Koska on ilmiselvää etteivät ätmit lähde minnekään harjoittelemaan

Mitä helvettii selität. Juttelen joka päivä naisten kanssa töissäkin ja on nais ystäviä ja facebookissa juttelen naisten kanssa mutta olen liian ruma että jutut johtaisi mitenkään pidemmällä seurusteluun.

Eipä ne luuseriätmit uskaltaisi naisille missään edes puhua, kun ne heidän sosiaaliset taitonsa ovat niin surkeat ja ne ätmit ovat aina olleet niin ujoja ja arkoja naisten suhteen. Turhaan sitten naisia syyttävät niistä heidän omista surkeista sosiaalisista taidoistaan, kun itse eivät edes halua tehdä mitään asioiden eteen.

Tuoltahan femmalla löytyy "ystäviä" juttelemaan

https://www.fiverr.com/search/gigs?query=friend&search_in=everywhere

Miesten pitää juoda viinaa ja käydä baareissa jotta naisin voi tutustua. Vain viinaa juomalla parisuhteita syntyy.

T viinamies

Jotenkin tulee näistä ätmijutuista mieleen kuuluisassa Simpauttaja-romaanissa ollut henkilö, en muista nimeä, mutta hän veisteli järven rannalla puisia naispatsaita ja kävi välillä kyttäämässä pusikossa kuinka naapurin vaimo kävi alasti uimassa. Muistaakseni kyseinen nainen suhtautui ymmärryksellä puskahiippariin eikä pannut pahakseen tämän outoa käytöstä.

Romaanin kuvaus on siinä mielessä hyvä, että monet miehet ovat oikeasti niin ahdistuneita jo pelkästä ajatuksesta lähestyä jotakin naista, että enemmän taikka vähemmän kuvainnollisesti veistävät mieluummin itselleen objektin puusta kuin menevät juttelemaan lihaa ja verta olevan ihmisen kanssa. Luonnollisesti kyttäily ja puskahiipparointikin taitaa kuuluu samaan ahdistus ja estyneisyyskuvioon mukaan. Naisia ihaillaan, mutta aina jostakin kaukaa ja piilosta omiin fantasioihin kietoutuneena.

Tällaisiin sosiaalisiin estoihin on monesti vaikea hakea apua, sillä pelkona on, että kuten esikuvana ollut romaanihahmo, tulee suljetuksi johonkin laitokseen. Sinänsä nykyään tuskin laitokseen suljettaisiin, mutta avuksi määrätty ahdistusta poistava lääkitys, mikä saattaa kyllä tehdä juttelun mahdolliseksi, taitaa estää pystymisen mihinkään muuhun syvällisempään.

Tässä mielessä aloittajan ehdottama siedätyshoito maksullisen juttuseuran kanssa voisi olla aivan varteenotettava ajatus sosiaalisiin tilanteisiin totuttautumisessa. Toisena konstina on yksinkertaisesti sellaisen harrastuksen aloittaminen, jossa tapaa ihmisiä ikäänkuin harrastuksen ohella. Esimerkiksi työväenopistot tarjoavat monenlaista puuhastelua ja useat iltakoulut tarjoavat kielikursseja. Varsinkin kielikurseilla joutuu/pääsee juttelemaan sellaisten vastakkaista sukupuolta olevien kanssa, jotka muutoin kiertäisivät kaukaa.

Pahinta mitä itselleen tekee on, että jää paikoilleen makaamaan. Ei muuta kuin hakkaa päälle ja puskan läpi niin että heilahtaa.