Ongelmaton edellinen Sipilän hallitus

Sosialistit huusi silloin hallitus vastaista, nyt itse hallituksessa ja näin pian tuli lama päälle.

>>Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen esittää suorasanaisen vaatimuksen Sanna Marinin (sd) hallitukselle koronavirustilanteen takia.

”Hallituksen on välittömästi päätettävä, ettei kuntien tehtäviä ja velvoitteita lisätä tällä hallituskaudella. Hallitus ei pysty korvaamaan kunnille syntyviä uusia kustannuksia vaan resurssit on suunnattava kriisistä aiheutuviin kustannuksiin, toipumiseen ja nykyisten tehtävien turvaamiseen”, Karhunen sanoo Kuntaliiton sivuilla.

Tällaisia uusia velvoitteita ovat Karhusen mukaan jo eduskunnassa oleva hoitohenkilökunnan mitoitus, hoitotakuun kiristäminen sekä oppivelvollisuuden pidentäminen.

Kaikkia Karhusen mainitsemia uudistuksia voi pitää tärkeinä hallitukselle. Esimerkiksi hoivamitoitus on pääministeripuolue sdp:n keskeinen tavoite.

Karhusen mukaan koronaviruksen vaikutukset tulevat kuntiin viiveellä, mutta vaikuttavat usean vuoden ajan.

”Kaikki kuntien tehtäviä ja kustannuksia lisäävät hankkeet on välittömästi laitettava jäihin”, Karhunen vetoaa.

Karhusen mielestä varmaa on, että tämä vuosi heikentää alijäämäistä kuntataloutta entisestään ja Karhunen huomauttaa, että kunnilla on vaikeuksia normaalitilanteessakin selviytyä nykyisistä tehtävistään.<<

SDP suurin syntipukki nykytilaan, kun niin hanakasti vastusti Sipilän hallituksen mm tähän sopivaa ohjelmaa kun korona päällä, se uudella mallilla olisi paremmin hoidossa.

Suomi on yrittänyt jo monen monituista vuotta varautua väestön ikärakenteen vanhenemiseen ja siihen, että valtaosa kunnista ei tule selviämään edessä olevasta hoito- ja hoivahaasteesta. Kun palvelujen kysyntä kasvaa, on kustannusten nousua pystyttävä hillitsemään. Palvelurakennetta on karsittava ja julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava.

Matti Vanhasen I hallitus päätti huhtikuussa 2005 – poliittisessa innovaatiossa nimeltä puoliväliriihi, historian ensimmäisessä sellaisessa – tarkistaa hallitusohjelmaansa ja käynnistää Suomessa laajan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen.

Tavoitteena oli ennen kaikkea varmistaa kuntien vastuulla oleville sosiaali- ja terveyspalveluille riittävä väestöpohja. Silloiset päähallituspuolueet asettivat uudistukselle kaksi reunaehtoa: keskusta ei hyväksyisi kuntien pakkoliitoksia (Suomessa oli tuolloin 444 kuntaa) ja SDP taas vierasti palveluiden tuottamisen ulkoistamista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus huipentui helmikuussa 2007 voimaan astuneeseen PARAS-lakiin, jonka lähtökohtana oli se, että kunnat muodostaisivat vähintään 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Erityistason sairaanhoito keskitettäisiin erityisvastuualueille.

Keväällä 2013 valmistui sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteen uudistamista pohtineen selvityshenkilötyöryhmän esitys. Asiantuntijoiden mukaan Suomeen tulisi perustaa 34 aluetta vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta. Minimiväestöpohjan pitäisi olla 50 000.

Esitys ei hallitukselle kelvannut. Lopulta ratkaisua lähdettiin etsimään kokoomuksen silloisen ryhmäjohtajan Petteri Orpon vetämästä hallituspuolueiden työryhmästä, joka linjasi, että vähintään 20 000 asukkaan kunnat saavat jatkossakin vastata perustason sosiaali- ja terveyspalveluista.

Keskusteluihin nousivat myös uudenlaiset rahoitusmallit: sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esitti Ruotsista omaksuttua raha seuraa potilasta -mallia, jossa potilas voisi valita hoitopaikkansa julkisista, yksityisistä tai järjestöjen palveluista.

Helmikuussa 2015 perustuslakivaliokunta tyrmäsi sote-ratkaisun perustuslain vastaisena. Korjauksia yritettiin häthätää tehdä (kuten poistamalla viiden sote-alueen malli), kunnes pääministeri Alexander Stubb maaliskuussa 2015 irrotti potilaan letkuista. Sote oli kaatunut.


Perustuslakivaliokunta oli linjannut, että soten hallinto voitaisiin järjestää kolmella eri vaihtoehdolla: joko kuntayhtymänä, maakuntahallintona tai siirtona valtiolle.
Sipilän hallituksen ohjelmassa sovittiin siitä, että uudistus tehdään kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta, joita tulisi enintään 19 kappaletta. Osa vaativasta erikoissairaanhoidosta keskitettäisiin erityisvastuualueille.

Perustuslakivaliokunnan pakeista ”neliraajajarrutukseen”

Kesäkuussa 2017 perustuslakivaliokunta löysi lausunnossaan sote-uudistuksesta 15 kohtaa, jotka olivat sen mukaan perustuslain vastaisia. Maakunnille säädetty velvoite yhtiöittää omat sote-palvelunsa piti muun muassa poistaa uudistuksesta. Lausunto johti myös valinnanvapauslain uudelleen kirjoittamiseen.

Kriisiytymisen jälkeen hallituspuolueet pääsivät lokakuussa 2017 sopuun tehtävistä muutoksista. Siltä pohjalta syntynyt kokonaisuus on sittemmin madellut eduskunnassa eteenpäin. Tunteet ovat kiehuneet erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Syytöksiä on lennellyt siitä, että valiokunnan oppositiota edustanut puheenjohtaja olisi tarkoituksella neliraajajarrutuksella sabotoinut soten etenemistä.

Tämä hallitus tekee sote-uudistuksen, jonka keskeiset osat ovat samat kuin eduskunnassa olevassa paketissa (18 itsehallinnollista aluetta (IHA eli ”maakunta”), sote-rahoitus valtiolta, (rajattu verotusoikeus mahdollisesti myöhemmin), valinnanvapausmallin säätäminen).