Lukaisin tuossa päivänä muutamana "loviisan lappua" ja sain sen käsityksen, että suomalaisella koululla oli käynyt arvovaltainen valtuuskunta katsomassa uusia tiloja. Ja kuinka ollakkaan, joku ryhmään kuuluva henkilö oli aivan vahingossa huomannut voimistelusalissa oltaessa, että verkon tolpan kiinnitysreijässä oli vettä.
Tästähän alkoi valtaisa mietintä. Kaikki katsoivat vuoronperään verkontolpanreikään ja kohti taivasta. Mutta mitä ihmettä, taivastapa ei näkynytkään. Joku oli rakentanut esteen taivaan eteen, tämähän oli jotain aivan ihmeellistä, aiemminhan taivas oli näkynyt, kun sisälle oli tullut vettä. Siinä sitten mietittiin, että mitä nyt oikein pitäisi tehdä? No eipä nyt hermostuta, joku valtuuskuntaan kuuluva tokaisi ja kaivoi olkalaukustaan muutaman pullon konjakkia, sitä samaa laatua jota marski oli tarjonnut kenraaleilleen Mikkelissä.
Tunnelmahan siinä alkoi pikkuhiljaa kohota ja päätettiin lähteä kaupungintalolle jatkoille. Seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen, kun kaupungintalon baarikaappi oli tyhjentynyt juomista ja murheet kaikonneet, päätettiin pitää uusi miitinki heti mitä pikimmiten "degerbyyssä". Sovittiin kokouspäivä heti seuraavalle viikolle, näin menetellen kukin saattoi tahoillaan miettiä ratkaisua ennen kokousta.
Kaupungin tilapäällikkö saapui "degerbyyhyn" hymyssä suin ja kertoi unohtaneensa, että siellähän oli siivottu, koulun voimistelusalissa nimittäin. Kaikki paikalla olijat katsoivat häntä "kuin lehmä uutta veräjää". Tilapäällikkö, kuinka ollakkaan huomasi tämän odottavan tuijotuksen ja tokaisi luulleensa, että tässä palaverissa olisi ollut kyse juuri siitä vedestä joka ei ollut tullut taivaasta sinne koulun voimistelusaliin. Aivan aivan niin siitähän tässä olikin kysymys joku kokoukseen osallistujista tokaisi, ja taas kaikki olivat hyvillä mielin ja hymyssä suin kun kokouksen aihekin oli selvinnyt, ihan kuin itsestään ilman sen suurempia pohdintoja.
Siinä syömisisen ja juomisien ohella tilapäälikkö kertoi, että oli saanut hommattua koululle siivouksen siitä samasta kaveripiiristä jota oli käyttänyt aiemminkin hallitsemiensa rakennusten kattojen puhdistukseen lumesta ja jäästä. Tällä porukalla kun oli niin mahtavat letkut ja hyvät kirveet, että työt sujuivat mallikkaasti. Kokouksen päätteeksi todettiin yksimielisesti palaverin onnistuneen aivan mainiosti ja sen kunniaksi kohotettiin malja jos toinenkin.
Tarina Loviisa
Tästähän alkoi valtaisa mietintä. Kaikki katsoivat vuoronperään verkontolpanreikään ja kohti taivasta. Mutta mitä ihmettä, taivastapa ei näkynytkään. Joku oli rakentanut esteen taivaan eteen, tämähän oli jotain aivan ihmeellistä, aiemminhan taivas oli näkynyt, kun sisälle oli tullut vettä. Siinä sitten mietittiin, että mitä nyt oikein pitäisi tehdä? No eipä nyt hermostuta, joku valtuuskuntaan kuuluva tokaisi ja kaivoi olkalaukustaan muutaman pullon konjakkia, sitä samaa laatua jota marski oli tarjonnut kenraaleilleen Mikkelissä.
Tunnelmahan siinä alkoi pikkuhiljaa kohota ja päätettiin lähteä kaupungintalolle jatkoille. Seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen, kun kaupungintalon baarikaappi oli tyhjentynyt juomista ja murheet kaikonneet, päätettiin pitää uusi miitinki heti mitä pikimmiten "degerbyyssä". Sovittiin kokouspäivä heti seuraavalle viikolle, näin menetellen kukin saattoi tahoillaan miettiä ratkaisua ennen kokousta.
Kaupungin tilapäällikkö saapui "degerbyyhyn" hymyssä suin ja kertoi unohtaneensa, että siellähän oli siivottu, koulun voimistelusalissa nimittäin. Kaikki paikalla olijat katsoivat häntä "kuin lehmä uutta veräjää". Tilapäällikkö, kuinka ollakkaan huomasi tämän odottavan tuijotuksen ja tokaisi luulleensa, että tässä palaverissa olisi ollut kyse juuri siitä vedestä joka ei ollut tullut taivaasta sinne koulun voimistelusaliin. Aivan aivan niin siitähän tässä olikin kysymys joku kokoukseen osallistujista tokaisi, ja taas kaikki olivat hyvillä mielin ja hymyssä suin kun kokouksen aihekin oli selvinnyt, ihan kuin itsestään ilman sen suurempia pohdintoja.
Siinä syömisisen ja juomisien ohella tilapäälikkö kertoi, että oli saanut hommattua koululle siivouksen siitä samasta kaveripiiristä jota oli käyttänyt aiemminkin hallitsemiensa rakennusten kattojen puhdistukseen lumesta ja jäästä. Tällä porukalla kun oli niin mahtavat letkut ja hyvät kirveet, että työt sujuivat mallikkaasti. Kokouksen päätteeksi todettiin yksimielisesti palaverin onnistuneen aivan mainiosti ja sen kunniaksi kohotettiin malja jos toinenkin.
Tarina Loviisa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.