Miten täällä kuuluisi elää?

oma tapa elää kuuluu tietenkin aina itselle. Länsimainen ajattelu lähtee siitä. Rikoslaki rajoittaa toki valintoja. Oman elämäntapansa vaapaavalintainen luominen on kyllä osittain myytti. Sitä ajautuu enemmän tai vähemmän johonkin elämäntapaan tai tyyliin. Seura vie usein mukanansa. Täysin vapaata valintaa ei ole olemassa. Opitusta elämäntyylistä tulee helposti käytäntö, Omia uskomuksia kannattaa siksi määräajoin tuuletella, Sinne omaan ajattelukuoppaansa jää todella helposti pyörimään jos ei halua muuttua.
Itselläni on omat elämänfundamentit joihin tukeudun. Koetan kuitenkin aktiivisesti ymmärtää muitakin erilaisia ja toisella tapaa eläviä. Myös heitä, jotka uhmakkuudellansa ja jyrkyydellänsä hajottavat itseänsä, kykenemättä kehittymään ihmisenä uudelle tasolle.
Valintojahan monet asiat ovat. Olemme joka hetki tekemiemme valintojen ja tekojemme summa. Olen yksilönä paljoltikin lopputulos siitä mitä olen vuosien saatossa ajatellut,valinnut,tehnyt. Toki perimä, kasvatus, yllätykset, onnettomuudet, ympäristö, vanheneminen tuovat omat lisänsä siihen mitä olemme yksilöinä. Omaa elämäntapaansa ei kannattaisi pitää ainoana totuutena. On mahdotonta uusiutua tai korjata elämänsä ongelmia, jos toistaa jutut joka päivä identtisesti samalla sabluunalla, Uhmakkuus ja jyrkkyys on usein tie katastrofiin. Ajelehtiakaan ei saisi. Täytyy osata tehdä fiksuja päätöksiä etukäteen.