Krivosheeviltä on näemmä jäänyt ainakin 8 divisioonan tappiot selvittäämättä Karjalan Kannaksella 9.6-20.6.44 ja sen jälkeen mitään offensiiviähän hän ei suostu käsittelemäänkään.
Hän esittää koosteessaan vain "kivääri"-divisioonia 15, linnoitusaluejoukkoja 2, panssariprikaateja vain 1"kun aikajanalla todellisuudessa ainakin 22 jv-divisioonaa (45 Kaartin, 63 Kaartin, 64 Kaartin, 178, 358, 372, 46, 90, 314, 72, 109, 286, 168, 265, 268, 13, 177, 92, 281, 381, 10, 142. jv-divisioonaa), 4 panssariprikaatia (30.Kaartin, 1., 152 ja 220.), ainakin 2 tykistödivisioonaa (5.Kaartin ja 15.TD), 32. tykistödivisoona , ainakin 3 pioneeriprikaatia (17., 20, 52) osallistui Karjalan Kannaksen taisteluihin.
Ohto Manninen:
"Kesän 1944 Kannaksen suurhyökkäyksen osalta julkaistu venäläisselvitys antaa luvut vain Viipurin valtauspäivään (20.6.) asti: 6 018 menetettyä ja 24 011 lääkintätappiota. Sen sijaan teoksessa ei ole eriteltynä Viipurin valtauksen jälkeen yli kolmen viikon ajan kiivaina riehuneiden taisteluiden tappioita. Ne on etsittävä arkistotutkimuksen avulla."
"Kannaksen osalta puna-armeijan tappioista on käytettävissä Leningradin rintaman päiväilmoitusten tietoja. Alaisten ilmoitukset eivät voineet olla päivänkohtaisesti tarkkoja. Tästä antaa hyvän kuvan 98. AK:n tappiolaskelma kesäkuun 16. päivältä: aluksi on kaatuneiden määräksi merkitty 165 ja haavoittuneiden 578. Nämä on kuitenkin pyyhitty yli ja merkitty kaatuneiden määräksi 798, haavoittuneiden 2 232, yhteensä 3 002 miestä. Kun laskelma on tehty Siiranmäen taistelun päättyessä, tuntuu uskottavalta, että muutoksella on korjattu edellisten päivien tappiotietoja. Kuuterselän päivänä, 13.6., Leningradin rintaman kokonaistappiot Kannaksella olivat ilmoituksen mukaan 438 kaatunutta, 10 kadonnutta ja 2 156 haavoittunutta, yht. 2 604 miestä."
Manninen seuraa virallisia tappiokirjauksia (joista Krivosheev ei hiisku mitään)...
"21. A:n tappiot Vuoksen ja Viipurin välisellä alueella 29.6.-10.7. olivat 3 198 kaatunutta, 363 kadonnutta ja 13 125 haavoittunutta, yht. 16 686 miesta. Jakson raskain päivä oli 29.6. (tappiot 3 500 miestä) ja 2.7. (tappiot 2 825 miestä). Talin— Ihantalan taistelun neljä ensimmäistä päivää puuttuvat tilastosta. Näiden taisteluiden neuvostotappiot 25.6.—10.7. lienevät olleet noin 22 000 miestä, mikä merkitsee neljän divisioonan jäljellä olleita voimia. Taakse vedettiin tältä kaistalta taistelujakson aikana 4.-5.7. kuusi divisioonaa. Joukkojen irrottamisen vaikeutta kuvastanee se, että rintamareserviin tilastollisesti, muttei käytannössä, kuuluvilla joukoilla oli 4.-6.7. tappioita, yli 300 miestä."
"Moskovan puolustusministeriön arkistossa on nyt nähtävissä myös kymmenen päivän jaksoin laadittuja yhteenvetoja Kannaksella toimineiden armeijoiden tappioista. Niistä käy ilmi, että pääiskun suorittanut 21. Armeija menetti kuukauden aikana 51 200 miestä ja Äyräpäähän edennyt 23. Armeija 22 700 miestä."
"Jo nimellään kunnioitusta herättänyt 30. Kaartin armeijakunta menetti läpimurrossa Valkeasaaressa ja sen jälkeisinä päivinä (10.—15.6.) kaatuneina 736 miestä ja haa-voittuneina 3 199 miestä. Kun se oli välillä vedetty huollettavaksi selustaan, se osallistui 24-6.-4-7. Talin-Ihantalan taisteluun ja menetti vielä kaatuneina ja kadonneina 1 840 ja haavoittuneina 7 204 miestä (ilmeisesti noin puolet vahvuudestaan)."
Ei tarviste ihmetellä miksi Tiihonen piti koko neuvostoliittolaista versiota myös Viipuri-operaatiossa omituisena selostuksena tappoidenkin osalta. Niissä ei ole mitään tolkkua. Jokainen tietää että seuraamalla vain päiväraportteja (ja unohtamalla miten niitä jälkeenpäin kynillä käytiin korjaamassa realistisempaan suuntaan) päästään todellisuutta huomattavasti pienempiin lukemiin.
Manninen kävi läpi näitä asiakirjoja ja pitäytyy niissä samoihin joita Krivosheevilläkin olisi ollut mahdollista käydä katsomassa. Tiihonen kävi myöhemmin vielä tiiviimmin läpi aineistoa ja päätyi noin kaksi kertaa suurempiin tappioihin mitä Krivosheev esitti.
Hän esittää koosteessaan vain "kivääri"-divisioonia 15, linnoitusaluejoukkoja 2, panssariprikaateja vain 1"kun aikajanalla todellisuudessa ainakin 22 jv-divisioonaa (45 Kaartin, 63 Kaartin, 64 Kaartin, 178, 358, 372, 46, 90, 314, 72, 109, 286, 168, 265, 268, 13, 177, 92, 281, 381, 10, 142. jv-divisioonaa), 4 panssariprikaatia (30.Kaartin, 1., 152 ja 220.), ainakin 2 tykistödivisioonaa (5.Kaartin ja 15.TD), 32. tykistödivisoona , ainakin 3 pioneeriprikaatia (17., 20, 52) osallistui Karjalan Kannaksen taisteluihin.
Ohto Manninen:
"Kesän 1944 Kannaksen suurhyökkäyksen osalta julkaistu venäläisselvitys antaa luvut vain Viipurin valtauspäivään (20.6.) asti: 6 018 menetettyä ja 24 011 lääkintätappiota. Sen sijaan teoksessa ei ole eriteltynä Viipurin valtauksen jälkeen yli kolmen viikon ajan kiivaina riehuneiden taisteluiden tappioita. Ne on etsittävä arkistotutkimuksen avulla."
"Kannaksen osalta puna-armeijan tappioista on käytettävissä Leningradin rintaman päiväilmoitusten tietoja. Alaisten ilmoitukset eivät voineet olla päivänkohtaisesti tarkkoja. Tästä antaa hyvän kuvan 98. AK:n tappiolaskelma kesäkuun 16. päivältä: aluksi on kaatuneiden määräksi merkitty 165 ja haavoittuneiden 578. Nämä on kuitenkin pyyhitty yli ja merkitty kaatuneiden määräksi 798, haavoittuneiden 2 232, yhteensä 3 002 miestä. Kun laskelma on tehty Siiranmäen taistelun päättyessä, tuntuu uskottavalta, että muutoksella on korjattu edellisten päivien tappiotietoja. Kuuterselän päivänä, 13.6., Leningradin rintaman kokonaistappiot Kannaksella olivat ilmoituksen mukaan 438 kaatunutta, 10 kadonnutta ja 2 156 haavoittunutta, yht. 2 604 miestä."
Manninen seuraa virallisia tappiokirjauksia (joista Krivosheev ei hiisku mitään)...
"21. A:n tappiot Vuoksen ja Viipurin välisellä alueella 29.6.-10.7. olivat 3 198 kaatunutta, 363 kadonnutta ja 13 125 haavoittunutta, yht. 16 686 miesta. Jakson raskain päivä oli 29.6. (tappiot 3 500 miestä) ja 2.7. (tappiot 2 825 miestä). Talin— Ihantalan taistelun neljä ensimmäistä päivää puuttuvat tilastosta. Näiden taisteluiden neuvostotappiot 25.6.—10.7. lienevät olleet noin 22 000 miestä, mikä merkitsee neljän divisioonan jäljellä olleita voimia. Taakse vedettiin tältä kaistalta taistelujakson aikana 4.-5.7. kuusi divisioonaa. Joukkojen irrottamisen vaikeutta kuvastanee se, että rintamareserviin tilastollisesti, muttei käytannössä, kuuluvilla joukoilla oli 4.-6.7. tappioita, yli 300 miestä."
"Moskovan puolustusministeriön arkistossa on nyt nähtävissä myös kymmenen päivän jaksoin laadittuja yhteenvetoja Kannaksella toimineiden armeijoiden tappioista. Niistä käy ilmi, että pääiskun suorittanut 21. Armeija menetti kuukauden aikana 51 200 miestä ja Äyräpäähän edennyt 23. Armeija 22 700 miestä."
"Jo nimellään kunnioitusta herättänyt 30. Kaartin armeijakunta menetti läpimurrossa Valkeasaaressa ja sen jälkeisinä päivinä (10.—15.6.) kaatuneina 736 miestä ja haa-voittuneina 3 199 miestä. Kun se oli välillä vedetty huollettavaksi selustaan, se osallistui 24-6.-4-7. Talin-Ihantalan taisteluun ja menetti vielä kaatuneina ja kadonneina 1 840 ja haavoittuneina 7 204 miestä (ilmeisesti noin puolet vahvuudestaan)."
Ei tarviste ihmetellä miksi Tiihonen piti koko neuvostoliittolaista versiota myös Viipuri-operaatiossa omituisena selostuksena tappoidenkin osalta. Niissä ei ole mitään tolkkua. Jokainen tietää että seuraamalla vain päiväraportteja (ja unohtamalla miten niitä jälkeenpäin kynillä käytiin korjaamassa realistisempaan suuntaan) päästään todellisuutta huomattavasti pienempiin lukemiin.
Manninen kävi läpi näitä asiakirjoja ja pitäytyy niissä samoihin joita Krivosheevilläkin olisi ollut mahdollista käydä katsomassa. Tiihonen kävi myöhemmin vielä tiiviimmin läpi aineistoa ja päätyi noin kaksi kertaa suurempiin tappioihin mitä Krivosheev esitti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Wikipedia+ongelma+on+se+että+neuvostotappioissa+käytetään+vain+Krivosheevin+laskelmia+jotka+ovat+varsin+kyseenalaisia+kuten+Manninen+ja+varsinkin+Tiihonen+tutkimuksissaan+havaitsivat.+
Emmehän tiedä vielä edes varmuudella Neuvostoliiton sotilastappoita II maailmansodassa.
Talvisota
Krivosheev: ~126,000 kuollutta
Aptekar: ~150,000
Pavel Petrov: 167,976 (tietokannassa olevat nimet ja tiedot menehtyneistä)
Suuri Isänmaallinen Sota:
Krivosheev: 8,600,000
Lev Lopukhovsky, Boris Kavalerchik, Harold Oreinstein: 14,600,000
(David Glanzt samaa mieltä Lev Lopukhovskyn kanssa joka muuten on Venäjän sotahistorian akatemian puheenjohtaja ja sotahistorioitsija)