Toivon keskustelua kaksikielisten perheiden lapsista ja kotikielestä. Meidän monikielinen perheemme on muuttanut maasta toiseen ja lasten kieli on vaihtunut muutamaan kertaan koulujen ja ympäristön vuoksi.
Rakkaan puolisoni äidinkieli on ruotsi, mutta hän ymmärtää monien muiden kielten lisäksi myös suomea. Keskustelu hänen kanssaan sujuu usein niin, että minä puhun suomea ja hän puhuu ruotsia. Minun täytyy kuitenkin aina skarpata, jos haluan käyttää ruotsin kieltä, vaikka sekään ei ole minulle aivan vieras kieli. Olen itse kielenvaihtaja -perheestä, jonka kotikieli on sukupolven yli vaihtunut ruotsista suomeen. Isoisäni oli vielä täysin ruotsinkielinen.
Eli kotona puhutaan keskenämme paljon kahdella eri kielellä, mutta yhteisestä sopimuksesta puhumme lapsille vain ruotsia.
Lapset tuntuvat kuitenkin vastaavan melko helposti suomen kielellä. Lapsilla tuntuvat myös kotona keskenään käyttävän paljon suomen kieltä leikeissä. Suomen kielellä leikitään jonkin verran, vaikka olemme todella aktiivisesti yrittäneet panostaa ruotsin kieleen.
Lapset ovat menestyneet koulussa hyvin niin lukemisessa kuin kirjoittamisessa myös kaikissa aikaisemmissa kielissä ja he pystyvät esimerkiksi korjaamaan minun pieniä ruotsin kielen virheitä.
Meidän lapsilla haluttu kieli kuitenkin vaihtelee. Välillä on toinen kieli suosiossa tai epäsuosiossa. Ruotsin kieltä pyritään meillä kotona tukemaan, vaikka joskus lapset tuntuvat ihmettelevän, miksi puhun heille ruotsia, kun he ymmärtävät suomen olevan minulla vahvempi kieli.
Miten muut kaksikieliset perheet ovat onnistuneet säilyttämään minoriteetti -kielensä, kuulisin mielellään kokemuksia myös muista, esimerkiksi suomi-venäjä tai suomi-englanti akseleilla. Tiedän, tai luulen tietävänä, että kaksikielisyys perheessä johtaa ennemmin tai myöhemmin minoriteetti -kielen katoamiseen ja enemmistön kielen valtavirtaistumiseen.
Mielelläni seuraan keskustelua tästä. Vain asiallisia vastauksia, kiitos.
Rakkaan puolisoni äidinkieli on ruotsi, mutta hän ymmärtää monien muiden kielten lisäksi myös suomea. Keskustelu hänen kanssaan sujuu usein niin, että minä puhun suomea ja hän puhuu ruotsia. Minun täytyy kuitenkin aina skarpata, jos haluan käyttää ruotsin kieltä, vaikka sekään ei ole minulle aivan vieras kieli. Olen itse kielenvaihtaja -perheestä, jonka kotikieli on sukupolven yli vaihtunut ruotsista suomeen. Isoisäni oli vielä täysin ruotsinkielinen.
Eli kotona puhutaan keskenämme paljon kahdella eri kielellä, mutta yhteisestä sopimuksesta puhumme lapsille vain ruotsia.
Lapset tuntuvat kuitenkin vastaavan melko helposti suomen kielellä. Lapsilla tuntuvat myös kotona keskenään käyttävän paljon suomen kieltä leikeissä. Suomen kielellä leikitään jonkin verran, vaikka olemme todella aktiivisesti yrittäneet panostaa ruotsin kieleen.
Lapset ovat menestyneet koulussa hyvin niin lukemisessa kuin kirjoittamisessa myös kaikissa aikaisemmissa kielissä ja he pystyvät esimerkiksi korjaamaan minun pieniä ruotsin kielen virheitä.
Meidän lapsilla haluttu kieli kuitenkin vaihtelee. Välillä on toinen kieli suosiossa tai epäsuosiossa. Ruotsin kieltä pyritään meillä kotona tukemaan, vaikka joskus lapset tuntuvat ihmettelevän, miksi puhun heille ruotsia, kun he ymmärtävät suomen olevan minulla vahvempi kieli.
Miten muut kaksikieliset perheet ovat onnistuneet säilyttämään minoriteetti -kielensä, kuulisin mielellään kokemuksia myös muista, esimerkiksi suomi-venäjä tai suomi-englanti akseleilla. Tiedän, tai luulen tietävänä, että kaksikielisyys perheessä johtaa ennemmin tai myöhemmin minoriteetti -kielen katoamiseen ja enemmistön kielen valtavirtaistumiseen.
Mielelläni seuraan keskustelua tästä. Vain asiallisia vastauksia, kiitos.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Aihe on kiinnostava ja tärkeä, joten toivoisin oikeasti jonkinlaista asiallista keskustelua.
Kiitos paljon, etukäteen.
Synd att en intressant diskussion inte kunde forsätta.
Paljon puhutaan myös keskustelevan vanhemmuuden tärkeydestä, eli lapselle pitää antaa tilaa ilmaista itseään usealla kielellä, ja hänen sanomisiinsa pitää reagoida kiinnostuneesti ja kysellen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten vanhempi vastaa lapsen lauseeseen, jossa on sekaisin esimerkiksi ruotsia ja suomea.
Sanojen lainailu molemmista kielistä on normaali osa monikielisyyttä, mutta se voi olla myös merkki siitä, että lapset eivät yksinkertaisesti löydä tarvitsemaansa sanaa toisesta kielestä. Onko silloin tärkeää pysytellä tiukasti siinä kielessä, joka on sovittu perheen sisäiseksi kieleksi, vahvistaa lapsen ensisijaiseksi tarkoittettua kieltä ja esimerkiksi pyytää lapselta vaikka ruotsin kielellä halutut sanat uudelleen? Entä miten toimitaan, jos vastaus tulee näissä tilanteissa yhä väärällä kielellä, eikä lapsi kykene käytännössä pitämään useita eri kieliä erillään?
Jag pratade svenska med barnen och pappan finska,grundskolan var svenskspråkig , men forsättningsstudierna var för två av barnen på finska.
Tvåspråkiga är dom nu som vuxna även om arbetspråket är finska och för en av dem engelska.
Enligt deras egen åsikt har det varit en stor fördel att behärska båda språken .
Det är ganska vanligt bland svenskspråkiga vuxna också att man använder ett finskt ord i nägon mening.
Något ord som det inte finns någon "bra översättning "till svenska på.
Nu talar jag inte om högsvenska utan vardagsspråk.
Ibland vill barnet kanske inte alls tala "det andra språket ",inte offentligt åtminstone,det brukar gå om.
Det är bara att hålla fast vid mammas eller pappas språk och låta barnet svara på fel språk.
Barn har sina "perioder ".
Kiitos kaikille arvokkaista mielipiteistänne ja ajastanne. Toivon, että voitte jatkaa asiallista keskustelua tällä foorumilla.
Minä en pysty seuraamaan tätä Fortumia, pää hajoaa kun luen vihakeskusteluja.
Vaikka pieni perheemme on asunut monessa maassa, en ole missään kohdannut sellaista vihaa minoriteetteja pientä kansanryhmää kohtaan kuin täällä.
Kiitos ja hyvästi. Voikaa hyvin.
Siis en pysty seuraamaan tätä foorumia, Fortumissa ei kai ole niin suurta vikaa. Oikoluku temppuilee.
Det var tydligen en överraskning för dig,som du ser har vi på svenska svarat sakligt.
Man blir ju van,man ska inte ta de här påhoppen personligt.
De som skriver sin hatprpaganda mår säkert väldigt dåligt.
Aktiivin henkinen pahoinvointi ilmenee muiden haukkumisena ja hillittömänä jankutuksena. Ei hyvä.
Man ska bara strunta i deras propaganda och lögner,det lönar inte sig att bli ledsen och sårad.
Så har jag gjort alltid. Dom är vilsna och sjuka, det ser alla.
Alltid när man läser något riktigt hårresande "alster " så brukar jag tänka på alla fina , normala finskspråkiga som jag känner som inte lider av svenskhat.
Sådana är ändå i majoritet här i Finland.
Kyllä, näitä paria maanista tolloa ei kannata ottaa vakavasti. Suomenkielisetkin hylkivät heitä.
Bara strunta i deras propaganda.
Juuri niin.
Että saataisiin lisää kaksikielisiä perheitä, olisi hyvä jo alakoulujen tehdä paljon enemmän yhteistyötä ja vierailuja toistensa kanssa.
Det finns åtminstone i Sibbo och Borgå skolor som har både finsk - och svenskspråkiga skolor i samma byggnad, då är vägen åtminstone inte lång.
Minustakin olisi ehdottomasti saatava lisää pakko-opetusta kieliin, jokaiselle suomessa pakollinen saame. romani, ruotsi ja viittomakieli suomen lisäksi. Noiden kielten oppimisen jälkeen kun on niin helppo opetella kieliä joita oikeasti tarvitaan eli englantia, saksaa, venäjää, kiinaa, espanjaa, ranskaa.....
Kanske ändå litet orealistiskt ?
Höh, kuka muka tarvitsee kiinaa tai espanjaa.
Finns det tillräckligt med lärare ?
Työnnä tuo pakkoenglantisi sinne minne ei päivä paista.
Kieliaktiivit voisivat aloittaa kaikki kiinalla, ja jatkaa sitten vaikkapa saamella.
Uskon, että näin kieliaktiivien perusongelma "en opi kieliä, koska on pakkoruotsi" ratkeaa kertaheitolla!
Perfekt förslag.
Haloo hei. Suomi tarvitsee, lapsesi tarvitsee, vanhempasi tarvitsevat aika ajoin hoitoa eikä sitä saa jos ei ole verotuloja eikä niitä ole jos ei ole vientiä. Suomi elää täysin viennin varassa joka hoituu tällä hetkellä pelkästään englannin varassa. Kiinalainenkin ostaa mieluummin esim. rakennustarvikkeet ruotsalaiselta tai saksalaiselta myyntimieheltä joka puhuu kiinaa kuin suomalaiselta joka puhuu vain englantia.
Sport och musik kunde man åtminstone ha gemensamt.
Varför tror att det inte finns finländare som behärskar kinesiska ?
Haloo hei, du tycks inte veta något fan om det du skriver om. Inget nytt i fennokretsar.
Varför det?
Miten on mahdollista, että saksalainen ja ruotsalainen myyntimies puhuvat sujuvaa kiinaa, vaikka noissa maissa ei tietääkseni voi lukea kiinaa 1 .kielenä ? Ja Suomessa, jossa kiinaa voi lukea 1. kielenä, kukaan ei osaa kiinaa ?
Pakkruotsifennomaanin kannattaisi ennen viestin kirjoittamista laskea kymmeneen, ettei tule laitettua enempää järjettömyyksiä palstalle. Nyt on sen verran paksua juttua taas, että nolottaa ihan pakkoruotsifennomaanin puolesta!
För fennor är det omöjligt att lära sig några mera krävande språk när nu pakkoruotsi finns, konstigt nog klarar andra , både finsk - och svenskspråkiga det.
Ihan kivaa ettei lapsista tule ummikkoja , mitä enempi kieliä sitä parempi mieli kunhan varttuvat :)
Kielten opiskelu kannattaa aina. Ja mitä varhemmin alkaa, sen parempi. Kielikylpy-tutkimus osoittaa, että jopa lapsen oman äidinkielen hallinta kehittyy kylvyn myötä.
Suomessa pakkoruotsikylvyt osoittavat inhon ja vihan nousemista turhan asian pakko-opetuksen myötä.
Miksi valehtelet? Kielikylpyihin on pitkät jonot ja kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan, tarvetta on opetuksen lisäämiseen valtavasti.
Språkbadsundervisningen är frivillig, färäldrarna väljer.
Tässä taas hyvä esimerkki kieliaktiivin täydellisestä tietämättömyydestä. Kielikylvytkin kieliaktiivi kokee "pakottamiseksi". Kieliaktiivi vihaa niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat lapselleen hyvän ja monipuolisen kielitaidon.
Finskspråkiga familjer skaffar också svenskspråkig dagvård åt sina barn för att kunna placera dem i svenskspråkig skola.
På tvåspråkiga orter finns det alltid barn från enspråkigt finska familjer i svenskspråkig skola också tvärtom svenskspråkiga i finskspråkig skola.
Det är nog bara frågan om dina personliga känslor. Var snäll, gör inte bort dig mera genom att berätta om dem för andra.
Tunteita ei pitäisi sekoittaa kielikeskusteluun, mutta kielifennomaanit pelkästään tunteilevat! Järjen ääni on kadonnut jonnekin.
Aloittajakin poistui pelästyttyään kieliaktiivin aggressiivisia älyttömyyksiä.
Enkä ihmettele, hyvästä syystä.
Det har andra också gjort.
Bara ett par samma som lider av tvångstankarna härjar här.
Det är en normal reaktion, alla är inte vana vid fennofanatikers språkbruk.
Man måste vänja sig.
Jos nämä aktivistit pihoilla tai kadulla puhuisivat mitä tällä palstalla ruotsinkielisistä ja -kielestä, niin joutuisivat tukkimaan turpansa aika äkkiä.
Eivät taida ehtiä kaduille, kun netissä istuminen ja häiriköinti vie kaiken ajan...
Onneksi niille.
Yleensä menee aika mukavasti, koska Suomessa on kysyntää suomen, ruotsin ja englannin osaajille.
Suomi ja ruotsi ovat eläviä kieliä Suomessa, muut kielet ovat eri suhteessa, toisella tavalla osittain yhteiskunnassa ja ihmisten kesken.