Hei. Jos olisitte ihmisenä sellainen, että tarvitsisitte epävarmuutenne kokemiseen ja pelkoihin, saada keskustella jonkun kanssa ja tuntisitte, että teillä ei ole ketään joka osaisi kuunnella sillä tavoin tai ymmärtäisi teitä tai ketään, joka osaisi lohduttaa, että voisitte saada apua niin, että tuntisitte saavanne helpotusta. Mitä tekisitte ja mihinkä kääntyisitte tilanteessa?
Uskon Jumalaan. Se ei toimi kuitenkaan mitä ehkä ehdottaisitte. On kuin puhuisi vain yksin itselleen.
Uskon Jumalaan. Se ei toimi kuitenkaan mitä ehkä ehdottaisitte. On kuin puhuisi vain yksin itselleen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Yksinäisyys on kova kierre. Siinä pyörteessä tulee mieleen jos jonkinlaista pelkoa, ja riittämättömyyden tuntemuksia. En tiedä auttaako puhuminen mitään. Mitä vanhemmaksi elää sitä enemmän ymmärtää että kaikki sosiaalisetkin ihmiset käyvät ajoittain samoja tuntemuksia lävitse. Ehkä paras mentori on aika. Ajan kanssa oppii laittamaan asioita mittasuhteisiinsa.
Luulen, että tuntemukseni kumpuavat menneisyydestä ja kaikista niistä kokemuksista, jolloin on vain loppuviimein tullut "henkisesti pahoinpidellyksi". Ei niin, etteikö haluaisi korjaantua täysin, en vain usko sen olevan mahdollista, etteikö siis kokisi pelkoa, kohdata jotain sellaista uudestaan.
En ole periaatteessa yksinäinen, mutta yksinäisyys onkin kokemuksen tila ehkä enemmän.
kyllä puhuminen auttaa ihmistä. Aika ei aina voi korjata syviä haavoja, aika ei riittäisi niiden parantamiseen.
Samanlaista minulla, viihdyn hiljaisissa paikoissa. Talvea vihaan, joutuu olemaan muistojen ja muidenkin ongelmien keskellä.
Kirjoittaminen helpottaa olotilaa ja lukeminen. Opiskelen yksityisesti historiaa,teologiaa,maantietoa ja merenkulkua.
Soitan joskus papille ja kerron elämästäni sekä näkemyksistäni. Heidän kanssaan voi jutella vapautuneesti.
Merenkulku kuulostaa mielenkiintoiselta, ehkä kun en itse tiedä aiheesta mitään. :)
Jeesus sanoo,"Jätä kaikki huolesi minulle,älä mistään turhasta huolehdi." Tiedän,että kynnys seurakuntaan on sinulle korkea, Mutta mene joskus takapenkkiin istumaan ja kuuntelemaan. Pyydä mielessäsi Jeesusta avuksesi,jos pastori pyytää niitä nostamaan kätensä ylös,ketkä haluavat tulla uskoon ,niin nosta rohkeasti.Sinulla on niinsanottu erämaa vaihe menossa, josta tosi uskova pastori voi johdattaa sinut "vihreille niityille".
En minä voi olla vuosi vuoden jälkeen nostelemassa kättä takapenkissä. Ei se niin mene. Usko.
Hei!
Kääntyisin ensin Jumalan puoleen.
Hän on heikkojen ja vahvojen Auttaja.
Olen itse ollut vailla apua ja saanut apua. Hyljätty ja yksin, sekä ihminen ihmisten ympäröimänä.
Raamattu kehoittaa kantamaan toistemme kuormia. Ja anomaan apua Jumalalta. "Kaikessa saattakaa pyyntönne ja anomisenne Herralle tiettäväksi.. "
Pyytäisin ensin konkreettista apua ja johdatusta Jumalalta. Hän haluaa, että lähestymme häntä, Hän tahtoo johdattaa ja auttaa meitä.
Pyydä rohkealla mielellä apua tarttua toimeen erilaisten tilanteiden eteentullessa. Ja pyydä myös, että Jeesus auttaa sinua rohkealla mielellä odottamaan silloin, kun on sen aika.
Kiitä jo etukäteen Jumalaa siitä mikä ei vielä näy.
Muista joka hetki, Jumala haluaa auttaa jokaista meistä. Vaikka mikä olisi!
Hän on voimallinen pitämään meidät turvassa ja antamaa meille sitä mitä me kulloinkin tarvitsemme.
Jätä asiasi Herran haltuun, kyllä Hän sen tekee, sanoo eräs Psalmi.
Rukoile ja lue Raamattua. Anna Jumalan näyttää sinulle, että Hän voi tehdä jotain odottamatonta.
Hän voi olla ylen ihmeellinen, niinkuin Psalmissa sanotaan.
Jeesus kehoitti meitä myös rukoilemaan näin
Matt. 6:9-13
"Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]."
Taivaallinen Isä on kaikissa asioissamme paras neuvonantajamme. Antakoon Hän sinulle sitä, mitä eniten janoat ja sydämessäsi kaipaat. Meillä on lohdutuksen Jumala!
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Henkinen pahoinpitely onkin hankalampi asia. Jos on tullut petetyksi luottamuksellisessa suhteessa, tai joutunut suoranaisen hyväksikäytön uhriksi. Minäkin olen liian usein loukannut ihmistä. Ei niin, että olisin puhunut sivu suuni jonkun asioista, mutta muuten käyttänyt ihmisen liian haavoittuvaa asemaa hyväkseni. Sitten kun on raja ylitetty, varsinaisesti mitään ei ole enää tehtävissä. Muuta kuin tehdä pantomiimi liikkeitä ja liueta niin sanotusti näyttämöltä. Tilanne on syyllisellekin kauhea. Tietää typeryyttään aiheuttaneen toiselle syviä haavoja tietäen kuitenkin, että enää ei laastaria löydy. . Se mikä on menetetty, on menetetty iäksi.
Hmmm... ei se ole syylliselle niin kauhea kuin ihmiselle, joka on särjetty, pantomiimiliikkeet eivät siinä tapauksessa taida paljoa auttaa?
Tiesitkö, että särjetyksi joutuvat useimmiten ne, joita on jo aiemmin särjetty, heitä on helppo särkeä lisää. Siinä on vaarana, että jollakin täyttyy henkisen kapasiteetin "kuppi" ja se ei ole leikin asia.
Jokainen särkynyt on joskus särjetty ensimmäisen kerran oi L_S. Jos onkin niin, että se saattaa jäädä viimeiseksi. Jos jää, ihminen on kovettanut itsensä, jos ei jää, ihminen on edelleen avoin uusille loukkauksille. Jälkimmäinen vaihtoehto on ihmisyyttä ja tarkoittaa myös rohkeutta. Kaikki peliin, paita pois. Lopputulosta pelkäämättä.
Voisitko joskus ottaa todesta asiat ilman vitsailuja.
Vahvistaakseni sanomaani tuon videon siitä kuinka paljon nopeampi on iphone 11 pro verrattuna 6 ässään. https://mobiili.fi/2020/02/27/videolla-nain-paljon-nopeampi-iphone-11-pro-on-verrattuna-iphone-6saan/ Tietyllä tavalla se kuvastaa myös sisäistä maailmaamme. Sielukin kehittyy kun siitä paljon näppäilee sointuja. Ennen pitkää prosessi nopeutuu ja kehittyy. Toisin sanoen muuttuu entistäkin herkemmäksi, ja silloin jollain merkillisellä tavalla sielun haavatkin kasvavat nopeutetusti umpeen.
Jouduin tilanteeseen, jossa asetin itseni haavoittuvaan asemaan. Jossain vaiheessa minulle tuli pelko, että joutuisin loukatuksi ja pilkatuksi, koska laitoin persoonani peliin kaikkineni... minulle tuli kuin kaikuina nuoruusiän juttuja mieleeni, kuinka käytävillä naureskeltiin ja irvailtiin, joskus niihin oli enemmän keksitty aihetta kuin se mikä oli todellisuus. Se että uskallan olla rohkea, on valtavan pelottavaa.
En minä ymmärrä puhelinjuttuja. Se on kait aika kallis, se sinun iphone 11 pro? mitä semmoisella tekisit?
Se on pelottavaa mutta myös valtavan voimaannuttavaa. Pane persoona peliin. Itse olen sitä sorttia, että en mielelläni ota, enää, haasteita vastaan. Sitten kun joskus otan, kipuilen lopputuloksen kanssa viikkotolkulla. Vaikka olisin, inhimillisesti katsoen, ylittänyt itseni, on perfektionistinen minäni kuitenkin tyytymätön. Nähdä itsensä ikään kuin ulkopuolelta on todella haastavaa. Miltei mahdotonta.
Oikeastaan tuollaisista höpötyksistä, vain tulee paha olo, kun ne eivät ole oikeastaan mitään... ei mitään.
Totuus on se, että jos aikoo saada jotain aikaan, on laitettava itsensä peliin ja persoonansa. On pakko ottaa riskejä, jos aikoo elää, eikä jäädä elämättä elämäänsä.
Mutta se on pelottavaa, se on itselle valtavan haastavaa, joskus jopa ahdistavaa. Ja on pelottavaa näyttää, olla haavoittuva.
Oikeastaan haaveilen apple iphone 11 pro max-mallisesta. Yön vihreänä hohtavana. On vaan valtavan kallis, mutta upea. Täytynee ryhtyä säästämään.
Niin, jos sinä oikeasti haluat keskustella siitä pro puhelimesta, niin ok, ei se mitään. Otan sen jotenkin... sellaisena, "pellepuheina".
En halua loukata ihmisiä itsekään.
Niin, minulle kelpaa halvemmat puhelimet :) ihan jokin peruskännykkä, tietenkin nykyaikana nekään peruskännykät eivät ole peruskännyköitä, on pakko olla jonkinlainen "kapasiteetti" niissäkin, koska niitä ei voisi muuten käyttää... aivan valtavasti on kehittynyt tekniikka, ihan viime vuosinakin.
Mikä siitä pro puhelimesta tekee niin hienon? Miksi sellainen väri? Minusta se on kallis... en itse laittaisi kännykkään niin paljoa rahaa, aivan hurjan kallis puhelimeksi oikeastaan.
Niin on, mutta loppujen lopuksi applet on melko pitkäikäisiä puhelimia päivitysten suhteen. Ainakin viisi vuotta, joka sekin on tietysti lyhyt aika kalliille härpäkkeelle. Ajattelin että jos kerrankin hankkisi parhaan puhelimen. Toinen vaihtoehto olisi Samsung galaxy s20 ultra. Se on vaan niin valtavan kokoinen. Kun tarpeeksi viivyttelee voi taas ensi vuonna haaveilla uusista entistä paremmista. Näin toimien ei tule ostettua. Toivottavasti.
Niinkait. Pääasia, että puhelin toimiim mutta kait ihmiset arvostavat eri asioita. Toisille puhelimet voivat olla tärkeitä juttuja elämässä. Pitäisi mennä nukkumaan. Jätän sinut unelmoimaan siitä jadenvirhreästä tai yönsinisestä smartproaplesta, kauniita unia, puhelimen kuvia, hyvää yötä.
Tämä ennakkotarkistussetsuurileipä maistuu niin happamalle, että lähden höyhensaarille. Kestää kestää. Hyvää yötä ystäväni. Muistan sinua. Aina.
Niinpä niin, arvoituksia aina vain. Tuskin olet ystäväni, minulla ei satu olemaan niitä. :)
Tulen aina pysymään uskovaisena, minä vain satun uskomaan Jumalaan... jos siis maistuu happamalta...
Ja ei tarvitse muistella, voit muistella smartpro iapple puhelintasi ja uinahtaa höyhensaarille... ja vaikka näkisinkin kauhu-unia, ei tarvitse muuta kuin pistää pää tyynylle ja unelmoida smaragdinvihreistä puhelimista... mutta minullahan ei olekaan ystäviä... vai mitä. :) hyvää yötä... toivottavasti kukaan ei kurista minua tänä yönä unissa.
Ja minulle voi aina keljuilla happamista leivistä sun muista ja sanoa muistavansa, ne on tyhjiä sanoja, vailla merkitystä.
Ei tarvitse ennakkotarkistella mitään. En tarvitse sinua. En puhelimisiasi tai muutakaan.
En vain halua olla ihmisille ikävä, mutta jos aletaan höpöttämään happamista leivistä ja sun muista... mene pois, äläkä tule höpöttämään mitään typerää enää minulle.
Ja minulle voi aina keljuilla happamista leivistä sun muista ja sanoa muistavansa, ne on tyhjiä sanoja, vailla merkitystä.
Ei tarvitse ennakkotarkistella mitään. En tarvitse sinua. En puhelimisiasi tai muutakaan.
En vain halua olla ihmisille ikävä, mutta jos aletaan höpöttämään happamista leivistä ja sun muista... mene pois, äläkä tule höpöttämään mitään typerää enää minulle.
Ja sanon sen suoraan... en oikeastaan pidä sinusta lainkaan. Olet ilkeä, ivallinen. Olet välinpitämätön toisten ihmisten hädälle, hylkäät, kun on paha olla, hylkäät kun on vaikeaa, hylkäät sellaisina hetkinä, kun.... ei tahtoisi jaksaa... niin juuri niinä hetkinä käyttäydyt, kuin olisin vain ilmaa. Ja ihan typerillä puhelinjutuillasi tulet, palstoille kiusaamaan.
Ei sellainen ole mikään ystävä, joka tietää, että toinen käy lävitse vaikeita asioita ja kun tietää, että toisella on äärettömän rankkaa ollut elämässä... ei sellainen ole mikään ystävä, joka jättää toisen ihmisen selviytymään yksin kaikesta. Sitten tulee jollekin palstalle tuollaisia kirjoittelemaan... minulle on aivan sama sinun happamat ennakkotarkistuksesi... en koskaan kelpaisi ystäväksesi, en tähän päivään mennessäkään koskaan kelvannut... miksi tulet palstalle kirjoittamaan, niin kuin olisi ystävyyttä edes ollut olemassakaan.
Ja on hyvä niin... että pysyt pois, koska sinä vain satutat, aina satutat... ja minun pitää pystyä elämäänkin tätä elämää... en pysty, jos ihminen, josta välittää, aina satuttaa toimintansa kautta... en minä kestä enää yhtään sellaista enää ja... niin.
Ja minä haluan sanoa sinulle ne hyvästit, koska sinä aina vain satutat, aina....
Olin jo nukkumassa, mutta tiesin tulevat tulivuorenpurkauksesta. Oi ihastuttava punapääni! Ihana temperamentti sapermentti! Unelmoin sinusta ja smaragdinvihreästä. Olkoonkin että todellinen lempivärini nyt onkin myrkynvihreä...
Ja sinä paskiainen täysi kelmi.
Ymmärtämättä kuinka paljon häpeää ja itseinhoa koen.
Ja kehtaat vielä... vaikka tiedät... tiedät kuinka olen jo lapsesta asti inhonnut kaikkea mitä olen... vihaan itsessäni kaikkea... enkä voi sietää sinua... luulet, että.. kun vähän lirkuttelee... luulet, että sen kautta, ajattelisin olevani välitetty... välittäminen osoitetaan teoilla, ei vain paskan puhumisella.
Välittäminen on sitä, kun olen tosi lyöty, olen tosi yksinäinen... niin... välittäminen on sitä, ettet jätä yksin kaiken kanssa... ja sinä jätät... ja kun tiedät, että itsetuntoni on ihan nolla.. ja silti pilkkaat ja vedät vitsiä... ihmisellä ei voisi olla surkeampaa itsetuntoa... kun se vastaa lähes itseinhoa...
Kultaseni.. Hyss! Rakastan sinua vilpittömästi. Olen tässä vierelläsi. Tule kainaloon. Silitän pahan olon pois. Nyt nukutaan. Höyhensaarille... Tule ilmalaivan kyytiin Josephine..
No, en tule... mistähän lie parodiasta tuo ilmalaivajuttukin... aivan sama. Niin menenkin nukkumaan, mielelläni, mutta en kyllä sinun kainaloosi... tuo ei ole vilpittömyyttä, vaan jatkuvaa kiusaamista... mutta niinhän minä olen sinun mielestäsi sinua kiusannut, että sinulla on nyt oikeus "kostaa"... no, voi anteeksi kovin, kun olen herraa loukannut syvästi.
Ja minä olen monta kertaa sen sanonut, voi kertoa ihan aidosti suoraan... jos potuttaa seura..."ei kyllä haluan olla sinun ystäväsi"... vai niin... haluat olla vain ilkeä, sinusta on mukavampi olla marionettinukke, joka liukenee paikalta... koska se on vain paljon hauskempaa kuin puhua TOTTA.
Mikä on totuus? Kysyi Pontius Pilatus. Minun sanani eivät ole totuus, mutta tiedän kenen on.
Minuun on sinun halusi oleva, mutta Jeesus ja taivas on päämääräsi.. Sinne mennään.. Vailla rajoja. Tänä yönä..
ps en tule ilmalaivan kyytiin... mutta tiedoksi herralle, että Josephine nimen alkuperä on Joseph nimessä, ja merkitsee Jehovah increases.
Oo sinäpä sen sanoit. Ole siunattu sinä. Aina vaan ja jatkuvasti. Vuotakoot yllesi Jehovan, Jumalasi väkevät voimavaikutukset ja virrat. Hallelujjaa!
Ei tarvitse pilkata, en ole typerys, ken lie oletkin. :)
Olen rakkaasi. Usko tai älä, koko päivänä en ole käynyt täällä mutta heti kun käväisin olit heittänyt viestillä ja samalla minuutilla. Jos tämä ei ole ihmeellistä Jumalan johdatusta, niin mikä sitten. Sitten..
Ja minäkin uskon joulupukkiin. :)
Miksi kiusata toista ihmistä? Mitä niinkuin saat tuolla käytöksellä aikaiseksi?
En tietenkään kiusaa sinua oi L_S. Olethan elämämässäni loistava tähti. Jos tunnetkin loukkaantumista se kaikki on vain suurta väärinkäsitystä.
Voit olla oikeasti kuka vain, joka viljelee oi L_S bravuureitaan. En tiedä miksi uskovat niinkuin voivat tehdä sitä, että miksi tulevat höpöttelemään ketjuihin. Voisin keskustella ihan asiastakin.
Olen varmaan tuonut näkyviin, että olen epäillyt erään ystäväni olevan palstalla ja varmaan on ollutkin. Meidän välinen vuorovaikutus ei oikeasti ole ollut mitään "oi, L_S" -juttuja, vaan kyse on ollut ihan puhtaasti siitä, että henkilö on auttanut minua elämässäni. Se miksi olen kokenut loukkaannusta liittyy ehkä sitten siihen, että on annettu ymmärtää, olevansa ystäviä, mutta en tiedä näkyykö se missään millään tavalla, sitten ihan aidossa elämässä, kunhan on ollut vain puhetta, tai niin koen.
Ehkä yhdistän nuihin höpinöihin sitten samalla nuo pilkalliset l_s jutut, koska jollain tasolla, olen kokenut, että jollain epäsuoralla tavalla, kyseinen ystävä, on halunnut kertoa, että todellisesti vihaa minua, jos ei vihaisi, haluaisi varmastikin myös joskus antaa kuuluakin itsestään, muutakuin jonkin helluntailaisuuspalstan kautta, jonain typeränä pellenä.
Niinpä+ja+siksi+se+onkin+niin+koukuttavaa.+Ei+ainoastaan+sinulle+vaan+myös+minulle.+Tästäkin+ketjusta+enemmät+puolet+on+minun+sepustuksiani.+Tunnistan+sinut+kaikkien+joukosta+100%+tarkkuudella.+Se+on+hämmästyttävää.+Siksikin,+että+en+ole+sinua+koskaan+nähnyt+eikä+minulla+ole+aavistustakaan+ulkonäöstäsi,+paitsi+olet+punapää,+eikä+sillä+ole+mitään+merkitystäkään.+Tämä+on+sielujen+sinfoniaa..
Ihminen joka oikeasti välittää, myös osaa sen näyttää muutein kuin pelleilemällä kustannuksellani jollain palstalla, joten en minä ole mikään typerys.
Olen kuitenkin kyseisessä ystävyyssuhteessa, asettunut haavoittuvaan asemaan, toinen ihminen tuntee ja tietää minun sisimmästäni aika paljon... se on kyllä murtanut lopullisetkin itsetunnon rippeet, joten, jos olet todella hän, voit onnitella itseäsi.
Kyllä oot liian vaikee mulle
Niin, se, että minkä väriset hiukset minulla on, on luultavasti ystäväni paljastama asia palstalle, en voi tietää, voisiko joku käyttää tietoa hyväkseen ja tehdä pilkkaa asian kanssa. Minä en voi varmuudella sanoa tunnistavani sinua, en ainakaan tuosta mitä teet. Olen kyllä ollut ystäväni seuraan hieman koukussa ja luultavasti se on ollut aika rasittavaa, varmasti kyseiselle henkilölle. Kyseisessä ystävyydessä, olen ollut yksin syyllinen, jos joku on ollut koukuttunut johonkin, voin sanoa, että hän on syytön sellaisessa. Minulla varmaan meni liiallisuuksiin se, että odotin toisen ihmisen pystyvän/haluavan antamaan aikaansa minulle. Silti olisin toivonut, että olisimme voineet joskus olla tekemisissä elämämme aikana, eikä niin, että toinen ihminen joutuisi katkaisemaan kokonaan välit. Ei nämä muille ihmisille kuulu tällaiset asiat, ne on yksityisasioita, mutta... jotta tulee selväksi, että hän on oikeasti hyvä ihminen, syy on itsessäni ollut, että käyn stressaavaksi toiselle ihmiselle.
Olen huomannut, että uskovaisetkin kykenevät pilkkaamaan asioista. Joten en ihmettelsi, jos vaikka joku yrittäisi esiintyä myös hänenä palstalla, vaikka tiedän... että on selviä merkkejä siitä, että myös hän on tänne tuonut sellaisia asioita, joista tunnistan hänen keskustelleen kanssani ja vain minä ja hän tiedämme, mitkä voivat olla niitä, mistä tunnistaa ja tietää.
Hän on hän, minä olen minä. En pääse pääsi sisään, mutta asia on niin kuin sanon vastaväitteistäsi huolimatta. Tunnen sinua kohtaan suurta rakkautta ja myötätuntoa. Yksinomaan.
Miksi minun pitäisi välittää siitä mitä sinä ajattelet minusta.
En ymmärrä miksi tunnet suurta rakkautta tuntematonta ihmistä kohtaan palstalla? Kun et oikeasti tiedä minusta mitään muuta kuin sen mitä näet tällä kyseisellä palstalla ja enhän minä ole näin "vauhko" oikeassa elämässä, minkä kuvan palstalla ehkä voi saada minusta.
Miksen tuntisi? Tietenkään täällä kirjoitteleminen ja lukeminen ei kerro ihmisen mitasta paljoa, mutta melko pitkälle luotaavia johtopäätöksiä voi kuitenkin tehdä. Juupas, eipäs väittely on turhaa. Sen minkä tunnen, sen tunnen, sen kirjootin minkä kirjootin.. piste.
Jostain syystä koen surua siitä, että en ole kyennyt olemaan ystävyyden arvoinen ihminen hänelle. Siitä, että hän ei ole voinut vastavuoroisesti osoittaa luottamusta ja kun olen osoittanut luottamusta, olen joutunut hyljätyksi... sen ainoan kerran, kun näytät koko sydämesi toiselle ihmiselle ja joudut hylätyksi, ehkei sellaista voisi tehdä toista kertaa.
Että sellainen stoori on se. Eikä siitä sen enempää oikeastaan tarvitse palstalla jakaakaan, se riittänee.
Ja luultavasti, olen rakastanut enemmän ajatusta siitä, että toinen välittäisi, kuvitelmaa siitä. Mutta sehän ei ole totta.
Sitten sinä olet aika hölmö, jos niin koet.
Millainen suhde sinulla on Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä. Sinun ikioma ihana hölmösi. Pidä nyt hyvänäsi vaan.
Saat kuulostamaan itsesi pelottavalta. Se ei tarvitse kuin yhden lauseen ja tekstistä tulee pelottava, yhtä pelottava kuin uneni hirviö.
Northwind Collective - pidät minusta huolen. Laittaisin sinulle suoran linkin, mutta et kuitenkaan uskalla avata. Mutta kuuntele. Siinä on myös minun Jumala suhteeni tiivistettynä. Älä pelkää. Se on minun sanani nyt sinulle.
Sitäpaitsi, en kaipaa mitään ikiomia hölmöläisiä elämääni.
Kyllä minä silti kaipaan ystävää, joka kestää tyrskyt ja viimasäät ja pysyy ystävänä, ystävää, jonka elämässä merkitsen paljon. Ystävän kuitenkin pitää täyttää järkevyyden kriteerit, muuten se ystäväkin saa hukutettua minut hölmöilyillään.
Ystävän tulisi olla tukena.
Ystävään voi aina luottaa.
Ystävä on ihminen, joka ymmärtää, silloinkin kun muut eivät ymmärrä.
Ystävä, näkee parhaat puolesi.
Hölmöläiset palstalla... en minä kaipaa elämääni sekoittamaan arvaamattomia hölmöläisiä.
Mutta ystävä pitää tasapainossa ja saa aikaiseksi hyvän olon, kun tulee pelkoja ja alkaa ahdistamaan... ei tarvitse kuin kertoa ystävälle ja hän saa minut jaksamaan.
Ystävyys on ennenkaikkea vastavuoroista.
Niin. Olen tiennyt, että Jumala on sinulle tärkeä. Ja en minä sitä ole sinulta koskaan pois ottanut. Olen oikeastaan iloinen puolestasi, että säilytit uskosi, enkä sitä koskaan ole epäillytkään, ettet voisi olla varma siinä mitä olet ja edustat ja mihin turvaat.
Tiedätkös... minulle saattoi käydä hieman huonommin... mutta mitä se sinua liikuttaisi?
Tottakai liikuttaa. Toivon että voisimme yhdessä polvistua taivaallisen Isän eteen, ja pyytää häntä siunaamaan taaperrustamme eteenkin päin.
Tiedät ettei tuollainen ole mukavaa. Toivoisin, että voisin olla aidosti kohdattuna lähimmäisenä, ystävänä. Ja että kunnioittaisit minua lähimmäisenä.
Ymmärrät varmaan, että tuo on todella hölmöä, mitä kirjoitat tälle palstalle, vai mitä :)
Kait tiedät... että se mikä merkitsi minulle on se, että minulla oli Sinut Ystävänäni.
Olin otettu siitä että minulla oli sinun kaltaisesi ystävä.... ja se sai minut tuntemaan onnelliseksi itseni.
Miksi kirjoitat imperfektissa? olenhan ystäväsi, nyt ja aina.
Olet käyttäytynyt niin, että olet antanut ymmärtää, ettet halua olla missään tekemisissä. Sitten tulet palstalle ja kirjoitat ihan päättömiä juttuja. Niin, kyllä siinä imperfektissä alkaa kirjoittamaan, et toimi niin, että oikeasti haluaisit rakentaa ystävyyttämme, vaan tuhoat sen täysin ja totaalisesti.
Ja vaikka olisit "kiinankeisari", niin luuletko todella, että käytöksesi, minut lankeamaan polvilleni?
Vaikutat järkesi menettäneeltä.
Siunattu hulluus
"Rummukaisen veljekset Ana ja Vilippus pitävät pikkuveljeään Elmeriä omituisena, koska tällä on tapana puhella eläimille, ja päättävät viedä tämän hullujenhuoneeseen. Hevosella kilpaa ajettuaan veljekset tutustuvat Verneriin, jonka kanssa juopotellaan ja tapellaan. Elmeri korjaa sammuneet veljensä rattaille ja matka jatkuu. Maalaistalon piika, Ruusu, herättää veljeksissä, varsinkin Elmerissä, tunteita. Väärinkäsityksen vuoksi miehet joutuvat vankilaan ja sieltä selvittyään he tapaavat muiden muassa vankikarkuri Lempisen ja mökin isäntä Jappo Husson. Tässä vaiheessa Ana ja Vilippus ovat jo kyllästyneet matkantekoon ja toisiinsakin. Lopulta Elmeri ratkaisee asian ilmoittamalla lähtevänsä takaisin kotiin, ja hullujenhuoneesta nähdään vain tienviitta"
Ajatttelin lukea, vaikuttaa mielenkiintoiselta. :)
Haluan sanoa, että anteeksi, en pidä sinua järkesi menettäneenä ja se kirjalainauskin oli mauton, en sinusta ajatele niin. Tosin, et toimi kivasti lainkaan, mutta senhän sinä tiedät itsekin.
Menen nyt nukkumaan, toivottaen sinulle hyvää yötä, nuku hyvin.
Hyvää yötä myös sinulle. Olkoon unesi auvoisaa vailla mörköjä. Vain enkeleitä
Haluan sanoa, tiedätkös, luin tämän uudestaan ja se ei enää näyttänyt siltä miltä aluksi näytti. Kait minulla oli kierot "silmälasit", kun luin sen jonain kummallisena vihjailuna, johonkin kummalliseen.
Aloin ajatelemaan nyt, että ehkä tarkoititkin vain, että toivot, että uskoisin Jumalaan, kuten sinäkin uskot.
Niin, minä luulen, etten ole menettänyt uskoani kokonaan... aloitetaan vaikka sanasta Jumala, en vielä osaa muuten ymmärtää, mitä se on... katsotaan mitä kaikki muu on sitten. Haluaisitko auttaa minua ymmärtämään mitä usko on? En ajattele, että haluaisin sinulta uskoa kuin "ostaa" tai ei toisen uskolla saa uskoa aikaiseksi.. mutta jos haluat, voit auttaa minua, eteenpäin? jotenkin.
Ja niinkuin kirjoitit, että usko on henkilökohtaista, haluan niin itsekin ajatella... mutta jos suinkin ymmärrät keinon, miten löydän tien ymmärrykseen, ehkä voisit helpottaa tietä, löytämään sen niin... että voin kokea sen olevan turvallista ja todellista.
Nyt olet lähellä oikeaa. Ilman muuta haluan auttaa sinua etsinnässäsi. Se löytyy kyllä. Kaikki olisi yksinkertaisempaa jos olisi yhteystietosi. Tarkoitan. Älä nyt vaan niitä tässä ilmoita. Uskon johdatukseen. Mutta nyt nukkumaan. Jatketaan myöhemmin. Olet rakas.
En tiedä mitä tarkoitin eilisellä kommentillani. Ehkä se oli hölmöä kirjoittaa tuollaista.
Siis, jos sinulla ei ole minun yhteystietojani, ei sinun ole niitä tarpeen myöskään muutenkaan saada. Niinkuin muutenkaan, en halua näiden nettijuttujen puitteissa tapailla ketään en ole sellaisiin innokas, enkä ole sellainen ihmisenä. Tulee vähän jotenkin kummallinen fiilis, että olenko antanut jollain tavalla väärän kuvan tai tehnyt jotain sellaista, että olen antanut jotain väärin ymmärtää. Huomioi, että kuitenkin olen ajatellut... että olisit jollain tavalla minulle tuttu ihminen ja siksi kait kirjoitan kuin tutulle. Minusta olisi ihan kiva, jos minulla olisi ihminen, jonka kanssa voisi hengellisiä keskustella, ei ole ja se on tällainen elämä, en halua kuitenkaan hakeutua keskustelemaan ihan kenen kanssa tahansa tai tuntemattomien... tai teenhän sitä tällä palstallakin, ehkä se onkin hölmöä, ihan täysin hölmöä... koska haluan kuitenkin, että minua kunnioitetaan ihmisenä ja lähimmäisenä ja suodaan vapaus ajatella ja toimia, kuten koen oikeaksi, eikä niin, että antaisin tuntemattomien ihmisten hallita elämääni.
Taidan lopettaa nämä palstailut, tulee ihan häpeä itseä kohtaan, kun ajattelee, mitä kaikkea on tullut kirjoiteltua.
Kiitän keskusteluseurasta ja toivotan sinulle hyvää kevättä, kesää ja syksyä, ja hyvää elämänjatkoa ja onnea tuleviin koitoksiin, mitä niitä elämässäsi onkaan.
:) Minä luulen, että voin tästä jatkaa ilman helluntailaisuuspalstaa sun muita höveleitä foorumeita, ehkä opin ymmärtämään mitä usko on, elämän itsensä kautta.
Kun sain kertoa sinulle asioista, puolitin sillä surujani.
Kun olit ystävänäni, sain voimaa jaksaa elämää, sain voimaa nousta ylös mäkeä, vaikka joskus, on ollutkin vaikeaa ja se ei ole sillä hetkellä siltä ehkä näyttänytkään, silti kaiken taustalla se on ollut voimavara, suunnattoman suuri voimavara.
Onhan se tietenkin ihan hölmöä jo sinänsä, että kerrot sisimmästäsi asioita ja saa palkaksi sen, että toinen lähtee pois, eikä hänestä enää kuule ikinä... niin se on todella hölmöä. Vai mitä?
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja..
Voisiko ihan käyttäytyä, opetella toisten ihmisten kohtaamista.
Ajattele nyt itsekin, onko se ihan normaalia. Luot koomisen näytelmän palstalle ja koko tällaiselle hellaripalstalle kirjoitamme sen käsistä.
Luulen tietäväni mihin pyrit. Haluat, että uskon Jeesukseen ja myönnän, että sinä olet ihmisenä maailman kummallisin otus ja Jeesus oli se järkevä ja välittävä, ihana ystävä.
Siihenhän pyrit?
Teologian opiskelu, henkilökohtainen hiljentyminen ja rukoilu.
no, se on sinun valintasi, niitä arvoja, joita haluat elämässäsi pitää. Ihmiset toimivat niistä lähtökohdista käsin, mitä arvostavat.
Sanon. Henkilökohtainen usko Kristukseen. Muuten. Aika hyvä tuo ajatuksesi heittäytymisestä Kristuksen kirkastamiseksi. Ostan tuon. Olen Jumalan hullu. Muelihalustam. Luetaan.: mielihalusta
Toivon kuitenkin, etten kirjoittanut mitään loukkaavaa, sinua kohtaan.
Koetahan jaksaa, jos nämä palstajutut on sinulle todellisuutta, niin... olen kyllästynyt, ilveilyyn. Tarvitsen oikeaa ystävää.
Mutta haluan toimia toisin kuin sinä olet toiminut minua kohtaan. En käänny pois, enkä hylkää sinua, vaikka käyttäydyt hölmösti ja lapsellisesti.
Olen sinun ystäväsi, aina. Sinun ei tarvitse selitellä tekojasi, eikä pyytää anteeksi. Ystävyytesi on se mikä minulle riittää. Oveni on aina avoinna ystävälleni.
Kiitos kultaseni
Kun ei ole epävarmuutta, eikä ongelmia. Mitäpä tässä pelkäämään.
Kaikki on ok. Tiedän kumarrukseni kohteen, siksi ei ole pelkoa.