En halua enää elää

Vaihtoehtona voit myös yrittää kasvaa aikuiseksi.

Lääkkeillä itsemurhan tekeminen on lähes mahdotonta!! Tietysti maksan voi saada aika huonoon kuntoon.

Lääkkeillä onnistumismahdollisuudet on heikot. Barbituraatit ovat ilmeisesti aika toimivia mutta niitä ei määrätä helposti. Opiaatit kai myös ihan ok isoina määrinä.

Eikö mikään voisi auttaa? Noiden lääkkeiden perusteella kuulostat kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelosta tai paniikkihäiriöstä ja vakavasta unettomuudesta. Unettomuus vie ihmisen nopeasti huonolle mielialalle. Nuo muut ovat mielestäni normaali reaktio ihmisten nykyiseen mentaliteettiin.

Juuri sun kaltaisten ei kannattaisi poistua täältä, et ole paatunut.

Hei,

Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. Et kertonut tilanteestasi kovinkaan paljoa, etkä sitä minkälaista apua mahdollisesti saat lääkityksen lisäksi.

On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi saada sekä tukea että vinkkejä avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Kiireellisessä tilanteessa voit hakeutua oman paikkakuntasi psykiatriseen päivystyksen.

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Nuo käyttämäsi huumausaineenkaltaiset kemikaalit voivat hyvinkin olla yksi syy masennukseesi ja muuhun kauheaan oloosi. Lopeta ne. Lopeta vähitellen, ettei tule viekkareita.

Ansaitset hyvän elämän. Älä kuole, vielä.

Voi kun olisikin kunnon rohdot tuollaiseen , noooo kyllä nyky hallitus saa meistä useamman kaulakiikkuun päätöstensä vuoksi .

Turvaudu Jeesuksen apuun ja armoon niin saat avun.

Surkeeta on. tää tyyppi on 20 vuotta valittanu tällä elämänsä surkeutta ja kun ei saa ketään naista. No kuka tuollaista itsesäälissä rypevää valittajaa jaksaisi kuunnella? Sait jo hyvän neuvon ylempänä "kasva aikuiseksi".

Tottakai se on ratkaisu. Monille varmasti ihan hyväkin sellainen. Ihmiset vaan haluaa kuvitella et kaikkien elämä on hyvää jos ei nyt niin ainakin tulevaisuudessa. Mut eihän se läheskään kaikilla oo. Mäkin tiedän etten voi koskaan saada elämääni niitä asioita mitä haluaisin se tulee aina olemaan surkeaa kituuttamista yksin. Joten kannattaako elää? En usko että kovin kauaa enää kannattaa.

Joskus kuulin jonkun psykiatrian ammattilaisen sanovan itsemurhaa hautoville nuorille aikuisille, että jaksakaa sinnitellä kolmekymppisiksi. Siihen mennessä todennäköisyys itsensä murhaamiselle on pienentynyt usemmissa tapauksissa olemattoman pieneksi tai hävinnyt kokonaan. Eli sen jälkeen tuskin enää haluatte tappa itseänne. Taipumukset pahaan masennukseen ja huono kyky sietää masennusta kun on pahimmillaan teini-iässä ja parikymppisen tunnemyrskyissä. Iän myötä paha olo todennäköisimmin tasoittuu. Tämän ovat kokeneet myös kaikki ne, jotka ovat kohdanneet elämässään suuria menetyksiä, kuten eroja, läheisten kuolemia jne. Ajan myötä paha olo aina hellittää. Ja selittämätön yleinen masennus vielä todennäköisemmin.


Tuo teksti on kyllä niin täyttä paskaa ettei tosikaan

Joskus itsemurha taitaa olla vain lohduton avunhuuto. Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla mutta välillä tuntuu elämä niin pahalta ja tarkoituksettomalta että olo on kestämätön ja koska ajattelen ajoittain ettei kukaan voi auttaa itseäni sillä en kykene yrityksistä huolimatta muuttamaan ajattelutapaani niin epätoivoisesti etsin jotain "ratkaisua", jotain mikä saisi sen pahan olon päättymään. Ja tavallaan toivon silti siellä paskimmassa ja synkimmässä kuopassani joskus että joku auttaisi, että joku veisi mut jonnekin laitokseen missä mut parannettaisiin samalla tavoin kuin parannetaan ihminen jostain fyysisestä sairaudesta. Kiitos viestistäsi.

Isäni lähti oman käden kautta vuosia sitten. Me lähiomaiset olimme shokissa, syytimme itseämme ja jopa toisiamme. Setäni piti isää itsekkäänä p*skana ja oman etunsa tavoittelijana. Osa isän sukulaisista osoitti sen sijaan syyttävällä sormella äitiäni, sillä isä teki itsemurhan heidän avioeronsa jälkeen.

Vasta muutaman vuoden kuluttua tapahtuneesta osasin ajatella asiaa isäni näkökulmasta... Hän oli kokenut elämässään kovia lapsuudesta saakka. Isä kärsi vaikeasta masennuksesta ja mielenterveysongelmista, minkä vuoksi oli sairaseläkkeellä. Hälytysmerkkejä oli monen vuoden ajalta. Itse asiassa olen miettinyt, miten isä jaksoi niinkin pitkään.

Tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta olen oikeastaan helpottunut siitä, että hän sai vihdoin haluamansa, eli lopun kaikelle pahalle. Ei enää lääkkeitä, ei enää henkistä kipua. Kuolema satutti minua ja satuttaa yhä, mutta pitkällä tähtäimellä minua olisi satuttanut vielä enemmän nähdä isäni kärsivän. Ketään ei saisi pakottaa elämään tässä maailmassa, johon syntymiseen ei ole voinut itse edes vaikuttaa. Sen takia on mielestäni täysin hyväksyttyä päättää omasta lähdöstään.

Ota vaa kaikki ne purkit ja tyhjennä kämmenelle ja niele

Mitäs jos yrittäisit purkaa sitä lääkitystä hieman? Levozin eli Levomepromatsiini eli Levomepromazine on sellainen lääke mitä ei juurikaan käytetä sen suurien haittojen takia enään nykyään .

Parempi vaihtoehto olisi olla joko ilman sitä tai vaihtaa se Peratsiiniin tai Latudaan jos se on skitsofreniaan tai muuhun vastaavaan.

Jos se on unilääkkeenä, niin kannattaa jättää se hitaasti asteittain kokonaan pois. Triptyl ja Mirtazapin ovat usein unilääkkeinä. Triptyliäkään en itse suosittele, mutta se on ihan ok jos se sattuu sinulle sopimaan (ellei suvussasi ole pahoja sydänsairauksia koska se Triptyl voi rasittaa sydäntä). Triptyl ja Mirtazapin ovat muuten päällekkäisiä lääkityksiä, koska ne ovat molemmat unettavia masennuslääkkeitä. Voisit kokeilla vaihtaa sen Triptylin 5mg Brintellixiin (ja sovi lääkärin kanssa että nostat annosta 2-4 viikon päästä 2 tablettiin eli 10mg:hen).

Ei kannata tappaa itseään koska voi esim jäädä henkiin mutta halvaantua. Ei kannata heikentää omaa tilannetttaan entisestään! Uskon että saat oman elämäsi vielä järjestykseen lopulta.