ja se alkoi siitä kun hain apua vaivoihini. Mitä sellanen apu on joka vain pahentaa oloa. Suomi on paska maa!
Viimeiset 2.5 vuotta ollut todella huono olo
Anonyymi
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tiedän. Itsekkin hain apua kesällä 2018. Olo vain pahentunut sen jälkeen...
Mitä tästä opimme? Suomesta ei kannata hakea apua mihinkään, koska kaikki asiat menee vain huonompaan. Samoja paskoja lihottavia ja pahaa oloa aiheuttavia lääkkeitä kyllä tarjotaan ja niistä ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Sitäpä olen minäkin miettinyt, että mitä apua on ongelmista puhumisessa. Ei ongelma poistu siitä puhumalla. Pitää tunnistaa se ongelma ja keksiä ratkaisu tai poistaa se ongelma elämästä.
Lääkitykset vähentää tunteita ja ne tunteet on niitä mitkä pitäisi käsitellä...nurinkurista.
Puhuminen on täysin turhaa, se ei poista menneisyyden asioita eikä tulevia, ainoastaan niiden mielestä puhuminen kannattaa, jotka saavat siitä palkkaa. Lääkkeillä ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, ne vain pahentavat tunteita ja antavat väärän kuvan tunteista. Yhdenkään ei kannata koskea yhteenkään lääkkeeseen, lääkkeiden pitäisi parantaa, mutta ne vain pahentavat sairautta. Täyttä potaskaa koko lääketiede, sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa!
Et voi leimata koko lääketiedettä, vaikka psykiatrian leimaisitkin.
Ei se poista mutta se voi auttaa käsittelemään ja jakamaan niitä; et ole asioidesi kanssa enää yksin. Jakaminen voi lieventää ahdistusta mutta vastaanottavan ihmisen tulee ymmärtää se jaettu asia.
Miksi en voi? Ala ei ole silloin tiedettä, jos siinä on useita osa-alueita, jotka eivät perustu tieteeseen. Nimen pitäisi olla arvaamitävaivojasaatveikkaustiede.
Mitä muita osa-alueita sinun mielestä?
Ai psykiatrian lisäksi? Neurologia, foniatria, endokrinologia... lista on pitkä!
Mutta tosiaan psykiatria näistä kaikista eniten se, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.
Sinun kannattaisi sitten mennä lääkikseen ja yrittää muuttaa sitten asioita sisältäpäin. Ne ei oikein kuuntele huutelua ulkopuolelta. Sen varmaan tiedät. Tosin toisinajattelijatkin vaimennetaan aika tehokkaasti. ;)
Kuka tässä maassa asioistaan uskaltaa mitään puhua, heti on joku lähete kourassa jonnekin, missä sinut hiljennetään.
Näin varmasti onkin. En ole tarpeeksi fiksu, että voisin päästä lääkikseen ja en varmasti edes yrittäisi, vaikka rahkeet riittäisikin. En pystyisi elämään kaiken sen valheen kanssa.
Tuossa tapauksessa syynä on joko väärinymmärrys tai sitten oikeasti hoidon tarve. Ei tule muuta äkkiä mieleen.
Viroon pääsee helpommin kuin Suomeen. Ruotsiinkin pääsee helpommin. Muualla on voi olla taas vaikeampaa päästä. Ei se fiksuudesta ole kiinni, vaan älystä ja ahkeruudesta. Lukion pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia on osattava hyvin ja biologian kurssit. Työtä ne vaatii pääosasinja säännöllistä opiskelua.
Kyllä se näin vain on! Siksi tämä "tiede" junnaa vuosikymmeniä perässä, koska ihmiset eivät uskalla kertoa ongelmistaan, varsinkaan jos ne liittyvät mielenterveyteen. Esimerkiksi psykiatrit eivät anna ymmärrystä ihmisen erilaisuudelle, vaan syyttävät sairaaksi eivätkä edes halua kuunnella, mitä ihmisellä on sanottava. Kirjoittavat jonkun järkyttävän neuroleptirespan ja sanovat suksi vittuun äläkä tule enää toiste!
Psykiatrian sisällä Suomessa on edelleen se ongelma, ettei voi tehdä hoitovirheilmoitusta. Hoidosta voi silti antaa palautetta ja valittaa suullisesti. Väärät diagnoositkin voi tarvittaessa kumota tai ne kumotuvat oikeilla (tai väärillä). Potilaan asema on silti huono. Mitä nyt tulee potilasturvaan ja -oikeuksiin, tulisi potilaan ilman muuta oikeus saada tehdä hoitovirheilmoitus huonosta hoidosta ja myös vääristä diagnooseista. Tuosta tulisi tehdä se lakialoite ja saada se läpi.
nhan se totta, että kuka tahansa lääkäri voi leikkiä psykiatria ja muidenkin alojen erikoislääkäriä, vaikka ei olisi erikoistunut psykiatriaan tai mihinkään muuhunkaan. Siinä piilee se ensimmäinen vaara. Toinen asia tietysti on, että psykiatrian erikoislääkärin oma maailmankatsomus on niin suljettu, että sinne ei sovi ihminen kokonaisuudessaan ja ihmisen kaikki osa-alueet, koska psykiatri ei niitä itse itsessäänkään niitä tunnista tai on niille täysin sokea. Kolmas vaara tai varmaan ensimmäinen, että psykiatriassa potilaalla ei ole niitä oikeuksia. Sitten vielä jokainen voi olla omaa mieltä diagnooseista ja niiden kuvailusta.
Tietenkin vaatii, ei kai sitä nyt ihan ilmatteeksi paikkaa anneta. Eikä siinä aplodit heille joilla älyä on ja ovat tehneet paljon töitä kouluun pääsemiseksi ja tehneet kovan työn valmistumisen eteen. En vain itse luota alaan yhtään, koska olen aina saanut itseni lähinnä vain sairaammaksi alan ihmisten kanssa ollessani tekemisissä. Olen vain arvoton ja yksi muiden joukossa ja suurin osa ihmisistä kuitenkin luottaa lääkäreihin ja ovat tyytyväisiä heidän panokseen ja tietämykseen.
Ei kaikki ole todellakaan tyytyväinen lääkäreihin ja näkee lääketieteen kehitystarpeen. Jo kun Suomen rajojen ulkopuolelle lähtee, on terveydenhuollon kulttuuri erilaista. Usein ne, joita on väärin kohdeltu, näkee ne sokeapisteet. Sellaisia pitäisi saadakin enemmän sinne lääkikseen ja alaa muuttamaan. Ne on kuitenkin ihan marginaaliryhmä siellä.
Eräs psykiatri sanoin kerran hänellä olleen 3 muuta psykiatria asiakkaana :) mahtaakohan kukaan oikeasti tietää ihmisen aivoista ja mielen kuvioista pientäkään osaa. Ehkä jokainen ihminen etsii sitä itseään, kuka ja mikä on. Totta se on että mitä vähemmän ottaa kantaa mihinkään ja antaa elämän rullata omalla painolla niin hyvin pyyhkii. Tieto lisää tuskaa ja sitä ei enää oikein tahdo pakoon päästä, siinä sitten ollaan se loppuelämä. Voihan sitä pakoilla päihteillä kaikkea mutta ei se kuitenkaan mitään muuta.
Et sinä arvoton ole. Ei se hoitoon hakeutuminen, avun pyytäminen, sairasteluhistoria tai hoitovirheet ja väärät diagnoosit ihmistä arvottomaksi tee. On totta, että psykiatria ja koko lääketiede tarvitsee uudistusta, jonka sen sisällä työskentelevien tulisi ensisijaisesti ymmärtää. Läätiede on liikaa lääkkeisiin uskomista ja lääkärit liikaa lääkeuskovaisia. Koko alasta tulisi tulla enemmän ennalta ehkäisevä ja kokonaisvaltaisesti ihmistä ymmärtävä.
Ei kaikki kestä alaa, ei kaikki kestä hoitoalaa muutenkaan. Työuupumus on yleistä. En yhtään ihmettele. Tosin enemmän ihmettelen, miten joku jaksaa lähihoitajana tai sairaanhoitajana raskasta kolmivuorotyötä. Psykiatreilla voi olla itsellään monella sairasteluhistoriaa ja omassa perheessä, esim. omilla lapsilla mt-ongelmia.
Tieto voi lisätä tuskaa. Totuuden torvi saa myös usein leimat itseensä. Edelläkävijä on useilla aloilla "hullu". Ikävä kyllä.
Niin, kokemukset muokkaavat ihmisten mielipiteitä eri asioista. Ehkä voin joku päivä vielä sanoa olleeni tyytyväinen saamaani hoitoon asiassa kuin toisessakin ja koen positiivisen välähdyksen lääketieteelliseen alan näyttävyydestä ja pystyn katsomaan omiakin ongelmiani eri kantilta. Sitä päivää odotellessa...
Se palautteen antaminen olisi ehdottoman tärkeää aina ja ne hoitovirhe- ja diagnoosi-ilmoitukset tarvittaessa. Olen itse sitä mieltä, että ne tulisi kerätä säännöllisesti. Jos lääkärillä on vakavia tai jatkuvasti tai liikaa hoito- tai diagnoosivirheitä, hänelle ei tulisi antaa mahdollisuutta jatkaa potilastyössä. Ihan parin vuoden välein voisi nuo asiat rekisteröidä ja arviointi tehdä. Kysymys on kuitenkin toisten ihmisten elämästä. Sama hoitovirheiden kohdalla sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla. Sitten voivat tehdä jotain muuta.
Niin on, nyt kaikki Afrikkaan
Afrikassakin on hyviä lääkiksiä mutta pitää tehdä joku testi, jos haluaa Eurooppaan töihin. Ilmeisesti sama, jos Aasiasta tulee tutkinnon kanssa.
Siellä sentään lääkäritkin ymmärtävät luonnon omien tuotoksien olevan parasta lääkettä toisin kuin täällä sarvikuonojen maassa, missä parhaat lääkkeet ovat laittomia!
Se on juurikin se testi, kun tarkistetaan meinaatko mainostaa luonnon omia tuotteita ja lobata lääketeollisuutta, vai toisinpäin. Ei kai täällä missään ihminen terve saa olla.
Usein aasialainen ja afrikkalainen lääketiede elää lähellä perinteitä tai ainakin ottaa ne huomioon. Samoin muilla aloilla. Siitä on myös järkyttäviä esimerkkejä...
Jokinhan tässä mättää, me käsittelemme luontoa, avaruuslaisia, itseämme ja henkisyyttämme(en tarkoita uskontoa vaan henkisyyttä) , mutta emme edisty mitenkään. Jokin mättää.
Tuohon on helppo vastata. En usko ihmisten olevan terveitä käsitellessään henkisyyttä, jos henkisyys on vain huonoa oloa. Jollei koskaan koe mitään positiivista henkisellä polulla, sitä alkaa vihaamaan eikä sen kanssa halua olla missään tekemisissä, vaan alkaa käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja päästäkseen irti ahdistavasta ja huonosta olosta.
Enkä edes tiedä onko kaikki kokemani ollut henkistä kasvamista, mitään hyvää siinä ei ainakaan ole ollut. Olisihan se ihana joskus herätä aamulla kirkkaalla mielellä ja ilman ahdistusta.
Kyllä se on näin, kasvammeko todella henkisellä polulla vai onko se vain kiusantekoa.
Niin, mistä sen sitten tietää lopulta mitä kaikki on. Ehkä henkinen kasvu avaa herkimmät kanavat ulkopuolisille ärsykkeille ja ihminen tiedostamattaan luo uhkakuvia itselleen, kun ei ole tottunut vastaavaan. Tiedä sitten. Voihan siellä olla kiusaamista myöskin seassa, mutta uskon se kuuluvan hyvällä tavalla opin polulla. Tai sitten olen täysin väärässä kaikesta, sekin on mahdollista.
Paha olomme johtuu osittain myös auringon suuresta säteilystä sekä schumannin resonoinnista joka sekin on välillä huippulukemissa.
Esim. aurinkotuulet olivat 19.2. lukemissa 461 kun normaali on välillä 250-350.