Suomessahan on muutama avoimesti kommunistinen puolue. Saisiko tänne perustaa fasistipuoluetta ihan omalla nimellään?
Olen siinä käsityksessä, ettei lainsäädäntömme estäisi fasistipuolueen perustamista jollakin Espanjan Francon linjoilla. Siis jos puolueohjelmassa ei olisi kansanmurhaa ja kaasuttamista, niin voisikin onnistua (mikäli kannatusta olisi)?
Tämä on ihan utelias kysymys. En olisi edes läpällä laittamassa nimeäni kannatuslistaan.
Olen siinä käsityksessä, ettei lainsäädäntömme estäisi fasistipuolueen perustamista jollakin Espanjan Francon linjoilla. Siis jos puolueohjelmassa ei olisi kansanmurhaa ja kaasuttamista, niin voisikin onnistua (mikäli kannatusta olisi)?
Tämä on ihan utelias kysymys. En olisi edes läpällä laittamassa nimeäni kannatuslistaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikö eduskunnassakin ole joku naikkonen, joka on julistautunut eduskunnan ainoaksi fasis... eikun kommunistiksi? Kommunismin rikokset ihmisyyttä kohtaan ovat oikeasti todella mittavammat kuin tähän verrattavissa olevan fasismin! Käytännön eroahan ei natsismilla, fasismilla ja kommunismilla olekaan kuin ihmisille tuotettujen kärsimysten määrällä. Ja kommunismi on ylivoimainen voittaja!
Onneksi eduskunnassa ei kommunistin lisäksi ole yhtään natsia tai fasistia!
Jos et ymmärrä fasismin ja kommunismin perustavanlaatuista eroa niin voisit olla hiljaa.
Ai en ymmärrä? Sinäkö ymmärrät? Lyhyesti ero: fasismissa toiset sortavat toisia ja kommunismissa asia on päinvastoin.
Fasismi onnistuttiin kitkemään pois Euroopasta paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin kommunismi, joka kuoli vasta 1991 jälkeen, kun kommunistien hirviöluomus NL vihdoin romahti.
Ei niissä käytännön toteuksissa kovin paljon eroa ole. Kummatkin perustuvat käytännön tasolla yksilöiden ehdottomaan ehdolllistamiseen toimimaan yhteisen hyvän eteen ja kummassakin se yhteinen hyvä kovin helposti korruptoituu. Seurauksena on ehdollistujien haluttomuutta ja niitä vastaan suunnattuja pakkokeinoja, jotka yleensä lopulta päätyvät kansanmurhaan.
Periaatteessa kommunismi voisi toteutua ilman pakkokeinojakin, jos vain löytyy sopiva porukka sitä toteuttamaan, keskenään sotkematta asiaan muita. Edes siten se ei yleensä onnistu, kuten aika moni jossain kommuunissa elämää kokeillut tietää. Jo teoriassa kommunismi suurten tuotantolaitosten yhteisomistusta pidemmälle vietynä monimutkaistaa ihmiselämää aivan helvetisti, joka on jopa laskettavissa aivan yksinkertaisella matematiikalla: se on siis väistämätöntä eikä edes riipu ihmisten kyvyistä ja haluista, vaan on jaettujen resurssien pakollinen seuraus. Erityisen ärsyttävänä ihmiset kokevat, jos jakamiseen pakottava niukkuus on tehtyä tai poistettavissa olevaa, mutta tietoisesti ylläpidettyä. Niin kuin se tavaran ja kulutuksen vastaisissa ideologioissa usein on.
Miljardeissa perheissä maailmassa kommunismi toimii erinomaisesti joka päivä, mutta se kertookin jo sen, millaista sitoutumista se vaatii. Perhe on riittävän pieni yksikkö, jottei toiminnan monimutkaistuminen käy murskaavan suureksi. Jo opiskelijakommuunin tasolla törmätään ongelmiin ja sääntöakrobatiaan, valvontaa ja sanktioihin, joita yksityisyyteen perustuva toimintamalli ei lainkaan tarvitse.
Joissain tapauksissa, kuten Israelin kibbutseissa, kommunismin kaltaiset järjestelyt toimivat kohtuullisen hyvinkin, jopa niin hyvin, että pystyvät jotenkin kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa, mutta niissä onkin kyse periaatteen soveltamisesta suuremman luokan omistukseen, ei ihmisten koko elämää kattavasta ideologian toteuttamisesta, ja nämä toteuttajat ovat mukana täysin vapaaehtoisesti ja ovat riittävän kyvykkäitä. Kommunismin yhteiskunnallisissa sovellutuksissa lukuunottamatta Neuvostoliiton NEP-politiikan kautta tai nykyistä Kiinaa jälkimmäiset välttämättömät ehdot eivät ole alkuunkaan toteutuneet ja tulokset ovat olleet sen mukaiset.
Kyllä kai lainsäädännön puolesta fasistipuolueen voi Suomeen perustaa. Missään tapauksessa en pidä sitä parempana kuin änkyräkommunisteja enkä kyllä näe sitä tarpeellisena vastavoimana kommunisteille. Hullujen vastustaminen toisten yhtä hullujen avulla ei yleensä johda kovin hyvään tulokseen.
Meillä on jo facistipuolue, ainakin puolueen edustajien mukaan. Ei tarvitse enää perustaa uutta.
virheitten js remurien yhteistyö on kansallisosialismia
punainen terrori lopetettiin neljässä kuukaudessa 1917
Yksi sirpalepuolue lisää?
Tampereenkiälisisä uutisisa kerrottiin kommunistien joukkokokouksesta Tammelan torilla. Paikalle tuli polliisi ja käski ne molemmat kotiin.
Mussolinihan oli alunperin demari!
Muutama saksalainen natsikin oli entinen demari, jopa kommunisti.
Nyt kyseessä ei siis olisi Rasistinen KansanPuolue, vaan Suomen Fasistinen Puolue, SFP.
RFP = Ruotsalainen Freudenthal Puolue
Suomessa on jo rasistinen fasistipuolue, RFP (RKP)
Pölhöfasisteilta menisi varmaan yksi vaalikausi Turkkilan kapinan selvitystöissä.
Muutama kommunistinen puolue ?
Neljähän niitä on: Keslustapuolue, SAKSDP, Vasemmistoliitto ja vihreät
Maitsemiesi neljän kommunistipuolueen lisäksi unelmahöttöhallitukseen otettiin ruåtsalaiset, joille vielä keksitiin toinen höpösalkkukin.
Aivan niin, kaikki muut kuin repsupuolueen fasistit ovat repsujen mielestä kommunisteja. Yhdysvaltojen republikaanien vanha ajattelutapa. Kuten on repsuille tyypillinen rotuajattelukin.
Johan persut on perustettu. Ovat ääneen tunnustaneet olevansa fasisteja.
Nimi listaan vaan. Mitä siinä arkailemaan.
Jos lenin oli vassareiden ihanne ja yhä skodakuskien ihanne ( skoda-lada) niin ihan hyvin voi olla vastavoima asialle.
Kyllä komamrit ja fasistit ovat aina olleet enemmän myötävoimia toisilleen. Vastavoimia kylläkin kaikille muille, eli tolkun ihmisille.
Huhtasaaren mukaan kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ovat kommunistisia.
Joten meillä on jo Facistit ja Kommunistit valmiina. Kommunisteilla on ehdoton enemmistö parlamentissa.
Nythän PS-nuorten Toni Jalonen on ilmoittanut eroavansa tehtävästään, muttei kaiketi puolueesta. Puolue toki voi silti erottaa.
Jos Toni Jalosessa olisi Mussolinin henkeä, niin hänhän perustaisi nyt sen Suomen FasistiPuolueen (SFP). Nimittäin miljoonalla eurollakaan ei saisi sitä mainostehoa, mitä nyt media tarjoaisi ilmaiseksi.
Varmasti sitten puolueeseen löytyisi melkoisen pesunkestäviä natseja ja muita aatteellisia. Ongelma ehkä sitten se, että joka toinen heistä haluaisi olla se ykkösjohtaja. Esimerkiksi M. de Wit on nyttemmin osoittautunut "mallikkaan" juutalaisvastaiseksi, mutta tyytyisikö hän kakkospaikkaan uudessa puolueessa? Eipä oikein ole tyytynyt siihen vanhassakaan puolueessaan.