Klamydian oireet

Tulee hillitön halu ostaa koko Klamydian tuotanto ja niitä on paljon.

Oireet

Klamydian ”itämisaika” tartunnasta oireisiin on 1–3 viikkoa. Tavallisin ilmenemismuoto on kohdunkaulan tulehdus (servisiitti), joka on usein oireeton. Oireina voi esiintyä poikkeavaa valkovuotoa, virtsakirvelyä ja ylimääräistä veristä tiputteluvuotoa (ks. «Välivuodot»2). Jos klamydiatulehdus on levinnyt kohdun limakalvolle, voi esiintyä alavatsakipua ja epäsäännöllistä kuukautisvuotoa. Miehillä oireena on virtsaputken tulehdus (uretriitti) tai lisäkiveksen tulehdus (epididymiitti; ks. «Kivestulehdus ja lisäkivestulehdus»3). Eturauhasen tulehduksen (prostatiitti) aiheuttajana sen merkitys on vähäinen.

Tärkein klamydiatulehduksen komplikaatio on sisäsynnyttimien tulehdus eli PID (pelvic inflammatory disease, ks. «Sisäsynnytintulehdus»4). PID kehittyy ns. nousevana tulehduksena eli emättimestä kohdunkaulan kautta kohtuonteloon, munanjohtimiin ja munasarjoihin. Myös miehellä klamydia voi aiheuttaa hedelmällisyyden alenemista.

Ainakin 70 % naisten klamydiatulehduksista on oireettomia; miehillä oireita on puolella tartunnan saaneista. Oireettomuus edistää leviämistä. Tippurissa oireet tulevat nopeammin.
Taudin toteaminen

Aina, jos epäillään klamydiatulehdusta, kannattaa ottaa laboratorionäyte. Luotettavaan diagnoosiin päästään tutkimalla ensivirtsanäyte tai emättimestä otettu vanupuikkonäyte nukleiinihappomonistustekniikalla (PCR; ks. «Klamydiatesti virtsasta (U-ChtrNhO)»5). Nykyisin sekä klamydia että tippuri tutkitaan yleensä samasta näytteestä. Ensivirtsanäytettä käytetään sekä miesten että naisten klamydiadiagnostiikkaan. Näyte otetaan aikaisintaan 5–7 vrk:n kuluttua mahdollisesta tartunnasta. Ennen näytteenottoa on oltava kaksi tuntia virtsaamatta. Tartuntatavan mukaan tikkunäyte voidaan ottaa myös muualta (virtsaputki, peräsuoli, nielu).

Ensivirtsanäyte soveltuu myös kotinäytteenottoon. Se on viime vuosina otettu käyttöön joissakin kunnissa. Henkilö tilaa kunnan internetsivujen kautta näytteenottovälineet kotiin, ja samassa yhteydessä toimitetaan tietolehtinen seksitaudeista. Henkilö ottaa virtsanäytteen ohjeiden mukaan ja postittaa näytteen laboratorioon. Laboratoriossa virtsanäytteestä tutkitaan klamydia ja tippuri nukleiinihappo-osoitustestillä. Vastauksesta annetaan tieto tekstiviestillä, jonka jälkeen näytevastaus on nähtävissä palvelun internetsivuilla. Jos vastaus on positiivinen, henkilö ohjataan hakeutumaan terveysasemalle hoitoon. Kokemusten perusteella tämä tapa soveltuu hyvin sekä klamydian että tippurin tutkimiseen ja madaltaa tutkimuksiin hakeutumisen kynnystä.

Papakokeessa klamydiaa ei voida todeta. Toisaalta, jos papanäytteessä on tulehdusmuutoksia, kannattaa klamydianäyte aina tutkia. Jos virtsaoireiden vuoksi otetussa virtsanäytteessä (ks. «Virtsan partikkelien koneellinen peruslaskenta (U-solut), virtsan sakan mikroskooppitutkimus (U-sakka)»6) on valkosoluja ilman muita tulehduksen merkkejä, kannattaa pitää mielessä klamydiatulehdus ja tutkia se erikseen.
Hoito

Klamydia hoidetaan antibiootilla. Tavallisin hoito on kerta-annos atsitromysiiniä. Jos on kehittynyt sisäsynnytintulehdus, tarvitaan kahden viikon lääkitys esimerkiksi doksisykliinillä. Nuoren naisen kuumeinen tulehdus on syytä hoitaa sairaalassa ja aloittaa lääkitys suonen sisäisellä antibioottilääkityksellä. Lääkitys on potilaalle maksuton kunnallisissa hoitopaikoissa.

Seksistä tulee pidättäytyä viikon ajan ja sen jälkeen käyttää kondomia jälkitarkastukseen asti. Hoidetun klamydiatulehduksen jälkeen suositellaan kontrollikäyntiä 3–4 viikon kuluttua.

Vakituinen seksikumppani pyritään hoitamaan samanaikaisesti. Hoito voidaan aloittaa heti näytteenoton jälkeen. Samalla tulee testata myös muut sukupuolitaudit. Tippuritartuntojen määrä on viime vuosina lisääntynyt; uusia tartuntoja todetaan vuosittain noin 400.

Lähde; https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00139