Tuttavapiirissä perhe, jossa lapsi reagoi vanhempiensa eroon voimakkaasti. Hän menetti osittain puhekykynsäkin ja todettiin dysfatikoksi, vaikka siihen asti ei mitään murheita ollut. Myöhemmin, jo koululaisena hän alkoi ulostaa housuihinsa hallitsemattomasti. Ensin ei käsitetty mitään, oltiin tietenkin vain vihaisia, mutta vähitellen lapsi joutui yhä huolellisempien tutkimusten kohteeksi ja teraupeuteille, mutta vaiva vain jatkuu, useita vuosia on jo jatkunut.
Lapsi on kohtelias ja hiljainen, kotona pysyttelevä ja vaivansa vuoksi varmaankin aika vähän muiden kanssa tekemisissä. Koulu menee jotenkuten.
Haluaisin tietää, onko tämä sairaus, jolle on ihan annettu nimitys? Voiko siitä parantua?
Lapsi on kohtelias ja hiljainen, kotona pysyttelevä ja vaivansa vuoksi varmaankin aika vähän muiden kanssa tekemisissä. Koulu menee jotenkuten.
Haluaisin tietää, onko tämä sairaus, jolle on ihan annettu nimitys? Voiko siitä parantua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minunkin pikkuveljeni kyllä aikoinaan vanhempien eron aikoihin yhtäkkiä unohti jo oppimansa r- ja s-äänteet ja joutui puheterapeutille, mutta ongelma meni ajan kanssa ohi...
Nuo oireet johtuvat (?), lapsen kokemasta masennuksesta. Lapsi on kokonaisvaltainen ja reagoi hyvin voimakkaasti kaikkeen outoon, ja kokee että ei ole enää turvassa.