Meidät on jo erotettu kerta kaikkiaan Jumalalle Jeesuksen Kristuksen ristillä, haudassa, ylösnousemuksessa ja taivaasen astumisessa, koska me kuolimme hänen kanssaan ristillä ja elämme ja olemme nyt Hänessä taivaallisissa. Siksipä pyhitys EI ole "erottautumista" Jumalalle, koska se on jo täydellisesti tapahtunut tosiasia, joka on nyt konkreettisesti totta Kristuksessa.
Pyhitys on edellä sanotun asian omaksumista mielessään ja siihen turvautumista ja siinä lepäämistä yhä uudelleen, ei muuta.
Se, mitä yleensä opetetaan "pyhityksenä" ("Jumalalle erottautuminen") on todellisen pyhityksen vastakohta, koska se perustuu tyhjään: siihen, että lähtökohtana ja todellisuutena EI ole Jeesuksen Kristuksen konkreettinen ristintyö.
Pyhityksen tekeminen täydelliseksi on sitä, että oppii luonnostaan, hetkestä hetkeen, lepäämään tässä Kristuksen TÄYDELLISESSÄ työssä, jossa hän erotti jo meidät kerta kaikkiaan Jumalalle. Joka muuta väittää, se vähättelee Kristuksen ristintyötä.
Pyhitys on edellä sanotun asian omaksumista mielessään ja siihen turvautumista ja siinä lepäämistä yhä uudelleen, ei muuta.
Se, mitä yleensä opetetaan "pyhityksenä" ("Jumalalle erottautuminen") on todellisen pyhityksen vastakohta, koska se perustuu tyhjään: siihen, että lähtökohtana ja todellisuutena EI ole Jeesuksen Kristuksen konkreettinen ristintyö.
Pyhityksen tekeminen täydelliseksi on sitä, että oppii luonnostaan, hetkestä hetkeen, lepäämään tässä Kristuksen TÄYDELLISESSÄ työssä, jossa hän erotti jo meidät kerta kaikkiaan Jumalalle. Joka muuta väittää, se vähättelee Kristuksen ristintyötä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.