Mitä se on? Kerron kokemuksiani sen:
1. kohteena
2. Antajana
3. Sen yrittäjänä
4. Sivusta seuraajana.
Kohteena olin niin sanottuna ”raamatuntutkisteluna”, joka oli oikeasti kulttipropakandan pakkosyöttöä. Ai että ne jehovat oli kekseliäitä tässä pommituksessaan. Kerankin sain korillisen vissyä käperrettyinä leveisiin lahjanauhoihin. Taustalla oli se, kun veeteetutkistelussa sanoin, että sehän on periaatteessa sama kitata pullo vissyä kaljan tilalla. Toisella kertaa sain kauluspaidan ja kravatin ylläripylläri sävy sävyyn.
No kaikki tämä loppui kasteeseeni. Sen jälkeen ei apua tullut pienellä pyynnölläkään. Ei mihinkään.
Toinen vaihe oli kasteella käyntini jälkeen. Olin mukana rakkauspommituskeikalla. Kaadoin sieltä pari pientä pihapuuta ja me tehtiin tyypille kasa polttopuuta. Oli hyvillään ja kiitollinen. No ylläripylläri yksi autopoppoosta kertoi meidän olevan jehovia ja tarjosi ”raamatuntutkistelua” niin sanotttua sellaista. Oli sellainen ”uusintakäyntipaikka”, joka oli mukisematta ottanut lehdet aina kun oli tarjottu. Miten homma eteni? Rakkaudellinen avun anto LOPETETTIIN ja hänen luonaan lakattiin käymästä. Miksi? No kun hän ei ottanut vastaan tarjottua ”raamatuntutkistelua”. Ei tullut kokouksiin, vaikka "kannustettiin".
Kolmannessa vaiheessa yritin järjestää apua seurakuntamme iäkkäälle, kovia kokeneelle sisarelle. Tarkoitus oli hommata polttopuut talveksi pönttömuuriin ja hellaan. Hänellä oli muuna lämmityksenä vain pari töpseliin kytkettävää patteria. No, mikä oli lopputulos? Kahtena vuonna peräkkäin yritin hommata 1-4 talkoolaista läheiseen metsäpalaan talkoisiin. Kämpälle oli matkaa noin 50 metriä. Ei kukaan tullut. Ei nuorista, ei vanhoista, ei kenestäkään auttamaan tätä vanhaa kokenutta pitkän jiiteeuran tehnyttä sisarta sen vertaa, että olisi päivän verran tehty polttopuuta hyvällä porukalla. Niillä hän olisi selvinnyt koko vuoden. No tein kaikki sitten yksin, omilla moottorisahoilla ja puunajovehkeillä. Sisar oli niin kiitollinen, että halusi väkisin maksaa päivän palkan. Kuulemma ei ollut seurakunnassa muita halukkaita auttamaan. Vuosi tästä eteenpäin hänen tyttärensä tappoi itsensä. Entinen tienraivaaja. Riittävä viina, unilääkekoktaili ja thats it. Vein hänen muuttokuormansa hesaan noin puoli vuotta aiemmin... No se siitä.
Neljäs tilanne on tämä koronavirus pandemia. Nyt on vanhin seurakunnassa aktivoitunut järkkäämään kauppareissuja vanhalle tutkistelulle. Pyysi puolisoani siihen hommaan. Jos tutkistelu jatkuu ja hän alkaa käydä kokouksissa, niin lähikaupasta on kyllä joku jiitee hakemassa hänelle evästä. Jos hän käy kasteella, homma loppuu siihen ja hänelle sanotaan, että ”jokasien täytyy kantaa oma kuormansa”. Tai jos hän "lakkaa edistymästä", niin avunanto loppuu ja hänet unohdetaan kentälle.
Ja onhan se jo kuultu avoimesti HALLINTOELIMELTÄKIN, että raamatuntutkistelun tarkoitus ei ole tutkia raamattua.
Kas tähän malliin: Jehovien ikioma rakas proadkastraatiolähetys suoraan pruuklynnistä.
https://www.jw.org/fi/kirjasto/videot/#fi/mediaitems/WebHomeSlider/pub-jwb_202003_1_VIDEO
kohdassa 8:35. Työmme päätavoite ei ole tutustuttaa ihmisiä raamattuun. Kastettuja jäseniä kulttiin on päätavoite. Tän selvemmin sitä tuskin voi sanoa, kuin sandersson tässä niitten omassa tv lähetyksessä.
heh. Raamatuntutkistelun päätavoite ei ole tutkia raamattua.
Tämä jehovien ”rakkaudellinen auttamisjärjestely” on niin jumalauta kaksinaamaista, että ei mitään rajaa.
Kaikki neljä on nähty ja koettu omalla nahaalla.
Sepäs siitä.
En kysy, onko JOPOLLA vastaavia kokemuksia plakkarissaan. Kysyn, että MITEN PALJON näitä on.
1. kohteena
2. Antajana
3. Sen yrittäjänä
4. Sivusta seuraajana.
Kohteena olin niin sanottuna ”raamatuntutkisteluna”, joka oli oikeasti kulttipropakandan pakkosyöttöä. Ai että ne jehovat oli kekseliäitä tässä pommituksessaan. Kerankin sain korillisen vissyä käperrettyinä leveisiin lahjanauhoihin. Taustalla oli se, kun veeteetutkistelussa sanoin, että sehän on periaatteessa sama kitata pullo vissyä kaljan tilalla. Toisella kertaa sain kauluspaidan ja kravatin ylläripylläri sävy sävyyn.
No kaikki tämä loppui kasteeseeni. Sen jälkeen ei apua tullut pienellä pyynnölläkään. Ei mihinkään.
Toinen vaihe oli kasteella käyntini jälkeen. Olin mukana rakkauspommituskeikalla. Kaadoin sieltä pari pientä pihapuuta ja me tehtiin tyypille kasa polttopuuta. Oli hyvillään ja kiitollinen. No ylläripylläri yksi autopoppoosta kertoi meidän olevan jehovia ja tarjosi ”raamatuntutkistelua” niin sanotttua sellaista. Oli sellainen ”uusintakäyntipaikka”, joka oli mukisematta ottanut lehdet aina kun oli tarjottu. Miten homma eteni? Rakkaudellinen avun anto LOPETETTIIN ja hänen luonaan lakattiin käymästä. Miksi? No kun hän ei ottanut vastaan tarjottua ”raamatuntutkistelua”. Ei tullut kokouksiin, vaikka "kannustettiin".
Kolmannessa vaiheessa yritin järjestää apua seurakuntamme iäkkäälle, kovia kokeneelle sisarelle. Tarkoitus oli hommata polttopuut talveksi pönttömuuriin ja hellaan. Hänellä oli muuna lämmityksenä vain pari töpseliin kytkettävää patteria. No, mikä oli lopputulos? Kahtena vuonna peräkkäin yritin hommata 1-4 talkoolaista läheiseen metsäpalaan talkoisiin. Kämpälle oli matkaa noin 50 metriä. Ei kukaan tullut. Ei nuorista, ei vanhoista, ei kenestäkään auttamaan tätä vanhaa kokenutta pitkän jiiteeuran tehnyttä sisarta sen vertaa, että olisi päivän verran tehty polttopuuta hyvällä porukalla. Niillä hän olisi selvinnyt koko vuoden. No tein kaikki sitten yksin, omilla moottorisahoilla ja puunajovehkeillä. Sisar oli niin kiitollinen, että halusi väkisin maksaa päivän palkan. Kuulemma ei ollut seurakunnassa muita halukkaita auttamaan. Vuosi tästä eteenpäin hänen tyttärensä tappoi itsensä. Entinen tienraivaaja. Riittävä viina, unilääkekoktaili ja thats it. Vein hänen muuttokuormansa hesaan noin puoli vuotta aiemmin... No se siitä.
Neljäs tilanne on tämä koronavirus pandemia. Nyt on vanhin seurakunnassa aktivoitunut järkkäämään kauppareissuja vanhalle tutkistelulle. Pyysi puolisoani siihen hommaan. Jos tutkistelu jatkuu ja hän alkaa käydä kokouksissa, niin lähikaupasta on kyllä joku jiitee hakemassa hänelle evästä. Jos hän käy kasteella, homma loppuu siihen ja hänelle sanotaan, että ”jokasien täytyy kantaa oma kuormansa”. Tai jos hän "lakkaa edistymästä", niin avunanto loppuu ja hänet unohdetaan kentälle.
Ja onhan se jo kuultu avoimesti HALLINTOELIMELTÄKIN, että raamatuntutkistelun tarkoitus ei ole tutkia raamattua.
Kas tähän malliin: Jehovien ikioma rakas proadkastraatiolähetys suoraan pruuklynnistä.
https://www.jw.org/fi/kirjasto/videot/#fi/mediaitems/WebHomeSlider/pub-jwb_202003_1_VIDEO
kohdassa 8:35. Työmme päätavoite ei ole tutustuttaa ihmisiä raamattuun. Kastettuja jäseniä kulttiin on päätavoite. Tän selvemmin sitä tuskin voi sanoa, kuin sandersson tässä niitten omassa tv lähetyksessä.
heh. Raamatuntutkistelun päätavoite ei ole tutkia raamattua.
Tämä jehovien ”rakkaudellinen auttamisjärjestely” on niin jumalauta kaksinaamaista, että ei mitään rajaa.
Kaikki neljä on nähty ja koettu omalla nahaalla.
Sepäs siitä.
En kysy, onko JOPOLLA vastaavia kokemuksia plakkarissaan. Kysyn, että MITEN PALJON näitä on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ovellani käyneet jeppulat eivät edes sanoneet olevansa Jehovan todistajia, vaikka keskustelimme jonkin aikaa. He olisivat vain halunnet keskustella Raamatusta, omien sanojensa mukaan.
Jehovan todistajat eivät halua keskustella Raamatusta.
Kun Jehovan todistaja sanoo, että hän haluaa keskustella kanssani Raamatusta, siihen mahtuu tilanteesta riippuen kaksi tai kolme valhetta:
- ensinnäkään hän ei halua keskustella, vaan saarnata
- toisekseen kohteena ei ole Raamattu, vaan Vartiotorni-seuran tulkinta
- ja kolmanneksi, ehkä, hän ei edes halua olla paikalla, vaan tekee työtä velvollisuudesta yhteisöä kohtaan
On erittäin harvinaista kohdata joku joka voi auttaa ihan vilpittömästi. Useimmilla on itsekkään motiivit taustalla ja apu loppuu heti, jos et toimi kuten odotetaan. Jehovilta ei kannata ottaa mitään vastaan. Niistä käynneistä tulee vain ongelma ja ihmiset katoavat lopulta jos et mene salille tai ala tutkia. Ihmisten pitäisi opetella pientä vilpitöntä hyväntekeväisyyttä, sellaista joka ei rasita liikaa mutta jota tehdään aidosti hyvillä motiiveilla. Moni ilahtuisi paljon. Varsinainen uskonyhteisöissä pitäisi välittää ihmisistä, eikä vain mielistellä tuntemattomia tuntien ja käännytyksen vuoksi tilapäisesti.
Vastavuoroisesti olisi myös hyvä muistaa avun antajaa jotenkin, jos on mahdollista. Paljonhan auttamiseen liittyy myös hyväksikäyttöä esim kaverisuhteissa.
Älä nyt väheksy, kyllä me hymyillään toisillemme ja ennen koronaa kättelimme salilla tervehtien,, hyväntekeväisyyden me kuittaamme antamalla Roposen lahja laatikkoon, Autamme myös nälästä kärsiviä puhujia ja kierrosvalvojaa.