Tänään on hyvä päivä muistaa Kristuksen kärsimystä ja katsoa Mel Gibsonin The Passion of the Christ -elokuva. Ketkä keskustelijoista ovat nähneet tämän kiistellyn taideteoksen ja millaisia tunteita se teissä herätti? Jotkut ovat syyttäneet sitä jopa antisemitismistä, mutta ovatko moitteet aiheellisia? Entä miten suhtaudutte kärsimyksen korostettuun esittämiseen?
The Passion of the Christ
Ferrum
291822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Katsoin elokuvan jo teatterissa silloin uutena ja se oli vaikuttava. Olen sen sittemmin katsonut viime viikolla ja kyllä: tänään ehtisi vielä katsoa sen ennen pitkäperjantain hartautta. Tämän päivän aiheeseen kun se sopii mitä parhaiten.
Elokuvahan on hyvä, noin lyhyesti sanottuna. Se on parhaita elokuvia mitä olen nähnyt ja ainakin ylivoimaisesti paras Jeesus-elokuva. Antiseministiseksi sitä sanotaan toki, koska ne juutalaiset johtajat olivat verenhimoisia ja ilkeitä. Mutta evankeliumissa kerrotaan että näin oli eli siksi sitä ei voida sanoa juutalaisvastaiseksi: siinähän kerrotaan vain mitä tapahtui. Meillä on Jumalan Sana Raamattu ja se kertoo asiat näin. Olihan evankeliumissa ja Gibsonin elokuvassa "hyviäkin" juutalaisia (kuten Jeesuksen opetuslapset, Jeesus itse, Maria ja Magdalan Maria jne), samoin kuten roomalaisistakaan kaikki eivät olleet verenhimoisia. Eli sikäli juutalaisvastaisena ei voida elokuvaa pitää. Vaikuttava se joka tapauksessa on.
Kerrontatyyli "takautumilla" on toimiva ja Marian mukanaolo tuo elokuvaan inhimmillisyyttä ja tunnetta.
Kiitos hyvistä näkökulmista. Jeesusta tuomittaessa ainakin kaksi juutalaista nousi vastustamaan epärehellistä oikeudenistuntoa, mutta heidät ajettiin pois. Mielestäni elokuva on yhtä antisemitistinen kuin roomalaisvastainenkin: tapahtumien esittäminen sellaisina kuin ne olivat ei voi olla kiihotusta kansanryhmää vastaan. Elokuva on uskollinen totuudelle, vaikka se ei ehkä kaikkia miellytäkään. Olen samaa mieltä kanssasi myös elokuvan taiteellisesta arvosta; koskaan ennen ei tätä aihetta ole käsitelty näin väkevällä tavalla. Mielestäni jokaisen kristityn pitäisi nähdä tämä elokuva ainakin kerran elämässään.
Antisemitismikö on siis sallittu 'totuuden' varjolla? Minkä totuuden? Lakatkaa jo uskomasta raamatun kirjaimelliseen tulkintaan ja ottakaa huomioon aika ja paikka. Jeesus OLI ka ELI elämänsä juutalaisena, kuten historioisijat ansiokkaasti kertoivat Pontius Pilatus -dokumentissa, niin kristityt ovat aina tahallaan tai tyhmyyttään ymmärtäneet tietyt evankeliumeiden kohdat juutalaisvastaisesti. Kysymys oli juutalaisten keskinäisestä välienselvittelystä. Ikävää nähdä yhä vielä ferrumin kaltasia, sivistymättömiä ja tietämöttmiä ihmisiä.
Eli, sivistymätön ja tietämätön ei ole jos uskoo mitä vain paitsi evankeliumia?
Loistavaa.
loogisella älyllä varustettu olisi edellisen kirjoituksen perusteella voinut tehdä.
Mielestäni Gibsonin elokuva on silkkaa itsetarkoituksellista sadomasokismia. Toisin kuin lajinsa parhaat tämä Jeesus-elokuva ei anna kuvaamilleen tapahtumille merkitystä tai tulkintaa, vaan toistelee yksioikoisesti ristintien ja kärsimyshistorian tuttuja kohtauksia.
Minä en kyseistä leffaa enää tänä Pääsiäisenä ehdi katsoa, mutta toki olen sen jo aikaisemmin useammankin kerran nähnyt. Täytyy kyllä myöntää että minä en sitä pysty kuivin silmin katselemaan, joka kerta nousee kyyneleet vaikka sen olen monesti nähnyt. Mielestäni elokuvan parasta antia ovat juuri Jeesuksen ja Marian suhteeseen keskittyvät kohtaukset, ja Marian mukanaolo tuo juuri tuota edellämainittua lämpöä elokuvaan. Myös Saatanan mukanaolo on yllättävä, mutta toimiva ratkaisu. Varmastikin se silloin oikeessakin tilanteessa oli joka käänteessä mukana Kristusta kiusaamassa. Mutta kyllä, voin sanoa pitäväni kyseistä leffaa yhtenä parhaimmista Jeesus-aiheisista elokuvista ikinä. Kannattaa katsoa! Siunattua pääsiäistä kaikille!
Kyllä! Ja kuvat ovat voimakkaita. Mielestäni voimakkain kohtaus on siinä, missä Jeesus kaatuu ristin kanssa ja Maria tulee auttamaan.
Saatanahahmo on tyylikäs! Eikös tämä langennut enkeli ylpistynyt omasta kauneudestaan eli sikälikin hänet voidaan kuvata juuri elokuvassa nähdyllä tavalla. Näyttelijätyö on kauttaaltaan myös hienoa.
Onneksi säästyimme sarvipäiseltä kliseeltä ja saimme tilalle viileän hillityn hahmon, jonka tyyneydessä on jotakin karmaisevaa. Erityisesti tunteeton ja kylmä katse jää hyytävimpänä piirteenä mieleen. Paholainen on tarkoituksella kuvattu androgyyniksi; monet elokuvan ensimmäistä kertaa nähneet ovat luulleet hahmoa mieheksi, mutta näyttelijä onkin nainen.
Olen pelännyt Gibsonin elokuvaa liiaksi mennäkseni katsomaan.
Jokainen kuvallinen esitys sanallisesta tekstistä on tulkinta. Näkemistäni Jeesus-elokuvista Pasolinin Matteuksen elokuva oli inhimillisesti koskettavin, mutta senkään Jeesus ei ollut minun ikioma tulkintani. Scorsesen neuroottinen Jeesus ei ollut minusta ”sinne päinkään” (enkä tarkoita itse kiusausta), vaikka henkilökuvat eivät olleet vailla mielenkiintoa. Moni muu elokuva on jättänyt yksinkertaisesti kylmäksi kertoessaan Jeesuksen tien ristille ”oikein”, ohjaajan mitä ilmeisimmin pyrkien uskollisuuteen Raamatun tekstille.
Olen myös nähnyt Oberammergaun kärsimysnäytelmän vuonna 2000. Se ei pyrkinytkään realistiseen kuvaukseen, vaan nosti esiin kärsimyshistorian monikerroksisuutta, sen syvyyttä, vivahteikkuutta, moninaisia viittauksia ihmisyyden eri tasoihin, Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Se on vaikuttanut minuun näkemistäni kuvista eniten.
Gibsonin näkemystä sanotaan rohkeaksi ja vavahduttavaksi. Sitä sanotaan myös raa´aksi ja väkivallalla kuvottavuuteen asti mässäileväksi. Paljon on kehuttu historiallisen miljöön aitoutta, latinan ja aramean käyttöä englannin sijasta.
Minusta olisi tosi kiinnostavaa mennä katsomaan elokuvaa, jossa puhutaan vanhoja kieliä. Ei kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoista. Pelkästään kielten ja hyvän miljöökuvauksen takia en ota sitä riskiä, että jälkeenpäin päällimmäinen mielikuva olisi verisestä selästä lihaa repivät ruoskaniskut.
Sanotaan, että Gibsonin elokuvan pahat ihmiset ovat oikein pahoja, tarkoituksellisesti jotta Jeesuksen hyvyys korostuisi. Olen nähnyt väkivallan jälkiä, ihmisiä jotka ovat joutuneet pahoinpitelyn kohteeksi yhä uudelleen. Heidän elämäänsä varjostaa pelko ja ahdistus. Silti pahoinpitelijätkään eivät tosielämässä ole kokonaan pahoja, heillä on myös inhimilliset ja ehkä jopa herkät ja kauniitkin puolensa. Usein he ovat itsekin lapsuudestaan saakka uhreja.
Kirjoitetussa evankeliumin tekstissä on sellaista suuruutta, jonka pelkään jäävän hahmottumatta tekstin tapahtumatasolle uskollisessa elokuvassa. Vaikka Jeesuksen kärsimyksen kauheus on tekstissä koko ajan mukana, sitä kehystää tietoisuus siitä, että tämän oli tapahduttava, jotta koko historian, koko universumin keskeinen suunnitelma toteutuisi. ”Jotta kirjoitukset kävisivät toteen”. Kirjoitettu teksti antaa jokaisen luoda kuvan itse omassa mielessään, omien edellytysten, oman taustan mukaiseksi.
Luulen siis, että tässäkin tapauksessa kirja on parempi kuin siitä tehty elokuva.
Pelkään, että Gibsonin kuvat jäisivät vaikuttamaan, vaikka en niitä tunnistaisi omikseni.
eilen tulleesta Last Tempation of the Christista. Se herättää ajatuksia ja on haastavampi kuin Gibsonin elokuva. Päällimmäinen kokemukseni Gibsonin elokuvasta oli väkivallan turruttava vaikutus. Miksi se keskittyy siihen niin paljon, kun evankeliumeissa se asia ei ole millään tavalla keskeinen? Onko jotenkin tärkeää kokea, että Kristus kärsi enemmän kuin kukaan muu koskaan? Sekö on tärkeää meidän uskollemme?
Olen jonkin verran lukenut myös antisemitismin historiaa ja olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat elokuvan välittävän sillä tavalla negatiivista kuvaa juutalaisista, että se ei eroa juuri siitä propagandasta, jolla juutalaisten vainoa on kautta aikain kristikunnassa perusteltu. Miettikääpä vaikka sitä, millaisen kuvan elokuva antaa Pontius Pilatuksesta. Hänestä tehdään herkkä ja omaatuntoaan alttiisti kuunteleva "humanisti", jonka paha juutalainen ylipappi onnistuu painostamaan ristiinnaulitsemaan Jeesuksen, vaikka Pilatus ei millään haluaisi. Todellisuudessa Pilatus kuitenkin oli historiallisten lähteiden mukaan julma Rooman virkamies, jota eivät paikalliset juutalaiset alamaiset missään tapauksessa olisi uskaltaneet uhkailla. Syyllisyyttä pyritään tietoisesti siirtämään roomalaisilta juutalaisille.
No mahdatko olla uskossa? Tuntuu kummalliselta, jos uskova ihminen edes pitää sitä viimeistä kiusauksena jeesuselokuvien sarjaan kuuluvana. Jeesus ei ollut SYNTINEN IHMINEN, jonka Jumala vain vastoin tahtoaan valitsi messiaaksi. Ja Juudas piti oikein pyytää kavaltajaksi kun ei muuten älynnyt. Jo tuo tekee viimeisistä kiusauksista vastenmielisenkin ajatella.
Ja no, ehkä Passion on antiseministinen. Ehkä koko evankeliumi on mielestäsi antiseministinen. Uskova vain näkee asian toisin.
Olen uskossa. Mielestäni on erittäin halpamaista asettaa toisen usko kyseenalaiseksi vain sen vuoksi, että kuulee itselleen epämiellyttäviä mielipiteitä. Mutta se näyttää olevan yleinen tapa mitätöidä erilaiset mielipiteet tietyissä piireissä.
En ole sitä mieltä, että evankeliumit ovat varsinaisesti antisemitistisiä. Niissä vain kuvastuu kamppailu uuden uskonnollisen ryhmän eli kristittyjen ja vanhan valtauskonnon eli juutalaisuuden välillä. Oli tärkeämpää saada "epäuskoiset" juutalaiset näyttämään syyllisiltä Jeesuksen kuolemaan kuin korostaa roomalaisten osuutta.
Gibson menetteli kuitenkin typerästi valitessaan nimenomaan juutalaisten syyllisyyden korostamisen. Hän ei välitä siitä mitä Vatikaanin II konsiili sanoi juutalaisista eikä niistä ohjeista, joita Yhdysvaltain katolinen piispainkonferenssi on antanut juutalaisten kuvaamisesta passionäytelmissä. Se ei tietenkään ole ihme, kun tietää, että hän kuuluu niihin, jotka haluaisivat palauttaa kirkon takaisin konsiilia edeltävään aikaan, jolloin vielä rukoiltiin pitkäperjantain liturgiassa epäuskoisten juutalaisten puolesta.
Ohhoh, mitä tekstiä! Näkee taas, ettei
moni katolilainen vaivaudu opettelemaan
alkeellistakaan taiteen lukutaitoa!
Kristuksen viimeinen kiusaus -elokuvan
alkuteksteissähän heti varoitetaan, ettei ko. elokuva ole yksi yhteen evankeliumitekstien kanssa. Kyseessä on siis tulkinta, taiteilijan näkemys, ei mikään uskonnollinen pamfletti, jonka perusteella vieläpä voisi jaotella "uskovat" ja
"ei-uskovat".
Itse pidän Kristuksen viimeisestä kiusauksesta, se panee todella ajattelemaan, toisin kuin Gibsonin vastenmielinen, homoeroottinen väkivaltaspektaakkeli. Sitä paitsi ensin mainitussa elokuvassa Jeesus kokee kiusauksia, mutta EI lankea, joten se on siinä mielessä uskollinen evankeliumeille. Toisaalta esim. Juudaksen rooli on selkeästi erilainen kuin niissä.
Kuvailit Gibsonin elokuvaa vastenmieliseksi ja jopa homoeroottiseksi. Ymmärrän toki, että väkivallan kuvaaminen herättää kielteisiä tunteita - niin pitääkin olla. Väkivalta kuitenkin kuuluu olennaisena osana Kristuksen kärsimykseen, joten taiteellisen vapauden nimissä sitä ei pitäisi karsia tai kaunistella. Sen tehtävänä on pysäyttää ajattelemaan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten löysit elokuvasta homoeroottisia vivahteita. Mitkä kohtaukset herättivät sinussa tällaisia tuntemuksia?
En tarkoittanut, että elokuvassa olisi kuvattu mitään homoeroottista latausta henkilöhahmojen välillä - tällaista ei siinä toki ollut. Tarkoitin ylipäätään miesruumiin - kärsivänkin sellaisen - estetisoivaa objektivointia, miesruumis-spektaakkelia, jossa kaikki näytetään (jopa "penetrointi" nauloilla, erittäin yksityiskohtaisesti) ja lihalla mässäillään
visuaalisesti. Toisin sanoen mies asetetaan (miehisenä pidetyn kameran) katseen kohteeksi tavalla, joka on elokuvan historiassa yleensä varattu naisen esittämiselle. Mies ottaa naisen paikan tirkistelvän katseen kohteena. Homoeroottisuus ei ole ehkä tässä paras termi, mutta toki tuo katsepeli linkittyy paitsi valtaan, myös seksuaalisuuteen.
jaa, heittäydyin ihan murrepuolelle!
Kyllä evankeliumiteksteissä on selkeästi antisemiittisiä lausumia. Kun Johannes sanoo, että juutalaiset ovat yksin isästään perkeleestä (8:44), niin tätä antisemiittisempää lausuntoa minun on hankala kuvitellakaan. Kun Matteuksella juutalaiset pyytävät Jeesuksen verta tulemaan itsensä ja lastensa päälle (Mt 27:25), niin evankelista epäilmättä haluaa esittää juutalaiset "jeesuksenmurhaajina", joiden kärsimykset ovat vain ansaittu rangaistus Jumalan pojan tappamisesta. Tuskin hän kuitenkaan haluaa yllyttää kristittyjä väkivallantekoihin, kuten kohtaa on myöhemmin usein tulkittu.
Kyseisten kohtien perusteella monet kristityt ovat vuosisatojen kuluessa kokeneet juutalaisten sortamisen, vainoamisen ja lopulta surmaamisenkin olevan oikeutettua. Kannattaa silti muistaa juuri se, että evankelistat tuskin siihen kehottivat ketään kirjoittaessaan evankeliumeja.
Uskoisin, että kyse oli ennemminkin kiivaasta taistelusta siitä, kummat tulkitsevat oikein kirjoituksia, juutalaiset vai kristityt, ja tietenkin täytyy ottaa huomioon evankeliumien kirjoittamisajankohta ja silloin ajankohtainen tilanne uskonnollisessa valtakamppailussa ja poliittisessa kehityksessä.
Aivan varmasti Uuden testamentin juutalaisvastaiset lausumat nousevat juuri kuvailemastasi tilanteesta. Kyseessä on uuden uskon rajanveto juutalaisuuteen; tätä voisi kutsua vaikkapa "murrosikäisen uhmaksi".
Silti ei sovi kiistää, etteikö Uusi testamentti sisältäisi selkeästi juutalaisvastaisia lausumia. Vaikka lausumien syntytilanne tekeekin ne tavallaan ymmärrettäviksi, ei niitä ole syytä ryhtyä kiistämään tai vesittämään olemattomiksi. Ne ovat osa Uuden testamentin perintöä, jonka kanssa kristityt joutuvat elämään.
Pitkäperjantain liturgiasta (ihan tämä nykyisin käytössä oleva)
Juutalaisten puolesta
Rukoilkaamme myös kaikkien juutalaisten puolesta,
sillä heille on Herramme ja Jumalamme ensiksi puhunut.
Vahvistukoon heissä aina rakkaus hänen nimeään kohtaan
ja uskollisuus hänen liitolleen.
Kaikki rukoilevat hiljaa.
Sitten pappi sanoo:
Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala,
sinä annoit lupauksesi Abrahamille
ja hänen jälkeläisilleen.
Kuule laupiaasti kirkkosi rukoukset,
jotta sinun ensimmäinen omaisuuskansasi
pääsisi osalliseksi sinun lunastuksesi täyteydestä.
Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Kyllä siis edelleenkin pitkänperjantain liturgiassa rukoillaan sen puolesta, että "ensimmäinen omaisuuskansa" "pääsisi osalliseksi" lunastuksen täyteydestä. Minä ainakin luen sen tarkoittavan tunnustaisivat Kristuksen ja hyväksyisivät Hänen Kirkkonsa.
Minusta kyllä tuntuu, että Gibsonin elokuva ei vain joitakin pullamössökatolilaisia kiinnosta, koska se on niin, sanotaanko, suorapuheinen, ja siksi he yrittävät löytää ja käyttää mitä tahansa älykkäiltä kuulostavia keinoja oman kyvyttömyytensä peittämiseksi.
"...Gibsonin elokuva ei vain joitakin pullamössökatolilaisia kiinnosta, koska se on niin, sanotaanko, suorapuheinen, ja siksi he yrittävät löytää ja käyttää mitä tahansa älykkäiltä kuulostavia keinoja oman kyvyttömyytensä peittämiseksi."
Ja mitä sitten?? Onko jokin kunnon näkkileipäkatolilaisen tunnusmerkki se, että on kiinnostunut Gibsonin elokuvasta? Minä luulisin, että EVANKELIUMI on se, mistä pitää olla kiinnostunut. Katolilaiselle riittää, että menee kirkkoon pitkäperjantain liturgiaan kuulemaan evankeliumia. Gibson on viihdettä. Saa sitä katsoa, jos mieli tekee, mutta k.o. leffa ei ole millään tavalla oikean uskon tai devootion mitta.
En pyri lainkaan näitä lausumia kiistämään tai vesittämään. Maailma olisi ollut juutalaisille parempi paikka ilman niitä. Siksi on erityisen ikävää, että Gibson jatkaa tätä vanhaa halveksunnan perintöä omalla elokuvallaan.
Tämä on aivan eri asia kuin konsiilia edeltävä "epäuskoisten" juutalaisten puolesta luettu rukous. Oletko muuten sitä mieltä, että konsiilin myötä katolisuus muutui pullamössöksi?
Ihmettelen kovasti, mistä moinen näkemys. Itse en tällaista aspektia edes ottanut huomioon koko elokuvassa. Jos naula lyödään läpi, onko se jotenkin homosymbolista? Ja mitä väliä Jeesuksen seksuaalisella suuntautumisella edes oli, jos hän yleensä oli seksuaalinen olento?
juutalaisvastaisuutta (antisemitismiä), siinä missä Jeesus sanoi "te olette isästä perkeleestä" se ei kohdistunut rotuun, vaan näiden ihmisten asenteeseen ja arvomaailmaan,(lue asiayhteys), Jeesushan oli itsekin juutalainen ja pääosa evankeliumien kirjoittajista, ainut ei-juutalainen raamatun kirjoittaja on Luukas, muut kaikki olivat juutalaisia
elokuvan, kävin katsomassa sen jo viime vuonna, puvustus ja lavastus ym.olivat todella hyviä, mutta opillisesti minua helluntaikristittynä häiritsi Marialle annettu rooli, joka ei vastannut sitä, mitä olen raamatusta lukenut ja ymmärtänyt
mutta sisältö:
http://cuttingedge.0catch.com/kirje203.html
ei mitään muisto paskaa eikä vammaisia leffoja