Ortodoksien suhteellinen määrä Suomessa on voimakkaasti vähentynyt viimeisen sadan vuoden jaksossa. Väheneminen on ollut huomattavasti suurempi kuin muilla uskonto- tai kielivähemmistöillä. Vuosisadan alussa ortodoksien suhteellinen osuus oli 2-3 kertainen väestöstä verrattuna nykyaikaan. Viime vuosina maahanmuutto on pysyttänyt suhteellisen osuuden
ja ortodoksien määrä on kasvanut. Mutta lienee tilapäinen piikki.
Keskustelua asiasta ei käydä.
Sotien jälkeiset ortodoksisiirtolaisten vainot uusilla asuinpaikoilla on myös vaiettu asia. Pakkotilanteessa oli lapset kastettava luterilaisiksi ja samoin tällöin vanhemmat siirtyivät väestörekisteriin tai luterilaiseen kirkkoon. Nykypäivänäkin vain osa, ilmeisesti vähemmistöosa, lapsista saa ortodoksista uskonnonopetusta. Päiväkodissa ei kukaan.
Asiasta vaietaan ? Mutta miksi ? Saamelaiset, ruotsinkieliset, muhametilaiset jne pitävät kiinni oikeuksistaan oman yhteisönsä tuella.
Mutta mistä ortodoksi on saanut apua ? Ei ainakaan kirkolta.
ja ortodoksien määrä on kasvanut. Mutta lienee tilapäinen piikki.
Keskustelua asiasta ei käydä.
Sotien jälkeiset ortodoksisiirtolaisten vainot uusilla asuinpaikoilla on myös vaiettu asia. Pakkotilanteessa oli lapset kastettava luterilaisiksi ja samoin tällöin vanhemmat siirtyivät väestörekisteriin tai luterilaiseen kirkkoon. Nykypäivänäkin vain osa, ilmeisesti vähemmistöosa, lapsista saa ortodoksista uskonnonopetusta. Päiväkodissa ei kukaan.
Asiasta vaietaan ? Mutta miksi ? Saamelaiset, ruotsinkieliset, muhametilaiset jne pitävät kiinni oikeuksistaan oman yhteisönsä tuella.
Mutta mistä ortodoksi on saanut apua ? Ei ainakaan kirkolta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ortodoksisen kirkon asema on taattu perustuslailla. Uskonnonvapauslaki pätee myös ortodokseihin. Enpä kutsuisi tätä tilannetta vainoksi. Mitä muuta haluat valtion tekevän?
Ei nyt ortodokseja ole vainottu. Ortodoksisuus on kuitenkin kuoleva uskonto Suomessa, jollei
maahanmuuttajat innokkaammin liity kirkkoon.
Varsinainen karjalaisväestö on niin vieraantunut kirkosta ja sen tavoista, ettei sen kautta tule väkimäärän lisäystä. Paljon olisi tehtävää lapsi- ja nuorisotyössä! Resurssit olisi mietittävä uudelleen. Tarvitaanko pappeja vai muita työntekijöitä jne ? Tyhjässä kirkossa pappi liturgiaa toimittamassa ei väkimäärää lisää.
Ortodoksisuushan on kasvattanut kiinnostustaan. Ja Mihinkähän tuo topicin aloittaja perustaa väitteensä uskonnonopetusken puutteesta? Sehän on laissa turvattu, jos vanhemmat haluavat. Minä en ole kuullutkaan, että joku olisi jäänty opetusta vaille, mutta asunkin alueella, missä kirkkoonkin riittää porukkaa ;-)
... kirkko ei ole tyhjä jumalanpalveluksen aikana.
Esim Sanasaattaja lehdessä jokunen aika sitten oli asiasta kirjoitus: Kirjoittajana ortodoksisen uskonnon opettaja. Ortodoksisen uskonnonopettajien liitto otti asiaan äskettäin kantaa.
Muut kirkot tekevät päiväkodeissa paljon työtä. Ort kirkko ei lainkaan.
Tämä tieto ei pidä paikkaansa. Ortodokseilla on ainakin Joensuussa oma päiväkoti.
Muissakin seurakunnissa käydään säänöllisesti päiväkodeissa.
Ei maailma ole niin synkä, kuin täällä tahdotaan esittää.
Kristus nousi kuolleista!
artikkelin lehdestä. Tuntikehysjärjestelmässä
ort uskonto ensimmäisiä tiputettavia aineita.
Kirkolta puuttuu lapsi- ja nuorisotyöntekijöita ja paljon. Pappeja riittää. Ort pappien sunteellinen määrä on moninkertainen esim luterilaiseen kirkkoon verrattuna.
Lukisit uskonnonopettajaien kannanotot asiasta etkä levittäisi perättömiä tietoja.
Ilomantsissa kunnan päiväkotilapset tulevat torstaina kirkkoon ja minä tahi kanttori käymme kerran kuukaudessa pitämässä yhteisen tilaisuuden.Tämä on jo vuosikymmeniä jatkunut perinne.
Koulujenm uskonnonopetus on eduskunnan käsissä.
Ortodoksisia pappeja on liian vähän. Mietippä millaisia laajoja maanteiteellisiä alueita useat seurakunnat ovat.
On hölmöä verrata kirkkomme asioita luterilaisiin, heillä on aivan erilaiset resurssit työtekoon.
Uskonnonopetuksen asema on viime vuosina vahvistunut. On valmistunut päteviä opettajia ja koulut vastaavat uskonnonopetuksen kuluista.
Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden opettajakokemus pääkaupunkiseudulta ja voin vakuuttaa, että vuoden 1974 ja vuoden 1995 välillä tapahtui valtava muutos parempaan.
Ongelmia on koulujen johtajien tasolla, tasa-arvo ei aina toteudu, mutta kehitystä tapahtuu.
Ongelmana ovat myös vanhemmat, jotka eivät ole kiinostuneet lastensa asioista.
Poikkeuksiakin on siis. Minun lapseni eivät päivähoidossa nähneet ortodoksisen kirkon työntekijästä vilaustakaan. Samaa kertovat
sukulaiseni ympäri Suomenniemen. Jossain siis on kuitenkin toimintaa. Hyvä niin.
Tietääkseni tällä hetkellä ortodoksinen päiväkoti on olemassa vain Joensuussa. Helsingissä sellainen oli vielä joitakin vuosia sitten, mutta se lakkautettiin seurakunnan päätöksellä, sillä sen ylläpitäminen tuli liian kalliiksi. Säästyneet varat seurakunta ohjasi ortodoksiseen päiväkerhotoimintaan, joka jatkuu edelleen. Tietojeni mukaan myös Kuopiossa on ortodoksista päiväkerhotoimintaa. Eikä sovi unohtaa lastenkerhoja, jotka toimivat seurakuntien ja Ortodoksisten Nuorten Liiton yhteistyön tuloksena.
Helsingin seurakunnassa on olemassa myös vahvistettu esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelma, jonka mukaisesti uskontokasvatusta toteutetaan mahdollisuuksien mukaan esikouluikäisten parissa. On totta, että resurssit ovat vähäiset, mutta silti tähänkin alueeseen on kiinnitetty huomiota.
ettei aina kannata odottaa valmista. Mistäpä seurakunnan työntekijät voisivat tietää, missä päiväkodissa on ortodoksilapsia (luterilaistenhan ei tarvitse tätä pohtia). Eli jos kerran teitä vaivaa papinpuutostauti, niin kannattaa ottaa yhteyttä seurakunnan papistoon ja päiväkodin henkilökuntaan ja siten toimia asiantilan parantamiseksi. Pappimme kävi lapseni päiväkodissa puhumassa palmusunnuntaista ja pääsiäisestä ja siunaamassa virpovitsat. Mutta ei sitä olisi tapahtunut ellen olisi itse asiaa järjestänyt keskustelemalla asiasta molempien osapuolien kanssa. Vihjasin tapahtumasta myös paikallislehdelle, joten saimme tapahtumasta jutun lehteen ja hyvää julkisuutta sekä kirkolle, virpomaperinteelle että päiväkodille.
"Nykypäivänäkin vain osa, ilmeisesti vähemmistöosa, lapsista saa ortodoksista uskonnonopetusta. Päiväkodissa ei kukaan. ."
Taidan olla syyllinen tähän juttuun. "Miksi ortodoksit ovat mukana ekumeenisessa liikkeessä?" -keskustelun avauksessa kerroin, että puolet Tampereen ortodoksisista oppivelvollisista ei saa tunnustuksellista opetusta. Olin lukenut luvut vähän aikaisemmin Analogista ja lievästi sanottuna yllätyin niistä. Onneksi isä-Matti kertoi, että tilanne ei ole ollenkaan niin huono muualla.
"Sotien jälkeiset ortodoksisiirtolaisten vainot uusilla asuinpaikoilla on myös vaiettu asia. Pakkotilanteessa oli lapset kastettava luterilaisiksi ja samoin tällöin vanhemmat siirtyivät väestörekisteriin tai luterilaiseen kirkkoon."
Lukuja eri uskontojen "suosiosta" löytää http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/tutkimustilastoja.html .
En osaa selittää 50- ja 60-luvun "kannatuksen" laskua, mutta syitä on varmasti monta. Kyse ei ainakaan ole pakkotilanteessa luterilaiseksi kastamisesta. Veikkaukseni on henkinen paine (ryssittely), halu säästää kirkollisverossa, kun kaikki rahat tarvittiin kodin rakentamiseen, entisen yhteisön sosiaalisen paineen pieneneminen, tutun papin muuttaminen muualle, 50-luvun kanoninen kiista… Helpon tapa on selittää itselleen luterilaisten vainoaminen.
Yleisesti ottaen kirkot kestävät paremmin vaikeita kuin hyviä aikoja.
"Asiasta vaietaan ? Mutta miksi ? Saamelaiset, ruotsinkieliset, muhametilaiset jne pitävät kiinni oikeuksistaan oman yhteisönsä tuella."
Tästä olen aivan samaa mieltä. Virkamiehet tekevät säästöt sieltä, mistä helpoiten resursseja irtoaa. Virkamiehiin kannattaa yrittää vaikuttaa ennen kuin tehdään mitään päätöksiä. Eikö nyt ole sopiva aika soitella rehtorille ja varmistaa, "että meidän Miljalle on varmasti uskonnon opetusta omalla koululla."
"Mutta mistä ortodoksi on saanut apua? Ei ainakaan kirkolta."
Nämä ovat ihmisten ongelmia, joissa kirkko voi auttaa hyvin vähän.
Aiheen aloittajalla on mielessään sotien jälkeinen tilanne ryssittelyineen, jolloin monet ortodoksit luopuivat uskostaan, koska "Jumala on sama Jumala huolimatta erilaisista kirkkokunnista". Mm.puolet isäni sisaruksista rupesi jehovantodistajiksi.
Nykyään meidän suvun nuoret polvet ovat jälleen kiinnostuneita ortodoksisuudesta. Se on osa hienoja sukuperinteitä ja vuosituhansia kansainvälisiä kulttuuriperinteitä, eikä ortodoksisuus hävetä enää. Minä itse olen liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, esi-isieni uskontoon, jo vuosia sitten.
jossa luterilaiset uskonnonopettajat kuvasivat ortodoksit pyhimysten palvojiksi, suitsukkeiden polttajiksi ym. ja epäisänmaallisiksi. Tämä oli hankala tilanne kun samat uskonnonopettajat hetkeä aikaisemmin olivat opettaneet lapsille kuinka Martti Luther pelasti Suomen kansan katolisen kirkon vastaavalta pyhimysten palvonnalta ja suitsukkeidenpoltamiselta. Tämä lapsena koulussa annettu opetus on monella taustalla negatiiviseen suhtautumiseen ortodokseihin menneinä vuosina. Nyt on tilanne muuttunut, kun ev.lut.kirkko on kokonaan maallistunut ja ihmisten koulutustaso noussut, joten tyhmä propaganda ei enää toimi siten kuin ennen ja tavallinen suomalainenkin tajuaa, ettei luterilaisesta kirkosta enää mitään uskonnälkäänsä ihminen saa vaan enemmän uskovaiselle on annettavaa ortodoksikirkolla.
Mielenkiintoista muuten on, että luterilaiset käyttivät suitsukkeita aina 1600-luvulle asti, jolloin reformoitujen painostuksen vaikutuksesta luterilaisesta liturgiasta jouduttiin karsimaan juhlavuutta...
Uskonnonopetuksesta sinänsä en osaa sanoa mitään.
... aiheesta sivuun, mutta olisi todella kiva tietää millainen oli luteril. jumalanpalvelus Lutherin ja Agricolan päivinä. Ja miksi luteril. jumalanpalvelusta uudistetaan lähes jatkuvalla syötöllä.
Helsingin jo tuonilmaisiin siirtynyt katolinen piispa Paul totesi aikoinaan - käytyään (silloisessa) luterilaisessa ehtoollisjumalanpalveluksessa, että sehän oli kuin meidän vanha (tridentiläinen) messu...
"miksi luteril. jumalanpalvelusta uudistetaan lähes jatkuvalla syötöllä"
Jospa sen vuoksi, että se on luterilaisten mielestä aina ollut jotenkin huono?