https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006431228.html
Mielenkiintoinen tarina aikansa kybersodasta.
Palstalla harjoitettu stallarien vihakampanja on nykyinen versio tästä NL:n Suomen mustamaalausta harjoittaneesta politiikasta.
Mielenkiintoinen tarina aikansa kybersodasta.
Palstalla harjoitettu stallarien vihakampanja on nykyinen versio tästä NL:n Suomen mustamaalausta harjoittaneesta politiikasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
SALALIITTOJEN etsiminen – ja jopa tyhjästä keksiminen – ei sinänsä ole uutta, sillä sitä harrastettiin jo Neuvostoliitossa.
Harva suomalainen kuitenkaan tietää, että yksi Neuvostoliiton ensimmäisistä suurista tekaistuista salaliittoväitteistä liittyi suoraan Suomeen. Kyseessä oli niin kutsuttu Sofin-juttu, joka kehiteltiin kokoon 1931–34.
Sofin-salaliitto oli kuin alkusoittoa Neuvostoliiton tuleville epäluuloille ja vainoille. Lyhenne tulee venäjänkielisistä sanoista ”Suomalaisten kansojen vapautusliitto”, joka oli väitteiden mukaan ”kansallismielinen vakoilu- ja vastavallankumousjärjestö”.
Järjestön väitettiin suunnitelleen Neuvostoliiton suomensukuisten kansojen yhdistämistä Suomen alaiseksi ”protektoraatiksi” aina Karjalasta Jeniseijoelle Siperiaan asti.
SOFIN-LAVASTUKSEN nosti äskettäin esille tietokirjailija Ville Ropponen Oodissa järjestetyssä Gulag-seminaarissa. Ropponen esitteli seminaarissa myös organisaatiokaavion, jonka Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n edeltäjä OGPU oli laatinut väitetystä järjestöstä.
Organisaatiokaaviossa silmiin pistävät laatikot, jotka on omistettu Suomen Moskovan-suurlähetystölle ja Viron lähetystölle. Suurlähetystöjen väitettiin koordinoivan toimintaa, jonka keskuspaikka oli silloisessa Udmurtian autonomisessa piirikunnassa Izhevskissä.
– Organisaatiokaaviossa olevista nimetyistä toimijoista vain osa on ollut olemassa oikeasti. Loput ovat täysin keksittyjä järjestöjä, Ropponen kuvaili.
– Kaikesta tästä on kehitelty kokoon salaliitto, jota ei ollut koskaan olemassakaan eikä Suomen ja Viron suurlähetystöillä ollut sen kanssa mitään tekemistä.
Ei ole tiedossa, tiesivätkö suomalaiset diplomaatitkaan vielä Neuvostoliiton pystyssä ollessa, mihin kaikkeen heidän väitettiin Sofin-jutun yhteydessä sotkeutuneen. Sofin-lavastusta koskevat asiakirjat tulivat osittain julkisiksi vasta Neuvostoliiton kaaduttua, eikä kaikkia taustoja tiedetä vieläkään.
Sofin-salaliitosta rangaistiin Neuvostoliiton suomensukuisten kansojen älymystön edustajia. Järjestön johtajaksi leimattiin udmurttikirjailija Kuzebai Gerd.
SOFIN-SALALIITON päätekijäksi leimattu Kuzebai Gerd tuomittiin aluksi kuolemaan, mutta kertoman mukaan itse Maksim Gorki vetosi hänen henkensä puolesta ja tuomio muutettiin kymmenen vuoden vankeudeksi.
Gerd lähetettiin 1933 kärsimään rangaistustaan Solovetskin luostarisaaren vankileirille. Sieltä hän olisi saattanut selvitä jopa elossa, ellei Stalin olisi aloittanut 1937 laajamittaisia poliittisia vainojaan.
Gerd teloitettiin lopulta Itä-Karjalan Sandarmohissa yhdessä 1 110:n muun ”Solovetskin etapin” älymystövangin kanssa loka-marraskuussa 1937.
Sofin-salaliiton vuoksi vainottujen ihmisten kokonaismäärää on mahdotonta tietää. 1930-luvun alussa kuulusteltiin joka tapauksessa siihen liittyen satoja ihmisiä, vangittiin useita kymmeniä ja yli 30 henkilöä sai pitkät tuomiot.
Osa Sofin-salaliiton vuoksi alkujaan vangituista teloitettiin myöhemmin Stalinin vainoissa. Suuren terrorin aikana Sofin-salaliittoa käytettiin lisäksi yhtenä tuomion osaperusteena, joten tuolloin siihen yhdistettiin jopa tuhansia ihmisiä.
Uuden kirjan mukaan presidentti Risto Ryti halusi ”lyhyet rajat”.
PRESIDENTTI Risto Ryti toivoi jatkosodan alussa Suomelle ”lyhyitä rajoja”. Keskustellessaan Saksan Suomen lähettilään Wipert von Blücherin kanssa 11. syyskuuta 1941, Ryti esitti rajoja, jotka ulottuisivat Syväriin ja Nevajokeen silloisen Leningradin lähellä. Pohjoisessa Suomi halusi jopa Kuolan niemimaata.
Paras vaihtoehto Suomen kannalta olisi ollut, että Neuvostoliiton tai Venäjän kanssa ei olisi jäänyt enää ollenkaan yhteistä rajaa. Sen sijaan Saksa voisi ottaa haltuunsa Suomen uuden itärajan viereiset alueet Vienan ja Arkangelin suunnalla.
Asiasta kerrotaan Markku Reimaan uudessa kirjassa Kekkosen kuiskaaja - harmaa eminenssi Aaro Pakaslahti (Docendo). Pakaslahti oli diplomaatti, joka toimi ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä ja kansliapäällikkönä sodan aikana. Kirjassa käytetään hänen aiemmin julkaisemattomia muistiinpanojaan.
MAINITUN presidentin ja natsi-Saksan suurlähettilään keskustelun aikana jatkosotaa oli tuolloin käyty muutama kuukausi. Sekä Suomen että Saksan joukot etenivät syvälle Neuvostoliittoon ja sen luhistuminen näytti varmalta.
Pakaslahden muistiinpanoista löytyy kuitenkin maininta, että Suomen ulkoministeri Rolf Witting ja suurlähettiläs von Blücher olivat keskustelleet sodan alueellisista päämääristä jo elokuun lopussa. Tuolloin oli selvinnyt, että saksan johtaja Adolf Hitler ei vielä ollut valmis ratkaisemaan niitä.
KIRJASSA kerrotaan myös alemmalla tasolla tapahtuneista suunnitelmista sodan jälkeisen aikojen varalle. Mm. Itä-Karjalan sotilashallinnossa ja päämajan tiedustelussa palvellut tekniikan tohtori Reino Castrén laati muistion, jossa suunniteltiin suomensukuisen väestön kokoamista yhteen. Kaavailuissa olivat mukana mordvalaiset ja ostjakitkin.
Suomeen rajoittuvilla alueilla suomensukuisia arveltiin olevan noin 850 000 ja muualla peräti 2,5 miljoonaa. Sota-ajan vaikeuksista huolimatta tämä joukko piti koota yhteneväiselle, suomalaisille valtioalueelle, josta olisi poistettu vieraat väestöainekset. Näin olisi luotu ”voimakas, vapaa talonpoikaisasutus, mihin pohjoisiin oloihin nähden oli hyvät edellytykset”.
Leningradia eli Pietaria Castrén luonnehti ”keinotekoisena luomukseksi ja Venäjälle taakaksi”. Koska Leningradin takamaat liitettäisiin Suomeen, se ei voisi säilyä suurkaupunkina. Sen paikalle voitaisiin jättää vapaakaupunki, jota suomalaiset ja saksalaiset valvoisivat.
Sodan jälkeen Castrénilla oli merkittävä rooli Helsingin metron suunnittelussa.
KIRJASSA kerrotaan, että Mannerheimin 11. heinäkuutta 1941 antama kuuluisa ”miekantuppi-päiväkäsky” hermostutti ulkoministeriön Pakaslahden. Tämä soitti päämajan tiedotusosastolle ja haukkui sen ulkopolitiikkaan sekaantumisesta.
Pakaslahti luuli, että tiedotusosasto oli laatinut käskyn. Sen oli kuitenkin luonnostellut kenraali Viljo Tuompo marsalkan ohjeiden mukaan. Käskyä tulkittiin niin, että Suomi tavoittelee rajantakaista Karjalaa omakseen, mikä herätti hermostusta ulkomailla. Suomen diplomaatit joutuivat rauhoittelemaan epäluuloja.
AARO PAKASLAHTI
Aaro Pakaslahti (1903-1969) oli suomalainen diplomaatti. Sodan jälkeen hän joutui epäsuosioon, mutta palasi diplomaatin tehtäviin ja toimi Suomen suurlähettiläänä useissa maissa kuolemaansa asti.
Nuoruudessaan Pakaslahti toimi Akateemisessa Karjala Seurassa mm. Urho Kekkosen kanssa ja kuului samaan ystäväpiiriin.
Pakaslahti julkaisi vuonna 1970 teoksen Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä.
Seppo Varjus
ENTÄ näkyykö Sofin-juttu Venäjän nykyajassa muuten kuin turvallisuuspalvelujen pyrkimyksenä löytää ja tuhota epäiltyjä Putinin vastaisia salaliittoja? Näkyy.
Huhtikuussa 2019 Venäjän laajalevikkisimpiin lehtiin kuuluva Komsomolskaja Pravda julkaisi esimerkiksi pitkän artikkelin, jonka oli kirjoittanut toimittaja Galina Sapozhnikova. Artikkeli antaa ymmärtää Neuvostoliiton olleen Sofin-jutussa oikeilla jäljillä.
Sapozhnikova siteeraa Gerdin ”tunnustusta” ja päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan siinä on kuvailtu Suomen ja Viron nykyisen sukukansayhteistyön pääpiirteet osuvasti.
– Yhdeksän kohtaa kymmenestä ovat juuri sitä, mitä ”kieliaktivisteille” yritetään nykyisinkin ujuttaa heidän kieli- ja verisukulaisten ”isoveljiensä” taholta. Vai eikö muka ole niin? hän kyselee.
Artikkelista ei käy kuitenkaan selväksi, mikä olisi Gerdiltä puristetussa tunnustuksessa se yksi kohta kymmenestä, johon suomalais-ugrilainen sukukansayhteistyö ei tänä päivänä mukamas syyllistyisi Venäjällä.
Sapozhnikova vaikuttaa myös epäilevän Gerdin motiiveja yhä, vaikka tämän syyttömyys tunnustettiin jo 1958.
– Epäselvää on: miksi Suomen ja Viron suurlähetystön edustajat tulivat hänen luokseen öiseen aikaan, kestitsivät viinillä ja kuljettivat jälkiään peitellen luokseen? Tuskin kuitenkaan siksi, että he halusivat pohtia suomalais-ugrilaisten kielten kieliopillisia erikoisuuksia, Sapozhnikova vihjailee.
Kumma juttu!
Eipä tule stallareilta kommenttia.
Kirveleekö totuus?
Aika huvittavaa. Keskustelet taas itsesi kanssa, tällä kertaa olemattomista salaliitoista ja ihmetelet, mikseivät sinua vastaan ikuisessa salaliitossa olevat olemattomat stallarit järkyty uutisistasi.
Kommunismin taistelu nationalistisia pyrkimyksiä vastaan ei ole uutinen kenelläkään, eikä sitä ole sekään, että samankaltaista esiintyy myös nykyisellä kansallismielisellä Venäjällä kuten esiintyi sitä ennen tsaarien Venäjällä (ja Itävalta-Unkarissa ja monissa muissa ajan monikansallisissa monarkioissa).
Separatististen järjestöjen leimaaminen pelkästään vainoharhaisiksi salaliitoiksi on sekin valheellista. Kyllä suomalaisugrilaiset Porajärvellä ja Repolassa nousivat avoimeen kapinaan ja perustivat vallankumouskomitean ajamaan eroamista venäläisestä hallinnosta. Miksei samansuuntaisia ajatuksia ja jopa hankkeita olisi ollut muuallakin?
Näissä Stalinin hallintoa kauhistelevissa jutuissa salaisesti toimineita separatisteja on aina vain olematon määrä tai ei ollenkaan, sitten kun puhutaan esim Repolan kansannoususta, onkin heitä yhtäkkiä suurin piirtein alueen koko väestä, kriittisimmissäkin arvioissa ainakin enemmistö :D
Saattaa olla, että he olivat Repolassakin pieni mutta vallankaapannut vähemmistö, kuten ehkä venäläisetkin separatistit monilla niillä alueilla, jotka nyt ovat sodassa pyrkiessään liittymään Venäjään. Mene ja tiedä, todellista informaatiota on vaikea saada. Mutta niin Repolassa kuin Donetskissa, vaikka ehkä vähemmistö niin ei kyllä sentään mikään kourallinen.
Mitäs jos edes joskus yrittäisit keskustella asiallisesti. Sinänsä juttu on luettavissa linkistäkin, referoinnilla on merkitystä vain tulevaisuuden kannalta, jos linkki lakkaa toimimasta. Jutun sisällössä ei ollut mitään uutta juuri kenellekään etkä itse nostanut siitä esille mitään uudenlaista pohdittavaa. Kun sitten et saa haluamasi kaltaista huomiota, alat nimitellä ihmisiä. Vanhana koulukiusaajan tiedät, että perusteeton nimittely sentään aina ärsyttää jota kuta.
Ei ole selvinnyt, mitä teet historiapalstalla, paitsi haet huomiota ja elät harhoissasi.
Aloitus on mielenkiintoista lähihistoriaa, historia -palstalle sopivaa sisältöä. Toisin kuin sinun "Aika huvittavaa" -haukkumisesi. Mitähän huvittavaa aloituksen aiheessa näet ?
Kaipailet asiallista keskustelua, omasi ei sitä ainakaan tänne tuota.
Jos sinulle ei ole selvinnyt miksi aloittajan teksti on historia -palstalla, niin herää kysymys, miksi sinä olet täällä.
Siinä sulle asiallisuutta:
Kumma juttu!
Eipä tule stallareilta kommenttia.
Kirveleekö totuus?
"...ja ihmetelet, mikseivät sinua vastaan ikuisessa salaliitossa olevat olemattomat stallarit järkyty uutisistasi."
Tämän palstan "stallarit" (sanottakoon noin, keitä sitten lienevätkin), eivät järkyty mistään uutisista, ei täällä kukaan sellaista oletakkaan, sillä heidän tehtävänsä ei ole järkyttyä yhtään mistään, heidän agenda on tuottaa palstalle tyhjänpäiväistä riidanaihetta vääristelevällä puolitotuudella höystettynä.
"Kun sitten et saa haluamasi kaltaista huomiota, alat nimitellä ihmisiä. Vanhana koulukiusaajan tiedät, että perusteeton nimittely sentään aina ärsyttää jota kuta."
Hetkinen !
Kukas tässä nyt oikein nimittelee ?
Mistäs tuli mieleesi esittää kysymyksesi juuri nyt? Jos kutsun sinua stalkkeriksi niin koetko senkin nimittelynä, sinä aasi?