Siunattua iltaa

Virsi 77
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Nyt pelko pois, on merkki salainen,
on nimi suojaamassa matkalla.
Autioon rantaan vaikka tiesi vie,
saat nähdä jäljet rannan hiekalla.

Hän rakastaa, hän kaipaa sinua.
Näetkö että hän on koditon.
Hän tahtoo täällä sinut kohdata,
näin alussa jo päättänyt hän on.

Siis älä pelkää, vaikket näekään.
Purjehdit kohti toivon satamaa.
Ja kerran vielä häntä tunnustat.
Ei vaadi hän, vaan aina rakastaa.

Nyt tietä käyt, yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.

Ristin luona kiusatulla, / langenneella vaivatulla / paras paikka on, paras paikka on. / Siksi älä koskaan lähde, / älä minkään synnin tähden / ristin luota pois, ristin luota pois. / Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

Ristin luona pohja kestää, / armo putoomasta estää / kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. / Ristin luona lepo koittaa, / toivo epätoivon voittaa, / sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. / Ristin luona ainoastaan / synnin turmelusta vastaan / voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla / paras paikka on.

Sanat: Erkki Leminen