Miksei uskova huomaa sitä hyvää mitä saa muilta?

Hänen kasvunsa on kesken. Rikkinäinen tausta vaikuttaa. On syytä rukoilla hänen puolestaan.

Kaikkea aloittaja viitsii lukea. Eikö aika kuluisi rakentavamminkin.:)

Ainakin minä olen saanut kaikkea hyvää, kusetettuani kaikkia.

Kun osaa hyvin syntyä uudesti, niin saattaa jopa oikein ovelasti syntynyt harhauttaa jopa ulosottomiestä, joka on yleisesti ottaen hyvin tarkka saalistaessaan.

Ensiksi ei pidä olla niin heikko, että langeaa kaikkiin paheisiin. Siihen ei tarvita mitään uskoa. Ryhtiä, kuten Veikko Vennamo sanoi. Raamattu on kaikille paras opas. Eipäs tehdä itse asioita vaikeaksi.

Ei uskoontuleminen tarkoita että ihminen muuttuu enkeliksi. Kun lapsi syntyy, siitä alkaa kasvu ja kehitys! Samoin hengellisessä syntymisessä. Yksi evankeliumin julistaja kertoi että häneltä kului yki 20 vuotta kun hän ymmärsi että tulisi antaa anteeksi isälle ja katkeruudesta vapautuminen ja senkin jälkeen oli silti työläs prosessi. Isä oli toivonut pojasta ritamatilansa jatkajaa. Poika ei halunut viljelijäksi vaan läksi opiskelemaan ammattiin. Isä oli halveksien osoittanut ovea että tuosta se maailma sitten aukeaa ja saathan sinä kokeilla ja siksi se jää. Ei ollut helppoa sinnitellä kaupungissa ilman vanhempien tukea ja opiskelu, työn saanti ei ollut helppoa. Jopa uhma että näyttää isälle vei eteenpäin. Kauna ja katkeruus oli kuluttanut voimia, vaikka kertoja oli tullut uskoon heti opiskeluaikoina oli nakertanut iloa ja ollut kanteena vielä Herran työssä. Lopulla hän oli lähentänyt välejä kotiinsa ja kohdannut isänsä. Paljon ihminen voittaisi kun nöyrtyisi ja voittaisi ylpeytensä. Kannattaa rukoilla aloituksen julistajan puolesta. Jotkut projisoivat nuoruuden kokenukset jopa parjaamalla yhteiskuntaa ja virkavaltaa.