Rukajärvellä upseerin mokan takia kokonaan tuhoutunut varusmieskomppania?

Pitää paikkansa. Veli Lumiala kertoo tästä kirjassaan Rukajärven rautaporteilla. Näin kävi, n. 50 nuorukaista kaatui ensimmäisessä taistelussaan kun upseeri käski poikien hyökätä avoimen suon yli ilman tykistövalmistelua. Upseeria ei rankaistu mitenkään. Se oli armeijan henki, näinkin sai tehdä.

” Rukajärvellä upseerin mokan takia kokonaan tuhoutunut varusmieskomppania?”

Olipas se pieni varusmieskomppania? Ei tainnutkaan tuhoutua kokonaan?

Veli Lumiala: Rukajärven rautaporteilla, (1964)-kirjasta löytyi lukemat.

On muuten kirjassa hieno omiste Veli Lumialalta 8.7.1967 Vääpeli Hans Ahlbergille ystävyydellä.

Sivulla 174 on mainta 1./JR 10 joutumisesta aukealla suolla n. 100 miehisen, metsänreunassa kk-aseineen väijyttävän vihollusen tulitukseen ja lähemmäs 50 kaatui ja 20 haavottui.

Verrattuna koko JR 52:n tappioihin, jotka oli 75 vrk kestäneen hyökkäysvaiheen aikana 200 kaatunutta ja 520 haavoittunutta (s. 171), tuo 1./JR10 koki kovan iskun.

Se oli sotaa, pojat. Vihollinen ampuu takaisin sodassa. Siellä ei olla ampumaradalla keräämässä kuntoisuusmerkkejä.

Vai olisi pitänyt upseeria rangaista. Koomista puhetta!

Silloin on kyse JR 10:stä. Täytyypä tarkastaa kaatuneiden tietokannasta mitä myyttiä taas yritetään rakentaa.

Mitenkäs se meni Raatteen tiellä puna-armeijan 44. D eteneminen?

Vieläkään ei tiedetä varmuudella kuinka monta TUHATTA piippalakkia menette henkensä. Se tiedetään, että 44. D:n komentaja Vinogradov teloitettiin sen jälkeen.

Taisipa taas tulla huuhaatietoa joltakin kirjailijalta.

JR 10, siis koko rykmentin verisin päivä kesällä 1941 oli 12.heinäkuuta jolloin 45 miestä kaatui. Ne jakaantuivat seuraavasti:

(kaatuneet, haavoihinsa menehtyneet, kadonneet ja kuolleeksi julistetut)

3./JR 10 - 18 miestä kuolleina
1./JR 10 - 10 miestä
9./JR 10 - 5 miestä
1.KKK/JR 10 - 3 miestä
8./JR 10 - 2 miestä
4./JR 10 - 2 miest
2./JR 10 - 1 mies

loput yksi miestä joistain komppaniasta

3./JR 10 joka siis menetti 18 miestä 12.heinäkuuta 1941 kärsi muina päivinä kyseissä kuussa 5 miehen tappiot menehtyneinä. Elokuussa menehtyi 6 miestä ja syyskuusta -joulukuuhun 21 miestä. Yhteensä vuoden 1941 puolella siis 50 miestä menehtyi sotatoimissa.

Liekö tässä tullut kirjoittajalla moka? Katsoi ensimmäisen vuoden 1941 tappiot ja jotenkin lukema 50 jäi pyörimään mielessä.

Jälleen kerran siis taistolaisten propaganda kumottiin faktatiedoilla.

Rukajärven tiellä (Tuuri, solttujen muistelmia) sanotaan, että suohon jäi 70 poikaa. Sitä alettiin kutsua "Laiston suoksi". Kapteeni Laistoa oli varoitettu hyökkäämästä sen yli suinpäin. Ei uskonut.

Laisto ja majuri Majewski olivat kyllä kuuluisia sankareita, mutta rumaa jälkekin tuli. Tämä ja oliko se Ontrosenvaara olivat pahimmat

Totuus on aina myrkkyä stallarille! Kiinni jäätyään hän siirtyy puhumaan lampaista!

Monien kirjailjoiden pahin moka on siinä että uskovat tosissaan veteraanien höpötyksiä ja kirjaavat kaatuneitten määriä näiden usein jo dementiaa potevien vuodepotilaiden juttujen perusteella. Sotahistorioitisjoille on ohje: tarkista ensikäden lähdetiedoista.


///Penna Tervo

Ei kannattaisi luottaa liikoja näihin kirjailijoiden väitteisiin. Käykää tarkistamassa menehtyneiden tietokannasta oikeat lukemat.

1./JR 10:n tappiot ovat olleet huomattavasti pienemmät kuin kirjailija väitti. Sotahistoria on täynnä myyttejä. Tämä on yksi niistä. On niitä muitakin. Esim se että Sherman-panssari oli "palava ruumisarkku". Tosiasiassa Sherman oli eräs turvallisempia panssareita. Alle 1,600 amrikkalaista hyökkäysvaunumiehistöön kuuluvaa menehtyi sodassa. Heistä alle puolet ollessaan panssarin sisällä ja heistä alle puolet oli Sherman-miehistöön kuuluvaa. Kyse on siis vain noin 300 miehestä. Vastaavat myytintoistajat ylistävät todellista palavaa ruumisarkkua: T-34 panssaria.