Paljon levottomuutta

Entä jos ei ole taitoa tuohon?

Tai jos ei yksin jaksa kasvattaa?

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos ei ole taitoa tuohon?

rakastat kai lapsiasi? Silloinhan rakkaudella ohjaat, neuvot, sekä kasvatat.
Eli nuorna on hyvä kasvattaa. Oma elämäkin kannattaa ojentaa sen mukaan, mikä on elämälle tärkeätä, sekä rakentavaa, vääristä houkutuksista, sekä kasvatuksessa kertoa, ettei väärä rakenna elämää. Suora tie pitää synninsiteistä mielen irti, eikä ne taakoita mieltä.
Katseen kohde- uskon alkajaan on suuri avain mielessä onnistumiseen.
Onko sinulla puoliso? Avioliitto on sopimussuhde, jossa miehellä on vastuu kasvatukseen.
Vaimolla on paljon muuta tehtävää kotonaan, eli tehtävien jakaantuminen.
Puhutaan sanasta kuri. Vanhastaan sanalla ilmaistiin navetasta - laitumelle johtavaa aitausta, se oli kuri. Kun keväällä karja päästettiin laitumelle syömään, se riensi innoissaan kuria myöten ja siksipä sana "kuri" on nähtävä oikeassa valossa.
Sanakin opettaa, että "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, eli kuri on laitumelle, elämänleivälle johtava ohje ja neuvo. Ja jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, eli se aitaus on hyvä. Mutta jos hyppää aitauksen väärällepuolen, niin väärinteosta kokee rangaistuksen, siinä sattuu. Eli isän auktoriteetti on lapselle ehkä pienenä kevyenä läpsäyksenä kädelle sitä, että sen tarkoitus ei ole satuttaa, mutta saada sydämessä tuntumaan pahalta, että teki väärin. Eli senjälkeen kun on ensin neuvottu, ohjeistettu, opetettu ja jos ei auta, kevyt rakastava läpy. se on se kuri, aitaus, että toimisi oikein.
Kaikki rakkaudessa. Maailma kyllä taas lyö ihmistä ja kovaa.
Siksi koti on kasvattava ja valmistava paikka oppimaan hyvä ja paha.
Että tunnetaan ja opitaan se, mikä on oikein ja sen oikeintekemiselle on tarkoitus.
Tarkoitus, että kaikilla olisi hyvä ja tehtäisiin se tärkeä, mikä elämälle on haaste.

Tavallaan kun puhutaan isästä, niin isän tarkoitus on kasvatuksellinen auktoriteetti.
Isä on äidin apu, hänen monessa touhussa, minkä arvokkaan työn hän jakaa perheensä hoidossa. Siksi liittokin on sopimussuhde, jossa on lapsien hyvä kasvaa elämää varten.
Tämä aika on jotenkin hukannut elämän arvoasteikon.

Anonyymi kirjoitti:

rakastat kai lapsiasi? Silloinhan rakkaudella ohjaat, neuvot, sekä kasvatat.
Eli nuorna on hyvä kasvattaa. Oma elämäkin kannattaa ojentaa sen mukaan, mikä on elämälle tärkeätä, sekä rakentavaa, vääristä houkutuksista, sekä kasvatuksessa kertoa, ettei väärä rakenna elämää. Suora tie pitää synninsiteistä mielen irti, eikä ne taakoita mieltä.
Katseen kohde- uskon alkajaan on suuri avain mielessä onnistumiseen.
Onko sinulla puoliso? Avioliitto on sopimussuhde, jossa miehellä on vastuu kasvatukseen.
Vaimolla on paljon muuta tehtävää kotonaan, eli tehtävien jakaantuminen.
Puhutaan sanasta kuri. Vanhastaan sanalla ilmaistiin navetasta - laitumelle johtavaa aitausta, se oli kuri. Kun keväällä karja päästettiin laitumelle syömään, se riensi innoissaan kuria myöten ja siksipä sana "kuri" on nähtävä oikeassa valossa.
Sanakin opettaa, että "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, eli kuri on laitumelle, elämänleivälle johtava ohje ja neuvo. Ja jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, eli se aitaus on hyvä. Mutta jos hyppää aitauksen väärällepuolen, niin väärinteosta kokee rangaistuksen, siinä sattuu. Eli isän auktoriteetti on lapselle ehkä pienenä kevyenä läpsäyksenä kädelle sitä, että sen tarkoitus ei ole satuttaa, mutta saada sydämessä tuntumaan pahalta, että teki väärin. Eli senjälkeen kun on ensin neuvottu, ohjeistettu, opetettu ja jos ei auta, kevyt rakastava läpy. se on se kuri, aitaus, että toimisi oikein.
Kaikki rakkaudessa. Maailma kyllä taas lyö ihmistä ja kovaa.
Siksi koti on kasvattava ja valmistava paikka oppimaan hyvä ja paha.
Että tunnetaan ja opitaan se, mikä on oikein ja sen oikeintekemiselle on tarkoitus.
Tarkoitus, että kaikilla olisi hyvä ja tehtäisiin se tärkeä, mikä elämälle on haaste.

Tavallaan kun puhutaan isästä, niin isän tarkoitus on kasvatuksellinen auktoriteetti.
Isä on äidin apu, hänen monessa touhussa, minkä arvokkaan työn hän jakaa perheensä hoidossa. Siksi liittokin on sopimussuhde, jossa on lapsien hyvä kasvaa elämää varten.
Tämä aika on jotenkin hukannut elämän arvoasteikon.

On 10 lasta. Isä ei juuri osallistu. Miten äiti / nainen jaksaa yksin pitää lampussaan öljyä niin että siitä riittää jaettavaksi myös lapsille?

Anonyymi kirjoitti:

On 10 lasta. Isä ei juuri osallistu. Miten äiti / nainen jaksaa yksin pitää lampussaan öljyä niin että siitä riittää jaettavaksi myös lapsille?

Etenkin kun maailma tarjoaa lapsille houkutuksiaan joka paikassa. Jaksaako olla aina ohjaamassa ja opettamassa, kasvattamassa Jumalan sanan mukaan, kun joka paikasta tulvii lasten eteen kiusauksia. Koulu, media, kaveripiiri jne jne...
Näillä miettien kädet ristissä nukkumaan huokaan sydän raskaana.

Anonyymi kirjoitti:

Etenkin kun maailma tarjoaa lapsille houkutuksiaan joka paikassa. Jaksaako olla aina ohjaamassa ja opettamassa, kasvattamassa Jumalan sanan mukaan, kun joka paikasta tulvii lasten eteen kiusauksia. Koulu, media, kaveripiiri jne jne...
Näillä miettien kädet ristissä nukkumaan huokaan sydän raskaana.

Vanhemmat voivat tehdä vain parhaansa. Lapsia voi neuvoa, mutta heille ei voi siirtää omaa uskoa. Paras oppi on elää itse uskonsa mukaisesti. Se ei tarkoita hurskastelua ja pahojen asioiden päivittelyä, vaan Jumalan armahtavan rakkauden välittämistä.

Jumalalla on vain lapsia, ei lapsenlapsia. Lasta ei voi loputtomasti varjella ja rajoittaa. Elämään kuuluvat myös kokeilut ja kolhut. Parhaimmassa tapauksessa niistä opitaan. Usko on omakohtaista ja vankalla pohjalla vasta sitten, kun tietää mistä on pelastettu.

Anonyymi kirjoitti:

On 10 lasta. Isä ei juuri osallistu. Miten äiti / nainen jaksaa yksin pitää lampussaan öljyä niin että siitä riittää jaettavaksi myös lapsille?

Varmasti todella haasteellista. Ei kai tuossa joukossa voi mennä muuten kuin asia kerrallaan ja lapsi kerrallaan. Ja itseäänkin pitää oppia armahtamaan. Vanhemman ei tarvitse olla täydellinen. Lapselle riittää, että hän tietää olevansa rakastettu.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti todella haasteellista. Ei kai tuossa joukossa voi mennä muuten kuin asia kerrallaan ja lapsi kerrallaan. Ja itseäänkin pitää oppia armahtamaan. Vanhemman ei tarvitse olla täydellinen. Lapselle riittää, että hän tietää olevansa rakastettu.

Jos isä ei osallistu kasvatukseen niin on todella haasteellista.

Maailma on sitä mitä me kaikki ihmisetkin.