Muistetaan kuka tai ketkä on todellisuudessa maamme kuin muidenkin maidenkin vetäjiä, jotka luo työn ja hyvinvoinnin. Valtio oli kohdallammekin se suuri työantaja, oli kyse maanrakennuksesta teiden ym rautatiet -vesitiet joka niitä hoiti ja edelleen hoitaa omistajana, mutta fyysisen työntekijä on nykyään muualta kuin omistajan sisältä paljolti.
uhtaasti valtion firmat on niinjo saastuneet sisltäpäin, kun tullut siipeilijöitä paljon mukaan kakkua syömään. Katselin esim Postin mukana kulkijoita jotka mukaansa pitävät itseään siihen liimautuneena tärkiänä Postin kannalta ns "loiset" PAU palkkalistoilla näyttää olevan eritoimista johtajaa ym yli sadan. He ei osallistu mitenkään varsinaiseen Postin työhön vaan monetkin hyväpalkkaisina siinä keksineensä kuin he tärkeitä organisaatiossa. Kyllä tallaiset korruptio pesäkkeet pitäsi purkaa ja heillekkin järjestää tuottavaa työtä. Ei voisi olla kuin Neuvostoliiton lossimies joka vielä 7 vuotta sitten oli työssä lahoavalla lossilla joka oli vedetty rantaan uuden sillan tielltä. Sanoi ettei kukaan ole sanonut että työ siinä lossimiehenä olisi loppunut.
Rahdin kuljettaminen purjelaivoilla oli pääosin kannattavaa toimintaa. Purjelaivan hinta saatiin parhaimmillaan takaisin tuottoina muutamassa vuodessa. Oli tärkeää, että alus oli kunnossa ja miehistö kapteenin johdolla hyvä. Hyvä laiva ja osaaminen pienensivät riskejä ja paransivat tuottoja, kun purjehdus- ja lastausajat olivat lyhyempiä.
Riskeiltä ei kuitenkaan voinut välttyä. Ensimmäinen uhka olivat haaksirikot. Haaksirikon todennäköisyyttä pienennettiin hyvällä laivalla ja miehistöllä, mutta tarpeeksi huonot olosuhteet saivat kuitenkin tuhoa aikaiseksi. Haaksirikko saattoi tuhota koko laivan tai jouduttiin maksamaan kalliisti pelastajille ja laiva oli vielä pitkään korjattavana.
Haaksirikon jälkeen pahin riski oli ehkä ”huonot ajat”. Joinain vuosina rahtien hinnat olivat korkeat ja voittoa tuli lähes automaattisesti. Huonoina vuosina toiminta ei tuottanut juuri mitään alhaisten hintojen takia. Huonojen aikojen yli piti sitten vain kärvistellä.
Riskejä oli muitakin. Välillä laiva jäi satamaan sotatoimien vuoksi tai se saatettiin upottaa. Laivan miehistö saattoi sairastua tai useampi miehistön jäsen saattoi satamassa karata. Tai kaukaisesta satamasta paluurahtina kuviteltu sopimus ei pitänytkään ja siirryttiin seuraavaan satamaan ilman rahtia.
Taitavinkaan laivan omistaja tai kapteeni ei kyennyt suojautumaan kaikilta riskeiltä. Niinpä laivan omistus tyypillisesti hajautettiin. Tavallisesti laivalla oli pääomistaja, joka omisti joitain kymmeniä prosentteja laivasta. Muu omistus oli hajautettu pienempiin siivuihin. Oli tärkeää omistaa useista laivoista pienehköjä siivuja. Tai useita laivoja, jos siihen oli varaa.
Useista laivoista siivuja omistamalla saatiin riskejä hallittua. Hyväkään hajauttaminen laivojen välillä ei suojannut huonoilta ajoilta eli rahtien hintojen laskulta. Siksi piti olla varaa joko selvitä huonojen aikojen yli tai olla muitakin sijoituksia.
Laivanomistajat yli 100 vuotta sitten toimivat siis melko samassa ympäristössä kuin sijoittaja nykyisin. Ja taitavan laivanomistajan tuli vielä kyetä siirtymään purjelaivoista höyrylaivoihin ajoissa.
uhtaasti valtion firmat on niinjo saastuneet sisltäpäin, kun tullut siipeilijöitä paljon mukaan kakkua syömään. Katselin esim Postin mukana kulkijoita jotka mukaansa pitävät itseään siihen liimautuneena tärkiänä Postin kannalta ns "loiset" PAU palkkalistoilla näyttää olevan eritoimista johtajaa ym yli sadan. He ei osallistu mitenkään varsinaiseen Postin työhön vaan monetkin hyväpalkkaisina siinä keksineensä kuin he tärkeitä organisaatiossa. Kyllä tallaiset korruptio pesäkkeet pitäsi purkaa ja heillekkin järjestää tuottavaa työtä. Ei voisi olla kuin Neuvostoliiton lossimies joka vielä 7 vuotta sitten oli työssä lahoavalla lossilla joka oli vedetty rantaan uuden sillan tielltä. Sanoi ettei kukaan ole sanonut että työ siinä lossimiehenä olisi loppunut.
Rahdin kuljettaminen purjelaivoilla oli pääosin kannattavaa toimintaa. Purjelaivan hinta saatiin parhaimmillaan takaisin tuottoina muutamassa vuodessa. Oli tärkeää, että alus oli kunnossa ja miehistö kapteenin johdolla hyvä. Hyvä laiva ja osaaminen pienensivät riskejä ja paransivat tuottoja, kun purjehdus- ja lastausajat olivat lyhyempiä.
Riskeiltä ei kuitenkaan voinut välttyä. Ensimmäinen uhka olivat haaksirikot. Haaksirikon todennäköisyyttä pienennettiin hyvällä laivalla ja miehistöllä, mutta tarpeeksi huonot olosuhteet saivat kuitenkin tuhoa aikaiseksi. Haaksirikko saattoi tuhota koko laivan tai jouduttiin maksamaan kalliisti pelastajille ja laiva oli vielä pitkään korjattavana.
Haaksirikon jälkeen pahin riski oli ehkä ”huonot ajat”. Joinain vuosina rahtien hinnat olivat korkeat ja voittoa tuli lähes automaattisesti. Huonoina vuosina toiminta ei tuottanut juuri mitään alhaisten hintojen takia. Huonojen aikojen yli piti sitten vain kärvistellä.
Riskejä oli muitakin. Välillä laiva jäi satamaan sotatoimien vuoksi tai se saatettiin upottaa. Laivan miehistö saattoi sairastua tai useampi miehistön jäsen saattoi satamassa karata. Tai kaukaisesta satamasta paluurahtina kuviteltu sopimus ei pitänytkään ja siirryttiin seuraavaan satamaan ilman rahtia.
Taitavinkaan laivan omistaja tai kapteeni ei kyennyt suojautumaan kaikilta riskeiltä. Niinpä laivan omistus tyypillisesti hajautettiin. Tavallisesti laivalla oli pääomistaja, joka omisti joitain kymmeniä prosentteja laivasta. Muu omistus oli hajautettu pienempiin siivuihin. Oli tärkeää omistaa useista laivoista pienehköjä siivuja. Tai useita laivoja, jos siihen oli varaa.
Useista laivoista siivuja omistamalla saatiin riskejä hallittua. Hyväkään hajauttaminen laivojen välillä ei suojannut huonoilta ajoilta eli rahtien hintojen laskulta. Siksi piti olla varaa joko selvitä huonojen aikojen yli tai olla muitakin sijoituksia.
Laivanomistajat yli 100 vuotta sitten toimivat siis melko samassa ympäristössä kuin sijoittaja nykyisin. Ja taitavan laivanomistajan tuli vielä kyetä siirtymään purjelaivoista höyrylaivoihin ajoissa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hallitukseenkin pitäisi olla jonkiasteinen pääsykoe
Apuhoitajaa, ylioppilasta ym täysin asioihin perehtymätöntä pääsee sotkemaan maan asioita kuten nytkin oleva hallitus on epäkypsä, mitä asioina on. Sipilän hallitus oli poikkeva kun hallituksen ministereissä oli osaamista isoon asiaan.
Käsittämättömän heikkoja pääsee hallitukseen kun vasemmisto naisiakin.
Mitä apuhoitaja hallituksessa -vasuri ?
Käsittämättömän heikkoja kommentoijiakin on olemassa, "kun vasemmisto naisiakin". Hehkutatko omalla osaamisellasi?
Suurinsäästäjä-kilpailu näyttää avoimelta.
Purjelaivoilla ei enää kuljeteta rahtia, mutta miljonäärit niillä yhä huvittelevat tupakka-, alkoholi- ja energiajuomafirmojen sponsorirahoilla.
Tavallisen kansan elämässä purjelaivurien tilalle ovat astuneet tuulimylly-yrittäjät. Sama energiamuoto voimana molemmilla. Tosin taitaa tuulimyllyelinkeinokin pysyä pystyssä vain sponsorien varassa. Niistä suurin lienee jokaisessa maassa valtiovalta.
Vaikka purjelaivojen paluuseen harva enää luottaa, hyvinkin moni uskoo, että tulevaisuudessa autot kulkevat tuulen voimalla. Autojen katoille asennetaan joko purjeita tai propelleja. On miljardiluokan ratkaisu, onko se ensimmäinen tehtailija suomalainen, japanilainen, saksalainen tai joku muu.
Alamäki autot.
Niitäkin voitaisiin mainostaa tulevaisuuden ekotekoina. Varmaan monille menisi täyttä häkää läpi kuin sähköautotkin jotka ei tarvitse sähkövoimalaitoksia. Vielä ollaan uskossa, että onhan niissä akut.
Helsinki vaaan niin kallis maalle, että ihan hirvittää.
Siihen löydään tönöä pysytyyn satakin miljoonaa euroa kuluu taas maan varoja.
Unohdat että Helsingistä maksetaan koko Suomen budjetti, 57 miljardia euroa, 57 000 000 000 e, se on suuri summa jopa helsinkiläisten harteille, vaikka varakkaita ovatkin.
No..ei makseta, Helsingin kautta vain raha kierrätetään.