Talvimyrskyistä huolimatta CIIIIV

CXXIV pitäisi olla, eikä tuommoinen pitkä iin rivi. No tuleepa keskustelua het'alkuun.

Täysikuu kohoaa ylle lietevirran
Nyt kuunsiltaa pitkinkö lähdet?
Vaan sinua ei kannata unen silta
eikä sumu tähdeksi tiivisty

Kuu, pläkkikasvo, oletko mun ystävä?
Näps vain! Yes, no vai onko hällä niin väliä
joutilaalla

tai ohut sirppi, kun vilja on korjattu

Oletko pudonnut luettelosta?
Sortista kyllä piisaa!
aakkosiin on pistelty kierrätyslaatikot ja jäteastiat
Tässä kohtaa kaikki kipataan polttouuniin

Joutomaa on kaitale rakkauden ja kuoleman välissä

Vai odotatko sinä kurtturuusu sitä suurta tuulta
joka kohottaa sinut korkealle

(Yön puusta tähystän taivaan kirjoitusmerkkejä: Runoja
(tekijä Eeva Salmio)

Rosa Rugosa
vieraslaji

Talvi jo taakse jäi
muutos pelottaa.
mutta yhtä pelottavaa
on myös jämähtää----
sinne,
minne ei enää kuulu
mustarastaan
kevätlaulu!

Kevät,
luonnolla on kiire.
Kaikki on saatava kuntoon,
että kesä voi tulla.

Kevät on luonnon taika-aikaa,
sulavan roudan ja turpeen tuoksun.

Keväällä on kevään tuoksu,
puron iloinen juoksu
ja
ihmisten kesätanssi voi alkaa,
ilo kuplii
ja
pirskahtelee!

Kesä voi tulla!

Ihmisyys,
särkymisestä se syntyy_____
sydämessä.

Itse me avaamme ja suljemme ovia,
säilyttääksemme, tai löytääksemme jotakin,
jotakin sellaista,
minkä uskomme, luulemme,
puuttuvan vain minulta!
Tai kuuluvan vain minulle?

Myös se,
miten elämän koemme,
on valinta!

Oma valinta - elämän kokeminen!

Mummoilla on täyttävä
ja
lohduttava syli!

Mummojen syliin
on kova tunku,
onhan siellä
myös
turva tuttu!

Mummot,
nuo muuten mukavat,
eivät kaikkia syliinsä huoli.
Siitäpä poru jo nousi,
kun mummot -
negatiivit
sylistään pihalle potki.

Olen ja elän,
olen vapaa!
Valintamahdollisuuksia on ---,
vai onko sittenkään?

Toimin tahtoni mukaan,
en voi muuta,
tunnen itseni,
minä se olen
ja
olen hyväksynyt itse itseni,
niin se on
ja
se riittää!

Käsittämätön viha,
se vaanii ja hiipii!
Miten sen tainnutan,
annanko vain tulla
ja
olla,
vuokraanko sille huoneen
sielustani?

Entäpä,
jos en ole tyytyväinen vuokralaiseeni,
jos en sitä saa kohtuuteen,
jos se ei säännöistä piittaa?


Silloin annan sille
lopullisen häädön elämästäni!
Kaikki on väliaikaista
elämässä
ja
jokainen päivä
on lahja
ei tuhlata niitä!

Päivä kirkas,
mieli vapaa,
kaikki hyvin!
Näin on mulla,
mutta---
kuinkas sulla?

Kylmä ulkona,
lämmin sisällä,
lämmin myös mieli on!

Kiitollisuus lämmittää,
olenhan tässä,
suojassa--
mitään ei puutu
minkä puutteena tuntisin
ainakaan nyt,
mutta vielä voi
mieli muuttua?

Ennen kuin
niin käy
nukutaan yön yli!

Sitten onkin
jo uusi päivä,
uudet alut ja halut!

Kaunis pakkaspäivä,
Eihän tämmöinen vanha hiihtää jaksa,
mutta voi nauttia oikeasta talvesta,
kun asuu hyvällä talvivyöhykkeellä.

Jaksaa, jaksaa,
vauhtiin kun pääsee.
Mikään ei
estää voi,
mäki on vapaa!

Suksi luistaa,
hanki kantaa,
vauhti ja tuuli
poskiin punaruusut
taikoo!

Antaa mennä,
täältä tullaan,
lannista ei meitä
tuulet, ne pois
pyyhkii pilvet
harmaat!

Maaliskuun ensimmäinen päivä,
talven selkä taittuu
vaikka ei ole kunnolla edes alkanut.
Taas sitä yrittää
ohutta lumivaippaa
nurmikoille levittää.
Taas lämpöasteet
sen armotta sulattaa.

Kevään voima,
se on armollinen,
mutta samalla myös
armoton!

Kevätsää - se jään sulattaa,
mutta samalla paljastaa sen,
mikä ei ole aina
kaunista!


Kesä tullessaan
luonnon koristelee
kauniiksi.
Peittää kukkasin
ja vihreydellä
mustan maan,
näin valmistaen
maan,
taas satoa
kantamaan
elämän antamaan!

Kiitävät vuodet,
varisevat kukat ja
virtaava vesi
tottelisivatko, jos
hyydahtaisi "odota"?

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus
sydämeni ovelta.
Sinäkö siellä olit?

Risto Rasa

Miksi,
oi miksi,
kevät perui tulonsa?

Vihreä katosi!
Valkoinen,
kylmä kattoi maan.

Toivo,
tuo suuri lohduttaja
sanoi, odota,
se palaa taas!

Kuljetko koskaan meren rantaa
keräätkö koskaan taskuusi kiviä
erikokoisia
palasia menneistä ajoista
suuremmista kallioista?

Erik Lagerspetz

Tässä yksi Junnu Vainion mummoruno:

Ellei ois isoäitiä, ei olis muutakaan,
ei kotia, kotipihaa , pihapuutakaan.
Perhe ilma mummia kun syntyä ei vois
niin minkälaista täällä sitten ois?
Ei lapsienkaan laulut missään sois.

Ellei olis isoäitiä, ei olis muutakaan,
ei lihapullaa, muussia, ei soppaluutakaan..
Mummi pula-aikoinakin reseptinsä ties,
ain lämpöisenä hällä hehkui lies,
ja syötetty on kuntoon Suomen mies!

Ellei olis isoäitiä, ei olis muutakaan,
ei Helsinkiä, Kotkaa eikä Joensuutakaan.
Isoäiti luonut koko kotimaamme on,
sen perinteet ja sanavaraston
ja tosille suo kaiken ansion!

On isoäiti ihmeellinen nainen,
kaikkein tärkein perussuomalainen.
Taitavuudessaan niin tarumainen
Isoäiti ihme on.
– Juha Vainio-

Kerran laitoin tällaisen runon 40-vuotta täyttävän sukulaismiehen korttiin:

Kas! Jo kävelen
kädet selän takana,
kumarruksissa.
Vanha mies. Mistä olen
oppinut tuon asennon?

Kotomichi, japanilainen tankaruno

Tätä synttärisankaria nauratti, oli salskea, pitkä, hoikka mies.

Ei robo tykkää mummoista,
kun mummo runon vei!
Vai - kenties,
omi aivan itselleen,
ei anna muille
mummoja,
eikä
mummo runoja!

Selasin juuri Rakkaimmat runomme -kirjaani, niin löysin joskus vuosia sitten jostain lehdestä leikkaamani runon, joka on perinteinen intiaanirukous:

Kun olen kuollut, itke hiukan minun vuokseni.
Ajattele minua toisinaan, mutta älä liikaa.
Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin
olin eläessäni. Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan, niin minäkin jätän sinut rauhaan.
Ja niin kauan kuin elät, säästä ajatuksesi
eläviä varten.

Päivä on rauennut,
yön syli kutsuu,
tarjoten jotain - mutta
mitä?
se nähtäväks jää.

Yön syliin hiivin,
uneen raukenen,
seikkailu yössä,
unessa tässä,
voi alkaa.

Harmaana näyttäytyy
kevätsää!
Maa on taas
mustanvihertävää,
se kasvuun
kun
valmistautuu!

Päivä on melkein
puolessa nyt,
mutta vuosi vasta
aluillaan,
aikaa siis on -
kasvuun,
vai onko sittenkään?

Toivoa täytyy
ja uskoa siihen,
että
aina on kasvun
mahdollisuus.


Taimien kasvu,
sisällä ja ulkona,
ihmisen
kasvu
tehtävän myötä -
iän myötä!

Toivo
on siis
työllistetty,
se ei helpolla
hellitä,
eikä
luovuta!

Kasvuun on aina
mahdollisuus,
jos ei muuhun
niin ajatusten
ja tekojenkin
monipuolistumiseen.

Vaikka ikää jo on
solut eivät vaihdu
kuten nuorena,
mutta kokemukset
antavat ymmärryksen
kasvaa ylitse kaiken
entisen yli-innokkuuden.

Tässä hauska mummoruno Birgitin sivuilta:

Se nykyajan mummo
ei kudo sukkaa,
vaan kynsiään maalaa
ja värjäilee tukkaa.
Se humppaa ja jumppaa,
maljoja maistaa
ja tupakkia tumppaa.
Eikä ukko-kultaansa
kiikkustuoliin passaa,
mieluummin kulkee kaupungilla
ja eurojansa hassaa.
Onpa joskus mielessä
eräs tietty baari
kun siellä silmää sirkuttelee
viehkeämpi vaari.
Hän halua ei olla
ryppyinen muori,
vaan meneväinen, liikkuvainen
ikuisesti nuori...

Nyt taas talvi
yrittää ottaa niskalenkin
kevääntulosta.
Tuuli puhaltaa
ja puhkuaa
räntää lennättää
pihatiet ja kadut
taas hetkeksi valkeaan
vaippaan yrittää upottaa.

Näinköhän onnistuu,
meri taas valkopäinä
vaahtoaa kuin hornankattila
ois, ei ainakaan jäätä saa
aikaan, moinen puhuri
lainkaan.

Märkää
ja
valkoista
lätkii
tuuli naamaan.

Yht'äkkiä
tuli tuulenpuuska
kova,
se kiepautti
melkein nurin
ihmispolon!

Pian päästävä on
ulkoa pois,
suojaan
kodinlämpöön,
juoksulla mennään
ja tuuli
vauhtia antaa!

Maaliskuu masentaa-
tuo riimitys trimmaa,
muttei
pidä paikkaansa,
tuo maaliskuinen
masennus!

Aurinko herättää elämän,
paisteellansa, lämmöllänsä,
poistaa masennuksen,
lämmön
ihmismieli tuntee,
siitä voimaa saa.

Nyt on
maaliskuu!
Eilen vielä satoi,
mutta tänään
aurinko jo meitä
hellii.

On ihania runoja ja mietteitä täällä.
LiisaO aloitti ja runoketjuksi määritti.
Olen kirjottanut monta, osa omasta päästä,
osa muiden aatoksia. Tunnistettavalla
nimmarilla jokunen, anonyyminä monia.

Nyt m jo osan aatoksistaan paljasti,
joista olin jo ajatellut että hänen ajatuksiaan
lueskelen jo tuolla aiemmin.

Sanoitko joskus, ettet runoja kirjoita,
en minäkään, mutta aina silloin tällöin
runosuoni mieleni kirvoittaa,
jos ei muusta niin vaikka päivän säästä!

Cee

Runosuoni,
mistä se löytyy?
Tiedä tuota
en, mutta
väliäkös tuolla,
kunhan verisuonet
kehossa
pulppuaa,
niin elämä runoa
suoltaa!

Taas on päivä illassa
välillä oli ilo pinnassa.
Ruokaa runsaasti syötiin,
poika ennätyksensä löi
kun kaksi lautasellista söi.
Täytekakkuakin jälkkäriksi
mahtui, lopuksi melkeinpä
ähkyi. Hoikkana on pysynyt
minne lie ruoat sysännyt.
Kaiketi viikon ruokakiintiö
täyttyi, kun ei juuri mitään
itselleen kokkaa, töitä vaan
viikot paiskii, mutta hyvät ruuat
kyllä aistii, jos tarjolla on.

Aamiainen,
se vauhtia päivään
antaa.
Näin äiti
meille tolkutti,
jos aamuruoka
ei maistunut!

Tuota samaa neuvoa,
minäkin sitten toistelin,
kun lapset
aamiaiselle hoputin.
Ravittu keho,
virkeä mieli!

Ruuan jälkeen
myös usein alkaa
nukuttaa, kuin
ruokalepoa vaille ois.

Se johtuu siitä, että
verihera syöksyy
vatsalaukkuun
hakemaan
sokerimolekyylejä!

Näin appi meitä
aina valisti.

Kirjoitin äsken pitkähkön jutun tänne Grigori Stroganoffista, jo vain on robo sen syönyt. Ja vailla mitään lainvastaista säännöstöä.
On robo taas sekaisin kuin tuuliviiri talonkatolla, ei tiedä, mihin suuntaan tuuli kuljettaa.

Cee

Ai, ai tuota kiirettä,
intoa ja liverrystä,
kun pesää tekee
lintuset!

Kuitenkin, maltti olis
valttia, ettei tule
pakkanen
ja kaiken elämän
pesästä vie!

Odota, odota,
näin tuulikin
kuiskii ja sadetta
huiskii ruskeaan
maankamaraan.

Hyvin ehtii
myöhemminkin
ja poikaset pesässä
voi paremmin
kun tuuli lämmin on.

Noin se monesti on
kun talvi kesken jää
ja linnut luulevat että
on pohjolassa kevätsää.

Välillä aurinko lämmittää
leppeät tuulet kevättä ennustaa
kunnes taas pakkanen kirpaisee
ja poikaset pesässä ruokaa
turhaan odottaa.

Emo yrittää turhaan hyönteisiä
nokkaansa noukkia,
maastakin matosia yrittää koukkia,
mutta minkäs teet
kun piiloon ovat vetäytyneet.

Cee

Punahehkuisen suolammen särjen runo
Sitä itseään pursuaa joidenkin päästä
Suolammella sitä riittää
Sitä ei sen jakelja säästä
Se tilaisutta hakee
kohteita etsii
Syyllisiä noutaa
Sihen 24 tuntia vuorokaudessa jouta
Kalanaivoilla suolammessa soutaa
Sieltä lisää lokaa noutaa
Se on sen mielipuuhaa
Se lantaa ihmisten portailla jakaa
Sitä se antaa eestä ja takaa
Elämässä sillä ei ole muuta
Kuin auko kuiville joutuneen särjen lailla suuta
'Silmät punaisena hehkuvat kuin hiilihanko
Hehkuvalla hangolla se haluaa muita pistää
Jotta kuulisi ääntä korpeen somaan
Sen tyhjyyteen ikoomaan

Kirjoittanut Aleksis Pappa

Vihapuhe runoketjuun ehti
ihme, ettei tullut
jo
aiemminkin.

Miksi mikään
ei saa olla
hyvää?
Miksi jonkun sydän
on niin musta?

Katkeroitunut
hän on tuhon oma
senkun muistais
vihapuheen runoketjuun
tuonut!

On nyt aika omituista
että vihapuhe jo runoketjuun ehti.
Täällä leppoisaa on ollut
mistä lienee puhuri tullut.
Täällä linnuista ja säästä
lähinnä puhuttu,
elämään kuuluvista asioista
lähinnä touhuttu.

Yön tummuudesta
päivien kirkkauteen,
tähtitaivaaseen ja
auringonkiertoon liidelty.

Tankoja ja haikuja
opeteltu, riimejäkin
yritetty punoskella.

Cee

Vihapuheen pois aina robo korjaa
Se ei kiellä runoa ja totuutta sorjaa
Kaikkeen pätee vanha sääntö
Se on kuin kielen kääntö
Mitä lantaa pelloilleen lylvää
Sitä samaa koriinsa korjaa

Mätäojan raivoaivo se vaan paasaa,
kun ei muusta lohtua saa.
Mutta väärään pilkkaan koukkaa,
ei meitä suopuheet yhtään loukkaa.
Mätiksen kateus menee yli järjen,
kun töllöttää silmillä
punasilmäsärjen.

Nyt jo huomasin
mistä vihan runosuoni
pulppusi, ei se sopuiselta
näyttänyt, kun noita sanoja oli
käyttänyt.

Jäljet johti porinaan
missä taas jotain vanhoja
kaiveltiin. Onneksi anteeksi
siellä pyyteli kahdelta kamultaan,
että kuka riidan tällä kertaa sytytti.

Mutta ei jättänyt riitaa sinne
vaan tänne tuli hyvää ilmapiiriä
pilaamaan.

Ei poistanut robo vihaviestiä,
vaan täällä se vihantunnetta kasvattaa
koska nuljaskantorjunta sitä
näköjään lannoittaa.

Cee

Korona meitä nyt kurittaa
mitä tästäkin pitäisi lurittaa,
uskaltaako enää mihinkään mennä
kotiin vain pitää linnottautua
kuin pahempaakin vihulaista
pakoon piiloutua.

Meitä vanhojahan se vainoaa
nuorempaakin verta kai virus kaihoaa.

Mikä lie kruunupäinen
vihollinen vihulainen
maailmojen kansaa vainoaa
kuin mustasurma aikoinaan.

Missä lienee lymyillyt
taas uutta tuloaan juhlii
kun on taas otollinen aika
sille koittanut, ja jotkut
antibiootit voittanut,

Cee

Arvoon arvaamattomaan
on noussut meillä
bidee!
Ylimääräiseltä
pyykiltä säästää.

Joka kodissa välttämättömyys,
niin kauan kuin vesi virtaa
kraanoista,
mutta paperi
puuttuu
vessankoukusta!

Kaupoissa hyllyt tyhjinä
WC-papereista,
kun moni ei muista,
että vesi puhdistaa?


Muistathan,
pese myös kädet,
käsidesiäkin voit käyttää,
mutta saippua ja vesi,
ne riittää kyllä
ja suojan antaa.

Täälläpä on mukavasti runoja pukattu.
Mikä siinä koronassa vaikuttaa
että vessapaperia kansa kaupasta kiikuttaa?

Kaiketi se vatsataudin lykkää
kukapa siitä kovasti tykkää.
Jos nenä vuotaa räkää
siihen wc-paperi sopii täyttä häkää.

Nessut siihen kalliita ovat
halvempi keino wc-paperi on.
Talouspaperi melko kovaa niistää
nenä pian petteri punakuonona loistaa

Sano Bäää, niin pian karitsa sinulle
pehmeätä emboa kiidättää.

Bidee-suihku toiseen päähän hyvin käy
naamaan tuskin onnistuu, siihen nenäkannu
taikka otrivin sopivin.

Talvimyrskystä
ei ole tietoakaan,
tämä talvi
sivuutti myrskyt.

Aurinko kilottaa
ja toivoa antaa,
mutta myös tuuli,
ei tosin myrsky,
mahtiaan näyttää.

Jospa tuuli veisi pois
nuo viruksenvintiöt,
jotka ihmispoloja
nyt pelolla piinaa!

Mutta,
minne tuuli ne veis?
Autiomaahanko kenties,
tai mereen
mittaamattomaanko
hukuttais?

Aika sen meille
näyttää
ja taas hiukan
viisaampia olemme,
vai olemmeko?
Pelaako muisti,
vai unohtuuko
uhka?

Missä DrWhoo lymyilee
entinen RiimiRaimo hymyilee?
Tuskin on koronaan sairastunut
mille tielle lienee hairahtanut?

Ei ole pariin viikkoon elämässäkään
vieraillut
mitä lie kaappikellosta siemaillut
vai työelämä liikaa raapaissut
kaikki mehut miehestä kaapaisuut.

Cee

Joku tänään jo ruohoa
rapsutti -
kevät töiden ajan
jo luuli tulleen!

Kottikärryt täyteen
pakkasi,
kun ruohon niihin
nakkasi!

Malttaisi vielä,
ei kiire ole.
On maakin jäässä
ja
siistijän sormetkin
pian kokee
kohtalon saman!

Anna myös talventörröttäjien
leikkaamatta olla
ainakin tovi.
Muuten ne herää
ja alkaa nuppua työntää,
mutta siitä seuraa
kukkien tuho.

Odotetaan, odotetaan
hetki vielä!
Kiire tuhoo, vaikka
viherpeukalo uhoo!
Ei uhrata hallalle
tulevaa kauneutta!

Uinu unta suloista
unohda kaikki ruma.
Uusi aamu,
kirkas mieli,
pidä siitä kiinni.

Hei nyt herätkää,
päivä uusi tullut on.
Nukkuessa, kuin
karhut talvipesässään,
vain aikaa kuluu
hukkaan!

on viettelysten kevät
Silmäpeliä ruuhkabussissa tuntemattoman naisen kanssa
on odotuksen kevät
Suklaapupujen pääsiäisleikkiä olohuoneen pöydällä
on ihmetyksen kevät
Rapaperin punaisten mulkkujen pönötystä takapihalla
on värien kevät
Sinivuokkojen ja leskenlehtien loistetta ojanpientareella
runoili Puosu

Ootteko nähny tämän päivän viirusta?
Se on iljettävän myrkyllinen.
Sillä on kaksi jalkaa, toisessa pukinsorkka.
Ne viirukset iskevät usein parittain
etsien turvaa toisistaan.

Aabee, aabee, ahabee,
tuo viirus mahtuu noihin
kahteen kirjaimeen.

On todella hauska
tuo Puosun runo.
Tuon raparperin punaisen pään
hauskuutena varsinkin nään.
Siitä se iso hieno lehti
vihreäksi ja isoksi puhkeaa.
Lopulta varsi paksunee
ja raparperikiisseliin päätynee.

Tuota sanaa minäkin äimistelin,
hetken ihmettelin
mutta sitten juoneen pääsin
ja ajattelin, ei se niin kaameata ollut
vaikka oli hänen aatoksistaan tullut.

Edson ja Ali paljon rumempaa kieltä suoltaa
heidän puheitaan ei voi mitenkään puoltaa.
Kaikkia mahdollisia nimityksiä heiltä olemme saaneet,
monet edsonin vitutukset kuulleet.

Ei nainen tuosta Puosun sanasta piittaa
se kun mieheen itseensä viittaa.

Toivottomuudesta toivoon,
elämässä rämmitään!
Mutta - toivo,
tuo mahtava
voima, se voimia antaa
ja uskoa elämään,
mikä kuitenkin kantaa!

Kohta kai kirsikkapuut jo kukkii
kun lämpöaalto taas maahamme lykkii.
Nyt on pihalaatat vielä osittain lumessa
mitä tänään taas lievästi satoi, joten
kenkien jalanjäljet kulkijoilta siihen jäivät.

Äsken lapsenlastani skypessä näin
hän riisikakkua söi
noita mauttomia vaaleita kiekkoja järsi
vähän nutellaa päälle
niin jo hyvälle maistui
välilä yskiskeli kun kuivia ovat
ja vettä päälle lasista joi.

Tuli mummille ja papalle hyvä olo
kun häntä ja vanhempiaan elävänä näimme
pieneen kaipuuseen kuitenkin jäimme.

On se hyvä kun tällainen digiaika on tullut
ei tarvitse aina pelkkää ääntä kuulla.
Hänen tukkaansa kuvaruudulla silitin
melkein kuin hiuksensa olisi käteeni tuntunut.

Ihmistaimi, vielä
pienen pieni,
koronasta tiedä ei.
Siitä mieli hyvä on
kun kasvupaikka
suojan suo
ja taimen kasvaa antaa.

Ei laula lintu,
ei kuku käki,
mutta huokaa metsä!

Yö musta ja kylmä
sen pimeyteen
peitti, valotta
jätti.

Mutta malta ja
lepää,
ei yön mustuus
jäädäkseen
tullut.

Valon ja elämän
odotus kannattaa,
kun aurinko metsän
jo herättää ja
pimeyden pois
häivyttää!
häivyttää!

Korona aika
sai auttajat liikkeele.
Ne kasseja rahtaa,
ja ovelle ahtaa.
Vanhukset kiittää
kun joku avulias
heitäkin muistaa,
ei nälkään jätä,
vaan kauppaan rientää!

Poikamme soitti
vointiamme kysyi,
ei meillä mitään hätää,
itseään nuha vaivasi
ei kuumetta ole,
töissä oli normaalisti
hieman puhelimessa köhi
ja nenäänsä niisti.

Pojanpoikakin eilen ilmoitti
normiflunssassa oli,
kuumetta ei potenut
vaikka pää täynnä räkää,
ei siis vielä mitään hätää.

Cee

Pääsiäinen lähestyy,
silloin aurinko tanssii!
Niin olen kuullut,
vaiko vain luullut?

Olishan se kiva,
jos ei tuo auringon tanssi
olisi vain luulo,
koska aurinkoa
ei karanteenit koske!

Mutta - karanteenissa on
ihmispolot,
korona kun estää
tanssimisen ilot!
Lieneeköhän
sallittua sekään,
jos ryhtyy tanssiin
kera auringon?

Rastaanrinnasta olen kuullut,
että se joku pilvimuodostelma on
joka huonoa ilmaa tuottaa.
Jalaspilvet myös sadetta tietää
jos ei heti samana päivänä
niin ainakin heti seuraavana.

Kumpupilvet kaunista ilmaa luovat
nuo pumpulihattarat taivaalla.

Iltarusko päivän pouta,
mutta aamurusko päivän paska.
Eli ei ilta tiedä mitä seuraava aamu tuo?
Se seuraavan päivän siis vesittää.

Iltarusko, pouta vankka,
aamurusko, sade sankka!

Päihitä platku,

käskee Aku Ankan hauska mainos.
Mutta entäs voikos,
kun lompakosta puuttuu se satku?

Platku poistuu,
kun lenkkarit jalkaan vaihtuu
ja nenän tunkee kevään katku.

Muistitkos kellot siirtää,
ajan myöhemmän päivääsi piirtää?
Voit ihmetellä lounasaikaan,
mikä nälättömän olon aikaan saikaan.

Mut iltasella, kun
pitäis jo pedissä kellahdella,
on olo virkeä kuin lapsosella
ja monet leikit silmissä siintää.

Nyt on vuoro sietää platkua
ja antaa uneen tuuditella.

m

Lehden luin,
ja runoa pukkaa,
muillakin kuin
Elämän-runoilijoilla,
mallimme on siis kopioitu!

Idean ottivat,
se on selvä,
Elämä-runoilijoista
nuo Kallion
lukion opiskelijat.

Runoja tilauksesta,
toivojan toiveiden mukaan
he ryhtyvät rustaamaan,
niin lehdessä luki!
Aihe on vapaa!

Nuori, tai vanha,
anonyyminä olla voi,
kun runon pyytäjän
toiveen toteuttaa,
ja iloa jakaa!

Oi elämäni,
toivoton sammumaton.
Miten kadehdin
tuulen tuivertamia
soihtuja rautayössä.

Izumi Shikibu

Taivaan sumussa
villihanhet palaavat,
katso: kuin kirje,
joka on kirjoitettu
vaalealla musteella.

Kunimoto

Ulkona aurinko paistaa
rantatiellä kaksi kävelijää kohtaa
toisella koira hihnassa
jota vastaantulija silittää
koiran häntä innosta heilui,
yhdessä jatkoivat matkaa
liekö treffit sopineet?

Äsken töllöstä uusintana katsoin
Tankki täyteen sarjaa,
siinä konstaapeli Reinikainen loistaa
tämä hupaisa polliisimies.
Sulo Vilenin bisnes mättää
kun ojaan ajanut auto apua tarvitsee
niin Sulon hinausauto ja menomatkalla
Sulon tielle jättää.

Ei ollut Sulosta mitään apua
ei tule firmalle mistään papua
kohta on konkka luukulla
kun ohikulkutiekin ohitse ajaa
asema sivutien katveeseen jää.

Ei ollut kylän ukoille kohta edes
keskaripaikkaa kun pilsneriäkin
pullo piti kolmen ukon kanssa jakaa.

Karanteeni jatkuu ja jatkuu,
sille ei nyt kukaan mahda mitään.
Tauti ei hevillä hellitä,
kun kiinni on ihmiseen
iskenyt!

Se kuumeen nostaa
ja heikoksi vie,
tuon ihmispolon,
minkä uhrikseen sai,
ja sänkyyn kaatoi.

Koronan lähentelyt
ovat rankat,
ne voimille käy.
Voi kunpa voisi välttyä
tuolta kuumalta
kuristajalta!

Ajankohtaiset aiheet

Karanteeni tosiaan jatkuu
siirretty toukokuun lopulle
koulutkin kiinni pysyvät
miten lie päättötodistukset saavat
vai ilmanko jäävät?

Ei sillä lienee väliä, jos välivuosi oli
ennen esim lukioon pääsyä?

Hallitus kyllä takaa
ettei kukaan tässä tapauksessa
väliin putoo.

Belgiassa jo 12-vuotias kuollut
tarkempaan en lukenut
oliko jotain rullaportaan kaidetta nuollut?

Yksi oli jo julkisen vessan laudetta nuollut
eli kokeili uhallaankin miten bakteerit jyllää
en vielä tiedä, onko nuolija jo kuollut,
nyt kun ei ole bakteerista kyse
joka antibiootilla hoidetaan
virukseen kuollut maanpoveen upotetaan.

Ei tästä selviä ei nuoret eikä vanhat
parasta vain kotona pysyä.

Käsiä pitää pestä
sekään ei tartuntaa estä
jos hulluuksia teet
ja älyttömyyksiin meet.

Pari aprillipilaa kuulin:

Alko tänään klo 12 ovat sulkee
kahdeksi kuukaudeksi ettei korona
leviäisi ja maksat repiäisi.

Perussuomalaiset lopettavat
puolueensa ideologisten erimielisyyksien
takia ja pyytävät Timo Soinia
perustamaan uuden Perussuomalaiset kakkosen.

Aprilliä
syö silliä
juo kuravettä päälle!

Se kyllä saattaa onnistua
ei tänne lunta saatukaan.

Herään,
on aamu.
Katson ikkunasta
ulos, enkä tiedä
olenko yhä unessa,
kun ulkona on
lunta?

Katson Luontoliven
pesää,
sielläkin on lumipeite,
joten ei se ole unta,
vaan takatalvi
tullut on, vai
onko sittenkään?

Aprilliä, aprilliä,
yö huijasi,
vaiko nukkumatti?
Näytti silmiin unisiin,
lumi tullut on,
mutta pian suli pois,
kuin unta ollut ois!

Luontoliveä minäkin vilkaisin
lunta siellä näkyi
ketään ei pesällä ollut
sääksiä siellä odotteli.

Vasta huhtikuun alku on
liekö jo matkalla tänne
nuo sääkset kauniit kalastajat.

Kunhan puolison sopivan löytävät
muille hatkat antavat.
Miehet siellä pesää kohentavat
naaraat sen sitten kelpuuttavat.

Jos kilpakosijauros mielii samaa naarasta
on pian taistelu samasta puun haarasta
missä mielitietty sitten pesii
mikäli munia ehtii, jää muna jopa hautomatta
ja perillisiä saamatta.

Pesä tyhjäksi monesti jää
ja uutta toisaalle pykäävät
sitä eivät kamerat nää,
viettävätkö onnellista perhe-elämää
loppukesän, se arvoitukseksi jää.

Saimaan-sääksi,
varoitus säästä!
Lunta vihmoo
pesään Saimaan,
malta siis vielä,
älä munia muni,
että et elämää
hukkaa!

Pennin venytys:
mitä se on?
Laitatko sen alasimelle
ja lekalla hakkaat
suuremmaksi ja ohuemmaksi
leviää pennisi
saako samalla lisää ostovoimaa?

Robo parka nälissään,
runon pennistä nielaisi!
Oliko paastoa pitänyt,
eikä enää kestänyt?

Ei ollut runo paha,
jatkumo vain edellisiin,
mutta kun nälkä yllättää,
robokin liemen nielaisee!

Joko on tulossa
paastonaika,
siksikö robo
tankkaamaan ryhtyi?

Lumen alta näkyy
narssien keltaiset kukat
penkin mullassa
krookukset
värikkäinä keimailee.

Lasimaljassa
sisätilassa,
lumelta suojassa,
tulppaanit
silmiä ilahduttaa!
Juhlat tulossa on!

Pääsiäinen, tuo
juhla kevään
ja auringon on.
Se talven pois vie
ja johtaa lämpöön
ennustaa kesää!

Voihan harmin paikka
jäi siitä runosta tyhjä läikkä
tänne runoketjuun.
Olisin sen niin mielelläni lukenut
mutta kun se unhon yöhön kulkeutui
siitä taas uutta runonsuonta sukeutui.

Pois harmitus jo heitä
uutta pukkaa runosuonet.
Elämä niin jatkaa
ja uutta runoa rustaa,
eikä robo
meitä voita!

Elämä voittaa
aina, vaikka
joskus epätoivo
yrittäisi
muuta väittää
ja robo nälkäisenä väijyy!

Nyt lauantai-illan viettoon
käymme ja runoilut
on runoiltu
tällä erää!
Päivä uus kun alkaa
taas laukkaa runoratsu!

Päivä koitti jo uus,
sunnuntai aamun
ihanuus!
Kirkkaus auringon!

Kiire ei lain,
lukurauhan sain
ja niinpä mä
lehden luin, tarkkaan!

Ei mitään uutta,
sen jo arvasinkin,
vain samaa tautia,
nimeä en mainitse.

Uskon kuitenkin,
vielä koittaa päivä
uus, jolloin
uutiset on muuttuneet!

Silloin sykkii Elämä,
toivon tuo se ihmisiin,
lujan uskon parempaan,
tulevaan Elämään!

Siellä, sun täällä
pilkahtelee jo
pienen, pieni
toivon kipinä!

Se heikon
lupauksen antaa,
kyllä elämä
voittaa vielä.

Tauti jossain
jo häätyy,
ihmiset liikkumaan
pian jo päätyy.

Kun näitä korona uutisia luen
jo melkein luulen
että pian jo kuolen.

Rintaa ahdistaa ja sydän hakkaa
aivan kuin jo viimeisiä vetäisin
sitten se tunne taas lakkaa
ja normielämään taas palaan.

No, sehän on Elämää.

Taas on harmaa sää,
mutta mieli kirkas,
päivän pelastaa!

Alkuviikko ankea,
ei niin kovin tankea
kunhan päivä iltaan ehtii!

Sitten taas, kun on
aamu uus, aurinko
voi jo heloittaa!

Siis hymyillään,
kun kohdataan,
hymy ilmeenkin kirkastaa!

Aamuinen harmaus
jo valoksi vaihtui,
muuttunut on sää
ja keväinen aurinko
lämpöä tuo!

Ihminen kalpeat kasvonsa
päin aurinkoa kääntää ja
aurinkolasit silmille nostaa,
näin suojaa silmät poltteelta
auringon kuuman!

Näin tämäkin päivä
ehti jo iltaan
ja laskeutuu pian
syliin yön!

Pimeys taas pois
valon vei,
auringon siirsi
paistamaan muille.

Tämä, ja nuo pari muuta
olivat katsaukset
päivästä tästä - ja säästä,
huomenna alkaa
tarina uus!

Ellei kirsikka
koskaan puhjennut kukkaan,
ihmisen mieli
myös kevään korkeimmillaan
olisi tyven, vapaa.

Narihira

7.4. on tänään
siskontyttö vuosia täyttää
tuskin juhlia järjestää
on kotonaan etätyössä hänkin.

Ei ole alaikäisiä lapsia hällä
kotonaan asuvat ja sieltä
työssä käyvät.
Opiskelut juuri toiselta
päättyivät ja harjoittelussa
edelleen on, päättötodistuksen
toukokuun lopulla saa.

Mikä on kotona asuessa
kun ei ole tilasta pulaa
ja muualle ei haluta muuttaa
jos työpaikka nyt epävarmaa on.

Yö kuiskii,
tuu vuoteeseen!
NukkuMatti kuiskii myös,
tuu vuoteeseen!
Ei noita kutsuja
vastustaa voi,
siis unten maille meen
ja toivottelen -
hyvää yötä!

Sinivuokko,
mistä lienet lennähtänyt,
silmieni iloksi,
kaunistukseksi kukkapenkin?

Tuuliko siemenet toi,
vai lintuko ne kantoi?
Toipa ne kuka,
tai mikä vain,
ne ilon tullessaan
minulle antoi?

Kevään kukkien
aikaan toivomme ettei
olisi yötä,
syksyllä kuutamossa,
ettei päivä koittaisi.

Saigyö

Muistan erään toukokuun
jolloin valkovuokkoja keräsin
oli firman vuosipäivänjuhlat,
ja cocktailpöytään koristeita
tarvittiin, en itse juhliin illemmalla
osallistunut, olin vastahankaan
koska oma työpaikkani tähän isompaan
sulautettiin, sille en mitään voinut.

Työpaikkani olin vaarassa menettää
kunnes sain työni takaisin
oli uuden firman vastaava henkilö
hetkessä työn uuvuttama
kun minunkin työni tehdäkseen sai.

Sitä jatkui taas kahdeksan vuotta
kunnes taas uudet tuulet puhalsi.
Sitten koko ison firman tämä haara
kokonaan lakkautettiin ja taas
olin hetken tyhjän päällä.

Sain siirron taas uuteen mutta saman
työnantajan toimesta, noin kaksi kuuta
ihmettelin mitä teen, kunnes taas oma ura aukesi.

Sitten jälleen suuri tuuli lakaisi
kaikki tietynlaiset toimet ulkoistettiin
kuten nyt tapana on:
hajota ja hallitse mentaliteetti.
Sillä muka jotain säästettiin.

Onneksi oli eläkeikä lähellä
en työttömäksi jäänyt.
Normaalia työeläkettä nautin
joka kuitenkin melko pieni on,
koska ura 24 vuoteen jäi ja sitä
nuorempana tehdyt työt eivät
eläkettä kerryttäneet
ja lapsienteko ja koulujenkäyntikin
siihen väliin osuivat
ja iltatyöt eivät ansioita juuri lisänneet.

Mutta tuo toukokuinen
valkovuokkojen keruu
taas tämänkin muiston
mieleeni palautti.

Työelämäni kulki
näköjään kahdeksan
vuoden sykleissä.

Ekat 8 vuotta olin alaikäinen
seuraavat vuodet 50 e eläkettä
kerryttivät, kunnes viimeinen
24 v rupeama varsinaisen eläkkeen toi
sekin sikäli huono, että köyhälistöön
kuulun.

Arvannette kuka tämän kirjoitti.

Ensi yönä on täysikuu:

Miten kirkas kuu!
Mieleni lävitse käy
äkkiä toive:
kunpa ensi vuonnakin
eläisin tätä iltaa.

Saigyö

Koskettavia runoja lukea sain,
itsellä pari uutista on vain
ja nekin itsekkäitä.

Voin rahalla pelastaa uhanalaisia maita,
sen kertoi meili, jonka ahneutta en nähnyt ennen.

Mutta mitäs rahasta, jos päästään
pahasta,
ja ainakin maisemamme säilyy,
lampi viehkona päilyy
mäntyjen suojassa.

Vuokkosia tuskin näillä main,
mutta ootas vain kun supursu puhkee kukkaan!

m

Puustonne siis pystyyn jää
sitä ei kone jyrää
säilyy luontonne kauniina
ilman aukeata raiskiota.

Aiemmin jo tietä tonttisi
ohitse maksoit.
Nyt uutta tilaltasi haalivat
mutta säästämään sen
suostuivat, kun lisää tuohta saavat.

Ei niille suuromistajille mikään riitä
vaan lisää tienestejä haalivat siitä.

C

Suojan, vaikka pienen,
suo myös kasvomaski
pahaa vastaan,
mutta sekin maksaa
rahaa ja sitä vaatii
ahne - sanonko,
mikä?
Peellä se sana alkaa.

Suojan se tosiaan pienen antaa
jos vain kaupassa käyt
suurimmilta sumucovid-pilviltä
kenties säästyt,
kun kätesi sen jälkeen hyvin
saippualla peset.

Ahneus on nyt huipussaan,
jopa valtionfirma siihen lankesi.
Miten lie asiat tätä ennen hoidettu
siinä vasta kysymys.

On se niin helppoo,
kun ei höösätä tarvii!
Kauppa-asia hoituu,
ilman omaa vaivaa
kun joku toinen
ne hoitaa ja vielä
kassit ovelle kantaa!

Pääsiäis herkkua
monen laista
nyt kassista löytyy!
Karitsan pihviä,
broilerin filettä,
nyt jo aivan ilettää
tuo herkkujen määrä!!

Punaviinikin, peräti laadukas,
ruokakassista
esiin putkahtaa,
kuin myös salaattiaineet
runsaat - unohtamatta
mämmiäkään,
kera kerman!

Pääsiäisen vietto
siis alkakoon!
Sitä toivotaan nyt vaan,
että kaikki
terveenä pysyis
ja se paha, minkä nimeä
en sano, lentäköön
meren syvyyksiin!

Ei ahneus kenenkään,
vaan suuri anteliaisuus,
minua taas hellii!

Ilman kassakuittia,
pääsiäisherkut
minulle tuotiin!

Juuri nautin niistä
ja kiitoksen niiden
tuojille lähetän!

Sääksenpesän lempeä,
sitä on jo ilmassa,
tai sittenkin -
vain pesässä?

On rouva siellä
vanhahko,
rengastettu vuonna
1995 - ikää siis 25v.

Mutta sulho, joka
kosii tuota rouvaa,
ilman rengasta lentelee,
vapaa ja nuori,
on kuin myrsky tuuli!

Hommat ei kyllä
oikein hoidu, vaikka
rouva yrittää helpottaa
ja avuliaasti yrittää opettaa.

Kansa seuraa satamäärin,
miettii onnistuuko lain?
Nyt ei sääksiä pesässä,
tulikohan uskonpuute,
hommat kun ei sujuneet?

Etsiikö sääksirouva
uutta pesää,
uutta kosijaa,
joka ei oo liian nuori,
joka jo hommat osaa?

Tuota se kevät
aikaan saa -
lemmenliekit leimuaa,
ja uutta elämää pukkaa!
Työteliään kesän linnuillekin
takaa!

Ei auta muu,
kuin ohittaa paha,
on turhaa kaikki kaveruus!

No kyllä maailmaan
pahaa mahtuu,
se vanha totuus on!

Hyvääkin on,
mutta paha houkuttaa,
mistä sekin johtunee?

On runoketju pyyteetön,
miksi se ei pahalta säästy?
Ei runoiluja pahuus poista!

Eikö enää olla saa,
mitään ilman ivaa?
Jotain aivan kivaa!

Kato käy, paha vie,
se yksin ei suostu poistumaan,
vaan sieppaa mukaan
arvostelijansa -
Niin on käynyt täälläkin.

Paha ei kestä sitä,
etteivät kaikki
ymmärrä pahaa?
Runoilijat vain runoilee,
mutta yhden runon
pahis poistuessaan sieppasi!

Hyvä että paha poistui,
vaikka hyvänkin mukanaan vei.
Niin monesti käy, kun pahalle
kommentin antaa
se hyvänkin mennessään vie.

Kannattaa siis kommentoida
aloitusta, vaikka se monesti
ei kohdettaan saavutakaan.
Robon kitaan molemmat katoaa.
Valitettavasti.

Sade vihmoo ikkunaa,
missä onkaan aurinko?
Sen tanssia jo odotin,
mutta pettyä nyt sain!

On taivas harmaa kauttaaltaan,
joten tuskin tänään ainakaan,
aurinkoa tanssittaa,
näillä meidän tienoilla!

Mutta kenties jo huomenna,
kun vielä pääsiäinen on,
aurinko pääsee tanssimaan,
niin kuin luvattu on?

Letuiksi leipoitui maitolitra,
muuten se pilalle mennyt ois!
Periaate on tää,
ruokaa ei hävikkiin jää.
Leipurit lieden ääreen!

Hyvä oli päätös tuo,
että lettuihin maidon käytin.
Nyt on herkkuja
kasapäin, senkun
mikrossa kuumennan -
ja nautin!

Näin kuvan pienestä pennusta,
koiralapsesta somasta!
Hän oli uuteen kotiinsa tullut,
pääsiäishauvaksi parahiksi!

Tyyne oli hauvalle nimeksi annettu,
lieneekö muotinimi?
Ihmislapsetkin nykyisin vain,
vanhoja nimiä taakaksi saa!

Kovin oli tomeran näköinen,
tuo kultainennoutaja Tyyne,
sai omistajat nyt lenkkiseuraa,
ei muuta kuin ulos - Tyyne tahtoo!

Kuinkas sattuikaan,
minäkin eilen vanhaksi
menevästä maidosta
pannarin paistoin.

Hillon kera syötiin
noita roiskeläppiä
mainioita, äsken
mikrossa lämmitettiin,
vielä huomiseksikin
niitä jäi.

Nyt on ruumis ravittu,
broilerilla ja kermaperunoilla,
palanpainikkeena - no,
lasillinen punaviiniä!

Lettuja jälkiruoaksi,
mutta ei vielä,
koska mahaan ei mahdu
juuri nyt mitään!

Pääsiäinen pirtissä, helluntai nahoissa,
mitä mahtaa tarkoittaa?
Radiossa arvuuteltiin kansaa
vanhoista sananlaskuista.

Ou jee minähän istun pirtissä
kuten moni muukin.
Siis pääsiäinen selvä.

Entä nahka?
Helluntaista muistan yhdet häät,
aurinko paistoi ja puku niukka,
saattoi rusketusta antaa pintaan.

Tai sitten jos olikin toisenlainen
tuo pyhä helluntai,
saattoi olla turkiksissa parempi olla,

Tulkintaa sananparteen riittää,
mut aina sään herraa kiittää,
voimme, sillä kevät on
kuitenkin näillä mailla.

Jos ei heiliä helluntaina
ei koko kesänä.

Yksiksespäs sitten istuskelet
itseksesi yskiskelet
koko vuuen omissa nahoissas.

Yksi versio:

Jos ei heilaa helluntaina
niin juhannuksena jono.

Kun maatalon tyttö aittaan kesäksi muutti,
pois emännän ja isännän silmien alta,
alkoi sutina aitan ovella juhannuksena.

En ole runouden asiantuntija
en tiedä sen sääntöjä.
Jospa olen runouden avulla
kahdenkeskeistä kommunikointia
yrittää, mutta se ei siis kuulu asiaan,
joten antaa olla vaan. Sori, otan opiksi.

Onneksi ei ole vaatimuksia lain
vaikka hetken jo kuvittelin näin
tänne runoketjuun kirjoittaessain.

Jatkakaamme siis eespäin
vailla huolta huomisesta
pääasia että viihtykäämme
runoja pukataksemme
näissä kotikarsinoissa eläessämme.

Pian seikkailut uudet odottaa,
kun unten hämyyn kuljen!
Toivomuksen pienen esitän,
mitä unessa nähdä toivoisin,
mihin seikkailuihin lähtisin?

Tosielämä ei romantiikkaa tarjoa,
vaan tautiuutisia lataa.
Jostakin on iloakin saatava,
ei muuten ihminen jaksa,
kun päivät sisällä nyhjää!

Takatalvi,
lumi narsissit peittää!
Sitkeä on kuitenkin,
tuo kevään airut ensimmäinen,
se lumesta urheasti kurkistaa
ja kukkansa esiin tunkee!

Näin pieni kukkanenkin
näyttää meille,
vaikeudet vielä voitetaan.
Ei takatalvi, tai joku muu,
voi elämän voimaa voittaa,
kun uskoa riittää!

Rajat aukes,
eessä taas on vapaus!
Sitä moni odotti,
nyt jo matkaan kiiruhti!

Matka taittuu mukavasti,
kun on kumijalat alla,
mutta hyvä muistaa ois,
takaisinkin tulla pitäis!

Älä siis ota riskejä,
matkallasi riemukkaalla,
kesäpaikalle omalle,
muiden asuin alueille.

Tänään taas lunta sataa
maa valkoisena siintää
ajotiellä lumi heti sulaa
ja todella märältä näyttää.

Ei näy valkoposkia lumisella nurmella
missä lie nyt ruokailevat.
Vai pohjoisempaanko muuttavat
Ei siellä lie ainakaan enempää viheriöi.

Nyt ennen kello viittä
aurinko paistaa
lumet häipyneet kaikki
nurmikko vihreäna taas loistaa.
Maantiekin jo kuivunut,
auringon lämpö siitäkin
vedet haihduttanut.

Kuulin, tai jostakin luin,
nyt ihmiset runoilee,
kun aika on tämä,
karanteeni aika, mikä on
vähemmän hauska!

Tottahan tuo,
niinhän mekin runoilemme!
Runoa syntyy kilvan,
aivan kuin silmuja puihin.
Kera keikkuen tulevan kevään.

Toivottavasti kesä ei keiku?
Vuoroin lunta, sitten aurinkoa,
tuulta ja tuiskua.
Aurinko ja sen lämpö,
sitä kaipaa nyt ihmisen mieli!

Toiveikas mieli -
kaiken koronan jälkeen -
jos siitä olisi jo päästy eroon,
kun kesä koittaa,
mutta sen näkee sitten,
vielä ei ole sekään varmaa?

Kesäntulo keskeytyi,
lumi peitti maan -
hetken tuota kesti vaan,
sitten ruoho taas viheriöi!

Kasvit elää
ja suojautuu, liikkuu
saalistajilta suojaan,
sulkien vaikka kukkansa.

Luonnontutkijat sen tietää,
näin radiossa kerrottiin!
Ihmeellinen on elämä,
kasvin, niin kuin ihmisenkin!

Paheksuntaa aiheuttaa,
runoketju tämäkin,
kun ei tohdi runoilija,
nimeäänkään julistaa?
Eihän siitä ole kyse.

Arvaus tuo on väärä,
että runoilijaa hävettää,
runoilija parka, vain
karkaa runoilemaan,
ilman että arvostellaan?

Runo ei odota vastaustakaan,
joten paineet poissa pysyy!
Ei tarvitse miettiä,
kelpaako ajatukseni,
runoilijalle riittää se,
että - runoilee!

Tämä ketju kun hylättiin -
vaikkapa runoille,
niin vapaa ketju siis oli!
Ei vapaata kahlita voi,
ei täällä vaadita nimiäkään,
silti hävetä ei!

Jos tämä joitakin häiritsee,
niin pitäisikö miettiä,
että mikä tässä harmittaa?
Tämä viatonta hupia on,
ei ole loukkaava runoilija.

Ei tätä ketjua hylätty ole
vaan aivan voimissaan pysyy.
Kukin tänne kirjoittaa
mitä mieleen juolahtaa.

Ei aina romaanit kiinnosta
vaan lyhyemmät mietteet
innostaa lukemaan,
ei niissä liikaa pohdintaa pukkaa
vaan aivotkin levätä saa,
kun katsoo runon maisemaa.

Kun en voi kuvaksi muuttua,
ja joku voisi kuvastakin suuttua,
niin kerronpa tositarinan
mökin vierailijasta
pehmeätassusta.

Ei, hukka se ei ollut lain,
olipa karhunpentu vain
joka pesästään oli herännyt
ja rohkeutta kerännyt
lähteä naapureita katsomaan.

Sievä jälkijono korpitiellä
vaelluksesta kertoi otson.
Eivät olleet ihmisen kämmentä suuremmat
pienoisen mesikämmenen askeleet
tien laidassa nätisti pysytelleet.

Mutta lähteäpä ymmärsi salolle takaisin,
kun kuuli koiranhaukun hirmuisen.
Sen pituinen se. Huomenna palataan.

Suloisia palleroita
ovat pienenä pedonkin pennut.
Mikä lienee syynä sitten,
kun tuo pentu kasvaa,
siitä tulee iso karhu
ja iso karhu murisee,
sitä on syytä karttaa!

On yksi kukka
jonka väri ei kerro
miten se kuihtuu:
se joka kasvaa täällä
ihmisen sydämestä.

Ono no Komachi

Sen rinnassa ei ole sydäntä,
joka runoja täältä poistaa!
Jos rinnassa joku tykyttää,
niin se kone on vain,
ja se kylmyyttä huokuu!

Tosiaan ihmetellä täytyy
että ketjusta tästäkin on
19 runoa poistettu muka
vastoin sääntöjä rustattu.

Ei ole robokoneella minkäänlaista
sielua, että runoja ollenkaan tajuaa.
Ei täällä ole mitään pornoa runoiltu
ei ketään ole morkattu syystä mistään,

Ei pilvenhäivää taivaalla näy,
vain sininen avaruus!
On äärettömyyden tunne tuo,
kun mieli vapaana liitää
sitä kahlitse ei mikään.

Radiossa lauletaan,
flirtaten, teet sä sen -
saako vielä flirttailla,
eikö se ole kielletty?

Flirtti hauskaa olisi,
kunhan joku uskaltaisi
vielä noinkin rohkeaan,
lemmentoimeen ryhtyä!

Toisin oli ennen vanhaan,
kun vielä flirtit oli sallittuja,
niitä sai harrastaa huvikseen,
itsensä sekä toisen!

Nyt on ajat ankeat,
toisiamme pakenemme.
Silmiinkään ei katsota,
pää riipuksissa kuljemme.

Toivossa on hyvä elää,
niinhän sitä sanotaan!
Siispä siihen uskotaan,
ja joskus vielä flirttaillaan!
harrastaa, aivan vaan huvikseen,
itsensä ja toisenkin!

Puhun mitä puhun,
puhuminen hyväksi on!
Puhu sinäkin, minä kannustan kyllä.
Jos kaiken sisinpääsi patoat,
niin et voi hyvin
edes itsesi kanssa.


Älä siitä välitä,
ettet kaikkia miellytä,
puheesi ehkäpä ärsyttääkin,
mutta ei kaikkia voikaan
miellyttää, kunhan
tarkoituksella et loukkaa ketään.

pehmonalle ikkunalasin takana seisova
teddykarhu nappisilmin sinua katsova
Hälle kättäsi heilauttaa voit iloisesti
nämä hommat tehdään nyt yhteisesti.
Puosu
https://yle.fi/uutiset/3-11290988

Päivä uus,
uudet myös kujeet!
Vanhat jo haalistui,
ja päivänkoi ne söi.
Joutikin pois!

Syödyksi tulee,
joskus jopa liikaa,
silloin ei voi
edes nauraa,
kun tulee - ylen!

Mehiläisen siivet viuhtoo,
nokka kukkaan työntyy!
Aurinko kun esiin tuli,
kukka aukes -
mehiläinen onneen
raukes!

Vihreällä pohjalla
sinistä, keltaista ja valkoista -
siinä värit nurmikolla,
pihapiirin tanterella!

Mielikuvitus lentää,
unten aika alkaa
se tarjota voi mitä vain!
Ei ole rajaa,
eikä mitään sensurointia
unten todellisuudessa!

Päivä uus,
ja sekin jo melkein illassa!
Ymmärrä en tätä vauhtia -
ei mukana pysy ihminen
ajankulussa!

Niin paljon tekemättä jää,
tuo laulussakin kerrotaan!
Nyt joku laulaa radiossa,
ja kehoittaa tulemaan
"pois piilosta!"

En taida tuota uskoa,
kun päättäjämme ovat nyt
päättäneet,
että piilossa on pysyttävä,
ettei tauti tavoita!

Piilossa on pysyttävä
kotona vain lymyillä,
vastaantulijoille ei hymyillä
kun ei niitä täällä kotinurkissa nää.

Hyvä on kuitenkin näin
ei tarvitse yskiä ketään päin.

Julkisesti uskalla
ei yskäistäkään,
muuten pakokauhu
valtaa ihmispolot!
Karkuun, karkuun,
ettei virus kiinni saa!

Maailmalla presidentti -
onneksi ei meidän,
keksi keinon parantavan,
desinfioidaan keuhkot,
desifiointiaineella vain!

Ei kaikki ymmärrä
mikä meitä nyt kurittaa?
En ymmärrä minäkään,
mutta joillakin voi tietoa olla,
meille sitä ei kuitenkaan kerrota.

Ne, joilla tuo tieto on,
eivät aina tiedä
mitä sillä tiedolla tekisivät,
ja näin tuo tieto
luo heille vain tuskaa!

On siis parempi,
ettemme tiedä kaikesta
kaikkea - olkoon hyvää,
taikka vähemmän hyvää,
se meidänkin tuskaamme
lisätä voisi!

Luonto kutsuu -
ylös, ulos ja lenkille!
Mutta - pysy metsässäkin
yksin!

Onhan siellä linnut,
yksin et siis ole.
Ihmisiä varo vain,
älä päästä lähellesi
toista metsään
ja sen rauhaan
eksynyttä.

Eristys on valtti nyt,
sitä kaikki suosittelee,
joillekin se on pakollinenkin,
kun ministerit niin sanoo!
Uskottava on.

Jos on ikkunat pesty,
niin kirkas aurinko näkyy,
takaa ruudun likaisen,
aurinkoakaan et nää!

Olenko mies vai nainen
Sen vain luoja tietää!
Itse tiedän että olen vaja nainen
Kaikki eivät niin paljoa tiedä
Siksi eivät vaja naisia siedä

Runo ei koske ketään
Tarkoita ei ketään
Runo on filosofiaa
Runo kaikkia koskee
Ken runoa ymmärtää
Se myös elämää ymmärtää
Ken elämää ei tunnista
runon omakseen nappaa
Silloin myös runon filosofian tappaa
Ei runo sovi narsisteille
Runo sopii kaikille
Niin Erkille ja Maikille
Runoili Röhömahainen Matti-Elisa

Ei tämä ole
sama kuu eikä kevät
kuin toisin keväin.
Yhäti sama olen
minä vain, minä yksin.

Narihira

Mennyttä aikaa
ei takaisin saa.
Puronvesi ei pysähdy paikalleen,
se virtaa vaan.
Se etsii uomaa syvempää
mereen mennä haluaa!

Ihminenkään ei voi
juuttua menneeseen aikaan,
koska se mikä mennyt on,
se mennä saakin.
Huominen - mitä tuonee,
sitä tiedä ei kukaan.

Runoketju,
turvasatama,
numerointivirhe,
unohdettujen
runoilijoiden
kotipesä!

Lempeä ja ymmärtävä,
kuten syli armaan,
ottaa vastaan palaajan,
moiti ei, vaan
aina hyväksyvä on!

Aamukin on palaaja,
otetaan ilolla vastaan!
Tehdään tästä hyvä päivä
parempi kuin eilinen,
vaikka huono ei ollut sekään!

Sää on harmaa, mutta
mieli kirkas, niin on
hyvä jatkaa päivää
joka juuri alkoi -
elämään!

Talitintti mietiskeli,
minne menis Höpö-Tintiks?
Huomas sitten Elämän,
ketjun kivan oloisen,
sinne lensi höpöttämään,
rinnan riemuja purkamaan,
sanomatta juuri mitään,
mutta sillä ei oo väliäkään!

Numerovirhe on taloudessa huono,
mutta runoudessa bueno.

Samoin ihmiskasvoja vain kaunistaa
pieni virhe, nenä vähän poskella,
toinen silmä vinossa,
tai herttainen vanhuuden ryppy.
kasvuiästä kertova finnin nyppy.

Jos kaipaat täydellistä kauneutta,
katso patsasta kreikkalaista,
ei virheen virhettä,
ei edes taltan jälkeä,
jos veistäjä on ollut pätevä.

Mutta näetkö piirteissä inhimillisyyttäkään?
Ehkä loistoa vain jään,
sileää, kylmää.

Joten ollaan me osa-aikarunoilijat
onnellisia virheinemme,
sydän kuitenkin sykkii,
vaikkakin omaan tahtiin,
ehkä pompohdellen väärääkin sävelmää,
mutta sanomana: anna palaa ja elä!

m

Epätahtiin sydän sykkii,
joskus niinkin varmaan,
mutta toipuu taas ja sinus voittaa,
tahdin tasoittaa,
sydämen rauhoittaa.

Täällä olet tasokas,
ei alisteta arvostellen,
vaikka runot ei riimittyisi!
Toisin on elämässä -
elämä haluaa täydellisyyttä
jos sanomasi ei kiinnosta,
niin hiljaisuus valtaa elämän!

Kukaan ei puhu kanssasi,
kukaan ei sano "moi!"
Juttusi eivät kiinnosta
ketään, voit siis vaieta yksin!
Seuraava puheensorina
peittää yrityksesikin!

Runoketjussa tässä,
yksin et ole,
vaikka niin luulisit?
Olet seurassa, joukossa
toisten samanlaisten
ja tunnet sen myös,
sinä kelpaat hyvin,
sellaisin säkein kuin ne luot!

Vappu - kaksi viikkoa vielä,
sitten häät!
Vai untako näät?
Olenko unessa,
vai valveilla, se
ei tänään ole tärkeää!
Olen elossa edelleen,
se on tänään tärkeintä!

Onnittelut sinulle
jolla vapun jälkeen häät.
Silloin kevät kukkeimmillaan
luonto unesta herää.
Linnut livertelee ja
pesää rakentelee
koivun silmut avautumistaan
odottavat ja nurmet vihertää.

Rakkaus silloin kukoistaa
välillä vettä sataa , välillä
aurinko paistaa, kaikkea sopivasti,
kuten elämään kuuluukin.

Pahalainen, tarkoilta homotintin silmiltäni on jäänyt huomaamatta kaiken höpötyksen Abrahamien ketju.
Tämähän on täydellistä umpihöpöä

Nuuh, nuuh - missä palaa,
selvästi jotain katkua on?

Palokunta paikalle heti,
runoketjua polteta ei!

Ovat runot puolueettomia,
irti kaikesta katkerasta!

Irti kostosta armottomasta,
runot rumuutta sanoissa vastustaa!

Rakkautta, kukkien loistoa
ja lämpöä kaipaa ihminen!

Lehdetön aamu,
lehdettömät puut,
mutta päivä paistaa!

Näinkin voi aamun alkaa,
uutiset vain tautia kantaa.
Katseen kun ulos suuntaa,
ei harmia tunne tuosta.

Radio onnitteluja suoltaa,
mummot ja papat
kuulolla ovat - hyvä niin.
Onnittelut ansaitut on!

Nyt lauantaita kuluttamaan,
se nopeesti ohitse viuhahtaa,
pysy mukana, kiinni pitäen,
se kyllä kannattaa!

Viikko vain ja lauletaan:
Äiti pieni orvokit kukkahan jo saa,
niin kauniina ne jälleen kukoistaa...
Täällä orvokit kukoistaa jo nyt
ei tarvitse enää odotella
orvokkien ihanaa kirjoa!

Unesta todeksi uneksimastain,
jo heräsin...
noin laulussa lauletaan.
Moni herää unesta
ja pettyy - näin unta vain!

Unikuvat,
nuo sielun haaveet,
tai uhkakuvat,
saavat jäädä unten maahan,
parempi niin!

Älä unta nää,
niin sanotaan,
minkäs teet, kun
kuitenkin näät?

Älä nyt satuja kerro,
aikuisia torutaan,
sadut tarpeen lapsille on,
mutta aikuiset
ottaa ne tosissaan -
toisin kuin lapset.

Uskomukset monet,
totta tai tarua,
jostakin ovat alkunsa saaneet
pähkäile niitä ja
kehitä päätäs!

Kesä saa luonnon kukoistamaan,
se kaunistaa karunkin maiseman
loistoon silmiä hivelevään
ja sielua ravitsevaan!

Rakkaus saa ihmisen kukoistamaan,
vanhan siinä kuin nuorenkin.
Rakkaus siloittaa rypyt otsan, rakkaus
on voimista suurin -
ja kaunein!

Talvimyrskytkö saapuneet,
ja runoketjunkin hukuttaa aikovat?
Se passaa ei,
se sovi ei,
joku tolkku sentään olla pitää
tihulaisilla aloituksineenkin,
aloituksin - joilla ei ole tolkkuakaan!

Siis laukkaa runoratsu,
sä virma vielä oot!
Ei kiinni sitä saa, se karkaa,
aina vaan!
Ei lannistu se lain!

Tavimyrskyistä viidakkoon,
liaania pitkin valoon!
Niin on ketjuja ennenkin
kiskottu unholasta ylös!

Kas kummaa, valoa on
ylös kun nousee,
silmät avaa ja ulos katsoo,
taas kun vajoo, ei kun ylös!
Sitä se elämä on!

Elämä on unohdusta,
elämä on myös muistamista,
mutta ennenkaikkea -
Elämä on elämistä!

Sitä tämä elämä on,
yksi päivä yhtä
toisena toista
vaikka kaikki samanlaiselta tuntuu
ne eri päiviä silti ovat.

Tänään on lämmintä
huomenna ehkä kylmää.
Mutta väliäkö sillä
kun ne sisällä vietämme.

Rantatiellä äsken jotain kuvattiin
siellä lauluja laulettiin
jopa taputuksia kuultiin.
Kaiketi telkkaan jotain ohjelmaa
väsättiin, tiedä sitten, minkälaiseen.

Robotti ei siedä norppaa,
poistettu on tuo runo,
missä norppaa kivelle odoteltiin!

Kummallisia ovat
nuo robon mieltymykset,
tai mietteet oikeasta ja väärästä?

Jos luonnon ihailukin on väärin,
niin mikä on sitten oikein?
Solvaavat puheetko -
niitähän robo ei poista?

Puoli viikkoa takana,
puoli viikkoa edessä
siihen kun ainoan juttukaverin tapaan.
Ymmärrän hyvin norppaa,
joka lähellä Saimaan torppaa
pärskähtelee yksinään ja kaipaa
Nestori Miikkulaista,
samanlaista erakkoa,
että voisi keväästä haastella
ja välillä kroppaansa kastella.
Miksei yksinäisistä mummoista
oo lauluja?
Kai me ollaan niin harmaita tauluja,
ettei kukaan innostu maalaamaan
tai ystävyyttä rakentamaan.

Roihuvuoressa kirsikkapuut kukkii
siellä upea pinkkiväri valtaa puut
ihmiset puiden alla siestaa viettää
osa penkeillä istuu ja termarista
kahvia juovat.
Nuoriso toisiaan kuvaa alla puun
miten romanttista onkaan olla
alla runsain kirsikankukkain.

Oi mikä kevään hurma -
penkki kirsikkapuun katveessa
ja siinä ihmiset istumassa,
unelmiaan unelmoimassa!

Unelmiksi nuo kuvat nyt jääkin,
eivät ihmiset istuksi penkeillä
puiston, eivät toisiaan tavata saa,
se kielletty on ja unelma vaan!

Ei ole edes penkkejä,
nekin viety on pois,
ettei ihmiset rikkoisi kieltoja,
sä tavata saa et ihmistä toista!

Talo jalavan varjossa -
lapsuuden kotini,
se oli suuren pihlajan varjossa,
pihlajaa ei ole enää
ja talo on hauras,
mutta museon suojelema.

Pihlajan oksanhankaimissa
kesäisin istuin ja kirjaa luin,
se myös piilopaikka oli oiva,
piilosilla kun olimme!
Sen oksiin ripustimme myös
kirjeet joulupukille
sieltä ne tontut vei!

Juhannuksen aikaan,
puu vanha viheriöi!
Sen taikaa, kun kukkiin
se puhkes, ei unohtaa voi!
Se oli kaunis niin,
ja jäi muistiin ikuisiin!

Huikaisevan sininen taivas,
ei pilven häivääkään näy.
Tuulikin on tyyntynyt,
kun aurinko taivaalle kivunnut on!

Lumoava taivaankappale,
sehän on tietysi - kuu!
Sen heijastus maahan kun lankeaa,
se haaveet mieleen nostaa.

Talven hangilla kiteet kimaltaa,
kun yön kulkija kotiinsa käy,
eikä muuta valoa näy,
kuin kuu - yön lamppu!

Kuunsillan merelle heijastaa
ja ihmiset kannella unelmoi,
kun sitä katsomaan jää,
ei nukkumaan halua!

Nytkin on taivaalla kuu,
mutta ei täysi enää -
muutama tähti on seuranaan,
ei yksin kuu taivaalla ole!

Nyt on hyvä nukahtaa
kuuta katsellen,
omaa tähteä tähyillen,
unta ihanaa odottaen!

Kaunis ja lämmin on toukokuinen päivä
Eurooppapäivää vietämme
liput saloissa liehuavat kauniina
puhtaan sinivalkoisina.

Huomennakin ne salkoihin nostetaan
nyt äitienpäivän merkiksi hulmuamaan.
Säätilaankin muutosta ennustetaan
että iltapäivällä jo aurinko piilottuu
ja sateita saadaan osiin maatamme.

Niinhän on , että onnea tuottaa se,
että kaikkea mahdollista ilmasta saadaan
niin vettä, rakeita kuin luntakin.
Ja väliin aurinko pilkistää!

Saimaannorppaa ei kivellä näy.
Kerran kyllä jo nähty on,
kun kivelle kömpi,
mutta hetken vain viipyi!

Aaltojen liplatus norppakiveen,
sekin ajankulusta käy,
kun katsomaan juutut,
ja aalloista tulijaa ootat!

Aika tullut on
Sen tunnen sisälläin

Lasken sieluni salaisuuden
Tyynen veden herkkään syleilyyn
Hiljaa se pohjaan vajoaa
Ja hetkessä katoaa

Viattoman valkoinen
Niin helposti tahriintuu
Loputon taistelu
En silti itseäin puhtaaksi saa

On aika vetää vessa.

Sataa taas,
harmaa on taivas
ja pisarat ikkunan täplittää!

Joku hätäänsä huutaa -
ei auta kukaan,
karanteenissa kansa uinuu.

Äiditkin, nuo toivossa väkevät,
niinhän laulussa sanotaan,
ovat vaienneet!

Elämä ei armahda,
elämä ei aina anna,
eikä parhaita puoliaan näytä!

Kaatosateessa katulampun alla,
tiellä valossa hohtavalla,
se tapahtui.

Oli tunne niin ihmeen hyvä,
helpotuksen huokaus syvä,
kaiken muun unhoitin.

Kyykkypaskalle ehdin mä juuri,
oli hätä niin kamalan suuri,
Kaatosateessa katulampun alla,
tiellä valosta hohtavalla,
perseeni räjähti.

Mietin minne bunkkerini kaivan,
sopisikoha paikaksi Taiwan?
Milloin tulee maailmanloppu, jeesus tai edes alieneiden hyökkäys?
Ainiin pitäisi aloittaa sienien ryöppäys.
Salaliittoteoriat ovet elämäni suola,
kun nwo:sta luen valuu jo kuola!
Foliohattuani kiristelen, silmiäni siristelen.
Taivaalla taas jättövanoja, tulkaa kuulemaan totuuden sanoja!!
Purkkiruokia keräilen, joskus Visalasta heräilen.

Viemäriojat, likaämpärit,
toisille tuttuja ovat!
Niistä ammentaen
voimaa saa
ja niiden sisällön kun
heittää kenelle vain,
niin uutta sisältöä
oma elämänsä saa!

Ruonosuoleni raivokkaasti sykkii,
oi beibi tsiigaa tätä tykkii.
Vaikkei suonissani virtaa jeesuksen veri,
silti jokainen riimi on eri.
Olen varmaan niitä harvoja,
joilla onnistuu runot ilman viiksikarvoja!
Taidan alkaa oikeaksi runoilijaksi.
Käyköhän niillä hyvin flaksi?
Joskus vielä omakustanteisia kokoelmia väännän
ja Pariisissa punkkutonkan hanaa käännän!
Lopulta kaksinkerroin taivun,
kourissa maksakirroosin ikiuneen vaivun!

Kynnä ja kylvä,
sitä se on keväällä.
Satoa saat sitten
syksymmällä, joten
eikun töihin nyt!

Ennen oli mainos,
missä hoettiin:
kakkaa, kakkaa,
kanan kakkaa,
ja satoa saat!

Hevonkakkaa,
jotkut poimii sieltä,
missä hevoset ravaa,
se kaikelle kasvulle
kasvua lisää!

Kaikessa on siis
hyvätkin puolet
ja kasvun aiheet,
joten käännetään
hyviä alustoja esiin!

Kuu paistaa
On tyyni yö
Mustakalan kulku rikkoo sen vain
Kaukana ukkostaa
Rakkaudesta meren kauneuteen palan
Pinnan alla näen kalan
Hopeakylkisen
Tunnistan sen
Runokalan silmissä
Tuttu murhe ja ahdinko
Kualema
Runokalan runosuoli pulppuaa
Ja ihmeitä aikaan saa

Enste olit rakas
Sitte iha rakas
Nytte iha rakas ihrakasa

Metsätien molemmin puolin,
koivujen silmut paisuu
ja pian jo lehdiksi aukee!

Maanpinnan peittää
valkovuokkojen matto,
joukossa sininen orvokki on!

Kuuluu lintujen konsertti,
liverrys monisointuinen,
alkaa olla - kesä!

Kesä - erilainen kuin ennen,
tätä ei voinut aavistaa,
mutta elämässä voi näinkin käydä.

Meillä on kuitenkin luonto,
se on vielä myös myrkytön,
koska linnut laulaa
ja vuokot kukkii!

Kaiho, tuo tunne pohjaton,
se ihmistä kuluttaa,
mutta myös iloa antaa,
unelmiin kantaa!

Kevät, se on unelmien aikaa,
se ihmiset eloon herättää,
saa unohtamaan talven surut,
sydän jäätynyt sulaa.

Toivo, se tunne väkevä on,
sen avulla ihminen kestää
melkein mitä vain,
se jaksamaan saa!

Kuu paistaa
On tyyni yö
Mustakalan kulku rikkoo sen vain
Kaukana ukkostaa
Rakkaudesta meren kauneuteen palan
Pinnan alla näen kalan
Hopeakylkisen
Tunnistan sen
Runokalan silmissä
Tuttu murhe ja ahdinko
Kualema
Runokalan runosuoli pulppuaa
Ja ihmeitä aikaan saa

Ei iva auta,
kun itse mokaa
ja suhteet toisiin katkoo!
Ole ihminen ihmiselle,
niin sinutkin hyväksytään,
joukkoon tulo sallitaan.

Pilkkakirveesi kaivoon
jo heitä ja ihmisiks' ole!
Se ainoa oikea tapa
elää on, ei sitä voita
mikään muu!

Samaa mieltä olen minäkin
että ylemmyydentuntosi kaivoon heitä
ja ala taas ihmiseksi, joka kerran olit.
Onko se jo liikaa vaadittu
palata entiseen aikaan.

Aurinko katosi,
ilma pimeni
ja ikkunaan
rakeet rapisi -
on kesä taas!

Taivaanranta kultaa
ja purppuraa,
syvää sineä ja kellertävää.
Jokunen tumma pilvi
joukossa kullan hohteen.
Se iltarusko on!

Koivut hennoin oksin
joita vihreät silmut
koristelee, vasten taivaan
värejä peilailee,
ne kesään valmistautuu,
täyteen lehteen puhkeaa!

Yön aika ei ole vielä,
pimeys odottaa saa,
sen vuoro tulee myöhemmin
ja lyhyeksi toviksi vain
se jää, kun aamu jo saa -
auringon aika!

Revi minut hajalle
suudelmillasi, kosketuksella.
Ja sekoita mieleni melankolinen,
niin, jotta minun ei tarvitse sitä itse tehdä.
Satuta, pidä minua lähellä.
Rakasta, työnnä pois luotasi.
Revi minut kappaleiksi, rakkaani,
sillä epätoivo on minulle kuutamo

Maltti on valttia,
onko se pelinsääntö?
Peluri en ole,
mutta malttaa
maltan, koska
hätäillen ja hosuen,
vain sutta aikaan saa!

Puhu ja kuuntele,
pysäytä vauhtisi
ja rauhassa hengitä.
Kun puhut, mieti
mitä sanot,
kun kuuntelet, kuule
mitä sanotaan!

Voi miten säälinkään
yksinäistä vanhaa miestä,
ei tiedä enää työnteon hiestä
eikä vapaa-ajan elämästäkään.
Yksin vain purnaa omiaan
kuvitellen pahojaan
naisista, jotka hylkäsivät,
lähtivät muiden perään, mitättömät.

Kuka pesisi miekkosen vaatteet
ja jakaisi sydämen aatteet?
Mutta jos on ruma mieli hällä,
kuka uhrautuisi,
elämänsä luovuttaisi
kelvottoman käsiin.

Oisko hyvä jos tuoni korjaisi,
talteen hautaan laskisi,
enkelien suojaan kurvaisi
maiset naiset unohtaisi?

Aurinko laskee.
Aution meren yllä
pilvet kuin liput.
Pian nousee taivaalle
kuu täynnä kirkkautta.

Tenji Tennö

Kun yhdessäkin
oli vaikea päästä -
miten mahtanet
yksinäsi selvitä
syksyisen vuoren yli?

Öku no Himemiko

Kuolleet joutsenet makaavat altaan seisovassa vedessä.
Ne makaavat. Ne mätänevät. Ne kääntyilevät satunnaisesti
Ympäri.
Lihanpaloja irtoaa niistä
Silloin tällöin.
Ja uppoaa altaan syvyyksiin.
Ne myös haisevat aika lailla.

Tuo joutsenten tappaja on kuin katala murhaaja,
joka Wallanderissa johti lahkoa
ja sytytti joutsenia palamaan.
Sadismi ei ole yksi runon laji,
vaan laji hulluutta
tolkutonta pahuutta.

Arvaan kyllä, kuka tänne moisia syöttää
pahaa mieltä levittää.
Lievittääkö angstiaan tuo, että
hirmunäkyjä tänne luo?
Ei, vaan omaa tuskaansa lisää,
kun ei ollut koskaan isää
miesparalla.

Ei saanut opetusta,
kunnollista kasvatusta.
Täytyy palvoa rumuutta,
ihastella kauheutta
oman tautinsa paulassa,

kohta köysi lie kaulassa.