Miten pitäisi toimia, jos tunteita kahta naista kohtaan? Toinen on kuin järki ja ajatus, toinen se tunne. Tunne vienyt miestä henkisesti kuin rukkasta, välillä järjen ääni on kirkastanut ajatukset ja saanut ihailemaan älyään. Järki on kuin ajatukseni, välillä lämpimiä ja välillä taas synkkiä ja sekavia. Tunne vie lämmöllään järjen taka- alalle, ja saa maailman loistamaan. Mutta välillä tunne pelottaa tuntemattomuudellaan, kun taas järki tuntuu tutummalta.
Kumpi olisi ajattelevalle ja tuntevalla miehelle sopivampi, ja miksi? Ihan kaverin puolesta kyselen...
M40
Kumpi olisi ajattelevalle ja tuntevalla miehelle sopivampi, ja miksi? Ihan kaverin puolesta kyselen...
M40
Vastaukset 82
Vanhimmat
Ota molemmat, kumminkin haluut.
Kunpa voisi, mutta sotahan siitä tulisi kahden välillä kuitenkin ja itse joutuisi ristituleen. Tai sitten se jopa toimisi, ja tuntisin itseni sheikiksi👳♂️.
Kruunalla tunne, klaavalla järki?
Polyamorinen suhde ❤️
Vois olla mukava tai sitten täysi helvetti. Vaatii toimiakseen juuri oikeat henkilöt ja luottamuksen.
Mutta kelpaisiko polyamorinen suhde sinulle vain niin että sinulla on useampi nainen? Mitäs jos naisellakin olisi useampi mies?
Ainoastaan, jos kaikki osapuolet sopii tästä, muuten vaan pelkkää pettämistä.
Vaatisi ainakin jonkinmoista asennetta, että pystyisi pysyvässä suhteessa jakamaan saman naisen toisen miehen kanssa. En pidä aivan mahdottomana ajatuksena kuitenkaan. Parempi sopia, kuin päätyä salasuhteeseen omien mieltymysten vuoksi.
Tunne. Se on se oikea valinta.
Olisi helppo kompata, mutta sitten koko ongelmaa ei olisi. Tässä oppinut jo varomaan pelkän tunteen varassa elämistä...
Kannattaa tutustua ihmiseen pikkuhiljaa, eikä vaan sännätä jonkun mahdollisesti ohimenevän tunteen varassa. Siis, jos jotain muuta kuin petikumppania hakee. Itse ajattelen tänäpäivänä, että ainoa oikea ja järkevä tapa on toimia niin. Olen ennen mennyt tunteen varassa, eikä siitä ole oikein mitään käteen jäänyt. No lapsia kyllä :). Ei ole enää kiire hankkiutua vaikeuksiin. Toiveet elämältä ja samanlainen arvomaailma on aika hyvä perusta. Ja tietysti elä kokemus ja onko siitä jotain oppinut.
Siis elämänkokemus. Naputtaa vaan osan kirjaimista..
No tottahan toki tutustua pitää ensin kunnolla.
Ei sitä aikuinen mies ihan tuulispäänä enää naisten perässä hötkyile, vaikka tunne ehkä niin kehottaisikin. Jotain vakavampaa olen hakemassa, uutta alkua johonkin.
No onnea! Itse en osaa hakea, elämä heittää eteen jos heittää! Tai sitten ei.
Tuskinpa kumpikaan heistä, luulen. Itse olin viime keväänä samssa vaiheessa sillä erolla että kolme eri naista olivat tasavahvoja silmissäni ja jokainen oli illmaissut kiinnostuksensa, on sitten karmiva tilanne se ja onneksi pääsin jatkamaan matkaa. Rankka kevät oli.
No ei tässä noin pitkällä olla. Ihan omia turhia toiveitani pyörittelen. Eli diipadaapaa siis.
Oliko sulla tänään vapaapäivä?
Ei. Taidat toivoa jotakuta muuta...
Eli työntäyteinen työpäivä? - Sivusta
Saksalaisten mielestä työ vapauttaa. En ole samaa mieltä, eli hommaa riitti liiaksikin
Voi, nyt tuli kyllä vähän sääli 😪 Koita jaksaa, työn raskaan uuvuttama! 👍
Ei tämä mies sääliä kaipaa. Nykyinen työ kuormittaa lähinnä päätä, entinen kroppaa.
Mutta mukava saada peukutuksia työhönkin liittyen.👍
Ei saksalaisten, vaan natsien sanonta. Päänatsikin oli itävaltalainen.
Hiukan vitsillä heitin, myönnän. Sääli on ihan oikeasti sairautta, oikeanlainen myötätunto ei.
Ymmärsin pointin kyllä😁
Minusta jotenkin vaikea kuvitella että kumpikaan heistä on sinulle se oikea. Muutenkin tuo että on samanaikaa ihastunut kahteen ihmiseen? En oikeen ymmärrä sellaista. Itse kun ihastun valtaa se yksi ihminen koko mielen eikä sinne muilla ole sijaa. Mutta onhan meitä moneksi. Tämä nyt vain minun mielipide.
Samoin ajattelet ja kirjoitat kuin itsekin :) Omat pari sanaa aiheeseen oli toi 11.02.2020 22:44.
Mun mielestä ihmiset on erilaisia ja voi olla hyvinkin tykästyneitä muutamaankin kerrallaan. Osa ihmisistä tykästyy alkuunsa laimeammin, osa rakastuu tulisesti, osa rakastuu ensi silmäyksellä, osa tuntemisen myötä. Voihan olla, että laimeammilla tunteilla ihastuja, enempi järkityyppi ihastuu sit enempi tutustuttuaan ja sit hänelle on se ykkönen vasta ja samoin hän voi tuolla tavoin myös karkottaa jotkut muut, aiemmat tykästymiset mielestään.
Näin tässäkin tapauksessa on: aiempaa ihastusta toiseen, se "järki" mikä laantui välillä. Ihastuin toiseen kovastikin "tunne", kunnes tuli hieman jäitä niskaan ja sain herätyksen siitä aiemmasta. Lopulta lämpenin molempia kohtaan.
Ei kuulu muuten tapoihini sekoilla tunteiden ja naisten kanssa, liekö mielialahäiriötä vai keski- iän kriisiä?
Toinen vuorollaan se kuumempi tapaus, toinen silloin hiukan taka- alalla. Kummastakaan et pääse eroon, monista syistä.
Toinen vuorollaan kuumempi..yh! Ei mee vaan mun jakeluun tällanen.Mut oonkin varmaan sit joku vanhoillinen kalkkis ihminen,joka ei tajuu tämmöistä tunteiden ailahtelua.. Jotenkin vaan ihmetyttää jos heti alussa on noin ailahtelevainen,eikö sitä voi olla sitten myöhemminkin kun on jo suhteessa?! Itse en ainakaan haluaisi joutua kohdelluksi noin,että toisena päivänä tykätään toisena ei,vaan joku muu on mielessä.Kamalaa..
niin ja jatkan vielä sanoakseni että toivottavasti et pitkään jatka tätä peliä,siinä vaan sattuu jotakuta!:(
Tuolla kuumemmalla tarkoitin tunnetason painottumista, en "sillä tavalla"kuumempaa. Toki molemmat herättävät myös seksuaalista vetoa, hieman eri tavoin mutta kuitenkin, koska olenhan terve naisista pitävä mies...
Se ei kuitenkaan ole se päällimmäinen ajatus, vaan muu. Enkä ole mikään pikavaihtaja, kokemusta on pitkälti yli 10v. suhteesta.
Susta ei ole vastamäessä eläjäksi.
En ala tähän edes kommentoimaan....
-Aloittaja
Järki on tärkeä, mutta pidempi suhde järkeen voi olla ongelmallinen. Suhteessa pitää olla intohimoa, empatiaa muun muassa. Jos tunne on vahva silloin kannattaa luottaa sydämen ”aivoihin” vaihteeksi.
”Tunne” voi olla myös älykäs ja viisas. Kun tulisin tunne muuttuu tasaiseksi, se on palkitsevaa ja tuntee olevansa kuitenkin rakastettu ja toivottu kumppaninsa silmissä. Pitkässä kumppanuudessa tämähän on todella tärkeää.
Mä ymmärsin alotuksesta, että alottaja ei oo vielä suhteessa vaan miettii tulevaa suhdekumppania eron tms.jälkeen. Suhteessahan rakkaus luonnollisesti muuttaa muotoaan tai eri syistä johtuen jopa kuolee pois.
Aivan, mutta kannattaahan sitä valita henkilö, jota kohtaan on voimakkaampi tunne. Muutoinhan sitä päätyy pettämään ”järkisuhteessaan” toista, jos tunne alkaa taas viedä muualle. Jos tunteen kohde on terve ja tasapainoinen, hyvä tyyppi ja tunne molemminpuolinen niin kyllä siihen kohteeseen kannattaa tutustua.
Lisätään, että itse olen saman dilemman edessä. Tunne pyyhki jalat alta.. olen ollut hieman epäselvä.. Ristiriitainenkin.. mutta ”palpitaationi” on nyt semmoinen, että taidan haluta antaa tsänssin tunteeni herättäjälle. .siis mikäli hän haluaa samaa luin minä. Tikittäjä taitaa tietää mitä se haluaa :D
Jotain sen suuntaista mielessä on. En sinänsä epäile "tunteen" järkeä, siinä voi osua ihan nappiin. Järki ohjaa monesti loogisempaan suuntaan, mutta jääkö siinä kylmäksi? Sellaista suhdetta en enää halua kokea, jossa tunteet hiipuu hiljalleen pois ja jäljelle jää pelkkä tyhjä liitto.
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, Carpe Diem ja mitä näitä kuluneita sanontoja onkaan. Sitä tikittäjää kannattaa kuunnella, kohtuuden rajoissa toki. Siihen suuntaan minäkin olen enemmän kallellaan, mutta silti se "järki" vetää myös...
Ja kun olet tavannut suuren rakkauden, et halua enää muita. Yritin itsekin jossain kohtaa jotain viritellä, todetakseni vain että laastarisuhteita olivatkin. Yksinäisyys on kova osa, mutta minkäs teet. Tietää, ettei halua huijata ja satuttaa muita, eikä itseään. Tiedostaminen tekee toiminnasta väärän.
Hyvä kun selvensit. Tottakai munkin mielestä kannattaa valita se johon on voimakkaita tunteita. Mutta tilanteet ei aina oo niin hyviä, että olis molemminpuolisia tunteita ja varsinkin monet naiset voi sortua tollaseen odotteluun, että valkoinen prinssi jostain ratsulla karauttaa paikalle. Tosiasia kuitenkin on, että monet kaipaa suhdetta, haluaa ehkä perustaa perheen, saada lapsia ym. ja silllin vaihtoehto voi olla enempi järkipohjainen ja tottakai ero voi tulla sitten helpommin myöhemmin, jos tunteita tulee johonkin voimakkaasti. Enkä mä nyt tarkota, että suinpäin vaan sännätään jonkun kanssa suhteeseen ilman suurempia tunteita vaan ihan ajan kanssakin voi olla ettei sitä palavampaa tai suurempaa rakkauden tunteiden herättäjää löydy, kun sitten vanhemmalla iällä. Ja puolestaan myöhemmällä iällä, kun lapset on jo saatu, erottu ja uusia suhteita solmitaan niin tottakai varmaan vielä korostetummin suurempien tunteiden merkitys kasvaa, mutta harva semmosia molemminpuolisina löytää ja monet menee kimppaan pienemmin tuntein, ehkä sitoutuminen ei oo enää edes niin vahvaa tommosessa tilanteessa vaan sitten kun tulee suurempi rakkaus niin irottaudutaan herkemmin.
Entä jos tiedät toisen heistä olevan sinulle jotain erityistä, mutta pelkäät jääväsi liikaa pelkkien toiveiden varaan? Et ole varma hänen tunnetasostaan, ja lisäksi sinulla on tiettyjä syitä olla varovainen hänen suhteensa. Joudut vetämään itsellesi jarruja kiinni juuri näistä syistä.
Se toinen on puolestaan jotenkin tutumpi ja varmempi, vaikka et hänestäkään kaikkea tiedä. Tunnetaso ollut matalampi, mutta tietty kiinnostus häneen ollut aina. Onko toivoa rakennella mitään, edes sitä en tiedä.
Tiedän, että aina pitää valita vain yksi, mutta olisipa helppoa jos kaikki olisi aina selvää. Yksi vahva molemminpuolinen tunne ilman esteitä ja ylimääräisiä mutkia. Mutta niinhän ei oikeassa elämässä koskaan ole. Pakko vain avata yksi rasia kerrallaan, ja katsoa minkälaista suklaata sieltä löytyy...
No tuossa tapauksessa, jos valitset sen toisen, on hän sinulle laastarisuhde. Tuo suurempi tunne pelottaa, koska pelkäät että hän satuttaa ja hylkää. Itse en vastaavassa tilanteessa ota ketään, vaan työskentelen itseni kanssa, jotta pääsen rakkaudestani irti. Ja siitä syystä olen katsonut irrottautumisen olevan välttämätöntä, koska hän ei rakasta minua, eikä varmaan tule koskaan rakastamaankaan. Taitaa olla kaiken lisäksi narsisti. Siinä mielessä minun tilanteeni on helpompi, että en joudu juurikaan näkemään häntä.
Kunhan eivät naiset saa tietää, että kahta katselet. Itselläni kävi joskus niin, että mies kerjäsi takaisin, kun oli joskus aiemmin ollut jotain juttua. Ei kuulema voinut elää ilman mua, oli kärsinyt hirrrveesti erossa ollessaan ja olin ensimmäinen elämässään, joka oli herättänyt hänelle voimakkaita tunteita. No ei mennyt kuin reilu 3vrk, kun halusikin tosissaan yrittää jonkun nuoruuden rakkautensa kanssa. Oli melko loukkaavaa kyllä. Sekopää.
Tiedä sitten onko heillä jotain tietoa asiasta. Parempi jos ei olisi, mutta luulenpa että on.
En halua olla pelimies, mutta sellaiselta piiloversiolta saatan heistä vaikuttaa.
Tuo 3vrk on kyllä pelkkä intohimon/ kiiman perässä sinkoilija. Joko sekopää tai sitten kylmä pelaaja. Sulkia hattuun keräävä porsas.
Tapasitko hänet työpaikalla?
Tarkoitatko "järkeä" vai "tunnetta"?
Entä jos olenkin tavannut molemmat työpaikalla? Sekä järjen että tunteen? Leikinkö tulella, vai inhimillisiä tunteita tilanteessa, jossa nähdään kolmannes arkipäivien tunneista?
Voi aiheuttaa riitoja työpaikalla, jolleivät molemmat naiset ole avarasydämisiä. Itse olen pahasti lätkässä työpaikan mieheen - mutta jos hän valitsee toisen, vaikka työkaverinkin, koetan hyväksyä tilanteen ja toivon heille onnea. Kipeää se tietenkin tekee, todella kipeää. Mutta tiedän sellaisiakin, jotka samassa tilanteessa puukottavat selkään.
Tiedän tuon vaarat, se hiukan vaivaa minuakin.
Selkäänpuukottaminen on turhan yleistä, jopa sivullisten toimesta. Pitääkö silti jättää ne omat ajatukset pukukaappiin päivän ajaksi? Toki työ on työ, mutta ihmisten keskellä sielläkin ollaan ja kohdataan, puhutaan, hymyillään ja tunnetaan. Siellä oppii myös huomaamaan ne, jotka ovat omia itsejään erotukseksi niistä, jotka piilottelevat työnaamion takana.
Mieti nyt, kumpaa oikeasti rakastat. Jos rakastat sitä 'tunne' naista, niin kuin tekstistäsi päättelen, kerro se hänelle. Jos taas rakastat sitä 'järki' naista, kerro se hänelle. Mutta kumpi tahansa on se tosi rakas, niin unohda se toinen!
Oikeassa olet, ja hyvin olet tekstiäni tulkinnut: 'tunne'vie tässä 70/30, ja voisin päätyä häneen. Mutta siltikin, se 'järki' vetää ajatuksiani häneen. Ähh, täytyy lopettaa tämä arpominen ja kokeilla kumpaan saa luotua syvemmän yhteyden. Se ratkaisee paljon.
Viisaalta päätökseltä kuulostaa. Kokemuksesta voin sanoa, että yhteyden luomista nainen osaa arvostaa.
Itse olen nainen ja sanotaan nyt vaikka niin, että minulla ja ”pomollani ”on ”jännitteitä”. Mies on aito, ihastuneena jännittynyt ja tykkään aidosti hänestä. No se, mitä hänelle haluaisin sanoa (jos hän miettisi samaa kuin sinä) olisi tämä: Se, että kaksi aikuista ihmistä arjessa tuntevat tunteita ei ole mikään rikos. Jos haluat ilmaista tunteitasi, ilmaise ne minulle henkilökohtaisesti. Voimme toimia organisaation ohjeiden mukaan asiallisesti ja saamme mahdollisuuden tutustua toisiimme, säilyttäen samalla yhteisön kunnioituksen. Uran ei sellaisesta tarvitse kärsiä. Avoimuus on parempi, kuin pitkä Hikinen ja vapinantäyteinen teerenpeli muiden silmien alla—vaikka tunteiden takia siltä tokikaan ei aina voi välttyä.
Rakasta yhtä, rakasta toista, rakasta vaikka yhtätoista. Kahta älä milloinkaan, yhtä aina kerrallaan!
Samaa ajattelua toivoisin itsekin kohtaavani. Ympäristö tekee kaikesta vaikeampaa, joten se puhuminenkin vaatii tiettyjä järjestelyjä. Muuten joku sivullinen on korvana paikanpäällä, ja huhumylly alkaa pyöriä.
En suuremmin välitä toisten puheista, mutta tyhjänpäiväinen naljailu ja p- puhuminen itseen tai tunteiden kohteeseen kohdistuvana saa ärtymään. Menee iholle, vaikka sitä kuinka yrittää suojata välinpitämättömyydellä.
Et sovi parisuhteeseen, liian epävakaa.
En ole, jos suhteessa on kaikki hyvin.
En myöskään luovuta heti, kun arki harmaana tulee suhteeseen mukaan. Kestän kauan edes pienillä paremmilla hetkillä.
Epävakaa en ole. Haaveilija ehkä.
Mielestäni tuo on epävakautta, että häilyy kahden välillä.
Tai sitten et ole lukenut ketjua kunnolla ja tajunnut mistä on kyse. Kumpaa pitäisi kuunnella enemmän: järkeä vai sydäntä?
Elämän yksi peruskysymyksistä, jolla tehdään monia valintoja. Jäädäkö vai lähteä? Uskaltaako hypätä vai tyytyä tuttuun ja turvalliseen? Keneen uskaltaa luottaa ja keneen ehkä ei? Olenko lopulta yksin vai en?
Siitä tässä on kyse.
Jos nuo asiat ovat kovin epävarmalla pohjalla ei ole valmis parisuhteeseen.
Nussit vaan molempia työkavereitasi ja ootat että tunteen ja järjen lisäksi paikalle ilmestyy rakkaus. Kumpikaan heistä ei ole sinulle oikea.
En ehkä tuolle tielle lähde. Sitten lentää jo p-ka tuulettimeen noiden naisten kanssa. Pelkällä munalla ei kannata ajatella, siitäkin on jotain kokemusta nuoruusvuosilta.
Jään odottelemaan sitä suurta rakkautta. Väliajalla ihmettelen kannon nokassa istuen.
Mun mielestä, jos on vahvoja tunteita jotakin kohtaan (riippumatta nyt kaiken maailman esteistä, joita aivan varmasti keksii) niin kantsii kertoa niistä. Ainakin semmosten ihmisten kuin itekin oon eli jotka ei sarjassa ihastu vaan vahvempia tunteita tulee harvoin, jollekin vain kerran elämässä. Kyllähän siihen toinen voi sitten sanoo, että en tunne samoin tai että onkin varattu ym. Ja thats it. Tottakai näihin voi tulla eri vivahteita riippuen siitä millanen kuva toisella on. Nauttiiko toinen vain saamastaan huomiosta, pelleileekö tunteillasi ym.niinkin voi olla, mutta se ei ole oma vikasi, ihmisten luonnehäiriöistä kukaan ei pysty ennalta tietämään. Liikaa pohditte näitä asioita.
Jossakin määrin pelkään tuota huomiosta nauttimista ja leikittelyä. Syitä on helppo keksiä, täytyy vain lopettaa tämä pähkäily ja tehdä valinta sydämen mukaan. Ilman riskiä ei ole elämää.
Maisa Törppo ja Jare-matti Latvus
En oikein julkkiksia vetäis näihin asioihin hehän etsivätkin pinnallisia suhteita. Varmaan kumpikin sai mitä halus. Jari-Matti näyttävän vaimon ja Maisa julkisuutta Jari-Matin rinnalla. Kumpikaan toistaan parempi. Eiköhän kumpikin tiennyt mitä sai. Kulunut aihe tylsistä ihmisistä, toinen näytt hyvältä ja toinen on oppinut ajaan autoo.
Ystävän neuvo :
Mikäli olen ymmärtänyt oikein; olet suhteessa tämän järki tyypin kanssa ja sydämesi halajaa myös tätä tunne ihmistä.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Toimi vasta, kun olet varma. Tiedät kyllä, kun tulee toimia.. tai ei tule toimia.
Varsinkin jos olet ollut kauemmin tämän nykyisen kumppanisi kanssa, mieti suhdettanne. Käännä koko huomiosi häneen. Teihin. Mitä teidän välillänne on? Onko teillä rakkautta? Hellyyttä? Parisuhteen palikat kunnossa? Jos ei, tuleeko tilanne muuttumaan? Onko onneton vaiheesi vain väliaikainen?
Jos tämä tunneihmisesi on rakastunut sinuun, hän tulee rakastamaan sinua sinä päivänä, kun olet valmis hänelle.
Suhteesta lähteminen ja vaihtaminen uuteen on oma prosessinsa. Jokaisessa suhteessa on rakastumisen vaihe. Hullaantumisen vaihe, joka sekoittaa totaalisti pään. Mutta aina seuraa myös arki. TOSIN, joissain suhteissa säilyy kipinä.
Olen opiskellut kolmiodraamoja omassa elämässäni kaikkien kolmen osalta.
Tällä hetkellä opiskelen lisää tuon kolmannen osapuolen roolia. Olen vahvasti ihastunut, ellen jopa rakastunut, varattuun mieheen. Jos hän tulisi tunnustamaan tunteensa minulle, tunnustaisin omani, ja sanoisin hänelle samat sanat, kuin sinulle.
En suosittele lähtemään suhteesta kolmannen osapuolen vuoksi,
vaan sen vuoksi, etten vanha suhde enää toimi. Sanoisin miehelle, että tunteeni ovat sydämessäni oli hän kanssani tai ei. Voin rakastaa etäältä. Elämä ei aina anna vaihtoehtoja.
Kysy ihan ensimmäiseksi itseltäsi,
mikä on Sinulle onnellinen parisuhde?
Täyttääkö nykyinen suhde sen kriteerit?
Lähtisitkö suhteesta, vaikka et olisi rakastunut tähän tunneihmiseen?
Tsemppiä, kaikki ratkeaa, kun on aika :)
nimim. Se mikä ei tapa, sattuu stnasti.
Ilman puhumista kukaan ei tule rakastamaan ketään minään päivänä. Aika prinsessamainen ajatus, että jot toinen rakastaisi niin hän vain odottaisi toista maailman tappiin, jos tunteet on aitoja vaikkei edes tiedä toisen tunteista ja sama toistepäin. Ootte te kyllä aika kuplassa täällä.
Mä en ainakaan jää odotteleen ketään miestä.Jos rakastaa niin toimii, muussa tapauksessa olkoot. Ei ole odottelun arvoista.
Ei kannata kaikkea lukea niin mustavalkoisesti.
Olisin voinut lisätä tuohon, että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisillensa, rakkaus kestää myös odottelun. Pointtini oli se, ettei ole ihan viisasta rynnätä suin päin uuteen suhteeseen. Oma kokemus puhuu. Toki jokaisella on omat tarinansa.
Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä. Olet sisäistänyt jotkut asiat kirjoituksistani oikein, mutta yksi meni väärin: en ole tällä hetkellä suhteessa "järkityypin" kanssa, vaan hän on se toinen johon tunnen vetoa. "Tunnetyyppi" on sitten se toinen, ehkä voimakkaamman tunteen tekijä.
Olen kokenut pitkän parisuhteen, josta hiljalleen katosi kipinä. En voi olla onnellinen suhteessa, jossa ollaan lähinnä kavereita ilman hellyyttä ja erityistä huomiota. Ne toki hiipuvat rakastumisen alkuvaiheen jälkeen, mutta tietty taso pitää suhteessa säilyä. Se on terveen suhteen ja oman hyvinvoinnin edellytys. Parisuhteen kulmakivi, ei vähempää.
Jos kaikki olisi yksinkertaista, kertoisin kaikki tunteeni sille "tunnetyypille" ja katsoisin mihin se johtaa. Jos saisin pakit, sattuisi se s-tanasti, mutta tulisi ainakin kerralla selväksi. Pelkäänkö tätä ja siksi pyöritän mielessä myös sitä "järkityyppiä" jotenkin pienemmän riskin vuoksi? Siinäpä miettimistä sunnuntai- iltaan...
Tossahan loppuosassa vastasit itse kysymykseesi. Valintasi on tunnetyyppi. Kerro hänelle kaikki tunteesi, se on paras ratkaisu.
Niin vastasin. Tiesin vastauksen koko ajan, mutta silti pyörittelin toista vaihtoehtoa mukana. Vain, jotta saisin vahvistuksen ajatuksiini. Molemmat oikeasti hyviä, mutta vain toinen sytyttää palon, toinen takkatulen.
Tulinen tunne tekee todella hyvää :)
itselläni on kiikarissa miespuolinen hlö ja signalointini on varmasti aika selvä hänelle :) come-hither katsetta ei varmaan voi ymmärtää väärin. Välillä käsieleemmekin ovat yhteisiä ja puheet sekoavat.. Naurettavalta kuulostaa, mutta ihan aikuisia olemme.. tunne on vain niin hel@etin kuuma! Välillä muut jopa vihjailevat asiasta.
Riskin aion ottaa ja luotan nyt siihen, että kummatkin osaamme kunnioittaa myös toistemme uria. Tällaisen asian varmasti voi hoitaa hyvin tai huonosti. Se on hoidettava hyvin! Miehelle olen avoin, odotan vain hänen aloitettaan, jos hän sen tekee sitten saa roihuta vaikka kuinka paljon.. kerranhan täällä eletään :) Melkein suosittelisin sulle ap samaa.
Fiksulta kuulostat.
Niinkuin joku jo mainitsi, vastasit jo kysymykseesi.
Jätä vähäksi aikaa pohtiminen ja mene nukkumaan.
Aamulla asiat ovat yleensä selkeitä.
Tsemppiä tulevan naisesi kanssa <3
Itse olen odottanut, että hän olisi valmis. Mutta nyt tuntuu, että hän "pelaa" useaan suuntaan. No joka tapauksessa olen tunteissani jumissa edelleen. Kiitos hänen epäselvyyden. Olen ollut liian pitkään nalkissa, ilman takeita paremmasta. Ihmiset hyvät, älkää antako ymmärtää, tai luvatko mitään, jos ette voi seistä sanojenne takana yhtään. Toisella voi mennä koko elämä piloille siinä "odottelussa". Mikään ei ole enempää hermoja raastavaa, kuin epätietoisuus. Olkaa selkeitä, siinä mitä haluatte. - sivusta
Kuulostaa käänteiseltä puolelta tutulta.
Toivon, etten itse syyllisty tuohon, että pitäisin jotakuta odotuskaistalla turhan pitkään. Se ei ole tunteiden kannalta oikein. Eikä se useaan suuntaan pelaaminenkaan, vaikka tässäkin ketjun aiheessa sitä aavistus onkin.
Itse koetan viedä juttua eteenpäin, kunhan saan sopivan yhteyden avattua.
T. Aloittaja
Valitse ihan kumpi vaan, kaikki kuitenkin hiipuu aikanaan. 😁
Elämä on. Hiipuu, mutta ehkä jotain myös säilyy.
Kokeilematta ei koskaan saa tietää.
💙💙💙
Vastauksena, jos nuo oli aloittajalle: 💙💞💌.