Mitä on rakkaus?
Uskonnoissa puhutaan yleensä Jumalan rakkautena ja se katsotaan universaalina välittämisen muotona. Ihminen voi kokea tekevänsä toisen ihmisen hyväksi asioita tuon universaalin välittämisen seurauksena. Kuinka usein ihminen tekeekin vain omien ajatusmallien luomaa hyveelllistä toimintaa, itsestä käsin? Jos näkee nälkäisen ihmisen kadulla, se voi herättää ihmisessä hänen omat reaktionsa, säälin ja oikein toimimisen luomien mallien aktivoitumisen. Jolloin ihminen haluaa auttaa.
Mitä rakkaus on ihmissuhteissa. Eikö pidä tietää, mitä rakastaa? Rakkaus on välittämien muoto, joka ei ole oikeastaan liitoksissa millään tavalla seksuaalisten halujen kanssa, vaikka usein ihmiset sekoittavat ihastuksen ja rakastumisen ja seksuaaliset halut toisiinsa... niin todellinen rakkaus syntyy siitä, että on tahto rakastaa toista ihmistä, hänen puutteistaan huolimatta. Rakkaus ei ole välttämättä aviopuolisoiden välistä rakkautta. Ihmiset rakastavat yleensä omia jälkeläisiään. He voivat rakastaa myös muita läheisiä ihmisiä. Omia vanhempia myös rakastetaan usein, olivat he olleet hyviä tai vähemmän hyviä vanhemmuudessaan, rakkaus ei siis yksistään liity ihmisen hyvien ominaisuuksien rakastamiseen, vaan ehkä enemmän aikaan ja kokemukseen toisesta, yhteisiin hetkiin olla läsnä ja vaikuttaa toisen elämässä.
Jumalan rakkaus perustuu ihmisen omaan uskoon Jumalan rakkaudesta. Ihminen, joka kokee, ettei ole saanut rakkautta, usko siihen, että on joku taho, joka häntäkin rakastaa, voi olla arvokas kokemus, joka auttaa ehkä selviämään vaikeista koettelemuksista.
Uskontoihin liittyy myös aikamoisia ristiriitaisia dilemmoja. Kuten millainen vanhempi antaa oman rakkaan poikansa ristiinnaulittavaksi, kaikkien muiden ihmisten tähden? Sehän tavallaan on ristiriidassa ihmisen rakkauskäsityksen kanssa. Kuitenkin, ihminen kaipaa jotain sellaista rakkauden muotoa, joka osoittaa, että ihminen on tärkeä, jopa uhrauksen arvoisen suorituksen kautta. Vuosisatojen tuo rakkaudenmuoto on puhutellut ihmisiä. Silti ihminen tässä elämässä ymmärtää, että sellainen uhrautuminen, ei ole suotavaa, vaan aiheuttaa turhaa kärsimystä. Kuitenkin se sallitaan Jumalalle, koska Jumala on käsitteenä tarpeeksi kaukainen ihmisenä olemisesta.
Uskonnoissa puhutaan yleensä Jumalan rakkautena ja se katsotaan universaalina välittämisen muotona. Ihminen voi kokea tekevänsä toisen ihmisen hyväksi asioita tuon universaalin välittämisen seurauksena. Kuinka usein ihminen tekeekin vain omien ajatusmallien luomaa hyveelllistä toimintaa, itsestä käsin? Jos näkee nälkäisen ihmisen kadulla, se voi herättää ihmisessä hänen omat reaktionsa, säälin ja oikein toimimisen luomien mallien aktivoitumisen. Jolloin ihminen haluaa auttaa.
Mitä rakkaus on ihmissuhteissa. Eikö pidä tietää, mitä rakastaa? Rakkaus on välittämien muoto, joka ei ole oikeastaan liitoksissa millään tavalla seksuaalisten halujen kanssa, vaikka usein ihmiset sekoittavat ihastuksen ja rakastumisen ja seksuaaliset halut toisiinsa... niin todellinen rakkaus syntyy siitä, että on tahto rakastaa toista ihmistä, hänen puutteistaan huolimatta. Rakkaus ei ole välttämättä aviopuolisoiden välistä rakkautta. Ihmiset rakastavat yleensä omia jälkeläisiään. He voivat rakastaa myös muita läheisiä ihmisiä. Omia vanhempia myös rakastetaan usein, olivat he olleet hyviä tai vähemmän hyviä vanhemmuudessaan, rakkaus ei siis yksistään liity ihmisen hyvien ominaisuuksien rakastamiseen, vaan ehkä enemmän aikaan ja kokemukseen toisesta, yhteisiin hetkiin olla läsnä ja vaikuttaa toisen elämässä.
Jumalan rakkaus perustuu ihmisen omaan uskoon Jumalan rakkaudesta. Ihminen, joka kokee, ettei ole saanut rakkautta, usko siihen, että on joku taho, joka häntäkin rakastaa, voi olla arvokas kokemus, joka auttaa ehkä selviämään vaikeista koettelemuksista.
Uskontoihin liittyy myös aikamoisia ristiriitaisia dilemmoja. Kuten millainen vanhempi antaa oman rakkaan poikansa ristiinnaulittavaksi, kaikkien muiden ihmisten tähden? Sehän tavallaan on ristiriidassa ihmisen rakkauskäsityksen kanssa. Kuitenkin, ihminen kaipaa jotain sellaista rakkauden muotoa, joka osoittaa, että ihminen on tärkeä, jopa uhrauksen arvoisen suorituksen kautta. Vuosisatojen tuo rakkaudenmuoto on puhutellut ihmisiä. Silti ihminen tässä elämässä ymmärtää, että sellainen uhrautuminen, ei ole suotavaa, vaan aiheuttaa turhaa kärsimystä. Kuitenkin se sallitaan Jumalalle, koska Jumala on käsitteenä tarpeeksi kaukainen ihmisenä olemisesta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä on hyvä laulu.
https://www.youtube.com/watch?v=YTF0UKtvp4g
Raamattusi antaa kyllä vastauksen.
Raamattuni? En ymmärrä kommenttiasi.
Kas vaan, kun et saa väitellä. Raamattusi kun ei väittele kanssasi.
No eipä se raamattu paljoa puhele. En minä väittelemisestä välitä. Kunhan kirjoittelen ajatuksia.
Siis tälle palstalle kirjoittaminen ei ole mikään kilpailu, vaikka edustan ajattelussani hyvin ehkä modernia suuntausta kristinuskosta... niin tämä ei ole joko tai kilpailu sille, onko kyseessä uskovaiset tai ateistit, minulle kummin vain on ihan samalla viivalla olevia ihmisiä ja lähimmäisiä. Raamatussa on paljon hyviä juttuja ja vähemmän hyviä juttuja, kuten kaikessa, pitää ottaa ne hyvät jutut käyttöönsä ja tarkastella vähän huonompia juttuja sillä tavoin, että ne eivät ehkä ole osana omaa ajatusmaailmaa.
Minulle raamattu merkitsee paljon.
Ok, ei se minua häiritse millään tavalla. Jokaisella on ihan laillinen oikeus vakaumukseensa. :)
Kiva kun ilmoitit :D
Hengellisessä kontekstissa ja ajatusmaailmassa on paljon hyvää.
Kuten lähimmäisten auttaminen ja lähimmäisen rakkaudesta kumpuava velvollisuuden tunto. Uskon, että kristinuskosta noussut lähimmäisen rakkaus, on muovannut länsimaisessa yhteiskunnassa elävän ihmisen ajatusmaailmaa ja se on ollut paikallaan.
Vuorisaarnasta noussut ajatus, tee muille, kuten toivoisit itsellesi tehtävän, on hyvä ohjenuora ihmisille.
Hyvä Isä ei uhraa Poikansa henkeä, jotta syntiset saavat elää.
Tämäkin raamatun kohta on ymmärretty täysin päälaellaan. Tosiasiassa kyseessä on yksilöllisen ihmisen luopumus omasta egostaan, jolloin sielu kohoaa.
Jumala on Rakkaus itse, ja rakkaus on hyvä. Rakkaus on hyväntahtoinen. Rakkaus ei siis tahdo pahaa. Kaikki pahuus mikä ihmisessä on, saa alkunsa egon harhautumisesta, syntiin lankeemisesta. Syntiin lankeeminen on yksinkertaisesti sitä, että tietämätön ego poistaa ihmisen Jumalan valtapiiristä.
Jumalassa Tieto.
Kaikki mikä ei ole Jumalassa, on epäjumala. Ei ole muuta syntiä kuin epäjumalanpalvonta.
Epäjumalanpalvonta merkitsee mitä tahansa muuta kuin Jumalan palvontaa. Palvonta on merkityksessä palveleminen. Palvelemme aina joko Jumalaa tai epäjumalaa. Epäjumalia on maailma väärällään, kuten ihmiset, raha, asema, valta, ja niin edelleen.
Ihmisen tulee luopua itsestään, päästäkseen Jumalan yhteyteen.
Ehken kuitenkaan, luovu itsestäni ja minästäni, sillä olen mikä olen, en jokin muu tai joku muu. :)
Haluan säilyttää oman vallan toimia ja olla, ja sitähän sellainenkin ihminen edustaa loppuviimein, joka uskoo valtansa antaneen jonkun toisen käyttöön, hän vain antaa oikeutuksen teoilleen jollekin muulle ja kokee olevansa syyntakeeton kaikkeen.
Rakkaus
Eikö aloittaja ole kuunnellut raamattutunteja rakkaudesta.? Rakkaus on yksi tärkeimmistä raamatun aiheista. Itse olen kuunnellut satoja raamattutunteja aiheesta. Kreikan kieli on otettu avuksi monesti. En puutu tässä yhteydessä aiheeseen. Tällä fooremilla etsitään useimmiten aiheita, että saa väitellä. Kaljoissakin. Yhtään raamatunjaetta ei aloittaja esittänyt.
Raamattu on jonkun toisen ihmisen/ihmisten kirjoittama kirja. Siinä voi olla ihan hyviä aiheita ja mielestäni jokaisen ihmisen tulisi lukea raamattu.
Se on hyvä kirja ollut siinä kulttuurikontekstissa.
Ja on ollut osana kehittämässä yhteiskuntaa oikeudenmukaiseen suuntaan.
Raamatussa on hyviä käsitteitä esimerkiksi armosta ja laupeudesta.
Kuten Einari ei ole minun herrani, ei myöskään Paavali tai Mooses(kuka sitten kirjoittaja oikeasti on ollutkin)
Aloitus on todellakin omani ja kirjoitettu palstalle, Helluntailaisuus.
Esitän kirjoituksiani perustuen mielipiteen ilmaisun vapauden oikeuteen ja sananvapauden oikeuteen perustuen.
Se ei perustu kirjasta opiskeltuihin asioihin, vaan se tulee minusta käsin, ajatuksistani, mielestäni. Tietenkin myös usko ja raamattu on vaikuttanut elämässäni ja ihmisenä olemisessani varmastikin, en olisi se mitä olen, ilman niitä asioita.
Minä olen aikoinaan paljon käsitellyt rakkautta, raamattuun perustuvilla kirjoituksilla.
Eletty elämä opettaa enemmän siitä, mitä on rakkaus ja välittäminen. Sitä ei voi perustaa pelkästään kirjasta kopiointiin ja sen perusteella referoida mitä rakkaus on.
Rakkaus on asia; mikä pitää elää, kokea ja ymmärtää ja sisäistää.
Ennemmin niistä ei oikeastaan voi keskustella asioita todellisuuden kautta katsoen.
Ja rakkaus on sellainen asia, niinkuin moni muukin elämässä oleva asia, että elämässä oppii asioista koko ajan.
Tämä elämä on aikamoinen oppimisen paikka.
Toivon saavani elämässäni oppia elämästä enemmän.
Toisin sanoen, ihminen ei voi koskaan sanoa olevansa valmis. Eikä ole oikeastaan valmis opettamaan mistään ketään, ei kukaan ole. "Jokaisen tulee opetella kävelemään ihan itse". Ajatukset voivat silti herättää ajatuksia, ihmiset kommunikoivat siten, se nyt vaan on niin.
Helvetti nielee vuorokautisesti.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/politiikka/nyt-repesi-kova-vääntö-sosiaaliturvasta-”tässä-näkyy-suomen-vasemmiston-nihilistinen-rahapakkomielle-juhana-politiikkasi-on-älyllisesti-epärehellistä”/ar-BB103cS4?li=BBr5KbI
Kerrotko ajatuksesi aiheesta. Miksi laittamasi linkki puhutteli sinua?
Jotka todella ovat kiinnostuneet rakkaudesta raamatun mukaan, kehotan ottamaan kreikan kielen avuksi. Raamattu tuntee kolmenlaista rakkautta. Suomen kielessä on vain yksi sana rakkaus.
> Mitä on rakkaus?
Sanoisin, että käytännössä ehdotonta välittämistä. Joka rakastaa, ei tee mitään pahaa toisille.
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."
Room. 13:8-10
Eleen, esimerkiksi välittämisestä ja sen osoituksesta, voi tehdä vaikkapa siksi, että tietää toiselle ihmiselle, eleen merkitsevän jotain.
Välittäminen tulee tahdosta toimia jollain tavalla, järjellisesti, ei siksi, mitä tuntee tai kokee tuntevansa itsestä käsin.
Se ei ole pahan jättämättä tekemistä, vaan toimintaa tehdä asioita, ympärillä olevaan maailmaan ja todellisuuteen.
Siis toimintaa tehdä hyviä asioita, ympärillä olevaan maailmaan ja todellisuuteen.
Ei riitä olla siis tekemättä pahaa, tulee toimia sillä tavoin ympäristöönsä nähden, että se koskettaa toista ihmistä.
Esimerkiksi ne voivat olla ihan tarkoituksella tehtyjä asioita, joita voi opetella, voi opetella sanomaan, kivoja asioita toisista ihmisistä, osoittaa toiselle ihmiselle, että tämä on tärkeä ja että häntä kuunnellaan.
Kirjoitan ehkä siksi järjellisyydestä ja opettelemisesta, koska mietin mielessäni tunnereaktioita, niillä voi olla yhteys primitiivisiin reaktioihin ja primitiivisiin tapoihin toimia.
Tietenkin, jos joku itkee, se saa minunkin silmäni kostumaan, en tarkoita, ettäkö ajatuksistani huolimatta, minusta olisi tullut tunteeton.