Palkansaajanaiset ovat populistitiedotusvälineiden mukaan uupuneita. Työtä tekeviä ja työstä uupuneita naisia kuten miehiäkin on olemassa. Se on totta, mutta työtä meidän on vain elääksemme tehtävä. Joka päivä vielä enemmän, jos emme ole tarkkana siitä mihin kaikkeen joudumme palkkamme jakamaan. Tällä hetkellä rakkaan hallituksemme osaaminen näyttää siltä, että ensi vuosi tulee olemaan vielä raskaampi. Täytyy myös muistaa, että harva kuitenkaan uupuu työssään. Suurin osa uupuneista viettää sellaista elämää vapaa ajallaan, että "oksat pois". Sitten syytellään työpaikkaa. Esim. virkaneiti saattaa tulla kotiin raskaan kokouspäivän jälkeen klo 15 maissa ja vetäistä jokapäiväisen viinikänninsä. Onhan sitä sammumisen jälkeen uupunut tunne aamulla. Mutta ei auta. Töihin vain uupuneena nettiä selailemaan punavalon taakse.
Palkansaajanaiset uupuneita
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei se työ vaan raskaat huvit !
jos työt tulee kotii mielessä tai etätyö pidentää työ aikaa kotona voi salakava uupumiene jäädä olemaan,
Edesmenneen äitini työpäivä alkoi kesällä kello kaksi aamuyöllä, Äiti lämmitti uunin koska helteellä ei uskaltanut päivällä lämmittää. Äiti leipoi rieskat, leipää ja pullaa, lopuksi karjalanpaisti uuniin.
Kello kuusi äiti meni navettaan ja lypsi lehmät, siinä välissä kävi isän kanssa kokemassa verkot. Me lapset perkasimme kalat.
Kello yhdeksän aikaan kun aamiainen oli syöty lähdimme heinäpellolle, eväät mukana. Kello 18 äiti hoiti taas karjan ja pesi pyykit välillä pyykkilautaa käyttäen, kaivosta veden nostaen.
Usein heinäpellolle lähdettiin vielä kello 20 jos sää oli oiken hyvä.
Marja-aikaan äiti oli ensimäisenä marjaan lähdössä, me lapset pitkin hampain mukana.
Marjoja myytiin paljon, näin saatiin rahaa esim. huonekalujen ostoon.
Syksyllä lisäksi perunoiden kuokkiminen kuokalla.
Isä raivasi pellot kuokalla ja hevosen kanssa, myöhemmin traktori oli apuna.
Raskas työ vaikutti siihen, että isän selkä oli usein rikki, mutta makaamaan isä ei jäänyt. Hetken aikaa päivälevon jälkeen kävely oli vaikeaa, mutta sitten taas oikesi ja isä kykeni puita hakkaamaan ja muihin maatalon töihin.
93 vuotiaana isän huokaillessa kysyin mikä isää huokailuttaa, hän vastasi että no vanhuus. Jatkoin, että mikä siinä vanhuudessa hukailuttaa, vastaus oli että no kun ei jaksa enää töitä tehdä.
Äitikin eli 90-vuotiaaksi, töitä tehden.
Me kaikki lapset olelle heistä hyvin ylpeitä, he opettivat meille mm. työnteon ja rehellisyyden.