Tunnistatko hahmoja tekstiileissä,tapeteissa jne.

Tuttu ilmiö. Viimeksi vessassa käydessäni katselin suihkuverhossa selvästi olevaa ihmisen päätä...Noita tulee aina silloin tällöin ja millon mistäkin pinnasta tai esineestä.

Katsoin verhoja ja näin lintuja, ja kas verhot ovatkin lintukuvioisia jo ostaessa.

Vanhassa kotona maalla on vanhat tapetit. Olohuoneessa on sellaista tapettia, missä on kaikenlaisia kiemuroita.
Sitä, kun jään katsomaan, näen kaikenlaisia eläimiä.
Kesällä, kun esim. järvellä ollessani, jään usein katsomaan pilviä. Mielikuvitus alkaa laukata, siellä näkyy vaikka mitä.

Hmh.... pilvissä kyllä voi nähdä mitä haluaa kuvitella, mutta muuten...hmh....
jos alkaisin olemattomia nähdä, huolestuisin...

Jaajaa. Olisikohan kyseessä hyvällä mielikuvituksella varustetun ihmisen "ominaisuus" eikä suinkaan mikään vika?

Ehdottomasti kyllä-kyllä.
Miten ihanaa, kun meillä ihmisillä on mielikuvitussilmät.
Näen paljon hahmoja luonnossa. Ei koko aikaa alvariin, mutta kun on sillä tuulella ja sopivassa katseluasennossa, niin ah oi että.
Tykkään kivistä. Tykkään puista. Muistakin tietysti, mutta noi on semmosia, jotka esittelevät sisäisiä hahmojaan ihan vilinään asti.

Tästä on jo aikaa vuosia, kun inspiroiduin kivistä sillä tavalla, että keräilin saaressa sopivia "antavia" kiviä ja korostin niitä kiven koloja ja sivuja ja sitä kuviota mikä tuli mieleen. Kevyillä väriliiduilla korostin varjostuksia ja rajasin enemmän näkyviin sen "sen", joka siinä framilla oli. Tuli hienoja "esineitä". Laitoin ne lasiverannan ikkunalaudoille koristeiksi ja monet vierailijat joutuivat avaamaan suunsa apposen auki, ma ittekseni aattelin, että ihastuksesta ne sillee availivat :)
Yks hyvä oli kivikenkä. Kerrassaan. Urheilukenkä mun verannan ikkunalaudalla. Heh. Mutta hyvä kenkä oli.

Miten monasti on tehnyt mieli kaapasta tavallinen taululiitu ja avittaa ISON kiven posken kuviota esiin. Saaressa on niitä valtavia kivenmötiköitä, että kivistä kyllä löytyis kokoja erimoisia. En ole kuitenkaan liituillut. Se ei tavallaan sopisi kuitenkaan luontoon.

On nautinto nauttia luonnon antamista mahdollisuuksista vaikka tuossakin muodossa.

Tapeteista voi kehitellä mielessä vaikka mitä. Jep, kokemusta on.
Myös kuluneesta maalipinnasta. Sieltä voi tuijottaa kuka-ken-milloinkin.

Heikunkeikku

Vesivahingot,mikä on sinäänsä ikävä asia,saavat aikaan myös outoja kuvioita esim. sisäkatoissa kosteuden kuivuttua.Oon nähnyt mitä oudoimpia kosteuden aiheuttamia kuvioita vanhoijen talojen pinkopahvikatoissa.

Pilviä katsellessa näkee vaikka mitä kuvioita, muuten en juurikaan tuijottele samaa paikkaa.

Olen välttynyt lääkitykseltä.
Näen vain arkisen reaalimaailman.

Ennen kuolemaa varmaan pikku ukkoja nähdä mä saan :)

Vaikka lienenkin oikea inhorealisti, niin 'osaan' katsella ja hahmottaa juttuja ja kuvia. Ehkä verhot ja tapetit ovat epätavallisempia tuijottelun kohteita, mutta pilvet ja hämärän hyssyn ja pimeän alkamisen muuttama maiseman kuva tarjoaa runsaasti kuvia ja hahmoja mielen mutkaan. - Nm. Mieli kuvittelee

Voi niitäkin raukkoja jotka jäävät tuon kaltaisen ihmismieltä rikastuttavan asian "ulkopuolelle" koska mielikuvitus vähäinen.

Natisutahetekata. Eei paaita piellä saunnaan. (60 luvulla)