Ihminen haluaa aina uskoa johonkin, olkoon se sitten huominen, parempi elämä, ihmisen hyvyys, hyvä ja huono onni tai sitten se parjattu korkeampi voima. Usko siirtää vuoria. Niin kauan kuin on uskoa niin kauan on toivoa, se auttaa jaksamaan ja kantaa ihmisiä yli vaikeiden aikojen uskon varassa ihminen elää ja uskon varassa ihminen tekee kaikkensa. Usko ei ole vain uskoa Jumalaan.
Uskominen (yleisluontoisesti) osa ihmistä
Anonyymi
4051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Usko on mitä tapahtuu huomenna. Se mikä on paperilla on kirjallinen sopimus ja tarkoittaa yleensä toteutumista ei ole uskoa.
"Jumalkaipuun Hän on laittanut jokaisen ihmisen sydämeen." Sanat on raamatussa, en vaan muista missä kohtaa. Johtuu varmaan siitä, että jokainen meistä kaipaa Jumalaa mihin uskoa. Viisainta on tietysti uskoa siihen Jumalaan, joka sen kaipuun sinne sydämeen on asettanut. Eikä muuta Jumalaa tietenkään olekkaan. Tänään on jälleen ihana lepopäivä. "Muista pyhittää lepopäivä." Sitä käskyä ja kehoitusta on hyvä noudattaa, sillä se on lääkettä ihmiselle. Raamatussa on sanat ." Kaikki pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella."
Siis on hyvä lukea sunnuntaina Jumalan sanaa ja viivähtää rukouksessa ja kiittää ikuisesta elämästä Jeesuksessa Kristuksessa.
Viisaus: ihminen ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu ennen kuin on elänyt päivän loppuun.
Mutta Jeesus tietää. Jeesus tiesi palaavansa vielä silminnäkijöiden elinaikana takaisin. Varmasti niitä on vielä hengissä............
Ihminen ei halua uskoa, vaan ihminen haluaisi tietää. Haluatko uskoa, että olet ensi viikolla vielä elossa vai haluaisitko tietää, että olet ensi viikolla elossa? Usko, oletus, arvelu ja luulo ovat korvikkeita, joihin joudutaan pakon edessä turvautumaan jos ei tiedetä.
Kyllä minä haluan ennemmin uskoa että olen viekä ensiviikolla elossa ennemin kuin tietää että kuolen pian koronaan. Se lohduttaa enemmän.
Minua lohdutya enemmän se että tiedän tasan tarkkaan koska kuolen ja millä kellon lyömällä. En pidä siitä että kaikki jää sattumaan varaan, se on liian stressaavaa.
Tottakai kaikki uskovat. Uskon, että elän huomenna. En voi tietää sitä, mutta jo tämä usko antaa minulle voimaa. Tämä on hyvää uskoa. Mutta on huonoakin uskoa, esim että usko siirtää vuoria. Usko ei siirrä vuoria. Tai, että rukous parantaa sairauksia. Tällainen usko voi pahimmillaan johtaa tärkeiden toimien laiminlyömiseen. Ei ota lääkettä kun luulee että se usko parantaa.
Uskovatko kaikki että elävät huomenna? Minä toivon että elän (ja pidän sitä todennäköisenä), mutta enhän minä voi olla siitä varma. Ei ihmisen kuolevaisuus ole mikään epäselvä asia. Ja kun kerran ihminen kuolee joskus, niin on selvää, että joku päivä kuvitelma siitä, että elän vielä huomannakin on väärä.
Uskoni keijukaisiin ja maahisiin ei ole oikeastaan uskoa, vaan tietoa.
Ihmiset toivovat paljon asioita. Omien toiveiden toteutumiseen uskominen on joskus perusteltua joskus ei. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihminen voisi haaveilla loistokkaasta tulevaisuudesta!
Ainoa vuori mitä usko on voinut siirtää on santavuori. (Vanhempi väki muistanee 1950-luvultta radiotoimittaja Usko Santavuoren)
Usko on siirtänyt useitakin vuoria ja mäkiä. Harvemman alta on kuitenkaan löytynyt kultaa tai muutakaan arvokasta vaikka usko on ollut kova ja töitä rehkitty selkä hiellä.
Siinä ei pelkkä usko tosiaan riitä vaan työnteolla ne asiat tapahtuvat kuten aina.
Mutta työnteko saa voimansa vahvasta uskosta.
Sillä ne kiinalaiset rakentaakin nopeammin kuin suomalaiset, enemmän uskoa.
Toki on olemassa perusteltua uskoa ja sitten on perustelematonta uskoa.
Itselleni esimerkiksi joku suurempi voima on perustelematonta uskoa, enkä näe itse siihen syytä uskoa. Samoin kun esimerkiksi että huomenna maapallo tuhoutuisi olisi perusteetonta uskoa.
Perusteltua uskoa olisi parempi huominen jonka eteen teen sen minkä voin. Tiedän myös että ns. käsite onni on kiinni matemaattisista muuttujista, joka on riippuvainen myös henkilön henkilökohtaisesta maailmannäkemyksestä.
En ole ikinä nähnyt kenekään liikuttavan vuoria uskon voimalla, joten väittäisin sen olevan perusteetonta uskoa.
Sitten on toki olemassa tietoa joka auttaa kummasti myös. Kun autan naapurin iäkästä rouvaa ruokaostoksissa, niin tiedän olleeni avuksi koska hän kertoo sen ihan itse. Pelkkä usko ei auta, vaan asioihin pitää käytännössä itse puuttua. Tämä on se vanha vitsi kuinka uskovainen alkaa rukoilemaan ja uskoo kuinka jumala tekee kaiken hänen puolestaan, kun taas ateisti käärii hihat ja tekee itse sen minkä voi.
Meidän naapri, nuori voimakas mies. viinapäissään väliin tappeli ja kylänväki vähän pelkäsikin häntä. Ahkera työmies, mutta rahat meni vinaan ja taksiin.
Sitten kylällä joku tiesi tämän kaverin tehneen parannusta ja oli nähty kirkon penkissä istumassa. Minullekin hän tavatessamme kertoi, että hän oli alkanut uskomaan Jeesukseen ja viinat ja tupakan oli jättänyt pois ja elämässä oli tapahtunut täys käännös. Aluksi epäilin asiaa ja niin moni muukin.
Siis tapahtumasta on yli 20 vuotta. Tämä kristityksi kääntynyt tunnetaan erittäin avuliaana ja ystävällisenä, monet ovat saaneet häneltä maallista apua ja moni ateisti ja alkoholisti on tullut Jeesukseen uskovaksi hänen toimintansa ja esikuvansa kautta.
Olen kuullu samanlaisia tarinoita muslimeilta. Ennen rettelöineestä miehestä tullut harras muslimi. Sama juttu varmaan kaikissa uskonnoissa, yrittävät omia itselleen ihmisten muutoshalut parempaan.
Todellisuudessa ihmiselle riittää elämänmuutokseen aito halu ja tahto. Ilmeisesti uskovaiset eivät ole koskaan kuulleet ihmisistä, jotka ovat muuttaneet elämänsä ihan omasta halustaan? Tai ovat vain sivuuttaneet ne, koska kuvittelevat että heillä on jotenkin monopoli jossain uskonnossa parannuksiin.
Uskominen ei ole sen kummempaa kuin paskominen
ja lopputuloksetkin ovat aika lailla samaa tasoa.
Uskominen ei ole sen kummempaa kuin paskominen
ja lopputuloksetkin ovat aika lailla samaa tasoa.
Kyllä uskoa saa! Valtteri Bottaskin uskoo voittavansa maailmanmestaruuden F1-kilpailuissa. Se on hyvä ja ehkä hän sen tekee, kun on tarpeeksi voimakkaasti siitä vakuuttunut.
Mutta ei pidä sotkea asioita ja luulla, että uskomasi asiat ovat totta, jollei se sitä ole.
Jotkut uskovat sellaisia asioita, jotka ovat todennäköisesti totta. Toiset uskovat ristiriitaisiin uskontoihin.
Tottakai jos sanan "usko" määrittää tavalla joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa. Itse en tosin näe, että tämä olisi erityisen hyödyllistä, mikäli tahtoo tulla ymmärretyksi.
Itse en usko huomiseen.
Sen sijaan minä oletan, perustuen aiempaan kokemukseeni, että huominen seuraa tätä päivää. Toisin sanoen minä luotan kokemuksiini.
En myöskään usko parempaan elämään.
Toki kykenen kuvittelemaan mitä parempi taikka huonompi elämä minulle merkitsisi, mutta en usko, että parempi elämä olisi jotakin mitä voi saavuttaa ilman tekoja tai että parempi elämä olisi jotenkin vääjäämätöntä. Sen sijaan parempi elämä on jotakin mitä kukin täytyy luoda itselleen, mikäli mahdollista, omien tekojen kautta.
En usko ihmisen hyvyyteen.
Ihmiset ovat ihmisiä. Useimmat asiat joita me pidämme "hyvänä" ovat asioita joita me arvostamme. Arvostus antaa asioile merkityksen ja meille merkittävät asiat ovat niitä joiden me katsomme olevan hyviä. "Hyvyys" lähes joka tilanteessa perustuu henkilökohtaiseen arvomaailmaan ja sen soveltuvuudesta käytännön tilanteisiin. Tekeekö tämä sitten imisistä pahoja? Ei.
Ihmiset ovat ihmisiä ja se kuinka "hyvä" joku ihminen on, on arvio joka perustuu siihen kuinka läheisesti jonkun toisen arvomaailma seuraa sen henkilön arvomaailmaa joka tekee arviota siitä kuinka "hyvä" joku on.
En usko onneen, hyvään taikka huonoon.
Onni hyvä tai huono sellainen on tilastollinen ilmiö, joka kokijan itsensä näkökulmasta on joko henkilökohtaisesti hyödyllinen taikka haitallinen.
Uskominen onneen on hyvin itsekeskeinen olettamus siitä, että maailma jollakin tavalla välittäisi siitä mitä ko. henkilölle tapahtuu. Aivan kuin sattuma olisi jollakin tapaa järjestetty kokijaa varten.
Tämä ei tietenkään päde keinotekoisiin systeemeihin kuten uhkapeleihin joissa koko järjestelmä on itseasiassa suunniteltu siten, että se on suurimmalle osalle osallistujista "epäonnekas". Onneen uskominen tällaisessa keinotekoisessa tilanteessa ei ole ainoastaan itsekeskeistä se on haitallista.
En usko korkeampaan voimaan.
Tosin jälleen kerran tämä on niin huonosti määritelty lausuma, että se voi tarkoittaa lähestulkoon mitä tahansa. Esim: luonto kykenee asioihin joihin en itse kykene, joten onko luonto silloin koekampi voima?
Mutta jos tämä lausuma otetaan sen tavanomaisemmassa uskonnollisessa merkityksessä jossa kyse on jotakn yliluonnollsesta persoonasta joka toimii todellisuudessa. En usko sellaisen olemassaoloon, itseasiassa olen vakuuttunut siitä ettei sellaista ole olemassa.
Ja ei, usko ei siirrä vuoria.
En välitä siitä kuinka monta ihmistä joku kykenee kokoamaan yteiseen meditaatiotilaisuuteen vuoren juurelle, mutta kyseinen vuori ei liiku mihinkään vain siksi että joukko ihmisiä uskoo sen siirtyvän.
Toki mikäli onnistut vakuuttamaan riittävän monta ihmistä tekemään sen fyysisen työn joka vaadittaisiin vuoren siitämiseen, tässä mielessä toki usko kykenee mihinkä tahansa mihin ihmiset kykenevät.
Mutta siinä on uskon kykyjen raja jokaisessa tilanteessa. Se mihin ihmiset kykenevät.
Usko itse ei luo, anna tai tarjoa mitään muuta kuin mahdollisesti motivaation tehdä jotakin ja usein se johtaa aivan järjettomiin tekoihin kuten vuorten siitäminen olisi, koska "usko" ei vaadi perusteluja taikka oikeutusta teoille joihin se motivoi.
Toivo ei tarvitse uskoa. Toivo on jotakin mihin ainoastaan tarvitsee kykeä kuvitella, että asiat olisivat toisin tai vain ja ainostaan henkilökohtaisen kokemuksen siitä että aiemmin asiat olivat paremmin.
Ja toki toivo voi auttaa imisiä jaksamaan, mutta se voi myös johtaa siihen etteivät ihmiset hae apua, vaan sen sijaan he luottavat omaan toivoonsa, aivan kuin se itsessään toimisia apuna. Kuten esim: rukoilu avun hakemisen sejaan.
Ihmiset tekevät kaikkensa silloin kun asiat joita he tekevät ovat heille itselleen kaikkein merkityksellisempiä ja läheisempiä heidän itsekuvalleen. Ja edes uskonnollisille ihmisille tämä on harvoin usko itsessään.
Olen samaa mieltä siitä, että usko ei ole vain uskoa Jumalaan tai jumaliin, mutta olen myös sitä mieltä, että ihmiset sanovat uskovansa jotakin tapauksissa joissa he eivät kykene perustelemaan taikka oikeuttamaan sitä miksi he ovat vakuuttuneet siitä minkä todellisuudesta ovat vakuuttuneet.
Ei tietenkään aina, koska ilmauksena usko on varsin epämääräinen ja sitä käyttetään hyvin monessa eri merkityksesä.
Kun saat tarpeeksi monta ihmistä vakuuttumaan että vuoren alla on kultaa, hiiltä, timantteja tai muuta arvokasta, niin kas kumma se vuori siirtyy pelkän uskon varassa.
Kuten tuli jo todettua:
"Toki mikäli onnistut vakuuttamaan riittävän monta ihmistä tekemään sen fyysisen työn joka vaadittaisiin vuoren siitämiseen, tässä mielessä toki usko kykenee mihinkä tahansa mihin ihmiset kykenevät.
Mutta siinä on uskon kykyjen raja jokaisessa tilanteessa. Se mihin ihmiset kykenevät.
Usko itse ei luo, anna tai tarjoa mitään muuta kuin mahdollisesti motivaation tehdä jotakin ja usein se johtaa aivan järjettomiin tekoihin kuten vuorten siitäminen olisi, koska "usko" ei vaadi perusteluja taikka oikeutusta teoille joihin se motivoi. "
Sinulla taitaa olla tuosta sanasta nyt ihan oma käsitys josta haluat uppiniskaisesti ja tinkimättä pitää kiinni. Kielitoimiston Sanakirja sanoo kuitenkin seuraavaa:
luottamus jhk, jnk olemassaoloon, toteutumiseen, merkitykseen, arvoon tms.
Ei sitten ollenkaan.
"luottamus jhk, jnk olemassaoloon, toteutumiseen, merkitykseen, arvoon tms."
Luottamus johonkin ei vaadi sitä, että kohde johon luotetaa on todellinen. Ja ainoastaan luottamus ei ole riittävää jotta... "kultaa, hiiltä, timantteja tai muuta arvokasta,"... on syytä alkaa kaivamaan.
Toki on mahdollista vain sattumanvaraisesti nimetä paikka ja sanoe että: "Tuossa on kultaa"
Ja ehkä mahdollista saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä että paikassa todella on kultaa, riippumatta siitä tietäkö kultaa olevan vaiko ei.
Mutta suurimmalle osalle ihmisiä ainoastaan se että joku julistaa kultaa olevan ei ole riittävä. Usko siihen että vuoren alla on kultaa ei riitä. Tämän takia koe porauksia ja malmin etsintöjä suoritetaan jotta voidaan varmistaa kuinka paljon, jos ollekaan tavoiteltavaa materiaalia on.
Jolloin kaivostoiminnan aloittaminen edellyttää todisteita kullan olemassaolosta, ennen kun kyseistä toimintaa aloitetaan.
Ja mikäli kaivostoiminta aloitetaan, sen tekeminen vaatii fyysistä työtä joka on täysin riippumaton siitä mitä uskoo.
Ja on täysin sama kuinka pitkin aikaa ja kuinka monta ihmistä uskoo että ajattelemalla voi saada kullan nousemaan maanpinnalle vuoren alta, vaikka siellä kultaa olisikin. Se pysyy maan alla niin kauan kunnes joku sen kaivaa sieltä esiin.
"Tämän takia koe porauksia ja malmin etsintöjä suoritetaan jotta voidaan varmistaa kuinka paljon, jos ollekaan tavoiteltavaa materiaalia on. Jolloin kaivostoiminnan aloittaminen edellyttää todisteita kullan olemassaolosta, ennen kun kyseistä toimintaa aloitetaan."
Et ole kuullut sitten Klondiken kultaryntäyksestä? Vautsivau vaikka Aku Ankka on Suomen luetuin sarjakuvalehti. Silloin ei mistään koeporauksista tiedetty. Riitti vain että George Carmack niminen kaheli järjesti Whithorsessa hauskan mainostempun ja sadat lähtivät ylittämään vaarallista Chilkootin solaa kullan ja rikastumisen toivossa. Moni sai palata siltä reissulta tyhjin taskuin. Koulun historian tunnilla kannattaa olla hereillä.
Vau ad-hominem, ei ole kovinkaan antoisa argumentaatio muoto varsinkaan jos osoittaa sitä käyttäessä puutteita kyvyssään ymmärtää lukemaansa.
Sillä snoin jo:
Toki on mahdollista vain sattumanvaraisesti nimetä paikka ja sanoe että:
"Tuossa on kultaa"
Ja ehkä mahdollista saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä että paikassa todella on kultaa, riippumatta siitä tietäkö kultaa olevan vaiko ei.
Niin ikään malminetsintä ei ole mitenkään moderni keksintö vaan sitä on harjoitettu jossain muodossa niin kauan kun ihmiset ovat kyenneet käyttämään metalleja.
Ja periaatteessa voidaan sanoa, että samaa menetelmää käyttivät jo keräily ja metsästys yhteisöt ennen maanvijelyksen kehittymistä tarkkaillessaan esim: eläinkantoja ja mistä löytää piilukiviä josta tehdä kivityövälineitä.
Usko on keino juuttua vasempaan aivopuoliskoon pysyvästi.
Emävale, ei halua. Lopeta sen syöttäminen ja tubutus.
Uskon asioihin joita voin pitää todennäköisesti totena. Jumalat eivät kuuluu tähän ryhmään.
Tämä on hieno kommentti. Jumalat eivät kuulu todennäköisyyksien joukkoon.
Tämä koskee myös väitettä "jumalaa ei ole olemassa". Niinpä ei voida sanoa jumalan olemassa olemisesta tai olemattomuudesta mitään todennäköisyyttä, eikä siten sitäkään, voisivatko ne olla olemassa. Agnostinen asenne on silloin oikea.
Ihmininen ei halua luontaisesti uskoa satuihin ja höpötyksiin, niin kuin jumalaan ja jeesukseen.
Jumalaan ja jeesukseen uskominen vaatii tehokasta aivopesua.
"Ihmininen ei halua luontaisesti uskoa satuihin ja höpötyksiin, niin kuin jumalaan ja jeesukseen."
Tämä väite ei pidä paikkaansa. Muuten meillä ei olisi lainkaan satoja eri uskontoja ja tuhansittain uskomuksia. Peilin särkyminen, kaatunit suola, 13.perjantau tai musta kissa on edelleen monelle suutempi tregedia kuin koronaan sairastuminen.
Noin teesein nokkahuilun taianomaiseen sointiin ja tunkilla autettuun huulenheittoon.
Ottakaa ystävät uusi testamentti ja lukekaa vaikka Johanneksen evankeliumi, niin löydätte hengellistä kultaa. Miljardit ennen meitä ovat löytäneet, ja iloinneet, eivätkä ole siitä kullasta luopuneet mistään hinnasta. Ateistiset vasemmistodiktatuurit yrittävät hävittää kristityt ja Raamatut euroopasta. Esim. Stalin Neuvostoliitossa tappoi miljoonia ja miten paljon muissa euroopan vasemmistodiktatuureissa, sitä ei tiedä kukaan. Tänä aikana usko Kristukseen on jälleen vapaata noissa entisissä diktatuureissa. Kirkot ja rukoushuoneet on rakennettu uudelleen ja ihmiset nauttivat hengellistä kultaa, Jumalan sanaa iloiten syntien sovituksesta.
Katolisen kirkon inkvisitio tappoi tuhansia ihmisiä, osa poltettiin elävältä. Inkvisition syyte saattoi olla salainen eikä sitä kerrottu syytetylle. Tuomio tuli tietämättä edes, mistä tuomitun asiassa oli edes kyse (muille kuin "tuomareille").
Tosin baariin menoon valmistautuessa ja siihen elämäntapaan virittäytyneet huolehtivat kaikista osistaan. Lahjaksi saaneet ottavat iloisen maltillisesti asian kuin asian kun alkaa tapahtua. Tänään on parannuksenteon päivä, aikaa kääntymykseen.