Miksi luterilaisuus?

Ei luterilaisuus ole sen kummemmin oikein kuin mikään muukaan Raamattuun perustuva kristillisyys. Mutta evl.kirkko on nykyään liberaalilahkonsa myötä tulossa antikristilliseksi.

Islamin uskovaiset ovat kyllä niin varmoja omasta uskostaan, että heidän on pakko olla oikeassa.

Jokaisessa uskonsuunnassa, kirkossa on omia historiastaan kumpuavia painotuksia ja historian aikana tulleita perinteitä, joita taas muilla kirkoilla ei ole. Kaikilla on sama Raamattu ja keskiössä Kolmiyhteinen Jumala ja ristinkuoleman sovitussanoma, joka on kristinuskon perusta.
Miksi sinun mielestäsi pitäisi olla joku "oikea" tai "oikeampi" uskonsuunta? Me olemme samaa sukua ja eri perhettä, joten ei ole olemassa oikeampia tai väärempiä uskonsuuntia, vaan erilaisia perinteitä ja painotuksia.

Korkeakirkolliset kirjanoppineet tietenkin puolustavat omia yksityiskohtiaan, mutta täällä tuskin heitä on, joten tuollaiseen pohdintaan ei ole tarvetta ja tuskin monella on kykyä lukeakaan noita erilaisia perinteitä.

Itse olen, etenkin nuorempana, käynyt eri kirkkokunnissa ja lahkoissa, tuntenut pintapuolisesti myös juutalaisuutta. Jo pikkulapsena, kun sain käydä sekä luterilaista että helluntailaista pyhäkoulua, tunsin kirkon pyhäkoulussa todellista rauhaa. Päätin, että "isona minusta tulee luterilainen". Koulun joulu- ja kevätjuhlien kirkossa käynti oli minulle juhlaa. Myöhemmin, aikuisena, kuuntelin luterilaisia jumalanpalveluksia ja hartauksia ja koin varmasti, että tähän minä uskon.

Niinpä sitten liityin kirkkoon, aloin lukea helppotajuisia, luterilaista oppia käsitteleviä kirjoja ja huomasin tämän opin matemaattisen loogisuuden: ei ristiriitaisuuksia, kuten esim. helluntailaisuudessa, vaan 1 1 on aina 2, eikä joskus 5 tai jopa 15.

Lutherin kirjoituksia lukiessani sain mielenrauhan: hän selitti evankeliumin ymmärrettävästi ja antoi kaikesta kunnian yksin Jumalalle: Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Ihmisen kaikelta omavanhurskaudelta hän määrätietoisesti napautti niskat poikki.

Myöhemmin erosin Suomen Ev.lut.kirkosta, mutta en uskostani, luterilaisuudesta. Suomessa on muitakin luterilaisia kirkkoja ja yhdistyksiä, vaikka tämä kirkko onkin suurin, valtakirkko.

Olen vielä joskus käynyt myös ortodoksisessa kirkossa. Etenkin Venäjällä käydessäni. Ortodoksisuudessa on kuitenkin myös sellaisia opinkohtia, joita en tunnusta, esim. Jumalansynnyttäjän ja muiden pyhiksi julistettujen, mielestäni epäraamatullinen asema.

Päällimmäisenä ei ole onko luteri vai katoli, vaan ratkaiseva tekijä on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Jos tämä puuttuu niin kaikki hengellisyyden harjoitus on turhaa. Sanoihan seppä Högman aikoinaan Paavo Ruotsalaiselle, kun tämä kyseli sielunsa autuuden perään, että yksi sinulta puuttu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisäinen tunteminen!

Mikä siinä luterilaisuudessa on niin erinomaista ollut ja meinaa yhä olla, että mm tästä pikkumaasta laitettiin karkotukseen monia perheitä jotka eivät suostuneet kyykkimään kirkon pillin tahtiin, kuka tietää?

Miten on yleensä mahdollista että ihmisten ja Jumalan välistä asiaa on kirkko halunnut säätää niin kovasti, eihän Raamattu anna sellaiseen mitään opetusta!

Kirkko piirtää rajat paikkakunnan ympärille ja julistaa siäspuolen seurakunnaksi, vaikka koko katiskassa ei olisi ainuttakaan uskovaista, eikö ole hullua, mihinkäänm sellaiseen ei Raamattu opeta.

Seurakunta on aiona siellä uskoontulleitten ihmisten yhteenliittymä, ja ulkopuolinen on uskoontulematonta maailmaa. se on Raamatun oppi.

Vaikea ajatella, että luterilaisuus olisi sen kummempi usko kuin mikä tahansa usko tässä uskontojen sekamelskassa.
Kaikki uskonnot lupaavat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista asiaa, jos teet sitä tai tätä ja uskot sitä tai tätä.
Kaikki uskomukset lähtevät loppujen lopuksi ihmisten pelosta ja epävarmuudesta. Uskon avulla yritetään vain lohduttaa itseä ja etsiä jotain pelastusta joltain kauhealta. Paratiisit ja kadotukset jne. ovat ihmisten (usein miesten) keksintöä ja vallan välineitä, joilla saadaan pelokkaat ihmiset usein maksamaan uskonjohtajien ylellinen elämä.
Ja kaikille uskonnoille muut ajatussuunnat/aatteet ovat heidän oman jumalan vihollisen saatanan tms. tekosia. Jippii, me pelastumme joltakin keksityltä kadotukselta, kun uskomme näin ja maksamme aneet ja kymmenykset, kaikki muut joutuvat sinne helvettiin! Haloo, järki älä jätä!

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman valheellisia uskontoja. Tosin voihan uskonto olla lohdun tuojana joillekin ihmisille tarpeellinen mutta kaikki uskonnot perustuvat valheeseen väittäessään jumaliaan todellisiksi.

Itse tunnen olevani luterilainen tomisti. Luterilaisena voin suhtautua tomismiin vapaammin kuin katoliset. Jako tomismiin ja atomismiin on oleellinen jakolinja aatemaailmassa. Kiitokset tomisteille.

Mulla on matto lattiassa. Mahtus se tosin kainaloonkin, mutta vartaloa joutuu silloin kääntämään ja hartiat on toisinaan kipeät. Siis, jos ollaan samassa suunnassa maton kanssa menossa. Rukousmatto se ei ole, jos kuvittelit suuntaani. Hyvää iltaa.

<<Sana on vapaa, kerro miksi pidät omaa uskoasi parempana kuin esim. ortodoksisuus tai ainoana oikeana uskona, jonka kautta pääsee taivaaseen tms autuuteen jumalan luo.>>

Minä, luterilaisena, en pidä uskontoani ainoana, jonka kautta pääsee taivaaseen. Jumala, joka on Kaikkivaltias, ei tässä suhteessa ole antanut Raamattuun ohjetta kuulua juuri luterilaiseen kirkkoon. Jeesuksen aikaan ei ollut edes luterilaisuutta, eikä muitakaan kristillisiä suuntauksia. Tiedän uskovaisia, jotka eivät ole koskaan kuuluneet mihinkään kirkkokuntaan, mutta elävät Raamattua lukien, ja haluavat noudattaa Raamatun opetuksia elämässään, esim. välittävät lähimmäisistä.

Martti Luther oli uskon puhdistaja ja esim. katolilaiset yrittivät jopa tappaa hänet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther
Tuossa vähän tietoon alkua.
Kannattaa tutkia Lutheria enemmän, jotta voi ymmärtää mistä on kyse.
Katolilaisethan huijasivat ihmisiä jotka Luther ei hyväksynyt.
Katolilaiset vain rahastivat eikä uskolla niin väliä ollut. Onko nytkään?
Raha oli suurempi kun uskonto.
Lutherista on joku melko hyvä elokuvakin tai ehkä useampikin.
Kun tietää osan siitä mitä Martti Luther oikeasti oli, niin ei enää kysele muuta.
Hän etsi uskossa sitä puhtautta, joka on totuutta. Hän ei pitänyt valehtelijoista tai Raamatun vääristäjistä, Sinänsä koomista, että luterilainen kirkko ei tunnu tavoittelevan Lutherin oppia tai suuntaa edes. Luterilaisuus ei ole luterilaisuutta enää kirkossa ja siksi monet jopa eroavat kirkosta. Se on eksynyt niin pahasti.
Mutta mitä aloitukseen voi sanoa. Lue lutherin kirjoja. Niitä on saatavilla. Katso elokuvia ja "pim" olet yht'äkkiä totuuden poluilla.