kyselykulttuuri & ratsastaja

Katselin taas kyselyohjelmaa jossa myös vastauksia toivotaan. Olen monestikin kritisoinut sitä osaa päättäjistämme, jotka nykyään siellä vastaajien loosissa istuvat. Ottamatta tällä kertaa kantaa heidän vastauksiinsa ja niiden sisältämään informaatioon, kiinnitin huomiota kysymisee. koko ohjelman anti olisi käsitelty parilla aiheeseen liittyvällä kysymyksellä. Vastaajat kyllä niihin vastaamalla olisivat antaneet sen informaation, joka heillä on nyt annettavanaan. Illalla kai sopivat porukalla jatkosta. Omien poliittisten irtopisteiden kerääminen tunteisiin vetoavalla kysymys-inttämisellä on sekin kuvottavaa. Aihe on toki vakava, mutta olisi ehkä ollut aikaa muillekin aiheille.

Ja miten tämä liittyy luterilaisuuteen, kun näemmä luterilaisuuteen pitäisi aiheet liittyä. Tässä ajassahan se luterilaisuuskin rämpii, joten kyllä tämä siihenkin liittyy. Ensimmäinen ratsastaja lienee nyt maailmassa riehumassa. Nyt olisi aika puhdistaa kummitusteologia ja papittaret ulos Herran huoneesta ja tehdä parannus. Ratsastaja tulee niittämään myös Suomen kansaa lähiviikkoina. Kansankirkon tulisi turvata laumansa ikuisuus. Papittaret ja kummitusteologia vievät väärään osoitteeseen.