Sietämätöntä julmuutta.
Miks me ihmiset teemme niin, toisillemme?
Kunpa vain voisi unohtaa.
Pyyhkiä pois.
Toivon sitä aika-ajoin.
Olla tabula rasa.
Olla jotain...jotain, muuta.
En kuitenkaan halua vaipua unohduksen uneen.
Enhän silloin enää olisi tässä.
Miks me ihmiset teemme niin, toisillemme?
Kunpa vain voisi unohtaa.
Pyyhkiä pois.
Toivon sitä aika-ajoin.
Olla tabula rasa.
Olla jotain...jotain, muuta.
En kuitenkaan halua vaipua unohduksen uneen.
Enhän silloin enää olisi tässä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sanon tuhat sanaa.
Olen vain pieni talitiainen.
Yksi osa kosmosta.
Atomien kummalliset osaset ovat muovanneet nämä kädet.
Kädet , jotka silmilläni näen.
Haluan sanoilleni löytää polun, jolla voin koskettaa.
Tämä on kaunista! Olen heti paikalla riekkumassa kun kuulen laulusi oi L_S. Kuin punapääoman hautajaisissa konsanaan. Tosin sulosäveliäsi voi mitenkään verrata punapääoman. Hautajaisista puhumattakaan.
Miksi sinä aina tulet vain kiusaamaan. Anna minun olla.
Ethän sinäkään anna minun olla. Rakkaani, punapääni, nyt lopetan ja menen tutkimaan. Hyvää yötä.
Mistä tiedät?
Sieluni silmin näen sinut alinomaa edessäni, sivuillani takanani.
Et sinä sielusi silmin voi sellaista tietää.
Tietenkin tiedän, hassu hupakkoni. Tietenkin.
Kertoisitko kuka olet ja tunnetko minut jostain? Tuollainen leikinlasku mitä teet, ei ole minua kohtaan oikein. Sinä aiheutat toimintasi kautta pahaa oloa minulle.
Olen tunteva, kokeva, elävä ihminen.
Olet oikeassa. En halua tuottaa sinulle kärsimystä. En ole koskaan tavannut sinua, kuitenkin tunnen sinut kipuna kiivaana suruna sielussain. Nyt polvistun Isän eteen, jota jokaisen Isän ja lapsen suhde kuvastaa, ja rukoilen jälleen puolestasi. Kyynelin kyynelin.
Käännät pois aiheen.
Minun puolestani sinun ei tarvitse rukoilla. Rukoile itsesi puolesta rukous.
Kuinka paljon olet saanut kipua itse aikaan?
Ihmiset toisiaan satuttavat.
Käännät pois aiheen.
Minun puolestani sinun ei tarvitse rukoilla. Rukoile itsesi puolesta rukous.
Kuinka paljon olet saanut kipua itse aikaan?
Ihmiset toisiaan satuttavat.
Ja kuitenkin rakkauteni on suloista. Kuin unta kuin unta iihanaa
Tiesitkö että juttusi eivät vaikuta välttämättä ihan realistisilta.
Vai onko tuo sitä sinun vinoutunutta huumoriasi?
Teet tällä palstalla itsesi narriksi ja toimintasi, ei ole kovin järkevää.
Rakkautta vain järkeä vailla. Niin on oleva ja oltava. Ota vastaan, oi, ota vastaan. Kuin lämpiminä vesipisaroina elämän vesiputouksen liepeillä olisit nytkin. Heittäydy heittäydy. Sinua kantavat iankaikkiset käsivarret. Hallelujjaa!
Rauhoituhan nyt.
Ei sun järkeäs täydy ilman jäädä.
Eikä sun tarvi olla irvokas klovni.
Jos sä palstaa viitsit lukea ja mua aina etsit.
Tiedät, että oon ainoa aito ystävä sulle
ja jos et sitä tiedä,
et koskaan mua tuntemaan kait oppinutkaan.
Kait olet vieras vain?
Mun ovellain?
Ken kolkuttaa?
Nolla hetki. Myöhästyin
Onko sulla risainen paita?
Pikemminkin risaiset kalsarit. Kiitos ystävyydestä. Se on suuri lahja
Miksi sen pitää mennä aina sinne alapääosastolle.
Ole hyvä.
Kait sinä tiedät, että olen oppinut näkemään mikä olet.
Ja ei se kovin ihastusta herätä.
Mutta et sinä ole sellainen, se on "joku muu".
Kutsutaan sitä vaikka sinun "varjoksesi", sen alla on se mun oikea ystävä, jota kaipaan.
Luet minua kuin avointa kirjaa. Sinä tunnet minut, niin kuin minäkin tunnen sinut. Se on sanoin kuvaamatonta. Kuin sielujen sinfoniaa josta isoäiti kertoi muinoin
Se on sielujen sinfoniaa, josta isoisä kertoi, sitä tarvitsee maa...toivo, ettei tähti tähteä lyö.
Eläköön elämä ja yö.
:) moi mitä sulle kuuluu?
Se on sielujen sinfoniaa, josta isoisä kertoi, sitä tarvitsee maa...toivo, ettei tähti tähteä lyö.
Eläköön elämä ja yö.
:) moi mitä sulle kuuluu?
Niin ja se on sielujen sympatiaa, virallisesti ottaen.
Noi on ja niin se menikin. Tapailin aivan samaa. Moi. Kuuluu aika hyvää nyt oikeastaan. Kun olet siinä lähelläni.
Hyvä, että kuuluu hyvää. Olen puolestasi iloinen.
Minä olen oikeastaan surullinen.
Riekut palstalla ja höpötät kakkaa.
Mikään mitä sanot ei ole luottamuksen arvoista ja surullista on, että juuri sinuun olen luottanut elämässäni.
Olen surullinen, toivottavasti saat riittävästi mielihyvää nuista hölmöistä mielikuvista, joita näppäimistöltäsi suollat...mutta sehän ei ole totta, mikään mitä sanot....ei voi luottaa, enää.
Syytän itseäni, hölmöuskoisuudestani. Miksi olen tehnyt niin itselleni.
Reagoin huonosti tunteesta käsin, pyydän anteeksi.
Minä olen halunnut uskoa, että välität ja en siis millään ole voinut sitä uskoa, että sitten joudut esiintymään tuollaisessa "hahmossa" takoaksesi järkeä minuun.
Sinulla ei ole siihen velvoitetta. Eikä minulla ole oikeutta sinua syyllistää.
Syy reagointiini on varmaan jotenkin keskenkasvuisuudessani, olisin varmaan toivonut olevani välitetty. Joskus tällaiset ihmiset haluavat olla välitettyjä ja heille käy useinkin niin, etteivät osaa toimia niin, että saisivat sitä osakseen. Tajuan kuitenkin ettei tällainen ole ystävyyttä.
Otan kaiken oppina elämiseen. :)
Reagoin huonosti tunteesta käsin, pyydän anteeksi.
Minä olen halunnut uskoa, että välität ja en siis millään ole voinut sitä uskoa, että sitten joudut esiintymään tuollaisessa "hahmossa" takoaksesi järkeä minuun.
Sinulla ei ole siihen velvoitetta. Eikä minulla ole oikeutta sinua syyllistää.
Syy reagointiini on varmaan jotenkin keskenkasvuisuudessani, olisin varmaan toivonut olevani välitetty. Joskus tällaiset ihmiset haluavat olla välitettyjä ja heille käy useinkin niin, etteivät osaa toimia niin, että saisivat sitä osakseen. Tajuan kuitenkin ettei tällainen ole ystävyyttä.
Otan kaiken oppina elämiseen. :)
Sant anteeksi ennen kuin pyysitkään. Ei velvollisuutta mutta etuoikeus. On suuri etuoikeus tuntea sinua kohtaan näin suurta rakkautta kuin tunnen. Kuin suuret vedet pauhaisivat sisälläni. Ah, olet niin suloinen ja ihastuttava, ihastuttava
Se että annat aina anteeksi tuittuiluni, kuulostaa sinulta, tunteenpalosi ei taas ole se minkä sinusta olisin oppinut tuntemaan. Koen sen siksi irvailuna. Sinä olet järkevä jalat maassa olija, sellaisena sinut olen oppinut tuntemaan ja minä olen ollut tunteikas hupakko, jolla ei ole ollut järkeä ja sinä olet ollut se järkevä, joka on sanonut miten asiat ovat oikeasti silloinkin kun ole sitä nähnyt sillä järjellä mikä on hyvä...nyt sitten kirjoitat palstalla ihan kummallisia.
Olet taaskin niin lujasti läsnä että suorastaan haistan sinut. Ne liljat ja ruusut. Saaronin liljat ja mantsuurian heinät. Älä alenna itseäsi väärällä tavalla. Olet äärimmäisen arvokas ja minulle henkilökohtaisesti suuri rakkaus..
No, onhan se biisi, saaronin lilja, neljältä ruusulta. Muistat varmaan kipaleen?
Mitähän peliä oikein pelaat moisella. Järjellisesti en pysty ymmärtämään mikä on motiiviisi?
Olemme olleet aina vain ystäviä, niin sinun kuin omalta osaltanikin. Toivoisin voivani sinut pitääkin ystävänä, mutta se mitä teet laittaa ystävyyden koetukselle. Minusta ei ole kiva, että ihmisenä minua pidetään jonain sellaisena hupakkona, osa arvostusta on arvostaa toisen ihmisen kyvykkyyttä ja ymmärrystä.
Olet jotenkin sillä tavalla käsittämätön ihmisenä, ettet toimi normaalien sääntöjen mukaan.
Et ole tuollainen. Elämä on realismia. Vaikka runoissani käsittelen asioita kielikuvilla, niin ne ovat vain runoja.
Tiedätkö sen lapsuuden pulkkamäen.
Muisto elää vain minussa.
Ja kun kerran kuolen.
Sitä ei enää ole.
Kaikki on silloin pyyhitty pois.
On vain hiljainen tuulenvire puiden latvoissa, jonka sointi vaimenee hiljaisuuteen.
Oi miten kaunista! Minäkin ajattelen lapsuuteni pulkkamäkeä. Sitä erityistä
Minä ajattelin lapsuuden pulkkamäkeä ja käpyjen keräilyä. Itse asiassa minulla on ikävä lapsuuteni veljeä. Tajusin, että ne on muistoja, jotka ovat minussa olemassa ja kuinka lyhyt on elämä. Kaikki muistot joskus katoaa.
Niin lyhyt on elämä. Kun nuo hetket on jo menneet niiden todellinen arvo paljastuu. Paljon myöhemmin. Niin paljon myöhemmin
Niin se oikeasti on. Tiedätkö me elämme kuin oravanpyörässä, siis ihmiset yleensä ja sitten jälkeenpäin voi huomata, elämässä olleen merkityksellisiä asioita. Lapsuushan on ilon ja vapauden, huolettomuuden kulta-aikaa.
0004. Niin on. Kautta unien maailman ihmeiden elämme nuo hetket uudestaan ja uudestaan. Vääristyneinä mutta lohtua aina tuovina
Etsin hiljaista hyväksyntää.
Se on kuin sielun retriitti.
Sielujen alttareilla ihmiset.
Sielunmessuissaan.
Ohikulkijoita muiden joukossa.
Ei tuttuja kasvoja,
ei lempeitä hymyjä,
välittäviä katseita.
Rinnallakulkijoiksi harvat vain jää.