Missään ei ole paratiisia maan päällä

Missään ei ole enää turvassa taudeilta, ei viruksilta, ei hulluilta ja vaarallisilta ihmisiltä, ei yhtään miltään. Huonolta vaikuttaa.

Jooh, kaikesta huolimatta ehkä parempi vain yrittää ajatella positiivisesti jopa koronaviruksestakin jotain hyvää löytää, ole pian työttömyyttä, alkoholisteja narkomaanejakaan, suomea ylikansoitetusti vain eläkeläisillä, viikonloppuisin liikuvia pahantekijöitä tai ehkä avaruudesta tekemisistämme kiinostunut lähettänyt seuraksemme viruksen viestinä täällä ollaan.

Eikö olekin mielenkiintoista, että kuvaukset Helvetistä sopii tähän planeetanpahaseen ja elämään sen pinnalla, kuin isi äitin selkään. Täällähän aina jokaisesta onnen hetkestä maksetaan monikertaisesti tuskalla, ja kun aikansa on kärsitty, koittaa taas onnen hetkiä, joista maksat taas tuskallasi. Helvetissä sieluasi revitään rikki ja kursitaan piikkilangalla kasaan, jotta repiminen voi taas alkaa. Varsin hyvä vertaus siihen, millaista elämä voi olla. Sitten on raamatut yms. voimakirjat, jotka antaa tyhjin lupauksin turhaa toivoa. Kun elämämme kärsimykseen kuuluu kuoleman odotus, se on usein julma ja kiduttava, niin uhrille kuin uhrin läheisillekin. Ja kun uhri kuolee, hän syntyy jälleen tässä itseään toistavassa rangaistuksessa. Taitaa olla niin, että olemme paikkamme ansainneet täällä Helvetissä.

Onhan nää ilmatkin helmikuuksi olleet outoja, kuin hönkäils alkavaa maanpäälistä helvettiä jossa jo auttavasti korona painaa päälle.