TAUSTAT
Suomalaisten hyökkäys eteni raskaiden hyökkäystaisteluiden jälkeen syyskuussa 1941 Aunuksessa Ääniselle ja Syvärille saakka. Joukot saavuttivat Syvärin syyskuun 9. päivänä, jonka jälkeen tavoitteeksi suomalaisten tavoitteeksi tuli virran ylittäminen ja sillanpääaseman muodostaminen sen toiselle puolelle.
• Syyskuun puolivälissä 17. D:n joukot suorittivat ylimenon onnistuneesti vallaten
Podporozen kaupungin, jonka jälkeen suomalaiset nimesivät sen uudelleen Syvärinkaupungiksi. – Muodostui asemasodan ajaksi suomalaisten keskeiseksi huoltoalueeksi.
• Samanaikaisesti 17.D:n hyökkäyksen kanssa pyrkivät 5.D:n joukot ylittämään Syvärin Lotinanpellon alueella ja valtaamaan tärkeän Syvärin voimalaitoksen. Tämä onnistui ankarien taisteluiden jälkeen 15.9.1941.
• Lähimpänä Äänisjärveä rintamavastuussa olleen 7.D:n vastuualueella Syvärin ylitys ei käynnistynyt yhtä helposti. Kaksi ensimmäistä ylimenoyritystä 4.–5.10.1941 epäonnistuivat, kun suomalaisjoukkojen keskuudessa esiintyi kieltäytymisiä tehtävän suorittamiseksi. Kolmas yritys iltapäivällä 6.10. onnistui I/JR 9:n ja 7.D:n polkupyöräkomppanian ylittäessä virran ruuhilla ja syöksyveneillä.
7.D:n ETENEMINEN PYSÄHTYY
• 7.D:n eteneminen jatkui aluksi menestyksellisesti – Ostan edustalla divisioonan toinen hyökkäyskärki kohtasi 8.10.1941 vahvat puna-armeijan puolustusasemat, jotka pysäyttivät etenemisen – Barania kohti divisioona työnsi vain vahvan varmistuksen, joka oli paikoillaan myös 8.10. mennessä
• Suomalaisten tietämättä Syvärille oli kuitenkin saapumassa Taka-Baikalilta uusi neuvostoyhtymä 114.D. Aloitti 14.10.1941 voimakkaan hyökkäyksen – suomalaiset onnistuivat vaikeiden vaiheiden jälkeen torjumaan vihollisjoukkojen hyökkäykset. Suomalaiset asettuivat puolustusasemiin linjalle Kimjärvi – Särkijärven pohjoispuoleinen maasto - Juksovanjärven maantie Särkijärven itäpuolella - Gora
• Suomalaishyökkäyksen kärjessä Ostan suunnalla edennyt JR 9 ryhmittyi puolustukseen Ostan länsipuolelle – kauimmaksi pataljoonista edennyt I/JR9 asettui lokakuun lopulla korpitukikohtaan Tivgjärvelle.
Suomalaisten hyökkäys eteni raskaiden hyökkäystaisteluiden jälkeen syyskuussa 1941 Aunuksessa Ääniselle ja Syvärille saakka. Joukot saavuttivat Syvärin syyskuun 9. päivänä, jonka jälkeen tavoitteeksi suomalaisten tavoitteeksi tuli virran ylittäminen ja sillanpääaseman muodostaminen sen toiselle puolelle.
• Syyskuun puolivälissä 17. D:n joukot suorittivat ylimenon onnistuneesti vallaten
Podporozen kaupungin, jonka jälkeen suomalaiset nimesivät sen uudelleen Syvärinkaupungiksi. – Muodostui asemasodan ajaksi suomalaisten keskeiseksi huoltoalueeksi.
• Samanaikaisesti 17.D:n hyökkäyksen kanssa pyrkivät 5.D:n joukot ylittämään Syvärin Lotinanpellon alueella ja valtaamaan tärkeän Syvärin voimalaitoksen. Tämä onnistui ankarien taisteluiden jälkeen 15.9.1941.
• Lähimpänä Äänisjärveä rintamavastuussa olleen 7.D:n vastuualueella Syvärin ylitys ei käynnistynyt yhtä helposti. Kaksi ensimmäistä ylimenoyritystä 4.–5.10.1941 epäonnistuivat, kun suomalaisjoukkojen keskuudessa esiintyi kieltäytymisiä tehtävän suorittamiseksi. Kolmas yritys iltapäivällä 6.10. onnistui I/JR 9:n ja 7.D:n polkupyöräkomppanian ylittäessä virran ruuhilla ja syöksyveneillä.
7.D:n ETENEMINEN PYSÄHTYY
• 7.D:n eteneminen jatkui aluksi menestyksellisesti – Ostan edustalla divisioonan toinen hyökkäyskärki kohtasi 8.10.1941 vahvat puna-armeijan puolustusasemat, jotka pysäyttivät etenemisen – Barania kohti divisioona työnsi vain vahvan varmistuksen, joka oli paikoillaan myös 8.10. mennessä
• Suomalaisten tietämättä Syvärille oli kuitenkin saapumassa Taka-Baikalilta uusi neuvostoyhtymä 114.D. Aloitti 14.10.1941 voimakkaan hyökkäyksen – suomalaiset onnistuivat vaikeiden vaiheiden jälkeen torjumaan vihollisjoukkojen hyökkäykset. Suomalaiset asettuivat puolustusasemiin linjalle Kimjärvi – Särkijärven pohjoispuoleinen maasto - Juksovanjärven maantie Särkijärven itäpuolella - Gora
• Suomalaishyökkäyksen kärjessä Ostan suunnalla edennyt JR 9 ryhmittyi puolustukseen Ostan länsipuolelle – kauimmaksi pataljoonista edennyt I/JR9 asettui lokakuun lopulla korpitukikohtaan Tivgjärvelle.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Puolustusjärjestelyt 7.D:n alueella
• 7.D:n puolustustehtävä ei ollut helppo – vastuualue lähes 60 km
• puolustuksellisesti edullinen maasto helpotti tehtävää jonkin verran
• ei nähty suomalaisten keskuudessa erityisen ongelmallisena, sillä puna-armeijan eiuskottu hyökkäävän merkittävin voimin tiettömän erämaa-alueen lävitse.
– Neuvostojoukot olivat vetäytyessään hävittäneet aluetta pahoin
• kylät poltettu ja tieyhteyksiä katkottu
• vaikeutti suomalaisten huoltoa
• korjaus vaati paljon resursseja ja työvoimaa, joista muutenkin pula
• Loppusyksy suomalaisjoukoille puolustusasemien rakentamisen aikaa
– Heikko huoltotilanne, huono ruuanlaatu, huonokuntoiset puolustusasemat ja
suomalaisjoukkojen ainainen vihollisen hyökkäysuhka avoimille sivustoille
heikensivät joukkojen moraalia
• pahin tilanne I/JR 9:n joukkojen keskuudessa
– Yleistilanne ja olosuhteet kuitenkin paranivat vähitellen joulukuuhun 1941
tultaessa.
Goran kylä ympäristöineen
• Gora oli pieni ja syrjäinen osa suurta Neuvostoliittoa
–
•Sijaitsi Äänisestä reilut kymmenen kilometriä länteen kukkulamuodostelman laella
• jonka mukaan saanut myös nimensä, joka venäjäksi tarkoittaa vuorta tai mäkeä
Goran kyläkukkula ja sen luoteispuolella sijainnut myös asuttu niin sanottu
”Paljaslakinen kukkula” tarjosivat niitä hallinneille joukoille hyvät puolustusasemat
–
•korpien saartama ja pitkälti eristyksissä muusta maailmasta jyrkät rinteet ja avoimet ampuma-alueet Korpimaasto ja heikko tiestö tekivät suurten joukkojen liikkumisesta sekä huollosta erittäin haastavaa. Pienellä kylällä oli kuitenkin sotilaallista merkitystä, sillä sen kautta kulkivat etenemisreitit suomalaisten Syvärin
sillanpääaseman puolustuksen syvyyteen.
PUNA-ARMEIJAN HYÖKKÄYSVALMISTELUT PALJASTUVAT
• Neuvostojoukot aloittivat tunnustelevat hyökkäykset eri puolilla Syvärin sillanpääasemaa puolustaneen IV AK:n vastuualuetta – 7.D:n alueella 9.12.1941 alkaen.
• Suomalaiset eivät odottaneet puna-armeijan aloittavan merkittävää hyökkäystä Suomen vastaisella rintamalla talven 1941–1942 aikana – suomalaiset arvioivat voimasuhteet Syvärin sillanpääasemassa itselleen edullisiksi. Puna-armeija oli kuitenkin aloittanut joukkojensiirrot Siperiasta länteen.
• Luutnantti Yrjö Keinosen johtama 7.D:n PPK sai 14.12.1941 tiedustelutehtävän Pelgaspuron alueella I/JR 9:n asemien lounaispuolella havaitun vihollisosaston löytämiseksi. Keinosen osasto törmäsi valmisteilla olleeseen vihollistukikohtaan,
jonka valtasi.
Neuvostojoukot aloittivat voimakkaan vastahyökkäyksen, joka työnsi Keinosen osaston takaisin ja osoitti vihollisen voimien alueella olevan paljon oletettua voimakkaammat.
Taistelut 14.–19.12.1941
NEUVOSTOJOUKKOJEN HYÖKKÄYS ALKAA
• Havainnot voimakkaista puna-armeijan joukkokeskityksistä eivät olleet liioiteltuja
– Neuvostojoukot aloittivat aamulla 15.12.1941 voimakkaan hyökkäyksen taisteluosasto Hahtelan (I/JR 9) asemia vastaan
• Johti iltapäivään mennessä pataljoonan joutumiseen saarretuksi. 7.D:n avustusyritykset eivät onnistuneet.
Pataljoonan tilanne kriittinen
Taisteluosasto suoritti uskaliaan, mutta onnistuneen ulosmurtautumisen Kusrajärven jäätä ja erämaareittejä pitkin yön 15.–16.12. ja seuraavan aamun aikana
• Taistelut olivat ankaria, raskaat tappiot molemmilla osapuolilla
SUOMALAISET MENETTÄVÄT GORAN
• Puna-armeija pyrki Taisteluosasto Hahtelan pelastumista seuranneina päivinä jatkamaan etenemistään Kusrajärvien kannasten suunnasta kohti Goraa. Suomalaiset onnistuivat torjumaan neuvostojoukkojen rintamahyökkäykset
16.–18.12.1941 välisenä aikana.
• Tilanne muuttui 19.12. puolenpäivän aikoihin, kun suomalaisten rintaman selustassa sijainneen Goran kylän reunamille ilmestyi pohjoisesta päin vihollisosasto joka aloitti välittömästi hyökkäyksen. Kylässä oli vain huoltojoukkoja ja kranaatinheitinmiehiä. Nevetäytyivät nopeasti puolustuksen organisointia yrittäneen Raskas Patteristo 28:n komentaja majuri Nylundin kaaduttua. Tuntia myöhemmin toinenkin suomalaisten selustaan kiertänyt vihollisosasto hyökkäsi puolustusvastuussa olleen I/JR 30:n komentopaikalle. Se katkaisi pataljoonan Gorasta Karkaan kulkeneen huoltotien. Osa pataljoonasta jäi saarroksiin, mutta onnistui irtautumaan seuraavana aamuyönä omien joukkojen yhteyteen pohjoisessa. Taisteluiden aikana saarroksissa olleen I/JR 30:n miehiä oli irtautunut asemista ilman lupaa pyrkien omien joukkojen yhteyteen.
SUOMALAISTEN VASTATOIMET ALKAVAT
Goran menetys ja puna-armeijan edelleen jatkunut painostus suomalaisjoukkoja
kohtaan osoittivat tilanteen vaarallisuuden. Koko Syvärin rintama oli uhattuna, mikäli neuvostojoukkojen eteneminen jatkuisi. Neuvostojoukkojen aktiivisuus ja hyökkäysyritykset olivat lisääntyneet muuallakin VI AK:n vastuualueella.
Goran valtauksen myötä tilanne kuitenkin Goran suunnalla kaikista vakavin. Taisteluosasto Rautaharju pyrki aamuyöllä 20.12. valtaamaan I/JR 30:n entiset
asemat takaisin. Se oli muodostettu I ja II/JR 30:n osista sekä 8./JR 51:stä. Hyökkäys kilpistyi neuvostojoukkojen ankaraan vastarintaan. Suomalaiset siirtyivät jälleen puolustukseen.
Goran toiminta-alueen suomalaisjoukkojen voimat eivät selkeästi riittäneet puna-
armeijan häätämiseen kylästä. Lisäjoukkoja ryhdyttiin keskittämään alueelle. Ensimmäisenä käskyn siirtyä Baraniin sai RajaJP 4 joka oli ollut valmiudessa siirtymiseen jo 18.12., mutta tuolloin käsky peruttiin. Pataljoonassa oli vain kaksi komppaniaa, sillä kolmas oli rintamavastuussa Levinassa.
Se oli kuitenkin suuri voimanlisä, sillä pataljoonan komppanioiden vahvuudet olivat 312 ja 411 miestä (!) ja ne olivatkokeneita, levänneitä, hyvin koulutettuja ja varustettuja sekä hyökkäyshenkisiä joukkoja. Perille saavuttuaan pataljoona sai käskyn siirtyä kohti Goraa 20.12. iltapäivällä ja hyökkäystehtävän kylän valtaamiseksi 21.12. aamulla.
ENSIMMÄISET YRITYKSET GORAN TAKAISINVALTAAMISEKSI
Goran valtausta varten muodostettiin Taisteluosasto Teuri, jonka komentajaksi määrättiin RajaJP 4:n komentaja kapteeni Ruusuvuori. Siihen kuului RajaJP 4, I/JR 9 ja PPK/7.D. Sen hyökkäyssuunnitelma oli yksinkertainen. RajaJP 4 etenee hyökkäyksen kärjessä vallaten Goran kylän ja sen jälkeen jatkaa hyökkäystään
Kusrajärvien kannakselle. PPK:n tehtävänä suojata rajajääkärien oikea sivusta ja tehdä tiedusteluluonteinen hyökkäys vihollisen huoltotielle. I/JR 9olisi reservinä
Hyökkäys lähti käyntiin syvän lumen ja mäen jyrkkyyden haitatessa rajajääkärien
etenemistä. Tappiot kasvoivat avoimessa maastossa nopeasti. Suomalaistykistön tuli tarkkaa, mutta sillä ei useista täysosumista huolimatta ollut juuri vaikutusta.
Rajajääkärit onnistuivat pääsemään kylän reunimmaisten rakennusten läheisyyteen, johon hyökkäys kuitenkin pysähtyi. Seuraavina päivinä hyökkäykset Goraa vastaan jatkuivat yhtä heikolla menestyksellä ja tappiot kasvoivat. Fyysinen väsymys ja moraalin laskeminen alkoivat vaikuttaa myös RajaJP 4:n miehiin. Uusia voimia tarvittiin tilanteen ratkaisemiseksi.
LISÄJOUKKOJEN KERÄÄMISTÄ JA PARTIOTOIMINTAA
Taistelut Goran alueella hiljenivät selkeästi joulunaluspäivinä. molemminpuolinen kiivas partiotoiminta jatkui kuitenkin koko ajan ja nNeuvostojoukkojen tiedusteluluonteiset hyökkäykset pitivät suomalaiset varuillaan. Puna-armeija pyrki selvittämään Tetoinmäen alueen suomalaisosastojen heikkoudet lyödäkseen nämä ja edetäkseen kohti Barania. Kovin hyökkäys oli 23.12.1941, jolloin neuvostojoukot yrittivät hyökätä merkittävin voimin useissa kohdin. Suomalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäykset ankarien taisteluiden jälkeen.
Suomalaiset ryhtyivät kokoamaan lisäjoukkoja 22.12. alkaen. Goran alueelle siirrettiin III/JR 30, 3./JR 51, II /JR 51 ja Jääk.K/JR 29. Kaikki alistettiin JR 30:n komentajan everstiluutnantti Ruotsalolle. Joukot olivat siirtyneet alueelle joulupyhien aikana. Uusi suomalaishyökkäys määrättiin alkavaksi 27.12. aamulla.
MENESTYKSEN ALKU
Suomalaisten ensimmäiset hyökkäykset 27.12.1941 aikana eivät onnistuneet
saavuttamaan tavoitteitaan. Neuvostojoukkojen vastarinta oli ankaraa sekä oman tykistön kranaatin osuminen II/JR 51:n komentopaikkaan tyrehdyttivät hyökkäykset iltapäivän aikana.
Seuraavana päivänä RajaJP 4:n joukot onnistuivat viimein valtaamaan Paljalakisen
kukkulan. Joukot tuhosivat hyökkäyksen aikana kymmenittäin viholliskorsuja, joiden puolustajat eivät suostuneet antautumaan. Kukkulan valtauksen myötä Goraa miehittäneiden neuvostojoukkojen tilanne heikkeni merkittävästi.
Osasto Keinosen onnistuttua 28.–29.12.1941 käytyjen taisteluiden aikana katkaisemaan Goraan johtaneen neuvostojoukkojen huoltotien . Katkaisemisen myötä alkoi tilanne näyttää suomalaisille huomattavasti aiempaa edullisemmalta.– Goran ympäristön neuvostojoukkoja ei kuitenkaan oltu vielä lyöty. Ne tekivät useita voimakkaita hyökkäysvaunujen ja panssariautojen tukemia vastahyökkäyksiä huoltotien uudelleen aukaisemiseksi ja onnistuivatkin työntämään Keinosen osastoa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä 200 metriä taaksepäin. Vuoden viimeisiksi päiviksi taistelutoiminta Goran alueella jälleen hiljeni. Syynä lähelle -40 astetta kiristynyt pakkanen sekä neuvostojoukkojen kovat tappiot edellispäivien taisteluissa. Voimat vastahyökkäyksiin oli kulutettu loppuun. Suomalaisetkin keräsivät voimiaan ja suunnittelivat tulevaa toimintaa.
RATKAISU SYNTYY
Hyökkäys käynnistyi aamulla 5.1.1942 kirpeässä -15 asteen pakkasessa, joka kuitenkin lauhtui päivän aikana vain muutamaan pakkasasteeseen. I/JR 8 onnistui läpäisemään neuvostojoukkojen puolustuslinjan huomaamattomasti. Pataljoonan joukot kantoivat suksiaan, jotta hiihtämisen äänet eivät kuuluisi kuulaassa pakkassäässä. Sen onnistui katkaisemaan Goran puolustajien huoltotien ja työntämään yhden komppanian Sarjärven ja Orgjärven väliselle kannakselle. Muut joukot eivät onnistuneet yhtä hyvin. Kev. Os 10 ei ollut riittävän vahva valtaamaan Goraa. Neuvostojoukkojen vastarinta oli edelleen tehokasta. I/JR 8:n etelästä suuntaama hyökkäys ei myöskään ollut riittävä auttamaan valtauksessa.
Suomalaiset muuttivat tämän jälkeen taktiikkaansa ja seuraavien päivien aikana suomalaiset tiukensivat aikaan saamaansa saartorengasta ja pehmittivät Goran mottia tykistöllä. Puna-armeija pyrki murtamaan Goran saarrostuksen erityisesti I/JR 8:n vastuualueella. Ajoittain hyvinkin vaikeiden vaiheiden jälkeen hyökkäykset kuitenkin torjuttiin.
GORAN VALTAUS
Onnistuneet puolustustaistelut antoivat suomalaisille mahdollisuuden ryhmittää 9.1. uudelleen useita päiviä taisteluissa olleita joukkojaan. Ratkaiseva hyökkäys suunniteltiin aloitettavaksi 10.1.1942 aamulla.
Hyökkäyksen ensimmäisessä vaiheessa I/JR 8 ja III/JR 30:n pääosat hyökkäisivät lounaassa tavoitteenaan voimiensa yhdistäminen. saartorenkaassa oli edelleen erämaassa aukko, jonka kautta neuvostojoukot olivat onnistuneet kulkemaan
Goraan ja sieltä pois. Kev. Os 10:n tehtävänä tunnustella Goran puolustusta taisteluiden ollessa käynnissä lounaassa. Lounaisessa suunnassa hyökkäys menestyi hyvin. Neuvostojoukkojen vastarinta oli linnoitetuista asemista huolimatta laimeaa.
Suunnitelmana oli vallata kylä usealta suunnalta toteutettavalla hyökkäyksellä. Suomalaisjoukot tuhosivat suuren määrän korsuja ja aiemmasta poiketen ottivat jonkin verran vankeja päivän aikana. Suomalaiset saavuttivat tavoitteenaan olleen linjan järvikannaksilla. Goran kylässä Kev. Os 10:n joukot eivät enää kohdanneet vastarintaa. Osaston partiot pääsivät kylään aamulla kello 9:n aikoihin. Kylän puolustajat olivat paenneet aamuyön hämärän turvin. Paosta kertoivat yöllä havaitut hävitystyöt, joihin oli kuulunut mm. ammusvaraston räjäytys. Kylän alueelta löytyi mm. 120 korsua sekä 350 vihollisruumista. Lisää ruumiita oli puolustusasemien raunioissa.
GORAN+HINTA
"Sen+kokonaistappiot+1007+miestä+eli+noin+22+%.+Kovimmat+tappiot+koki+RajaJP+4"
” Suomen armeija todellakin oli köyhän miehen armeija. Siksi tappiot olivat usein liian suuret.”
Verrattuna mihin? Ehkä sinun toiveesi ovat vain liian suuret!?
Kyllähän jos Suomen armeijalla olisi ollut tulivoimaa kuten vaikkapa rynnäkkötykkejä, maataistelukoneita ja enemmän tykistöä tuo kukkula olisi murskattu pelkällä tykki- ja pommitulituksella eikä mitään köyhän miehen armeijan rintamahyökkäyksiä olisi tarvinnut tehdä. Teknologia ja tulivoima säästää verta. Suomen armeija oli köyhän miehen armeija.
"Lukujen perusteella voidaan arvioida 7.D:aa vastaan hyökänneen neuvostodivisioonan menettäneen merkittävän osan vahvuudestaan "
Jos 8000 miehen yksikkö on menettänyt puolet eli 4000 miestä ei tätä taistelua voi pitää kehuttavana. Suomalaiset myönsivät omien tappioiden olleen yli 1000 miestä. Ja tämä kaikki tilanteessa jossa puna-armeijalla oli heikko tykistötilanne ja ilmaherruudesta ei vielä puhettakaan.
MIKSI GORAN TAISTELUT OLIVAT ANKARIA?
Suomalaisten tiedustelutiedot neuvostojoukkojen hyökkäysaikeista olivat olemattomat ennen taisteluiden alkamista. Neuvostojoukkojen eteneminen Goraan oli osa laajempaa hyökkäystä Syvärin sillanpäätä vastaan. Suomalaiset eivät valmistautuneet neuvostojoukkojen mahdolliseen vastahyökkäykseen vaan tuudittautuivat uskomaan sodan ratkeavan muilla rintamilla. Gora muodostui hyökkäyksen painopistesuunnaksi, koska Baranin valtaus olisi mahdollistanut etenemisen useisiin suuntiin ja mahdollisesti koko Syvärin sillanpääaseman murskaamisen. Puna-armeijan hyökkäys oli hyvin valmisteltu ja sen joukot hyvin varustettu sekä harjoitettu. Hyökkäys pysähtyi puolustuksellisesti hyviin asemiin Gorassa.
Suomalaiset tahtoivat poistaa Goran muodostaman uhkan, koska vihollisen mahdollisista lisävoimista ja hyökkäyksen jatkosta ei varmuutta. Taistelut muodostuivat katkeriksi, kun kumpikaan osapuoli ei tahtonut antaa periksi kriittisessä tilanteessa. Suomalaisten tappiot olivat kovia johtuen taisteluiden alkuvaiheen suorista rintamahyökkäyksistä Goran mäkeä vastaan sekä taisteluiden loppuvaiheen torjuntataisteluista. Kiire vaikutti taistelusuunnitelmien laatimiseen sekä joukkojen maastontuntemuksen hankintaan. Rohkeus ja hyvä hyökkäyshenki eivät korvanneet huonoa suunnittelua ja toiminnan kaavamaisuutta. Gorassa sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset olivat tottuneita ja koulutettuja ankariin
talvisodankäynnin olosuhteisiin. Heikosti menneen alkuvaiheen jälkeen suomalaisille voiton antoi kuitenkin sitkeys, parempi liikkuvuus, ajoittainen
uhkarohkeus, joiden avulla Goran puolustajat onnistuttiin lopulta saartamaan ja näiden apujoukkojen hyökkäykset torjumaan. Lopulta siperialaisten aluksi erittäin korkea taistelutahto ei enää kestänyt. Syvärin sillanpääasema oli pitänyt ja jatkosodan asemasotavaihe sai alkaa lopulta tälläkin suunnalla.
Alikersantti Lahtinen kaatui ja Rokka ampui suolle yli 50 ryssää....
Mistä näitä oikein tulee ? Ei mitään alikersantti Lahtista, tai Rokkaa ollut olemassakaan. Tuntemattomassa Sotilaassa olevan Rokan esikuva oli sakkolalainen Viljam Pylkäs. Pylkäs ampui yksin huhtikuussa 1942 Shemenskin-Pertjärven taisteluissa 88 neuvostoliittolaista sotilasta. Pylkäs ei saanut teostaan Mannerheim ristiä, koska hän ei ollut ´herrojen suosiossa`. Pylkäs sai kuitenkin saksalaisilta rautaristin. Luovutusta varten järjestettiin JR 8:ssa luovutustilaisuus.
Goran taisteluihin liittyi se elokuvassa näytetty tapaus, missä teloitettiin kieltäytymisestä kaksi suomalaista sotilasta. Molemmat palvelivat 2./JR 9:ssä. Toinen oli nimeltä sotamies Toivo M. ja toinen korpraali Voitto A. Teloitukset tapahtuivat 20.12.1941 Baranissa.
Venyttämällä aikajanaa 20.12.41 - 15.1.42:
I/JR 9 sotilaita kuollut 41
I/JR 30: 11
I/JR 8: 27
Raja JP4: 86
JR 51: 24 (etupäässä II/JR 51 Karka - Barani)
Kev.Os.10: 25
Todennäköisesti menehtyneitä n. 250.
Koko rintamalla tappioita 20.12.41-15.01.42 kuolleina 1055. Taisteluja oli myös muuallakin kuin Krivillä ja Goran alueella.
Koko Aunuksen ryhmä arvioi vihollisen tappioiksi "pelkästään kaatuneina"
joulukuu 1941; ..........9 276 saadut sotavangit.582
tammikuu 1942: 10 731 saadut sotavangit 289
Suomalaisten tappiot koko rintamalla 2 005 kuollutta ja Aunuksen Ryhmän todennäköisesti siitä yli puolet. Kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina Aunuksen Ryhmän tappiot ovat olleet yli 4 000. Aunuksen Ryhmä on arvioinut vihollistappiot liian suureksi kaatuneina. Todennäköisesti kokonaistappiot ovat olleet tuota luokkaa mitä Aunuksen Ryhmä väitti eli noin 20 000.
Vuodenvaihteessa 1941-42 NL oli heikossa hapessa ja Gorassa olisi ryssä pitänyt hukuttaa tulimereen ja omat tappiot olla kohtuullisen pienet. Mutta suomalaisten suunnitelmat olivat heikosti luotu ja hyökkäykset osin typeriä avoimessa maastossa. Vähän kuin puna-armeija Talvisodassa. Missä oli se kuuluisa suomalainen tykistöosaaminen?
Suomen armeijalla ei ollut tulivoimaa, ei liikkuvuutta, ei painopisteille tarvittavaa tehokasta suorasuuntaustykistöä. Tuollainen yksi kukkula olisi 4-5 piiskatykin tulituksella saatu lamaannetuksi. Ei ollut laittaa edes 20 pommikonetta hiljentämään vastarintaa. 15000-20 000 kiloa pommeja kukkulalle ja toistasataa miestä ei olisi kaatunut tai haavoittunut.
On maamme köyhä ja siksi jää...
Hölypölyä.
Suomen armeijalla oli kenttätykistöä tuossa vaiheessa ainakin 70 patteristoa.
Suora-ammuntatykkejä oli satoja ja heittimet päälle.
Armeijan taktinen liikkuvuus oli erittäin hyvä. Pommikoneita oli vähän.
Goran taistelu oli merkitykseltään vähäinen.
Kylmä+helvetti+-+Goran+kylän+taistelut+vuodenvaihteessa+1941-1942
Täältä kopioitua tekstiä:
Goran kylän taistelut vuodenvaihteessa 1941-1942
https://www.sshs.fi/binary/file/-/id/3/fid/995/
114.D tuhoutui suurelta osin huhtikuun 1942 ns. kelirikkohyökkäyksessä. Vielä 3 kk sen jälkeen se oli suuresti vajaalukuinen. On vaikeaa sanoa miten moneen kertaan se uusiutui lokakuun 1941 ja heinäkuun 1942 välisenä aikana. Se saatoi menettää 1.5 kertaisesti oman määrävahvuutensa verran miehiä.
Ässärykmentti oli täynnä pehmeitä Helsingin ukkoja talvella 1941-42. Tässä vaiheessa havaittiin jo selvästi ettei monista Talvisodassa olleista ollut enää sotahommiin. Krivin taisteluissakin "reippaat nuoret alokkaat ja pervitiini toivat lopulta menestyksen" suomalaisille.
20.2. 1942
"Vastahyökkäysjoukkoja kerätään 2.JPr:n heikoiksi menneistä pataljoonista, JP 6:sta, JP 7:stä, JR 25:sta ja ne kootaan Tst.Os Lammetmaaksi (yhteensä 284 miestä). Ässärykmentin viimeisissä sotilaissa, Os. Niskasessa, viimeisessä Ässärykmentin sotilaskunniaa kantavassa osassa, on jäljellä enää 7 miestä. Niskaselle annetaan 85 täydennykseksi saapunutta alokasta.
Aamulla klo 9:15 alkaa hyökkäys. Päivän kestäneissä taisteluissa käsikranaatein ja kasapanoksin tuhotaan pesäke pesäkkeeltä ja klo 15:30 Suurniemi on puhdas. 4.D:n sotapäiväkirjassa mainitaan voiton avaimiksi muiden muassa Niskasen johtamat alokkaat ja pervitiini."
Perimmäinen kysymys tietysti kuuluu:
Mitä ja ketä varten piti huhtoa ja tapattaa joukoittain suomalaisia korpialueella, joka ei ikinä ole kuulunut Suomeen.
Oliko kysessä ainoastaan sotahullujen suomalaisuffareiden hinku kalastella prenikoita?? GM:n selittelyt siitä, että Syvärin pusikoissa lymyilyä voisi käyttää esim. jonkinlaisena neuvotteluaseena, kuulostavat suorastaan liikuttavan naiivilta.
Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki suomalaiset olivat tosi suuressa vaarassa jäädä mottiin Aunuksen kannaksella, kun ukkoja olisi tarvittu kipeästi aivan toiselle Kannakselle - riittävän ajoissa - kuten Viipuriinkin.
Päätunari GM itse käänsi sujuvasti oman tunarointinsa Armas Kempin syyksi.
Mieleen tulee jokatalviset mukuloiden kukkulan kuningas -leikit, joissa tosin vain tönittiin mäen päälle tunkeutujia alaspäin. Nyt teloitettiin jopa omia Baranissa.
Gora sijaitsee linnuntietä 280 km Pietarista itään eli saman verran kuin nykyisestä kaakkoisrajastammekin.
Hyökkäyssodassamme oli jo 10.7. - 31.12.1941 kuollut 25 451 suomalaista eli kuusi ukkoa jokaista tuntia kohti yötä päivää. Millä tuollaista puuristien määrää perusteltiin esim. eduskunnalle? Määrä on kuta kuinkin sama (26 000) kuin "vain" 105 päivän talvisodassa.
Väinö Linna kertoo osuvasti Sotaromaanissaan "sotamies Lahtisen" syvimpiä tuntoja miehen rämpiessä ja raahatessa ahkiota noissa Goran maisemissa.
Sotaromaani paljastaa myös Linnan suoranaisen vihan, jota hän tunsi noiden kahden suomalaisen kieltäytyjän teloitusta kohtaan. Linna palaa aiheeseen Sotaromaanissaan useamman kerran, mutta Tuntemattomasta ne on sensuroitu pois paitsi kirjasta - varsinkin myös Edvinin elokuvasta.
Muuan silloinen luutnantti Yrjö Keinonen (sittemmin kenraali ja Pv:n kom. 1965-69) kirjoittaa teoksessaan ''Kärkijoukkona Syvärille'' (1970) teloituksista osuvasti, että:
''Oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeenkin eräs olennainen seikka jäi täysin vaille huomiota: esimiesten mahdollisuudet ja velvollisuus ehkäistä jo ennakolta rintamakarkuruutta.''
Goran kukkula piti vallata, koska se oli strateginen maastokohta Syvärin puolustuslinjan varmistamiseksi. Sodankäynnin perussääntö on, että perustettaessa puolustuslinja jokilinjalle on aina asetettava etulinja jonkin matkaa joesta vihollisen puoleiseen maastoon . Tämä siksi, että näin vihollisella ei ole mahdollisuutta rauhassa valmistella ylimenohyökkäystä omalla puolellaan jokea.
Goran kukkula ja kylä hallitsi joelle saapuvia tieyhteyksiä. Siksi sitä ei saanut jättää vihollisen haltuun.
Suomalaisilla ja saksalaisilla on miesmäärissä ylivoima Suomen rintamalla aina kevääseen 1944 asti. Mutta eipä ollut molemmilla mitään mahdollisuutta edetä itään sitten joulukuun 1941 vaikka tavoitteet sinne oli (Vienanmeri, Sorokka, Inkerinmaa, Murmansk).
Kolmen Kannakse raja, niin riittää Serlakiukselle Karjalan mäntyä, päähän hakattavaksi.
Jeslip sarvaa voinaa, sanoisitte, jos emme olisi taistelleet
Marsalkka halusi aunusta...
Luulet vaan b rapun mies!
Heikosti suomenkieltä osannut marsalkka ei ymmärtänyt ettei Aunus tarkoita anusta, eikä kukaan uskaltanut häntä asiassa neuvoa.
Marsalkka valtasi kaksoiskukkulan.
"Perimmäinen kysymys tietysti kuuluu:
Mitä ja ketä varten piti huhtoa ja tapattaa joukoittain suomalaisia korpialueella, joka ei ikinä ole kuulunut Suomeen.
Oliko kysessä ainoastaan sotahullujen suomalaisuffareiden hinku kalastella prenikoita??
...
Gora sijaitsee linnuntietä 280 km Pietarista itään eli saman verran kuin nykyisestä kaakkoisrajastammekin."
Täällä ei ole taidettu mainita mitään siitä syystä miksi suomalaiset oikeastaan olivat Laatokan Karjalassa Syvärillä.
Siellä oltiin osallistumassa saksalaisten "Operaatio Kädenlyönti Syvärillä" sotatoimiin.
Tarkoitus oli että siellä olisi kohdattu etelästä tulevat saksalaisjoukot ja täten saartorengas Leningradin ympärillä olisi sulkeutunut.
Suomalaiset siis hoitivat oman osansa mutta saksalaiset joukot jäivät n. 100 km päähän ja juuttuivat jonnekin Tihvinän seuduille.
Näin jäi aukko saartorenkaaseen ja sen kautta kulki se vähäinen huoltoliikenne, joka tunnetaan nimellä "Elämän tie", Leningradin miljoonakaupunkiin.
Osallistuivatko suomalaiset siis Leningradin piiritykseen?
Asia olisi tietysti vastaansanomaton jos yhteys saksalaisten kanssa olisi saavutettu mutta se, että suomalaisjoukot sitä varten siellä olivat, on jo kokolailla raskauttavaa.
Taas yksi esimerkki kinka Suomi tapatti tuhansia sotilaitaan turhaan, vain oman "kunniansa" nimissä.
Mene ja tiedä kunniasta.
Suomi oli vain päätynyt liian lujasti Saksan ohjaukseen ja sen rinnalla joutui sotiin.
Itsenäinen Suomihan on alkuaan Euroopan voimatekijän, Saksan, luomus.
Ensimmäisen maailmansodan melskeiden loppuvaiheessa Saksa kävi kauppaa bolsevikkien kanssa keisarillisen Venäjän kaatamisesi ja siihen kuului Suomen saaminen itsenäiseksi mutta tosiasiassa Saksan hallintaan.
Ja koko itsenäisyyden alkuajan Saksa oli osallisena Suomen kohtaloissa.
Saksan uusi nousu tultaessa toiseen maailmansotaan tarjosi taas Suomelle osan joka sopi Saksan tarkoituksiin sodalle Venäjän valloittamiseksi.
Kuten tiedämme, Suomi onnistui parhaiten sodan hävinneistä maista säilyttämään vapauden ja itsenäisen asemansa.
Vapaana ja rauhassa Suomi nousi kovalla työllä vaurauteen tavalla jollaista ei juuri muissa sotamaissa nähty.
Ja sellainen hyvinvoinnin kasvu jatkuikin vuosikymmenet.
Saavutettiinko jonkinlainen kyllästymispiste kun uusissa maailman muutoksissa 1990-luvulla alettiin antautua houkutuksille joita oli onnistuttu siihen asti, ehkä puoli pakosta, vastustamaan.
Näitä uusia houkutuksia alettiin liiankin halukkaasti seuraamaan ymmärtämättä mihin suuntaan meitä oltiin ajamassa.
Liberalistiset ja globalistiset ideat kaikkine rönsyineen päästettiin mellastamaan yhä estottomammin kun aikaa kului.
Se, mihin liika riippuvuus Saksasta aikanaan johti, on nyt toistumassa riippuvuutena antautumisesta Suomelle uuden voimatekijän hallintaan.
Kuitenkin Suomen uuden hallintovallan mahti on jo hyvän aikaa ollut laskemassa.
Suomen suuntaus ei olisi voinut olla huonommin valittu ja osittaa täydellistä ymmärryksen puutetta niin geopolitiikasta kuin maailmanpolitiikastakaan.
Näyttää kuin olisimme osana jotain romanttista Hollywood-draamaa jossa superaseiden suuliekit leimahtelevat pölyn keskellä ja sankareina esiintyy nuoria tähtösiä.
Tämä kulissi peittääkin sen raadollisen realismin johon me olemme alistuneet ja joka jatkuessaan johtaa väistämättä uuteen tuntemattomaan katasrofiin.
Toistaako historia itseään?
Ei kai, mutta ihmiskunta, kansakunnat ja yksilöt toistavat virheitään tai toisten tekemiä virheitä niistä oppia ottamatta.
Mutta näin vaarallisella tavalla, kuin täysin sokeana historian opetuksille...
Hirmuista, sanoisi Paasikivi.
Oli tosi älytöntä hyökätä Syvärin taakse ja käydä siellä raskaita taisteluja joilla ei ollut mitään merkitystä koko sotaan. Jos sekin energia olisi käytetty kannaksen linnoittamiseen niin satoja kaatuneita olisi tullut vähemmän. Linnoitettiin kyllä mutta Laatokan pohjoispuolta, Pisi-Saarimäki-Sammatus linnoitusketju oli 1944 vahvin mutta 20.6.1944 puna-armeija tuli sen läpi Laatokan puoleisesta päästä vuorokaudessa. Kannaksen hyökkäyksen eteneminen alkoi 10.6 ja 20.6. Viipuri oli puna-armeijan hallussa. 100 kilometrin eteneminen 10 päivässä.
Oli sotilallisesti täysin välttämätöntä ylittää Syväri ja varmistaa valitun linjan pitäminen. Sillä oli asemasotavaiheessa hyvin suuri merkitys Suomen sodankäynnille.
1944 olisi pitänyt siirtää joukkoja Laatokan Karjalasta Kannakselle paljon enemmän kuin, mitä toteutettiin. Mannerheim otti ilmeisestikin tietoisen riskin jättäen joukkoja Karjalaan, vaikka vihollisen painopistesuunta (kannaksella) oli tiedossa. Oli turhaa riskinottoa pitää kiinni 1944 alueista, joita Suomi ei olisi kuitenkaan voinut poliittisesti enää pitää hallussaan sodan jälkeen.
Se että Itä-Karjalaan ja Syvärille edettiin kuului Saksan sotasuunnitelmaan, siinä vaiheessa ei enää mietitty oliko se älytöntä vai ei.
Saksalaisia oli suomalaisten mukanakin mutta suomalaisten oli Syväri ylitettävä.
Ja sinne jäätiin koska oli mukaan lähdetty.
Saksa tuskin olisi katsellut hyvällä jos suomalaiset olisivat asemasotavaiheessakaan alkaneet siirrellä joukkoja mielensä mukaan esim. Karjalan kannakselle.
On aivan selvää että kaikki suomalaisten toimet oli Saksan hyväksyttävä ehtona sotamateriaalin ja kaiken muun avun saamisen jatkumiseksi.
Sodan loppuvaiheessa se tuli täysin näkyväksi Rytin joutuessa antamaan lupauksensa jatkaa sotaa Saksan vaatimuksen mukaan.
Suomen kädet olivat siis hyvin sidotut tuossa vaiheessa ja vielä enemmän sodan alkaessa.
Omien ratkaisujen aika tuli vasta sitten kun Saksan ote alkoi herpaantua.
Suomi teki juuri niin kuin itse tahtoi omalla sotatoimialueellaan, joka muodostui Etelä-Suomesta. Saksalaisten ja suomalsiten joukkonen jakolinja meni suunnilleen Oulun ja Kajaanin korkeudelta. Suomi määräsi omalla alueellaan sotatoimista ja joukkojen ryhmityksistä täysin riippumatta Saksasta.
Riippumattomuus näkyi parhaiten siinä, että Mannerheim kieltäytyi useita kertoja hyökkäämäsätä Leningradia vastaan.
Syvärille suomalaiset etenivät ja ryhmittyivät ihan oman sotasuunnitelmasna mukaan, eikä siinä kyselty saksalaisilta mitään. Suomi ilmoitti tavoitteensa Saksalle jo toukokuussa -41. Vesistölinja Laatokka-Ääninen-Seesjärvi oli sotilaallisesti edullinen puolustusrintama. Sen vuoksi sinne pysähdyttiin puolustukseen.
". Suomi ilmoitti tavoitteensa Saksalle jo toukokuussa -41. "
Eli Suomi lähti tietoisesti hyökkäyssotaan ilman eduskunnan hyväksyntää asiasta, pienen sotaklikin asiasta päättäessä.
Kyllä, näin tapahtui. Sodan valmistelut olivat äärimmäisen salaisia. Taktiikkana oli, että annetaan vaikutelma siitä, että Neuvostoliitto on hyökkääjä ja Suomi joutuu vain puolustautumaan hyökkääjää vastaan. Se onnistuikin hyvin, kun vihollinen aloitti laajat pommituslennot 25.6.-41.
Venäläinen kenraali Meretskov kritisoi Suomen kaupunkien pommittamista, sillä hän ymmärsi sen antavan Suomelle vain keinon legitiimisti osallistua sotaan Saksan rinnalla. Meretskov pidätettiin heinäkuuussa -41 ja häntä kidutettiin NKVD:n toimesta. Ilmeisesti epäily maanpetoksesta kuitenkin kumoutui ja Meretskov vapautettiin myöhemmin. Hän palveli sotilaskomentajana maailmansodan loppuun asti ja oli Suomen rintamalla 7. armeijan komentajana Laatokan pohjoispuolisella rintamalla.
Syvärin Baranissa jouluna oli puolensataa miestä karannut linjasta kylään, pari JR9:n miestä ei ollut palannut Goraan eteen. Nämä ilmajokiset teloitettiin Noidanojan uomaan Talvelan vouhotuksesta, Tuntemattoman kohtaus?
"Syvärille suomalaiset etenivät ja ryhmittyivät ihan oman sotasuunnitelmasna mukaan, eikä siinä kyselty saksalaisilta mitään."
"Kädenlyönti Syvärillä" oli saksalaisten Suomelta vaatima osuus Leningradin saarrosta.
Ja paras puolustuslinja olisi ollut muka Laatokan takana...
Miekalla Vienanlahdesta Laatokkaan piirretyn rajan kannalta vai?
Saksa ei vaatinut vaan Suomi innolla oli mukana "käden lyönnissä". Tarkoitus oli tietenkin suomalaisilla saada turvallinen raja idässä. Saksan rooli oli kuitenkin Leningradin valtaaminen. Siihen suomalaisilla ei ollut resursseja Mannerheimin mukaan.
Edettiin yksinkertaisesti liian nopeasti alueille, jotka tulevaisuudessa olisi saatu taistelutt, kun olisi niiden annettu vetäytyä Leningradiin.