Ihmisen kannattaa miettiä sitä, että hän kuolee. Elämänhenkäys erottaa ruumiin elämästä, sielun tila, mikä elämässä on, sillä on elämänarvo.
Sen arvotat itsekin, katsotko sielusi iankaikkisen elämän arvoiseksi?
Kipuilet elämäsi, elämässäsi voit pilata toistenkin elämän valinnoillasi, sekä pilata oman elämänarvosi matkanteon kuolemaan.
Onko tässä maailmassa arvoa, jota voisit arvostaa - että tekosi, sekä elämäsi olisi arvokas? Kuka maailman rakentaa- kuka luo maailmaan arvon, etkö juuri sinäkin?
Kun katselet maailmaa, kuinka sitä arvotetaan, kukin puoleltaan, niin sitähän me jaamme toisillemme. Jotkut tuhoavat elämää tieten. jne. jne. jne.
Ja arvottamamme maailma, sekin on sitä, mistä palkkaus on olemassa.
Kuolema. Se erottaa sinut ja minut elämästä, täällä. Se voi olla monelle helpotus, kun pääsee meistä eroon. Ehkä juuri sen pahuuden tähden, mikä meidän sydämistä kumpuaa. Eli valinnat, mielemme ja kättemme tekojen suhteen.
Uskollakin on arvo. Sen arvotus rakentuu raamatun Jahven tuonpuoleisuuteen nimellä rakkaus. Tämäpuoleisuudessa se tarkoittaa niitä tekojen summaa, mikä ojentautuu uskon kohteen päämääriin sydämestä käsin.
Eli kun luemme Heb 11 luku käsittelee uskoa. Sitä kannattaa miettiä.
Niin, se kuolema. SE on meille yhtäkuin elämäkin tässä ja nyt.
Se on todellisuutta. Me kaikki kuolemme. Mitä siitä jää käteemme.
Mitä siitä jää lähimmäisen käteen? Eli hänen mieleensä ja käteensä?
Onko meidän elämämme mielessä ne näkymät, mitkä haluamme perinnöksi jollekin ja ne ovat sitten meidän kätten työtä ja se on sitten heidän kätten työtä.
Eli tavallaan merkkinä mielessä ja tekojen kädessä?
Mitä sinä rehellisesti rakastat.
Tänne on turhaa sepustella, kannattaa sitä vain itse mietiskellä mielessään.
Arvottaa elämänsä, mikä minun elämässäni "maksaa" ja mitä se maksaa!
Sen arvotat itsekin, katsotko sielusi iankaikkisen elämän arvoiseksi?
Kipuilet elämäsi, elämässäsi voit pilata toistenkin elämän valinnoillasi, sekä pilata oman elämänarvosi matkanteon kuolemaan.
Onko tässä maailmassa arvoa, jota voisit arvostaa - että tekosi, sekä elämäsi olisi arvokas? Kuka maailman rakentaa- kuka luo maailmaan arvon, etkö juuri sinäkin?
Kun katselet maailmaa, kuinka sitä arvotetaan, kukin puoleltaan, niin sitähän me jaamme toisillemme. Jotkut tuhoavat elämää tieten. jne. jne. jne.
Ja arvottamamme maailma, sekin on sitä, mistä palkkaus on olemassa.
Kuolema. Se erottaa sinut ja minut elämästä, täällä. Se voi olla monelle helpotus, kun pääsee meistä eroon. Ehkä juuri sen pahuuden tähden, mikä meidän sydämistä kumpuaa. Eli valinnat, mielemme ja kättemme tekojen suhteen.
Uskollakin on arvo. Sen arvotus rakentuu raamatun Jahven tuonpuoleisuuteen nimellä rakkaus. Tämäpuoleisuudessa se tarkoittaa niitä tekojen summaa, mikä ojentautuu uskon kohteen päämääriin sydämestä käsin.
Eli kun luemme Heb 11 luku käsittelee uskoa. Sitä kannattaa miettiä.
Niin, se kuolema. SE on meille yhtäkuin elämäkin tässä ja nyt.
Se on todellisuutta. Me kaikki kuolemme. Mitä siitä jää käteemme.
Mitä siitä jää lähimmäisen käteen? Eli hänen mieleensä ja käteensä?
Onko meidän elämämme mielessä ne näkymät, mitkä haluamme perinnöksi jollekin ja ne ovat sitten meidän kätten työtä ja se on sitten heidän kätten työtä.
Eli tavallaan merkkinä mielessä ja tekojen kädessä?
Mitä sinä rehellisesti rakastat.
Tänne on turhaa sepustella, kannattaa sitä vain itse mietiskellä mielessään.
Arvottaa elämänsä, mikä minun elämässäni "maksaa" ja mitä se maksaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.