Sotilasalan ammattilaiset ovat kyseenalaistaneet saksalaiskenraali Erwin Rommelin operatiivisen tason kyvyt. Vaikka melkein kaikki tunnustavat Rommelin erinomaiset taktiset taidot ja henkilökohtaisen rohkeuden, monet upseerit ovat todenneet, että Rommel on "mahdollisesti yliarvostetuin armeijan komentaja maailmanhistoriassa", kirjoittaa Yhdysvaltain merivoimien kenraali ja sotilashistorioitsija David T. Zabecki lainaten Wolf Heckmannin lausuntoa. Zabecki toteaa, että Rommelin loistavat taktiset toimet olivat logistisesti kestämättömiä, mikä johti lopulta strategiseen tappioon. Bundeswehrin päällikkönä toiminut kenraali Klaus Naumann on samaa mieltä Charles Messengerin kanssa siitä, että Rommelilla oli ongelmia operatiivisella tasolla, ja toteaa, että Rommelin tapa ohittaa komentoketju Afrikassa ei ole hyväksyttävissä.
Jotkut historioitsijat, kuten Zabecki ja Peter Lieb, kritisoivat myös Rommelin poissaoloa Normandiasta liittoutuneiden maihinnousun aikaan, 6. kesäkuuta 1944. Hän oli lähtenyt Ranskasta 5. kesäkuuta ja oli kotona kuudentena juhlimassa vaimonsa syntymäpäivää. Rommel suunnitteli seuraavan päivän tapaamista Hitlerin kanssa keskustelella Normandian tilanteesta. Zabecki kutsuu päätöstään poistua sotanäyttämöltä välittömän hyökkäyksen vuoksi "uskomattomana komentovastuun jättämislapsuksena."
Sir David Huntille Rommelista piirtyy kuva tyypillisesti uhkarohkeita riskejä ottaneesta ratsuväkikomentajasta joka lopulta hävisi pokerinsa. On täysin selvä asia että Rommel itärintamalla oli hävinnyt muiden komentajien joukkoon, ehkä jopa neuvostoliittolaiseen sotavankeuteen. Hän oli sekä natsien sotapropagandan että sodan ajan sekä sodanjälkeisen läntisen sotilasliitto Naton aikakauden kliseinen kiiltokuvapoika, teoria "hyvästä ja rehdistä Wehrmacht-komentajasta". Rommelilla oli naamari joka ensi pitää repiä pois ja katsoa sitten mikä hän oli lopultakin miehiään.
Jotkut historioitsijat, kuten Zabecki ja Peter Lieb, kritisoivat myös Rommelin poissaoloa Normandiasta liittoutuneiden maihinnousun aikaan, 6. kesäkuuta 1944. Hän oli lähtenyt Ranskasta 5. kesäkuuta ja oli kotona kuudentena juhlimassa vaimonsa syntymäpäivää. Rommel suunnitteli seuraavan päivän tapaamista Hitlerin kanssa keskustelella Normandian tilanteesta. Zabecki kutsuu päätöstään poistua sotanäyttämöltä välittömän hyökkäyksen vuoksi "uskomattomana komentovastuun jättämislapsuksena."
Sir David Huntille Rommelista piirtyy kuva tyypillisesti uhkarohkeita riskejä ottaneesta ratsuväkikomentajasta joka lopulta hävisi pokerinsa. On täysin selvä asia että Rommel itärintamalla oli hävinnyt muiden komentajien joukkoon, ehkä jopa neuvostoliittolaiseen sotavankeuteen. Hän oli sekä natsien sotapropagandan että sodan ajan sekä sodanjälkeisen läntisen sotilasliitto Naton aikakauden kliseinen kiiltokuvapoika, teoria "hyvästä ja rehdistä Wehrmacht-komentajasta". Rommelilla oli naamari joka ensi pitää repiä pois ja katsoa sitten mikä hän oli lopultakin miehiään.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ajella nyt pitkin erämaata vailla logistista käsitystä. Jokainen Rommelin pusku eteenpäin kaatui omaan mahdottomuuteensa kun bensa, vesi, varaosat, ruoka ym laahasivat toivottomasti perässä. Rommel saattoi olla "taktinen nero" (luultavasti vahvasti liioittelua) mutta tajusiko ratsuväen mies lopultakaan omia rajoitteitaan? Tätä sotaa ei voita sankarit ja taktiset nerot vaan se jolla on strategisia resursseja. Romantiikot palvokoot Rommeliaan.
'Rommelin pusku' riitti El Alamein porteille ja jos hyökkäys olisi onnistunut, olisi britit lyöty Egyptissä ja koko Lähi-idässä.
Rommel siis pisti kaiken yhden kortin varaan. Oikeastaan hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Rommel oli harvinaisen tietoinen sodankäynnin realiteeteista. Hänessä ei ollut mitään fanaattista 'hyökätään ja katsotaan sitten' asenetta. Hän perusti toimintansa realistisiin näkemyksiin huollosta ym. Afrikassa oli sellainen tilanne että Rommel tiesi että ovat alakynnessä huollon suhteen. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Antautua keväällä 1942 briteille vai?
"Afrikassa oli sellainen tilanne että Rommel tiesi että ovat alakynnessä huollon suhteen. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Antautua keväällä 1942 briteille vai?"
No, oikeastaan tuo on väärä dikotomia. Akselin sodanjohto oli näyttänyt Rommelille vihreää valoa hänen kesäoffensiiviaan varten, mutta ajatuksella vain vastustajan ryhmityksen lyömisestä hajalle. Juttu alkoi lähteä käsistä Rommelin marssittua akselin komentoketjun yli ja ajettua läpi ajatuksen kuluneen armeijan työntämisestä koko matkan Niilille.
///MeAgaln
Rommel ei ollut "ratsuväen mies" vaan jalkaväen ja vuoristojoukkojen ansaiten peräti "Pour Le Meriten" 1. MS:ssa. Se tuli erityisen rohkeista hyökkäyksistä Italian rintamalla.
Hän seurasi Puolan valtausta Hitlerin saattovartion päällikkönä vaikuttuen panssarijoukkojen suorituksista.
Pienikokoinen,topakka ja kovaääninen eversti sai Hitlerin huomion ja palkittiin OKH:n yllättäneellä kenraaliylennyksellä ja panssaridivisioonan komentajuudella.
Menestys Ranskassa sai Rommelin uskomaan saman menetelmän tehokkuuteen Afrikassakin. Ja toimihan se alkuun,mutta brittien sitkeys oli toista kuin ranskalaisten. Tappioiden jälkeen he vain kasvattivat voimiaan ja lopuksi tuli El Alamein.
Vallata Malta. Se oli voiton ja tappion avain.
Kaikkien oppien mukaan oikeaoppista oli yrittää hyödyntää voittoa niin paljon kuin mahdollista. Egyptin rajaseutu olisi ollut puolustuksellisesti edullisempi ja siihen pysähtyminen olisi säästänyt kalustoa, mutta totta kai britit olisivat lopulta kasanneet sinne samanlaisen ylivoiman kuin El Alameiniinkin.
Rommel ei osannut arvioida oikein Maltan vaikutusta. Hän ei käsittänyt huoltotilanteensa huononevan, kun Luftwaffe joutuisi keskittymään Maltan pommittamisen sijasta hänen etenevien joukkojensa tukemiseen.
Ehkä hän myös kuvitteli saavansa ratkaisevassa määrin lisää resursseja jos osoittaisi menestystä. NIin ei käynyt, vaikka Saksalla olikin Norjassa miehiä tyhjän panttina.
Maltan valtaus ei ollut Rommelin käsissä. Hän kyllä yritti kertoa tämän saaren merkityksestä Hitlerille, mutta turhaan. Rommel oli jatkuvasti huolissaan huollon tilanteesta.
Miksi hän sitten lähti niin suureen hyökkäysoperaatioon, jos kerran huoltotilanne huolestutti häntä jo ennen sitä? Huollon tilannehan oli parantunut saksalaisten lisätty ilmavoimia alueelle. Syntyy käsitys, että Rommel kuvitteli Maltan olevan pysyvästi nujerretu tai ainakin jossain määrin poissa pelissä riittävän pitkän ajan. Hän ei käsittänyt, että heti kun ilmavoimat siirtyisivät tukemaan hänen eteneviä joukkojaan, Malta toipuisi ja alkaisi jälleen kuristaa huoltoa.
Maltan valtaus oli sikäli Rommelin käsissä, että hän käytti siihen kykenevät joukot hyökkäykseensä. Myös siis ilmavoimien osalta. Luultavasti hän tuskastui siihen, etteivät italialiaset uskaltaneet ryhtyä maihinnousuun pelätessään brittejä merellä. Jälkeenpäin ajatellen vaikka Maltan valtaaminen olisi tullut kalliiksi, laskuvarjojoukkoja olisi kannattanut uhrata siihen, sillä se olisi voinut tuoda ratkaisevan voiton.
Tai sitten ei.
"Kaikkien oppien mukaan oikeaoppista oli yrittää hyödyntää voittoa niin paljon kuin mahdollista."
Päätös siitä asiasta vain ei olisi kuulunut Rommelille vaan Italian sodanjohdolle.
"Egyptin rajaseutu olisi ollut puolustuksellisesti edullisempi ja siihen pysähtyminen olisi säästänyt kalustoa, mutta totta kai britit olisivat lopulta kasanneet sinne samanlaisen ylivoiman kuin El Alameiniinkin."
Uusi hyökkäys 8. A:n toimesta olisi ollut useamman kuukauden päässä tosin ja todennäköisesti ei olisi alkanut yhtään aiemmin kuin historiallisestikaan. Olisiko akselin komentoketju pystynyt hyödyntämään saamansa ikkunan on sitten toinen kysymys ja vaatii paljon spekulaatiota.
"Rommel ei osannut arvioida oikein Maltan vaikutusta. Hän ei käsittänyt huoltotilanteensa huononevan, kun Luftwaffe joutuisi keskittymään Maltan pommittamisen sijasta hänen etenevien joukkojensa tukemiseen."
Omien kirjoitustensa perusteella näyttäisi olleen, että Rommel piti kiinni skenaariosta, jonka mukaan logistiikka seuraisi hänen armeijaansa hyödyntämällä uudesti vallattuja satamia, mikä minimoisi riippuvuuden Tripolista. Kenties hän ei vain täysin tiedostanut millaisia ongelmia tähän liittyi.
"Ehkä hän myös kuvitteli saavansa ratkaisevassa määrin lisää resursseja jos osoittaisi menestystä. NIin ei käynyt, vaikka Saksalla olikin Norjassa miehiä tyhjän panttina."
Legenda tuosta Norjan "runsaudensarvesta" on noussut esiin muissakin yhteyksissä ja se ei ole ihan sitä mitä pääluvun perusteella voisi olettaa. Käytännössä kaikki divisioonat olivat joko sektoripuolustusyksiköitä tai normaaleja jalkaväkidivisioonia, ei ihan sitä mitä haluaisit lähettää aavikolle. Saatavilla oli yksi nimellinen panssaridivisioona, vaikkakin pahasti alivahvuinen sellainen ja pääosin vailla raskasta kalustoa.
///MeAgaln
Ajatus Norjan suhteen oli lähinnä se, että niiden joukkojen avulla olisi voitu irroittaa joukkoja itärintamalta, joka tietenkin olisi tarkoittanut vähemmän panssarivoimia siellä ja rajoitetumpia tavoitteita hyökkäyksessä.
Jotkut ovat spekuloineet ajatuksella, mitä strategisia etuja Lähi-idän valtaaminen olisi tuottanut. Suezin kanavaa ei taidettu kovin paljon käyttää tuolloin, muuten kuin Egypriin tuleviin kuljetuksiin, koska Välimeri ja Gibraltarin salmi eivät olleet niitä turvallisimpia reittejä, mutta jos Saksa olisi siellä saanut vielä paikalliset puolelleen, joka oli enemmän kun todennäköistä, se olisi voinut uhata sekä NL eteläistä huoltoreittiä että öljykenttiä ja kenties yhdessä japanilaisten kanssa riistää briteiltä heidän kruununjalokivensä Intian.
Joukkojen huoltaminen Lähi-itään olisi ollut luultavasti helpompaa ja Turkki olisi siinä tilanteessa voinut hyvinkin sallia kautta kulun alueensa läpi. Brittien laivastohan olisi joutunut vetäytymään kokonaan pois Välimereltä siinä tilanteessa.
Tosin voi olla kuten arvelet, että lisävoimat eivät olisi paljon auttaneet vaan tehneet Via Balbiasta jatkeineen jonkin sortin Raatteen tien. Vähän sitenhän tapahtui sodan alussa Italian 10.A:lle.
"Ajatus Norjan suhteen oli lähinnä se, että niiden joukkojen avulla olisi voitu irroittaa joukkoja itärintamalta, joka tietenkin olisi tarkoittanut vähemmän panssarivoimia siellä ja rajoitetumpia tavoitteita hyökkäyksessä."
Tässä kannattaa muistaa sellainen usein unohtuva yksityiskohta, että saksalaiset olivat tavallaan pelanneet tuon mainitsemasi kortin jo operaatio Sinistä varten. Vahvistaakseen Eteläisen AR:n panssarikomponenttia kesän -42 suuroffensiivia varten, Keskustan ja Pohjoisen AR:n divisioonien panssarirykmentit oli laitettu lihoiksi jättäen useimmille vain yhden panssariosaston rajoitettuja puolustusluontoisia tehtäviä varten.
///MeAgaln
Rommel siis poistui rannikolta 5.6. 1944 ja maihinnousu alkoi seuraavana päivänä. Ei Rommel tätä tiennyt. Tietysti hän olisi ollut paikalla jos olisi tiennyt asiasta. Maihinnousua odotettiin Calaisin salmen kohdalle, ei Normandiaan.
Afrikassa taas oli pakko toimia kesällä 1942. Brittien joukot vahvistuivat jatkuvasti. Elokuussa Rommel pyyti Hitleriltä tukea välimeren sotanäyttämölle, mutta aikaisempi Maltan valtaamatta jättäminen kostautui nyt.
Tiesi yhtä vähän kuin marski suurhyökkäyksestä. Normandiassahan elettiin tuolloin jo aivan kädestä suuhun, spekuloitiin että sää on liian huono maihinnousulle muutaman seuraavan päivän. Ei siinä tilanteessa enää lähdetä syntymäpäiville toiselle puolelle eurooppaa.
"Maihinnousua odotettiin Calaisin salmen kohdalle, ei Normandiaan."
Paremminkin sanoen maihinnousuja odotettiin melkein mille hyvänsä rantasektorille Bretagnesta Belgiaan. Avain on siinä, että saksalaiset odottivat paljon massiivisemman hyökkäyksen olevan tulossa kuin mitä oikeasti oli tekeillä.
"Afrikassa taas oli pakko toimia kesällä 1942. Brittien joukot vahvistuivat jatkuvasti. Elokuussa Rommel pyyti Hitleriltä tukea välimeren sotanäyttämölle, mutta aikaisempi Maltan valtaamatta jättäminen kostautui nyt."
Tavallaan Rommel oli itse naulannut omaa kättään siinä, koska hän oli vaatinut Egyptin retkensä vahvistukseksi ne akselivaltojen Maltaa varten hamstraamat reservit.
///MeAgaln
Kyllä siinä tilanteessa lähdetään, jos tilanne vaikuttaa siltä, että sää estää!
"Tavallaan Rommel oli itse naulannut omaa kättään siinä, koska hän oli vaatinut Egyptin retkensä vahvistukseksi ne akselivaltojen Maltaa varten hamstraamat reservit."
Juuri tämä osoittaa, ettei hän osannut ajatella tilannetta laajemmassa mittakaavassa realistisesti. Häneltä siis puuttui strateginen näkemys, jollainen taas Mansteinilla oli.
Itse asiassa Hitlerin kykyä strategiseen ajatteluun on arvosteltu, mutta se saattoi olla parempi kuin hänen kenraaliensa. Stalinilla se taas näyttäisi olleen aika hyvä, joka kylläkin voi enemmän olla hänen kenraaliensa ansiota, joita hän kuunteli enemmän kuin Hitler omiaan. Neuvostoliiton kärsimät suuret tappiot johtuivat muista seikoista kuin suoranaisita strategisista virheistä, ja niihin kyllä Stalinilla oli oma melkoinen osuutensa.
Ainakin Hitler uskoi että maihinnousu tapahtuisi Calaisin sektorilla ja siksi tämä kaista oli vahvimmin linnoitettu ja siellä eniten joukkoja.
Maltan valtaus ei peruuntunut siksi että Rommel olisi vaatinut siihen varatut joukot itselleen Egyptin valtausta varten.
Päätöksen olla hyökkäämättä Maltalle teki Hitler. Hän pelkäsi suuria tappioita.
"Ainakin Hitler uskoi että maihinnousu tapahtuisi Calaisin sektorilla..."
No, oikeastaan Hitler veikkaili maihinnousujen tapahtuvan Normandiassa ja/tai Calaisissa joko samaan aikaan tai vain pienellä välillä. Eikä hän ollut yksin, Rundstedt ja Rommel olivat aika lailla samalla kannalla, erimielisyys koski lähinnä menetelmiä hyökkäyksen torjumiseksi.
"...siksi tämä kaista oli vahvimmin linnoitettu ja siellä eniten joukkoja."
Ja saksalaisilla oli näennäisesti siihen uskottava perustelu. Reitti oli käytännössä lyhyin mahdollinen, liittoutuneille tarjoutuisi tilaisuus Belgian rajan suuntaisella iskulla katkaista kaikkien Ranskassa olevien saksalaisten armeijoiden perääntymistie ja tiedustelutiedot viittasivat liittoutuneiden valmistautuvan juuri sellaiseen yritykseen. Saksalaiset olivat siis työstäneet itselleen kunnon painajaisen ;)
"Päätöksen olla hyökkäämättä Maltalle teki Hitler."
Päätös rikkoa possupankki Rommelin tukemiseksi tuli sen jälkeen kun Rommel päätti hyökätä Niilille. Rommel itse kirjoittaa uskoneensa, että hänelle oli avautunut tilaisuus ratkaisevaan voittoon Egyptissä ja siksi hänestä oli oikeutettua keskittää akselin resurssit tuohon yritykseen.
///MeAgaln
"Juuri tämä osoittaa, ettei hän osannut ajatella tilannetta laajemmassa mittakaavassa realistisesti."
Pitää todennäköisesti paikkaansa tietyssä mittakaavassa, mutta vaikuttimena on epäilemättä myös kasvava kuilu saksalaisten ja italialaisten välillä. Rommel varsin avoimesti halveksi Italian sodanjohtoa ja piti sitä flegmaattisena, mikä sekin tiettyyn rajaan asti oli toimiva näkemys.
"Itse asiassa Hitlerin kykyä strategiseen ajatteluun on arvosteltu, mutta se saattoi olla parempi kuin hänen kenraaliensa."
Tosin Hitlerin kuuluisa strateginen kaukonäköisyys oli kuin tuuliviiri; yhtenä päivänä hän totesi kuinka sodan jatkamisen kannalta oli tärkeää vallata alue X tai vähintään pitää alue Y, mutta menettyään molemmat hän unohti tarkan ennustuksens ja halusi taistella viimeiseen mieheen paikassa Z ;)
///MeAgaln
"Tosin Hitlerin kuuluisa strateginen kaukonäköisyys oli kuin tuuliviiri; yhtenä päivänä hän totesi kuinka sodan jatkamisen kannalta oli tärkeää vallata alue X tai vähintään pitää alue Y, mutta menettyään molemmat hän unohti tarkan ennustuksens ja halusi taistella viimeiseen mieheen paikassa Z"
Ehkä, mutta entäpä jos Saksa tosiaan olisi 1941 keskittänyt voimansa pääosan eteläiselle rintamalle ja edennyt siellä jo ensimmäisenä sota kesänä Kaukasukselle niin, että öljykentät olisivat jääneet heidän käsiinsä? Hitler itse kannatti tätä ajatusta ja Fredborg kertoo tuoreeltaan Saksasta palattuaan kirjoittamassaan kirjassa, kuinka tätä vaihtoehtoa monetkin asiaatuntevat pitivät todennäköisimpänä hyökkäyssuuntana. Moskova oli tietenkin liikennekeskus, mutta ajatus sodan voittamisesta valtaamalla poliittinen johtopaikka ei olisi välttämättä toteutunut vaikka saksalaisten suunnitelmat olisivat onnistuneet. Sen sijaan kun tietää, kuinka paljon NL sotatalous pyöri tuonnin varassa, se olisi ollut vielä ahtaammalla, jos se olisi menettänyt nämä tärkeät alueet jo ensimmäisenä vuonna.
Tosin olisi siinä saksalaisten logistiikka ollut lujilla siinäkin,. Heillä oli tekemistä edetä sekin matka jonka etenivät. Suurena apuna sinnekin saakka pääsemisessä oli Pripetin soiden pohjoispuolinen menestys, joka mahdollisti venäläisten Kiovan voimaryhmän lähes täydellisen tuhoamisen jättimäisellä saarrotuksella. Tosin sama operaatio olisi luultavasti onnistunut kuitenkin ja jopa aiemmin jos saksalaiset olisivat keskittänneet voimansa Ukrainan suunnalle. Tietenkin liikenneverkko suosi pohjoista suuntaa hyökkäyksessä.
Stalin piti Ukrainaa tärkeämpänä ja NL puolustuksen painopiste oli sillä suunnalla.
Tämähän on tyypillistä siionistivetoista 'tutkimusta' jolla mustamaalataan kaikkea saksalaisuutta. Enää ei riitä että julkisia natseja demonisoidaan, vaan nyt ovat tulilinjalla kaikki saksalaisuuteen ja heidän militariaansa liittyvä.
Rommel oli pätevä komentaja. Paljon kyvykkäämpi kuin liittolaistensa tai vastustajansa komentajat.
Arvostan Eisenhoweria juuri siksi ettei hän kuvitellut itsestään liikoja ja että hän tajusi ettei millään "ratkaisevalla yhdellä läpimurrolla" tätä voitaa voiteta vaan huolehtimalla logistiikasta ja yhteistoiminnassa Neuvostoliiton kanssa. Maasodassa nopea etenemin johti näet aina hyökkäyksen hyytymiseen juuri logististen ongelmien kanssa. Piti ikäänkuin hypätä aina 100-200 km eteenpäin ja sitten kerätä voimia ja resursseja seuraavaa hyppäystä varten.
Logistiikka akateemisena oppiaineena sai alkunsa juurikin toisen maailmansodan materiaalivirtojen suunbittelusta ja käsittelystä, eritoten USA-vetoisesti.
Saksa näytti mallia siitä kuinka logistiikkaa ei osattu, josta sitten Stalingrad oli varsinainen paraatiesimerkki.
Nimenomaan ansiotonta arvonnousua saaneet kenttätaktikot kuten Guderian ja Rommel eivät koskaan hahmottaneet sitä valtavaa materiaalivirtaa jonka sota vaatii. Pelkkä silmitön panssarivoimin eteneminen johtaa lopulta surkeaan katastrofiin. Ja johtihan se.
” Pelkkä silmitön panssarivoimin eteneminen johtaa lopulta surkeaan katastrofiin. Ja johtihan se.”
Niin johti. Kesällä ja syksyllä ne johtivat Neuvostoliitossa jättimäisiin saarrostuksiin ja 3,5miljoonaan venäläiseen sotavankiin!
Lykkäät pötyä.
Guderian nimenomaan vaati jatkuvaa huoltovirtaa,koska tiesi panssarijoukkojen suorituskyvyn laskevan nopeasti ilman sitä. Huollon tarpeen hän oivalsi joItävallanmiehityksessä,kun kolmannes vaunuista hyytyi pelkässä maantieajossa.
Ja toisaalta hyökkäyksen lyhytkin pysähtyminen antoi vastapuolelle toipumisaikaa. Tämän Guderian oppi jo Puolassa ja koki Ranskassa.
Rommelilta puuttui pitkäaikainen kokemus panssarijoukoista ja luonteensa mukaisesti hän lykkäsi huoltomurheet italialaisille.Häneltä puuttui yleisesikuntakoulutus ja esikuntakokemus.
Eisenhowerin kyvyt riittivät hyökkäykseen leveällä rintamalla"ilman reservejä missään", kuten arvosteluun aina yhtä kärkäs Monty totesi.Hän itse mokaili ylivarovaisuudella.Tosin yhdellä poikkeuksella.
Koko "väittely" leveän rintaman ja kapean rintaman strategian välillä oli oikeastaan vain kenraalien, lähinnä Montyn, jälkipeliä muistelmia varten.
Jopa Montyn omassa karttakonseptissa selviää, että hänenkin suunnitelmassaan jonkun olisi täytynyt pitää hallussaan tuon ns. voimaryhmän uskomattoman pitkäksi venähtänyttä oikeaa sivustaa, eikä Montylla taatusti ollut tähän valmista vastausta. Ottaen huomioon, että jo tapahtuneessakin historiassa yhdysvaltalaisten 12. AR joutui pitelemään hallussaan suhteettoman pitkää rintamaa, se ei lupaa hyvää Montyn konseptille. Vastakkaisin siis oli todellisuudessa kaksi eri versiota leveän rintaman strategiasta, joista toinen oli vielä huomattavasti heikompi ;)
///MeAgaln
Rommelin johtamistapa oli varsin omintakeinen.Hyökkäyksen kulminoituessa hän saattoi ilmestyä minne tahansa etulinjaan,jopa ei-kenenkään maalle.
Jakeli käskyjä ohittaen komentoketjun ja paineli seuraavassa hetkessä kuin pyrstötähti etsimään seuraavaa kriisiä.
Tuonkaltainen johtaminen epäilemättä innostaa joukkoja yrittämään kaikkensa,mutta suuri vaara on taisteluidean häviäminen yleiseen sekasortoon.
Sillä johtamisella hän kuitenkin P-Afrikassa toistuvasti löi vähäisillä voumilla omiaan suuremmat joukot!
Ratkaiseva tekijä Afrikan taistelukentillä lienee kuitenkin ollut brittien signaalitiedustelu.
He onnistuivat murtamaan Saksan armeijan käyttämän Enigma-salauksen,ja saivat täten tietoonsa täydennys-ja huoltosaattueiden aikataulut ja reitit.
Sen jälkeen tarvitsikin vain lähettää tiedustelulentokone näyttäytymään saattueelle jotta saksalaiset saisivat selvän syyn upotetuille aluksilleen.
Saksalaiset eivät uskoneet Enigman murtuneen,vaan syyttivät italialaisten liittolaisten joukossa olevaa paljastumatonta vakoilijaa.
Mikäli Rommel olisi saanut kaikki lähetetyt tarvikkeet,hän olisi hyvinkin saattanut ajella Kairoon.
Ratkaiseva tekijä Afrikan taistelukentillä lienee kuitenkin ollut brittien signaalitiedustelu.
He onnistuivat murtamaan Saksan armeijan käyttämän Enigma-salauksen,ja saivat täten tietoonsa täydennys-ja huoltosaattueiden aikataulut ja reitit.
Sen jälkeen tarvitsikin vain lähettää tiedustelulentokone näyttäytymään saattueelle jotta saksalaiset saisivat selvän syyn upotetuille aluksilleen.
Saksalaiset eivät uskoneet Enigman murtuneen,vaan syyttivät italialaisten liittolaisten joukossa olevaa paljastumatonta vakoilijaa.
Mikäli Rommel olisi saanut kaikki lähetetyt tarvikkeet,hän olisi hyvinkin saattanut ajella Kairoon.
Rommelin voitot toivat kunniaa,mutta eivät ratkaisseet mitään.
Taktiikka kulutti aina joukot täysin loppuun ja täydennyksiä tuli vain ripotellen.
Afrikka oli Saksalle sivusuunta, mutta briteille tärkeä Lähi-Idän öljyn takia.
Samalla he opettelivat taistelemaan käynnisssä olevassa sodassa. He mm.kehittivät ilma-ja maavoimien yhteistoiminnan saksalaisen mallin mukaiseksi. Jenkeiltä saatiin panssareita ja lentokoneita.
"Sillä johtamisella hän kuitenkin P-Afrikassa toistuvasti löi vähäisillä voumilla omiaan suuremmat joukot!"
Ensimmäisessä offensiivissaan Rommelilla oli huomattava ylivoima vastassa olleeseen kahteen heikkoon divisioonaan nähden ja Tobrukin epäonnistuneessa valloitusyrityksessä hän taisteli niin ikään ylivoimalla. Rommelin kesäoffensiivissa -42 hän todella hyökkäsi menestyksellisesti alivoimalla.
"Ratkaiseva tekijä Afrikan taistelukentillä lienee kuitenkin ollut brittien signaalitiedustelu."
Todennäköisesti ei yhtään sen enempää kuin akselin vastaava. Saksa ja Italia onnistuivat murtautumaan liittoutuneiden koodiliikenteeseen ja saamaan hyvän kuvan 8. A:n ryhmityksistä, mikä auttoi Rommelia hänen kesäoffensiivissaan -42, mutta se yksistään ei ollut ainoa syy liittoutuneiden tappioille.
Samalla tavalla liittoutuneiden tiedustelu ei ollut taikasauva. Rommelin oli käsketty pysäyttää hyökkäyksensä, koska Italian sodanjohto tiesi ettei maalogistiikka riitä ylläpitämään armeijaa Egyptissä asti Libyan satamista ja Rommel ei ollut onnistunut tuhoamaan 8. A:ta kuitenkaan.
///MeAgaln
Akselin tiedustelulle oli onnenpotku,että Kairossa vaikuttanut amerikkalainen sotilasasiamies oli varomaton ja hölösuu.Hänen kauttaan vuoti paljon arvokasta tiedustelutietoa.
Saksalaiset myös menettivät oman tiedusteluyksikkönsä sotavankeina briteille.
Sen jälkeen Rommelin toiminta meni enemmän arvailuksi.
Kyseinen "asiamies" teki täsmälleen kuten hänen oli käskettykin tehdä, ongelma oli systeeminen liiallisen salauksiin luottamisen muodossa, eli sama syy kuin melkein kaikissa vastaavissa instansseissa. Useimmat salausjärjestelmät vuosivat eri tasoilla, mutta avaimena oli hyväksyä se ja varautua siihen.
///MeAgaln
Enigman murtamisen merkitystä on arvioitu siten,että se lyhensi sotaa ainakin vuodella.
Sehän tarkoittaa sitä,että ensimmäinen fissiopommi olisi välähtänyt Berliinin yläpuolella Hiroshiman sijaan.
Eläisimme nyt aika tavalla erilaisessa Euroopassa.
Tuon tyyppisiä väittämiä on hyvin hankala arvioida, koska niille ei ole määritelty mitään arvioitavia parametrejä.
///MeAgaln
Bundeswehriä kun oltiin perustamassa, niin siihen tarvitsi rekrytoida entistä Wehrmachtin väkeä, myös Waffen SS miehiä rekrytoitiin.
Tästä syystä Wehrmachtin mainetta piti yrittää puhdistaa, ja Rommel oli erä sopiva henkilö tähän keulakuvaksi, vaikka tekikin itsemurhan pakotettuna, koska oli osallistunut väitetysti Hitlerin vastaiseen salaliittoon, ja toimi siten Natsi- hallintoa vastaan.
" Zabecki toteaa, että Rommelin loistavat taktiset toimet olivat logistisesti kestämättömiä, mikä johti lopulta strategiseen tappioon."
Pitää kyllä paikkansa. Toisaalta tappio olisi tullut joka tapauksessa myös Gazalan asemissa odottaessa, kuten myös Egyptin rajalla.
Rommel sentään yritti ratkaista tilanteen, vaikka se menikin uhkapeliksi. On hyvä kysymys, mitä olisi tapahtunut jos edes Stalingradiin suunnatuista voimista olisikin annettu Rommelille ja hän tosiaan olisi päässyt Suezin kanavalle ja Lähi-itään. Saksalla oli kannatusta paikallisten parissa alueella.
" Bundeswehrin päällikkönä toiminut kenraali Klaus Naumann on samaa mieltä Charles Messengerin kanssa siitä, että Rommelilla oli ongelmia operatiivisella tasolla, ja toteaa, että Rommelin tapa ohittaa komentoketju Afrikassa ei ole hyväksyttävissä"
Saksalainen sotilasjohto on siis ilmeisesti edelleen maailman parasta. Kriittinen suhtautuminen niin omaan kuin vastustajan toimiin on aina tehnyt siitä muita paremmin tilanteisiin mukautuvan,
"Rommel sentään yritti ratkaista tilanteen, vaikka se menikin uhkapeliksi."
Kuten mainittu aiemmin, tuo ei varsinaisesti ole se kysymys. Italian sodanjohto oli hyväksynyt offensiivin, mutta ymmärtäen sen olevan tähdätty ainoastaan brittien hyökkäysryhmityksen hajottamiseen, jolloin akseli saisi aikaa parantaa logistista tilannettaan. Rommel muutti tavoitteen uhkapeliksi yrittäessään iskeä Niilille.
"On hyvä kysymys, mitä olisi tapahtunut jos edes Stalingradiin suunnatuista voimista olisikin annettu Rommelille..."
Melko pieni todennäköisyys, arvelisin. Afrikan armeijan logistiikka oli huolena Italian sodanjohdolle jo ennen hyökkäystä ja tilanne ei parantunut Rommelin työnnettyä armeijan yli viisisataa kilometria kauemmas. Neljä uutta divisioonaa lisättiinkin armeijaan, mutta ne eivät sanottavasti lisänneet hyökkäysvoimaa, koska ajoneuvokalustoa täytyi irroittaa logistiikkatehtäviin.
///MeAgaln
Lähinnä Montgomery johon kyllä lähes kaikkien pinna paloi kun urhea puheet oli ja sitten mitätön toiminta kun liian varovainen toimissaan ja operaatio kauppapuutarha sitten maineen pelastamiseksi joka hätiköinnillä meni pieleen.
Vaikka saksalaiset eivät koskaan päässeet Maikopia pidemmälle ei NL kyennyt tuottamaan edes vuonna 1944 enempää kuin 18.3 milj tonnia öljyä. Tuskin puolta siitä mihin sen olisi pitänyt pystyä. Ilman Saksan ja sen Luftwaffen vaikutusta.
NL tuhosi osan Kaukasuksen öljykentistä saksalaisten lähestyessä niin perusteellisesti, että niiden saaminen takaisin tuotantoon kesti todella pitkään.
Juuri siltä kannalta ajatellen, jos Saksa olisi onnistunut valtaamaan ne jo vuonna 1941, ja saanut omaan tuotantoonsa reilun vuoden päästä...
Mutta noin muuten, saako siitä taas stallarin nimityksen jos huomauttaa tuohon, että melkoinen pläntti NL:oa oli vihollisen hallussa, valtavia tappioita oli kärsitty. Onko jotenkin ihme, ettei normaaleihin tuotantolukuihin ylletty, vaikka öljykenttiä ei olisi tarvinnutkaan tuhota? Yhdysvallat ei kokenut omalla maaperällään sotaa lainkaan, Britannia ja Saksa vain ilmahyökkäysten muodossa ennen kuin sota eteni Saksan alueelle loppuvaiheessaan.