin se on kiinnostavaa. Suosittuja ovat rippikoululeirit, kastetilaisuudet, vihkimiset ja hautaansiunaamiset.

Haittaa tekevät ne, jotka yrittävät vaatia, että viihdettä pitäisi pitää totena. Se aika on mennyt.