Vihaan ja inhoan islamia sekä kaikkea mitä se edustaa.

Lehmän suurasta:

Siihen aikaan kun tämä suura ilmoitettiin Medinassa, Profeetan oma heimo, pakanalliset kureishit Mekassa, valmistautui hyökkäämään islaamilaisten kimppuun heidän pakopaikassaan.

Julma vaino tuli niiden islaamilaisten osaksi, jotka olivat jääneet Mekan alueelle tai jotka matkasivat sinne, ja islaamilaiset estettiin tekemästä pyhiinvaellusretkeä. Valan sanamuoto, jonka Jasripin islaamilaiset vannoivat AI-Akabassa ennen Profeetan pakoa, edellytti, että kenties oli taisteltava ja puolustettava Profeettaa kuten he puolustaisivat omia vaimojaan ja lapsiaan; ensimmäinen käsky taistella ilmoitettiin profeetalle ennen hänen pakoaan Mekasta; mutta islaamilaiset eivät todella taistelleet ennenkuin Bedrin taistelussa.

Monet heistä olivat vastahakoisia, koska heidän lakinsa oli sitä ennen ankarasti kieltänyt kaiken väkivallan. Heidän oli vaikea hyväksyä taistelemisen aatetta edes itsepuolustuksessa, kuten nähdään useista tämän suuran jakeista.

Tämä luku sisältää myös ohjeita paastoamisesta ja pyhiinvaelluksesta, jälkisäädöksistä, almujen antamisesta, avioerosta ja sopimuksista sekä jakeita, jotka tuomitsevat koronkiskomisen, väkijuomat ja uhkapelin. Se päättyy islaamin kaikkeakäsittävän luonteen korostamiseen - Islaamin, joka on Jumalan kaikkivaltiuden uskonto - ja rukoukseen syntien anteeksiantamisesta.

Tarkasti ottaen sitaatti:
190.
Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
191.
Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
192.
Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.