EU:N budjetti saattaa monesta suomalaisesta tuntua kaukaiselta käsitteeltä, joka ei vähempää voisi kiinnostaa. Varmasti näinkin. Toisaalta EU:n budjetti ja Suomen maksuosuudet ja budjetista saatavat tulot ovat juuri niitä asioita, joiden nimenomaan pitäisi kiinnostaa veronmaksajaa.
Suomi on nettomaksaja eli maksamme EU:lle enemmän kuin saamme sieltä tukina takaisin.
Vuonna 2018 summa oli 580 miljoonaa euroa.
Jokaisen suomalaisen osuus oli 105 euroa vuodessa. Nyt kun Britannia on lähtenyt omille teilleen, veronmaksajan osuus ei ole pienenemässä. Päinvastoin. Rasitus kasvaa kahta kautta: joko Suomen maksut nousevat tai sitten budjettia pienennetään ja tukia leikataan. EU:n sisällä Macron haluaa pitää budjetin ennallaan, Saksa taas kannattaa budjetin pienentämistä.
EU-budjetti on kiperä paikka valtiontalouden menojen kanssa painivalle Sanna Marinin (sd) hallitukselle. Hallituksessa istuu keskusta, jolle maataloustukien leikkaus olisi myrkkyä. Suomen EU:n puheenjohtajamaana tekemä esitys maatalouden kehitysrahoituksen nostamisesta koki jo haaksirikon. Samoin on käymässä Suomen ehdotukselle, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen olisi ehto EU-rahojen saannille.
BUDJETTIVÄÄNTÖ saattaa taas kiihdyttää Suomessakin populistista älämölöä EU-jäsenyyttä vastaan.
Varsinkin perussuomalaisten piiristä kuulee välillä esityksiä siitä, että nykymuotoinen EU ei palvele Suomea.
EU-kriittisyys on aina ollut osa perussuomalaisten menestystä. Populismin ja karun todellisuuden rajat nähtiin 2015, kun Timo Soini joutui hallituksessa ulkoministerinä hoitamaan sekä Kreikan talouskriisiä että pakolaisvirtaa. Viimeistään silloin olisi vannoutuneellekin populistille pitänyt valjeta, että Suomen kokoisella kansataloudella ei ole EU:ssa hirveästi sananvaltaa, mutta jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoja.
Vientivetoinen Suomi ei voi olla unionin ulkopuolella: unionista ja euroalueesta saadut hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna EU-eron riskeihin.
TÄYTYY muistaa, että brexitin loppulaskua Britannialle ei tiedä vielä kukaan. Kaikki riippuu siitä, millaisen kauppasopimuksen Britannia ja EU saavat aikaan vuoden loppuun mennessä.
Kulunutta muoti-ilmaisua käyttäen voisi sanoa, että isossa kuvassa Suomen Euroopan unionille maksaman osuuden nousu on ehkä sittenkin pienempi paha – ellei jopa pienin.
Suomi on nettomaksaja eli maksamme EU:lle enemmän kuin saamme sieltä tukina takaisin.
Vuonna 2018 summa oli 580 miljoonaa euroa.
Jokaisen suomalaisen osuus oli 105 euroa vuodessa. Nyt kun Britannia on lähtenyt omille teilleen, veronmaksajan osuus ei ole pienenemässä. Päinvastoin. Rasitus kasvaa kahta kautta: joko Suomen maksut nousevat tai sitten budjettia pienennetään ja tukia leikataan. EU:n sisällä Macron haluaa pitää budjetin ennallaan, Saksa taas kannattaa budjetin pienentämistä.
EU-budjetti on kiperä paikka valtiontalouden menojen kanssa painivalle Sanna Marinin (sd) hallitukselle. Hallituksessa istuu keskusta, jolle maataloustukien leikkaus olisi myrkkyä. Suomen EU:n puheenjohtajamaana tekemä esitys maatalouden kehitysrahoituksen nostamisesta koki jo haaksirikon. Samoin on käymässä Suomen ehdotukselle, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen olisi ehto EU-rahojen saannille.
BUDJETTIVÄÄNTÖ saattaa taas kiihdyttää Suomessakin populistista älämölöä EU-jäsenyyttä vastaan.
Varsinkin perussuomalaisten piiristä kuulee välillä esityksiä siitä, että nykymuotoinen EU ei palvele Suomea.
EU-kriittisyys on aina ollut osa perussuomalaisten menestystä. Populismin ja karun todellisuuden rajat nähtiin 2015, kun Timo Soini joutui hallituksessa ulkoministerinä hoitamaan sekä Kreikan talouskriisiä että pakolaisvirtaa. Viimeistään silloin olisi vannoutuneellekin populistille pitänyt valjeta, että Suomen kokoisella kansataloudella ei ole EU:ssa hirveästi sananvaltaa, mutta jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoja.
Vientivetoinen Suomi ei voi olla unionin ulkopuolella: unionista ja euroalueesta saadut hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna EU-eron riskeihin.
TÄYTYY muistaa, että brexitin loppulaskua Britannialle ei tiedä vielä kukaan. Kaikki riippuu siitä, millaisen kauppasopimuksen Britannia ja EU saavat aikaan vuoden loppuun mennessä.
Kulunutta muoti-ilmaisua käyttäen voisi sanoa, että isossa kuvassa Suomen Euroopan unionille maksaman osuuden nousu on ehkä sittenkin pienempi paha – ellei jopa pienin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Vientivetoinen Suomi ei voi olla unionin ulkopuolella: unionista ja euroalueesta saadut hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna EU-eron riskeihin."
Siinäpä se. On vain paksupäiille uusnatseilleja muille EU-ja Suomi-vihaajille mahdoton ymmärtää.
Et vain paksupäisenä räksyttävänä eu-kommunistina ymmärrä sitä, että eu muuttaa markkinarakenteita, joissa hyödyt jakautuu uudella, tai erilaisella tavalla, sekä aiheuttaa ongelmia. Yhteismarkkinoiden rakentamiseen liittyvä yritysten "vapaa liikkuvuus", eli kansainväliset osakemarkkinat, aiheuttaa ongelmia maalle kansallisella tasolla. Kun esimerkiksi vientibisneksessä ulkomainen omistusosuus kasvaa, sitä mukaa kasvaa hyötyjen menetys, joka heijastuu mm. ostovoimaan ja palkanmaksukykyyn, sekä tuotantokapasiteettiin yms. Kun vientibisneksessä tapahtuu liiketoiminnan, tuotannon, yms. siirtymistä toiseen maahan, se aiheuttaa työttömyyttä, sekä lisää taloudellisia ongelmia, kuin myös sosiaalikulujen nousua. Kuinka paljon Suomesta onkaan myyty yrityksiä, liiketoimintaa, brändejä, resursseja, osaamista yms. Tällainen kertakäyttöbisnes yhtenä tekijänä on ollut muodostamassa Suomeen massatyöttömyyttä, sekä sen kroonistumista, unohtamatta kroonista taantumaa ja velkataakan kasvua. Että siinäpä se, mitä sinä eu-kommunisti et pysty ymmärtämään.
Eurooppa-neuvoston pj on koko yön neuvotellut budjetin raameista jäsenmaiden päämiesten kanssa. Suomi on ollut viimeinen vasta aamulla.
Miten lie sujunut?