Lähinnä armeijaa koskevasssa ketjussa nousi esiin sairaalatkin ja sairaalapapit. Näin todettiin juuri:
Sairaalapappien palkan maksaa seurakunta, niin kokoaikaisten kuin osa-aikaistenkin (siinä roolissa). Monet sairaalat ovat antaneet työhuoneen srk:n nimeämie pappien käyttöön veloituksetta.
Vapaa-ajattelijain lähtökohtana on, että terveydenhuollossa ja sairaalaioissa pitää olla riittävästi lääkäreitä, psykologeja ja erikoistuneita sairaanhoitajia, kuten psykiatrisia sairanhoitajia. Samoin tulee turvata riittävää ammatillista psykososiaalista tukea myös kotisairaanhoitoon sekä kotiapuun.
Pappien osalta lähtökohtana on ollut, että suurin osa potilaista on ollut kirkon jäseniä. Jos potilas haluaa keskustella papin kanssa, sitä ei ole tietenkään syytä kieltää.
Näinhän ei jäsenyyden kohdalla enää kauan ole Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. On tärkeä pitää kiinni pelisäännöistä sen suhteen, että papin palveluksia ei tyrkytetä kirkkoon kuulumattomille eikä kirkon jäsenillekäään.
Palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon liittyen varsinkin voi sopia ammatillisen avun lisäksi myös uskonnollisesti sitoutumaton vapaaehtoistoiminta. Jotkut kunnat ovatkin organisoineet sellaista ja siihen valmentavaa koulutusta. Olisi toivottavaa. että monet uskonnottomat hakeutuisivat sellaiseen toimintaan.
Liitto on yhdistysten liitto. Jos yhdistysten voimavarat riittävät, ne voisivat käydä keskustelemassa sairaaloissa - alkaen vaikka keskussairaalasta - uskonnottomien ja ei-uskonnollisten potilaiden psyykkisen ja henkisen tuen resurssitilaneesta ja kehittämistarpeista.
Sairaalapappien palkan maksaa seurakunta, niin kokoaikaisten kuin osa-aikaistenkin (siinä roolissa). Monet sairaalat ovat antaneet työhuoneen srk:n nimeämie pappien käyttöön veloituksetta.
Vapaa-ajattelijain lähtökohtana on, että terveydenhuollossa ja sairaalaioissa pitää olla riittävästi lääkäreitä, psykologeja ja erikoistuneita sairaanhoitajia, kuten psykiatrisia sairanhoitajia. Samoin tulee turvata riittävää ammatillista psykososiaalista tukea myös kotisairaanhoitoon sekä kotiapuun.
Pappien osalta lähtökohtana on ollut, että suurin osa potilaista on ollut kirkon jäseniä. Jos potilas haluaa keskustella papin kanssa, sitä ei ole tietenkään syytä kieltää.
Näinhän ei jäsenyyden kohdalla enää kauan ole Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. On tärkeä pitää kiinni pelisäännöistä sen suhteen, että papin palveluksia ei tyrkytetä kirkkoon kuulumattomille eikä kirkon jäsenillekäään.
Palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon liittyen varsinkin voi sopia ammatillisen avun lisäksi myös uskonnollisesti sitoutumaton vapaaehtoistoiminta. Jotkut kunnat ovatkin organisoineet sellaista ja siihen valmentavaa koulutusta. Olisi toivottavaa. että monet uskonnottomat hakeutuisivat sellaiseen toimintaan.
Liitto on yhdistysten liitto. Jos yhdistysten voimavarat riittävät, ne voisivat käydä keskustelemassa sairaaloissa - alkaen vaikka keskussairaalasta - uskonnottomien ja ei-uskonnollisten potilaiden psyykkisen ja henkisen tuen resurssitilaneesta ja kehittämistarpeista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tarkoittanet aloitusta, joka koskee ns. humanistipaimenta, jota Norjaan oltiin saamassa?
Ainakaan HUS ei mainosta mitään uskonnotonta papin vastinetta. Eli ei tämä kovin hyvässä vauhdissa voi olla toteutumisen suhteen. Pappi ei liene psykologin vastine, joten miksi uskonnottoman pitäisi keskustella psykologin kanssa kun uskovainen juttelee höpöjä papin kanssa?
Suomessa on hyvin outo asetelma, jossa kaikkeen kriisiin ja traumaan ynnä muihin ongelmiin tarjotaan pappia ja sielunhoitoa. Tämä on erittäin takapajuista ja ihmiset pakolla kristillisyyteen lokeroivaa.
En ole nähnyt vaparien tästä asiasta juuri mitään puhuvan. Ainoa mikä teitä kiinnostaa on sotilaspapit.
Ei ole toistaiseksi mitään uskonnotonta henkisen tueen keskustelijaa, paitsi psykologit ja psykiatriset dsairaanhoitajat. Myös tavalllinen sairraanhoitaja voisi välillä keskustella vakavasti sairaan kansas, jos olisi työaikaa kohtuullisesti potilasta kohden.
Uskonnoton voi pyytää keskusteluapua psykologilta tai psykiatriselta sairaanhoitajalta, jos hän on esimerkiksi ahdistunut vakavan sairastumisen vuoksi. Kannattaa pyytää ammattiapua psyykkisissä ja henkisissä ongelmissa.
Yksinäisille vanhuksille ja juuri myös saattohoitovaiheessa oleville potilaille on esimerkiksi Vantaalla pyrittä organisoimaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia keskusteluavuksi.
Omaisten merkitys on usein tärkeintä henkisen tuen kannalta vakavasti sairastuneille.
Vapaa-ajattelijat eivät ole esittäneet sairaaloille "sekulaarien kappalaisten" palkkaamista senkään takia, että asetelma on eri kuin armeijassa, jossa valtion palkkaamia pappeja. Sillä valtio voisi palkata myös sekulaareja henkisen tuen ammattilaisia, jotka eivät olisi kuitenkaan psykologin, kuraatorin, lääkäsin tai psykiatrisen sairaanhoitajan toimia, koska se palkkaa pappejakin.
No kyllä te voitte tosiaan ehdottaa, että valtio palkkaa sekulaareja toimijoita pappien vastineeksi. Minulla ei ole tällä hetkellä akuuttia ongelmaa tähän liittyen, mutta olen silti sitä mieltä, että tämä on jotain mikä olisi teidän heiniänne hoitaa.
Monet ovat sitä mieltä, että ammatillinen psykofyysinen apu riittää, siis lääkärit, sairaanhoitajat ja psaykologit - sekä toisaalta vapaaehtoistoimijoiden keskusteluapu. Vapaa-ajattelijain yhdistyksillä ei ole toistaiseksi edes niin paljon voimavaroja, että se yksi pystyisi luomaan koulutuettujen vapaaehtoisten keskusteluavun tarjoajien verkostoa.
Vapaa-ajattelijat eivät muuten yritäkään tehdä kaikkea itse, koska monilla 3. sektorin järjestöillä on osaamisa ja resursseja henkiseen tukeen diagnoosista riippuen. Monethan kotiutuvat sairaalasa, vaikka jouituvat elämään sairauden kanssa. Siihen elämään löytyy vertaistukea, ks. www.soste.fi
Ymmärsit nyt väärin, tarkoitus ei ole että vaparit toimisivat tukihenkilöinä. Tarkoitus on, että te saisitte valtion järjestämään sellaisia henkilöitä pappien rinnalle.
Sellaisten henkilöiden tulisi ilmeisesti olla 3. sektorin palkkaamia tai järjestöjen/kunnan/kuntayhtymän järjestämiä vapaaehtoisia, sillä kun papitkaan eivät ole sairaalan palkkaamia, ei henkisen tuen pappiin rinnastettavien tukihenkilöiden palkkaaminen kuulu sairaalaan vastuulle.
Sen sijaan sairaalan vastuulla on pestata riittävä määrä psykososiaalisen tuen ammattilaisia.
Onneksi monilla potilalla on sukulaisia ja ystäviä.
Sairaalat nyt kuitenkin mainostavat sairaalapappia, mutteivät vastasvaa uskonnotonta vaihtoehtoa. Tämä on selkeä puute, jolle tulisi tehdä jotain. Et pääse kiemurtelemaan tästä asiasta eroon.
Ymmärsin itsekin hiukan väärin, et ole sammuttamassa tätä vaan nostamassa esiin ja hyvä niin. Kiitos, että ajat asiaa!
HUS:n sairaaloissa ei välttämättä ole "asetelma, jossa kaikkeen kriisiin ja traumaan ynnä muihin ongelmiin tarjotaan pappia ja sielunhoitoa". Kysymys, haluaako keskustella papin kanssa, saatetaan kuitenkin esittää liian tyrkyttävästi. Enin osa potilasta muuten ei halua. Tama sairaalan osastotason havaintona.
Henkinen tuki tarkoittaa pääasiassa samaa kuin psykososiaallinen tuki.
Myös henkisen tuen käsite on syytä maallitsaa, siksi ohjelmassakin on
4.4 Henkisen tuen riittävyys turvataan
Terveydenhoidossa, erityisesti kunnan ja kuntainyhtymien sairaaloissa pitää turvata psykososiaalisen tuen ammattilaisten palvelujen riittävyys. Tarvitaan psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia sekä sosiaalityöntekijöitä. Myös sairaanhoitajien ja lähihoitajien työn ja vakanssien mitoitus tulee nostaa sellaiseksi, että hoitajilla on aikaa työnsä eettiseen toteuttamiseen ja potilaiden sekä heidän omaistensa kohtaamiseen. Lisäksi kuntien tulee organisoida vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä järjestöjen kanssa erityisesti yksinäisten kroonikoiden ja saattohoitoon siirtyvien tueksi. Yhteistyö järjestöjen kanssa on tärkeää myös kuntien johdolla tapahtuvassa kriisityössä.
Myös suljetuissa ympäristöissä, kuten puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee turvata sekulaari henkinen tuki. Nojautumisesta sotilas- ja vankilapappeihin on aika luopua. Lääketieteellisen ja psykologisen avun lisäksi puolustusvoimiin tulee alkaa pestata sekulaareja henkisen tuen ammattilaisia.
Huomaa, että tässä on tullut ammattilaisen kommenteja. Sosiaalihoitajan nimike on muuttunut ja on sosiaalityöntekijä sairaaloissakin.
Kuntainyhtymät ovat nykyään kuntayhtymiä.
Sairaaloissa tarvitaan psykososiaalista tukea potilaille. Tarvittaessa hitohenkilökunnallekin. Hoitajamitoitus kuntoon pidemmän tähtäimen toimena, nopeasti päättäen.
Sairaalapappi ei ole välttämättä hyvä valinta hoitohenkilökunnan työnohjaukseen.