Täytin jouluna 15 vuotta , nyt koulunkäynti
sujuu , rippikoulu on käyty , kaverit tykkäävät minusta ja tämänhetkisen jätkänkin kanssa menee hyvin , koska olen oppinut arvostamaan sisäistä kauneutta. Musiikkiharrastuksilla pääsin entisestä elämästäni eroon , siitä kerron nyt :
Olen taajaman kasvatti , mutta silti maalaiskunnan
asukki. Aloitin jo 4.luokalla kun vanhempani erosivat ja jouduimme muuttamaan pienempään asuntoon , liikkumisen vanhempien tyyppien porukassa , jossa tupakan ja viinan kokeilu ja yömyöhään pyöriminen kylillä ja väkivallan käyttö vastustavia ihmisiä kohtaan oli lähes leimallista.
7.luokallakin olin vielä pienikokoinen tyttö ikäisekseni ja tupakka-ja alkoholiriippuvaisuuden vuoksi selvästi alipainoinen. Sairastin tuolloin myös flunssaa ja lihassärkyä paljon ja koulusta pinnaaminen oli hauska harrastus muutenkin , katsoin olevani oikeutettu siihen , kun äitini ei oikein ymmärtänyt minua ja tuolloinen isäpuoleni oli taas turhankin lepsu. Usein kaikki nekin rahani , jotka olisin halunnut käyttää tavallisiin asioihin , esimerkiksi kauneudenhoitoon , menivät siihen , että sain vanhemmilta tyypeiltä viinaa ja tupakkaa lähes päivittäiseen käyttöön. Moni jätkä , jota rakastin , jätti minut tuolloin pian tyhmyyteni vuoksi ja jo 13,5-vuotiaana eräs 15-vuotias jätkä , jolle olin velkaa paljon , pahoinpiteli minua ja eräs kiltimpi 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon ja poliisikuulusteluihin kun toistamiseen yritti puolustaa minua. Kun 14 vuotta täytettyäni olin menettänyt viimeisetkin todelliset kaverini , kävi niin , että kännissä jäin tammikuisena pakkasyönä kylille nukkumaan. Minua käyttivät vieraatkin ohikulkijajätkät hyväkseen enkä pystynyt puolustautumaan , lopulta minut kirjaimellisesti raiskattiin ja kaikki vaatteni riisuttiin pois ja minut peitettiin lumihankeen. Saan kiittää erästä sokeritehtaan yövuorolaista henkeni pelastamiseta , kävellessään kotiinsa keskustan kerrostaloon , hän huomasi minut verijäljistä ja soitti hätänumeroon. Sairaalassa eräs hoitaja tunnisti heti minut ja soitti kotiväkeni paikalle. Sukuelimeni lienevät pysyvästi arat ja muuallakin kehossani on pysyviä arpia , mutta viikon hoidon jälkeen pääsin kotiin ja pikku hiljaa kouluunkin takaisin. Minulla oli monenlaisia lääkkeitä ja koulumatkaani valvottiin tiukasti alku ajat ja vieläkin käyn joskus psykologin juttusilla. Koen kuitenkin , että minustakin jotakin vielä tulee , kunhan murrosikä menee ohi ja saan myös äitini uskomaan uuteen mahdollisuuteen kaiken tuon jälkeen.
Kerroin tämän tarinan yhtä lailla varoittavaksi esimerkiksi kuin opettavaksi purkautumiseksi.
sujuu , rippikoulu on käyty , kaverit tykkäävät minusta ja tämänhetkisen jätkänkin kanssa menee hyvin , koska olen oppinut arvostamaan sisäistä kauneutta. Musiikkiharrastuksilla pääsin entisestä elämästäni eroon , siitä kerron nyt :
Olen taajaman kasvatti , mutta silti maalaiskunnan
asukki. Aloitin jo 4.luokalla kun vanhempani erosivat ja jouduimme muuttamaan pienempään asuntoon , liikkumisen vanhempien tyyppien porukassa , jossa tupakan ja viinan kokeilu ja yömyöhään pyöriminen kylillä ja väkivallan käyttö vastustavia ihmisiä kohtaan oli lähes leimallista.
7.luokallakin olin vielä pienikokoinen tyttö ikäisekseni ja tupakka-ja alkoholiriippuvaisuuden vuoksi selvästi alipainoinen. Sairastin tuolloin myös flunssaa ja lihassärkyä paljon ja koulusta pinnaaminen oli hauska harrastus muutenkin , katsoin olevani oikeutettu siihen , kun äitini ei oikein ymmärtänyt minua ja tuolloinen isäpuoleni oli taas turhankin lepsu. Usein kaikki nekin rahani , jotka olisin halunnut käyttää tavallisiin asioihin , esimerkiksi kauneudenhoitoon , menivät siihen , että sain vanhemmilta tyypeiltä viinaa ja tupakkaa lähes päivittäiseen käyttöön. Moni jätkä , jota rakastin , jätti minut tuolloin pian tyhmyyteni vuoksi ja jo 13,5-vuotiaana eräs 15-vuotias jätkä , jolle olin velkaa paljon , pahoinpiteli minua ja eräs kiltimpi 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon ja poliisikuulusteluihin kun toistamiseen yritti puolustaa minua. Kun 14 vuotta täytettyäni olin menettänyt viimeisetkin todelliset kaverini , kävi niin , että kännissä jäin tammikuisena pakkasyönä kylille nukkumaan. Minua käyttivät vieraatkin ohikulkijajätkät hyväkseen enkä pystynyt puolustautumaan , lopulta minut kirjaimellisesti raiskattiin ja kaikki vaatteni riisuttiin pois ja minut peitettiin lumihankeen. Saan kiittää erästä sokeritehtaan yövuorolaista henkeni pelastamiseta , kävellessään kotiinsa keskustan kerrostaloon , hän huomasi minut verijäljistä ja soitti hätänumeroon. Sairaalassa eräs hoitaja tunnisti heti minut ja soitti kotiväkeni paikalle. Sukuelimeni lienevät pysyvästi arat ja muuallakin kehossani on pysyviä arpia , mutta viikon hoidon jälkeen pääsin kotiin ja pikku hiljaa kouluunkin takaisin. Minulla oli monenlaisia lääkkeitä ja koulumatkaani valvottiin tiukasti alku ajat ja vieläkin käyn joskus psykologin juttusilla. Koen kuitenkin , että minustakin jotakin vielä tulee , kunhan murrosikä menee ohi ja saan myös äitini uskomaan uuteen mahdollisuuteen kaiken tuon jälkeen.
Kerroin tämän tarinan yhtä lailla varoittavaksi esimerkiksi kuin opettavaksi purkautumiseksi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voin vain yrittää kuvitella , kuinka kamalalta sinusta ja läheisistäsi aikanaan tuntui ja tuntuu varmaan vieläkin. On todella ikävää , että tuollaistakin on ja se tuskin on edes harvinaista nykyään. On rohkeaa tuoda esille yleiseen chattiin omakohtainen asia ja syvät haavat sieluun jättänyt asia. Uskon , että moni ymmärtää päihteiden vaarallisuuden luettuaan tuon ja jos jollakulla lukijalla on vastaavia kokemuksia , omia tai lähipiirissä , tuollainen opettaa ja lohduttaa.
nimettömyydellä ja rohkeudella ei juurikaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa....
Olet nuori ja koko elämä edessä.Hienoa että jaksoit kirjoittaa tarinasi
Älä lannistu voimia ja luottamusta tulevaan.Päiviin jolloin aurinko paistaa niin taivaalla kuin sydämessäsi
Tuollainen ainakin kertoo sen , että sinustakin välitetään ja muistuttaa , että elämä jatkuu kurjien kausienkin jälkeen.
Tiedän erään melko samanlaisen tapauksen kuin sinä.
Jatka samaan malliin niin kyllä pärjäät !
Vaikkei tuollainen olekaan ylpeilyn asia , vaan todella surullista ja vakavaa , tällaisia keskusteluja tänne kaivataan ja kysy rohkeasti asioista , täällä käy aina joku !
Kiitos sinulle vielä kerran !
että yhtä nopeasti kuin lankesitkin tulit takaisin ylös ! Oma asenne ja äly on tärkein !
Itse olen jo reilusti yli 30-vuotias ukkomies , mutta minäkin aikanaan menetin kaiken alkoholille ja nyt olen kuitenkin ollut jo yli 2 vuotta kuivilla. AA-kerhossakin kävin , mutta läheisten tuki lienee se , miksi selvisin nopeasti.
Erityisesti kiitän siskoani.
Suomalaisille viina on perusasia !
Puhuminen on aina hyvä asia , Jenni pieni.
Tuollaisia lisää , joo joo !
On valitettavaa , jos noin on todella ollut.
Mutta elämää sekin on.
Minulla on vähän muut mielessä kuin viina ja tupakka !
Minkälaista musiikkia Jenska tekee ?
Onpa tullut paljon vastauksia...
mutta ei kommentteja...
Missä olet tai siis asut ?
Janakkalassako ?
Ja onko sulla coolia ?
Jenni oikeuteen !
Rakastellaanko myös ?
...et varmasti ole kirjoittanut kaikkia näitä viestejä itse? *nauraa*
Kumman tiiviisti ovat kaikki kommentit ja kaikissa sama välimerkkivirhe.
Huvinsa kullakin :D
kaikissa tosiaan ON sama välimerkkivirhe :) eli välilyönti ennen pilkkua, ei sen jälkeen.
... tasaisesti muutaman minuutin välein uusi viesti, joista suurin osa on jotenkin NIIN tehtyjä että...
juuri ja juuri elossa hengenvaarallisesta tilanteesta. Toivon sinun kohtaavan elämäntaipaleellasi hyviä ihmisiä.
t. anna
Siis tosta "Jennin" Tekstistä paistaa läpi että koko tarina on keksitty. Ei 15-vuotias kirjota noin oudolla tavalla! "minut peitettiin lumihankeen" niin varmaan joo. Etpä sattumoisin tekstissäsi maininnut mitään saatiinko nämä "raiskaajat" kiinni,olihan se sentään murhayritys jos ilman vaatteita on hankeen peitetty, kai siitä olis iso hälinä noussut ja lehdessäkin olisi jotain saattanut olla. "Kävellessään kotiinsa keskustan kerrostaloon" Just joo :-D "Sairaalassa eräs hoitaja tunnisti minut" Kuinka todennäköistä.. "Sukuelimeni lienevät pysyvästi arat" Mitä? Leikeltiinkö niitä kenties saksilla? HOH-HOIJAA..
En olis ehkä itse huomannut tätä juttua kusetukseksi ellei joku olisi siitä erikseen maininnut. Ompa saatana sairasta juttua. Tuommosen vääntäjä on kyllä latauksen tarpeessa, kaikenlaiset ne täällä irti juoksenteleekin..
Up.
....
Up