SILLÄ JOS OLEMME HÄNEN KANSSAAN KASVANEET YHTEEN YHTÄLÄISESSÄ KUOLEMASSA, NIIN KASVAMME YHTEEN MYÖS

Oikeastaan näin: »Yhteenkasvaneet hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa yhdenkaltaisuuteen.» Jeesus vertaa itseänsä vehnänjyvään, jonka täytyy kuolla ja joka maahan kätketään, jotta se kantaisi hedelmän. Tämän vertauksen avulla ymmärrämme yllä olevat sanat.

Niin on oma voimamme ja ansiomme myös kuoletettava ja maahan kätkettävä, jotta saisimme uuden, taivaallisen elämän ja tulisimme siksi hedelmäksi, jonka taivaallinen elonkorjaaja hyväksyy ja kokoaa aittoihinsa.

Niin kauan kuin ihminen vielä on itse mielestään jotakin, tahi mielestään pystyy johonkin, ovat hänen hurskaimmatkin tekonsa lihasta syntyneet ja Jumalalle kauhistus. Parhaimmatkin teot ovat itsejumaloimisen tahi muiden syntien saastuttamat. Jotta Jumalan voima voisi meissä ilmetä, täytyy oman voimamme, viisautemme ja toimeliaisuutemme tyhjiin raueta.

Vasta sitten kun syntinen kadotettuna, tuomittuna, voimattomana ja avuttomana Jeesuksen jalkojen juuressa saa kokea hänen armahtavaa laupeuttaan, vasta silloin aikaa hänessä tosi elämä. Tämä salaisuus on lainoppineilta kätketty. Se on heille pimeyttä ja hulluutta, sillä he ajattelevat ihmisen tulevan vakavien ponnistustensa kautta pyhäksi.

Kristuksen sanat: »Sillä ilman minua ette voi tehdä mitään», hylkäävät he, tahi luulevat he rukoilemisella pelastuvansa. Mutta Herra ei sano: ellette rukoile minua. Ei, hän sanoo: »Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa. Pysykää minun rakkaudessani.»

Tietysti on meidän rukoiltava, mutta rukoilemisella emme tule pyhitetyiksi. Jumalan sana sanoo: Meidän on kuoltava s.o. tultava heikoiksi ja kadotetuiksi, niin että yksinomaan elämme yhteenkasvaneina Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen. »Sillä jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.»

Silloin on oikea pyhitys alkanut sydämessäsi, kun kokemuksesta voit sanoa: »Hartaasti olen etsinyt pyhitystä ja vanhurskautusta itsessäni, mutta kaikki ponnisteluni on ollut turhaa. Vanhurskauteni ja pyhitykseni olen löytänyt Herrassani Kristuksessa. Ahkeroitsin, taistelin, rukoilin ja tein hyviä päätöksiä, mutta tulin yhä onnettomammaksi, yhä enemmän synnin saastuttamaksi ja tuomituksi, kunnes rupesin epäilemään kaikkea omaa työtäni ja tunsin olevani hukassa.

Silloin teki Herra minut eläväksi. Ainoastaan hänen armossaan tunsin itseni autuaaksi. Mutta sitten eksyin jälleen entiseen luulotteluuni voimani ja kuntoni erinomaisuudesta. Ajattelen, että sittenkin minun tehtäväni oli pyhittää itseni.
Ryhdyin taas entiseen ponnisteluun. Päätin uskoa niin ja niin, rukoilin, taistelin ja luulin itselläni olevan voimaa siihen. Silloin tulin uudelleen voimattomaksi ja kadotetuksi, en voinut uskoa, en rukoilla, en edes ajatella muuta kuin, mitä Herra joka hetki minussa vaikutti.

Kun täten uudelleen tulin masennetuksi, voimattomaksi ja kuolleeksi, tuli Herra evankeliuminsa kanssa ja vei minut taas varustukselle, josta luopunut olin, hänen armonsa turviin. Silloin sain uudelleen halua ja voimaa siihen, mikä hyvää on.

Kun olet tämmöistä kokenut ja ainoastaan Kristuksessa löytänyt vanhurskautesi ja pyhityksesi, niin että tunnet joka hetki kaikessa olevasi riippuvainen hänestä, silloin totuudessa kuoletat vanhan ihmisesi.

jatkuu ...

( C.O.Rosenius )
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat
Aloittaja

... jatkuu

Eikä silloin ainoastaan sen purkaukset tule estetyiksi, vaan sisäinen minä, vanhan ihmisen sydän ja elämä, syvä, pohjaton itsekkyys, oman voiman ja kunnon kuvittelu kuoletetaan. Tuo pohjaton itsekkyys on vanhan ihmisen elämän voimana.

Siitä lähteestä vuotaa inhottava synninvirta kaikkiin ihmisluonnon voimiin Siinä näemme ylpeyden, Jumalan ylenkatsomisen, suruttomuuden, epäuskon, kylmäkiskoisuuden, tottelemattomuuden, hekuman, vihan, kärsimättömyyden, petoksen, vaiheen ym.

Tämä käärmeen siemen, itsekkyys ja kuviteltu voima on kuoletettava, eikä ainoastaan kerran, kääntymisen hetkellä, vaan päivittäin läpi elämämme. Samoin kuin me ensikerralla lain kautta jouduimme häpeään, täytyy meidän edelleenkin alituisesti tulla nöyryytetyiksi heti kun omassa itsessämme tahdomme olla ja tehdä jotakin, jotta emme koskaan etsisi lohdutustamme ja tyydytystämme itsessämme tahi jossain meissä olevassa, vaan ainoastaan Herrassa Kristuksessa.

Mutta jotta emme jäisi kurjuuteemme, orjuuden ja voimattomuuden tilaan, niin uusi ihminen, hengen mieli, joka on elämä ja rauha, on alituisesti ravittava ja ylläpidettävä evankeliumin kautta, jotta saisimme rauhallisen omantunnon ja voisimme iloita Jumalan armosta. Tällä tavalla syntyy totinen ja elävä Hengen pyhitys, joka ei ole omatekoinen, kuollut, pintapuolinen.


( C.O.Rosenius )

Äänestä
Aloittaja

Aloituksen jae kokonaisuudessaan:

SILLÄ JOS OLEMME HÄNEN KANSSAAN KASVANEET YHTEEN YHTÄLÄISESSÄ KUOLEMASSA, NIIN KASVAMME YHTEEN MYÖS YHTÄLÄISESSÄ YLÖSNOUSEMUKSESSA.
( Room. 6: 5 )

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Saviseutulainen kirjoitti:

Oikeastaan näin: »Yhteenkasvaneet hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa yhdenkaltaisuuteen.» Jeesus vertaa itseänsä vehnänjyvään, jonka täytyy kuolla ja joka maahan kätketään, jotta se kantaisi hedelmän. Tämän vertauksen avulla ymmärrämme yllä olevat sanat.

Niin on oma voimamme ja ansiomme myös kuoletettava ja maahan kätkettävä, jotta saisimme uuden, taivaallisen elämän ja tulisimme siksi hedelmäksi, jonka taivaallinen elonkorjaaja hyväksyy ja kokoaa aittoihinsa.

Niin kauan kuin ihminen vielä on itse mielestään jotakin, tahi mielestään pystyy johonkin, ovat hänen hurskaimmatkin tekonsa lihasta syntyneet ja Jumalalle kauhistus. Parhaimmatkin teot ovat itsejumaloimisen tahi muiden syntien saastuttamat. Jotta Jumalan voima voisi meissä ilmetä, täytyy oman voimamme, viisautemme ja toimeliaisuutemme tyhjiin raueta.

Vasta sitten kun syntinen kadotettuna, tuomittuna, voimattomana ja avuttomana Jeesuksen jalkojen juuressa saa kokea hänen armahtavaa laupeuttaan, vasta silloin aikaa hänessä tosi elämä. Tämä salaisuus on lainoppineilta kätketty. Se on heille pimeyttä ja hulluutta, sillä he ajattelevat ihmisen tulevan vakavien ponnistustensa kautta pyhäksi.

Kristuksen sanat: »Sillä ilman minua ette voi tehdä mitään», hylkäävät he, tahi luulevat he rukoilemisella pelastuvansa. Mutta Herra ei sano: ellette rukoile minua. Ei, hän sanoo: »Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa. Pysykää minun rakkaudessani.»

Tietysti on meidän rukoiltava, mutta rukoilemisella emme tule pyhitetyiksi. Jumalan sana sanoo: Meidän on kuoltava s.o. tultava heikoiksi ja kadotetuiksi, niin että yksinomaan elämme yhteenkasvaneina Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen. »Sillä jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.»

Silloin on oikea pyhitys alkanut sydämessäsi, kun kokemuksesta voit sanoa: »Hartaasti olen etsinyt pyhitystä ja vanhurskautusta itsessäni, mutta kaikki ponnisteluni on ollut turhaa. Vanhurskauteni ja pyhitykseni olen löytänyt Herrassani Kristuksessa. Ahkeroitsin, taistelin, rukoilin ja tein hyviä päätöksiä, mutta tulin yhä onnettomammaksi, yhä enemmän synnin saastuttamaksi ja tuomituksi, kunnes rupesin epäilemään kaikkea omaa työtäni ja tunsin olevani hukassa.

Silloin teki Herra minut eläväksi. Ainoastaan hänen armossaan tunsin itseni autuaaksi. Mutta sitten eksyin jälleen entiseen luulotteluuni voimani ja kuntoni erinomaisuudesta. Ajattelen, että sittenkin minun tehtäväni oli pyhittää itseni.
Ryhdyin taas entiseen ponnisteluun. Päätin uskoa niin ja niin, rukoilin, taistelin ja luulin itselläni olevan voimaa siihen. Silloin tulin uudelleen voimattomaksi ja kadotetuksi, en voinut uskoa, en rukoilla, en edes ajatella muuta kuin, mitä Herra joka hetki minussa vaikutti.

Kun täten uudelleen tulin masennetuksi, voimattomaksi ja kuolleeksi, tuli Herra evankeliuminsa kanssa ja vei minut taas varustukselle, josta luopunut olin, hänen armonsa turviin. Silloin sain uudelleen halua ja voimaa siihen, mikä hyvää on.

Kun olet tämmöistä kokenut ja ainoastaan Kristuksessa löytänyt vanhurskautesi ja pyhityksesi, niin että tunnet joka hetki kaikessa olevasi riippuvainen hänestä, silloin totuudessa kuoletat vanhan ihmisesi.

jatkuu ...

( C.O.Rosenius )

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu