Rukous

Meinaatko ettet olisi saanut leipää ilman rukouksia?

PUAAHHHH ... HEH HEH HEH ... Onneksi en ole vainoharhainen uskis ...

Minä olen ainakin leipäni tienannut. Juu, nyt joku vetoaa siihen, että kaikilla reppanoilla ei ole töitä. Mutta pummeja varten on sosiaalihuolto.

Kerro tarkemmin millaisia muutoksia. Minä kun uskoin ja rukoilin aikani (ja uskossa olin parikymmentä vuotta) niin muutokset elämässäni olivat kerrassaan niin kauheita, että en enää olisi jaksanut elää. Sääli vain, että joku lähimmäinen soitti vielä apua ja ammattitaitoinen lääkintähenkilöstö onnistui minut saattamaan takaisin teidän kiusaksenne. Mutta sen reissun jälkeen päätin, että enää en usko saati rukoile. Koska mokomasta ei mitään hyötyä kerran ollut, melkeinpä päinvastoin.

turhautunut kirjoitti:

Minä olen ainakin leipäni tienannut. Juu, nyt joku vetoaa siihen, että kaikilla reppanoilla ei ole töitä. Mutta pummeja varten on sosiaalihuolto.

Kerro tarkemmin millaisia muutoksia. Minä kun uskoin ja rukoilin aikani (ja uskossa olin parikymmentä vuotta) niin muutokset elämässäni olivat kerrassaan niin kauheita, että en enää olisi jaksanut elää. Sääli vain, että joku lähimmäinen soitti vielä apua ja ammattitaitoinen lääkintähenkilöstö onnistui minut saattamaan takaisin teidän kiusaksenne. Mutta sen reissun jälkeen päätin, että enää en usko saati rukoile. Koska mokomasta ei mitään hyötyä kerran ollut, melkeinpä päinvastoin.

Työnteolla tienaan leipäni minäkin. Ja lääkintähenkilöstöä olen tarvinnut myös :)
Haluan kuitenkin uskoa Jumalaan. Joskus rukoukseni on hiljaista huokailua, joskus sisäistä huutoa hädän hetkellä. Jumala vastaa rukouksiin ajallaan. Joskus vastaus on kieltävä.Jumala jättää ihmiselle valinnanvapauden.

edellinen kirjoitti:

Työnteolla tienaan leipäni minäkin. Ja lääkintähenkilöstöä olen tarvinnut myös :)
Haluan kuitenkin uskoa Jumalaan. Joskus rukoukseni on hiljaista huokailua, joskus sisäistä huutoa hädän hetkellä. Jumala vastaa rukouksiin ajallaan. Joskus vastaus on kieltävä.Jumala jättää ihmiselle valinnanvapauden.

Kysyin millaisista muutoksista on kysymys.

Tuo on tyypillistä uskovaisten selittelyä, että jumala vastaa rukouksiin ajallaan ja joskus ja kieltävästi ja vielä jättää valinnanvapaudenkin.

Se siitä ja sen toimivuudesta, kun ei tuon paremmin pysty perustelemaan.

Anteeksi vain jos koet kysymykseni ja kommenttini ärsyttäviksi, haluan vain tietää, mistä tässä vouhotuksessa on kysymys.

turhautunut kirjoitti:

Kysyin millaisista muutoksista on kysymys.

Tuo on tyypillistä uskovaisten selittelyä, että jumala vastaa rukouksiin ajallaan ja joskus ja kieltävästi ja vielä jättää valinnanvapaudenkin.

Se siitä ja sen toimivuudesta, kun ei tuon paremmin pysty perustelemaan.

Anteeksi vain jos koet kysymykseni ja kommenttini ärsyttäviksi, haluan vain tietää, mistä tässä vouhotuksessa on kysymys.

Ehkä vastaukseni ei sopinut sinun tilanteeseesi.
Jotenkin tuntuu, että on turhaa lähteä erittelemään,
miten rukous on toiminut minun elämässäni.
Voin sanoa vain sen, että apua olen saanut.
Minusta tuntuu, ettet uskoisi minua, joten en ala kertomaan Jumalan teoista jotta voisit pilkata niitä.
Realismi ja usko eivät poissulje toisiaan. Myös Jeesus kannatti realistista ajattelua.
En ole ollut ainakaan viime aikoina mikään vouhottaja. Olen kärsinyt elämässäni sen verran, etten jaksa oikein vouhottaa. Jos jättäisin uskon, minulla ei olisi enää mitään, mihin turvautua.
Minun uskoni yhdistyy realismiin tämän maailman suhteen. En saa kaikkiin rukouksiini vastauksia,
joihinkin saan. Jumala on antanut meille ohjeet Raamatussa ja valinnanvapauden.

edellinen kirjoitti:

Ehkä vastaukseni ei sopinut sinun tilanteeseesi.
Jotenkin tuntuu, että on turhaa lähteä erittelemään,
miten rukous on toiminut minun elämässäni.
Voin sanoa vain sen, että apua olen saanut.
Minusta tuntuu, ettet uskoisi minua, joten en ala kertomaan Jumalan teoista jotta voisit pilkata niitä.
Realismi ja usko eivät poissulje toisiaan. Myös Jeesus kannatti realistista ajattelua.
En ole ollut ainakaan viime aikoina mikään vouhottaja. Olen kärsinyt elämässäni sen verran, etten jaksa oikein vouhottaa. Jos jättäisin uskon, minulla ei olisi enää mitään, mihin turvautua.
Minun uskoni yhdistyy realismiin tämän maailman suhteen. En saa kaikkiin rukouksiini vastauksia,
joihinkin saan. Jumala on antanut meille ohjeet Raamatussa ja valinnanvapauden.

Olen samalla iloinen ja kateellinen siitä, että joku saa apua.

Onneksi kaikki eivät ole vouhottajia, mutta täälläkin tuntuu olevan sellaista porukkaa, joka saa karvat pystyyn julistuksillaan ja turhilla lupauksillaan.

Mutta hyvä, että sinulla on joku johon turvautua. Minulla ei ole muita kuin itseni.

Ystävällisin terveisin ja hyvää pääsiäisen jatkoa.

turhautunut kirjoitti:

Olen samalla iloinen ja kateellinen siitä, että joku saa apua.

Onneksi kaikki eivät ole vouhottajia, mutta täälläkin tuntuu olevan sellaista porukkaa, joka saa karvat pystyyn julistuksillaan ja turhilla lupauksillaan.

Mutta hyvä, että sinulla on joku johon turvautua. Minulla ei ole muita kuin itseni.

Ystävällisin terveisin ja hyvää pääsiäisen jatkoa.

Jouduin vähän puolustuskannalle edellisen vastauksesi takia. Tällä palstalla saa olla varovainen, mitä kirjoittaa, jos ei halua paskaa niskaansa.
Olin itsekin joskus turhautunut rukouselämäni kuivuuteen, mutta sitten luin kirjan kiittämisestä.
Kun kiität Jumalaa jo etukäteen vastauksesta, ylistät häntä vaikeinakin hetkinä, saat kokea siunauksen.
Jokaiselle meistä ne vastaukset ovat henkilökohtaisia. Ei uskovaisen elämän ole tarkoituskaan olla helppoa, Jumala ei ole vastausautomaatti. Elämä on elettävä realistisesti..
On kysymys usein siitä, pystymmekö hyväksymään
tietyt asiat elämäämme? Hyväksymmekö tämän hetkisen tilanteemme? Sekin voi olla Jumalan suuri siunaus. Löydätkö onnen tästä hetkestä, pienistä asioista? Yhteys Jumalaan on jo suuri lahja, vaikka sitä parantumista ei tulisikaan rukouksen kautta tai lottovoittoa.
Olet oikeassa, meidän täytyy yrittää ja ansaita itse asioita maailmassa, tehdä työtä. Olet onnistunut elämässäsi siinä suhteessa ja Jumala on johdattanut sinua juuri oikeaan suuntaan.

Edellinen kirjoitti:

Jouduin vähän puolustuskannalle edellisen vastauksesi takia. Tällä palstalla saa olla varovainen, mitä kirjoittaa, jos ei halua paskaa niskaansa.
Olin itsekin joskus turhautunut rukouselämäni kuivuuteen, mutta sitten luin kirjan kiittämisestä.
Kun kiität Jumalaa jo etukäteen vastauksesta, ylistät häntä vaikeinakin hetkinä, saat kokea siunauksen.
Jokaiselle meistä ne vastaukset ovat henkilökohtaisia. Ei uskovaisen elämän ole tarkoituskaan olla helppoa, Jumala ei ole vastausautomaatti. Elämä on elettävä realistisesti..
On kysymys usein siitä, pystymmekö hyväksymään
tietyt asiat elämäämme? Hyväksymmekö tämän hetkisen tilanteemme? Sekin voi olla Jumalan suuri siunaus. Löydätkö onnen tästä hetkestä, pienistä asioista? Yhteys Jumalaan on jo suuri lahja, vaikka sitä parantumista ei tulisikaan rukouksen kautta tai lottovoittoa.
Olet oikeassa, meidän täytyy yrittää ja ansaita itse asioita maailmassa, tehdä työtä. Olet onnistunut elämässäsi siinä suhteessa ja Jumala on johdattanut sinua juuri oikeaan suuntaan.

Minun tässä kuuluisi anteeksi pyytää, itsehän olin niin hyökkäävällä asenteella liikkeellä. Mutta olen vasta vähän aikaa sitten luopunut uskostani ja olen edelleen vihainen ja katkera kaikesta, mitä on tapahtunut, joten siksi kirjoitan hirveän aggressiivisesti. Johonkin se kaikki turhautuneisuus on pakko purkaa, vaikka sitten täällä nettipalstalla nimettömänä. Tiedän pahoittavani monen uskiksen mielen ja toivonkin kärsivällisyyttä, etteivät kaikki kiukustuisi minulle, kun lauon täällä mielipiteitäni epäkohteliaalla tavalla. Asiathan täällä riitelee, eivät ihmiset.

turhautunut kirjoitti:

Minun tässä kuuluisi anteeksi pyytää, itsehän olin niin hyökkäävällä asenteella liikkeellä. Mutta olen vasta vähän aikaa sitten luopunut uskostani ja olen edelleen vihainen ja katkera kaikesta, mitä on tapahtunut, joten siksi kirjoitan hirveän aggressiivisesti. Johonkin se kaikki turhautuneisuus on pakko purkaa, vaikka sitten täällä nettipalstalla nimettömänä. Tiedän pahoittavani monen uskiksen mielen ja toivonkin kärsivällisyyttä, etteivät kaikki kiukustuisi minulle, kun lauon täällä mielipiteitäni epäkohteliaalla tavalla. Asiathan täällä riitelee, eivät ihmiset.

Olen itsekin ollut luopumuksen tilassa noin pari vuotta ja Jumala kutsui minua koko ajan voimakkaasti
takaisin. Palasin sitten uskoon, tosin muuttuneena, läpikotaisin.
Varmasti on paljon asioita, joista on syytä olla katkera. Kukapa meistä ei olisi katkera! Kukaan ei ole täydellinen. Joskus usko voi olla sen sinapinsiemenen mittainen, ei sen enempää...
Sinulla on varmasti oikeus olla vihainen.
Ota juuri se etäisyys uskon asioihin kuin tarvitset.
Luultavasti se on joskus tervettä meille kaikille.

edellinen kirjoitti:

Olen itsekin ollut luopumuksen tilassa noin pari vuotta ja Jumala kutsui minua koko ajan voimakkaasti
takaisin. Palasin sitten uskoon, tosin muuttuneena, läpikotaisin.
Varmasti on paljon asioita, joista on syytä olla katkera. Kukapa meistä ei olisi katkera! Kukaan ei ole täydellinen. Joskus usko voi olla sen sinapinsiemenen mittainen, ei sen enempää...
Sinulla on varmasti oikeus olla vihainen.
Ota juuri se etäisyys uskon asioihin kuin tarvitset.
Luultavasti se on joskus tervettä meille kaikille.

En nyt täällä julkisesti ala repostella, mitä minulle tapahtui, mutta kipeää se otti. Ja ottaa edelleen. Itse olen nyt vasta pari kuukautta ollut ilman uskoani ja kaikki tuntuu vielä todella oudolta. Niin monta vuotta kun jaksoin. Joskus vaan kun aikansa kärsii ja sitten saa sen lopullisen iskun, ei enää yksinkertaisesti jaksa. Ja sitten tämä kaikki viha ja katkeruus purkautuu, jopa syyttömiä kohtaan. Ette te uskossa olevat minulle ole mitään pahaa tehneet. Joku yritti täällä kovasti aikoinaan rukoillakin puolestani, mutta ilman apua. Ja omat hätähuutoni tekivät tilanteen entistä pahemmaksi. Siksi ehkä tulinkin tänne kertomaan mielipiteitäni.

Ethän kanna kaunaa, minusta on tullut ilkeä ihminen, sen tiedän, mutta minulle tuli olo, että tämä kaikki on turhaa, enkä halunnut enää muidenkaan kokea tätä suunnatonta pettymystä siihen, että rukous ei aina autakaan.

Kiitos sinulle, kun jaksoit olla ystävällinen tällaiselle epäuskoisellekin.

turhautunut kirjoitti:

En nyt täällä julkisesti ala repostella, mitä minulle tapahtui, mutta kipeää se otti. Ja ottaa edelleen. Itse olen nyt vasta pari kuukautta ollut ilman uskoani ja kaikki tuntuu vielä todella oudolta. Niin monta vuotta kun jaksoin. Joskus vaan kun aikansa kärsii ja sitten saa sen lopullisen iskun, ei enää yksinkertaisesti jaksa. Ja sitten tämä kaikki viha ja katkeruus purkautuu, jopa syyttömiä kohtaan. Ette te uskossa olevat minulle ole mitään pahaa tehneet. Joku yritti täällä kovasti aikoinaan rukoillakin puolestani, mutta ilman apua. Ja omat hätähuutoni tekivät tilanteen entistä pahemmaksi. Siksi ehkä tulinkin tänne kertomaan mielipiteitäni.

Ethän kanna kaunaa, minusta on tullut ilkeä ihminen, sen tiedän, mutta minulle tuli olo, että tämä kaikki on turhaa, enkä halunnut enää muidenkaan kokea tätä suunnatonta pettymystä siihen, että rukous ei aina autakaan.

Kiitos sinulle, kun jaksoit olla ystävällinen tällaiselle epäuskoisellekin.

Ymmärrän, jos et halua eritellä omaa ratkaisuasi sen kummemmin. Me kaikki olemme ihmisiä ja ystävällisyys
ei tarvitse olla siitä kiinni, uskotko vai et.
Ehkä se usko ei tarvitsekaan sitä hurjaa ponnistelua, joksi uskonelämääsi kutsuit.
Minusta tuntuu, ettet ole ilkeä ollenkaan.
Hyvää jatkoa elämääsi. Toivottavasti löydät hyvän
suhteen uskoon joskus..