Toivoisin, että laittaistte tähän threadiin sekä teorioita että omia kokemuksianne Jumalasta ja tuon puoleisesta.
Itse uskon(tai sitten haluan uskoa)että on olemassa hyvin suuri mahdollisuus, että kaikki kokemani on vain jonkinlaista sekavaa aistinharhaa. Mutta mikäli näin ei ole, niin minun on todettava, että itse olen sitä mieltä, ettei se todellinen "Jumala" ole sama henkilö kuin miksi hänet kuvataan Raamatussa. Tämä saattaa johtuu pääosin vääristä tulkinnoista ja käännösvirheistä.
Minun teoriani(johon kuuluu Jumala)on se, että Jumala rakastaa maailmaa sanoinkuvaamattomasti! Jumalan rakkaus ei näytä tuntevan samanlaisia ehtoja niinkuin ihmisten rakkaus(Rakastan sinua jos sinä rakastat minua, tai jos nait rotuni ja kansani ulkopuolelta niin en rakasta sinua. Tai en rakasta sinua jos menet sivariin jne jne...) Jumalan rakkaus ei ole tällaista rakkautta, vaikka tietenkin on asioita, joita edes hän ei hyväksy.
Eräs asia kuitenkin piinaa minua;mikä on motiivimme olla täällä? En ymmärrä? Alunperin luulin, että meidän pitäisi ottaa vastaan Jeesus, mutta nykyään en enää usko tähän. En tottapuhuen enää tiedä mihin uskoa. Eilen minulla oli outo olo. Jotenkin minusta tuntui, kuin jokin olisi sanonut minulle, että minun pitäisi viedä eräs kulkukissa sen omistajan luokse, joka asui rapussa vastapäätä. En kuitenkaan tehnyt näin. Jotenkin minusta tuntui, että minun olisi pitänyt tehdä se. En tiedä miksi, mutta se jokatapauksessa tuntui siltä. Onko meidän sitten tarkoitus tehdä täällä "hyviä pikku tekoja" toisillemme ja eläimille?
Itse uskon(tai sitten haluan uskoa)että on olemassa hyvin suuri mahdollisuus, että kaikki kokemani on vain jonkinlaista sekavaa aistinharhaa. Mutta mikäli näin ei ole, niin minun on todettava, että itse olen sitä mieltä, ettei se todellinen "Jumala" ole sama henkilö kuin miksi hänet kuvataan Raamatussa. Tämä saattaa johtuu pääosin vääristä tulkinnoista ja käännösvirheistä.
Minun teoriani(johon kuuluu Jumala)on se, että Jumala rakastaa maailmaa sanoinkuvaamattomasti! Jumalan rakkaus ei näytä tuntevan samanlaisia ehtoja niinkuin ihmisten rakkaus(Rakastan sinua jos sinä rakastat minua, tai jos nait rotuni ja kansani ulkopuolelta niin en rakasta sinua. Tai en rakasta sinua jos menet sivariin jne jne...) Jumalan rakkaus ei ole tällaista rakkautta, vaikka tietenkin on asioita, joita edes hän ei hyväksy.
Eräs asia kuitenkin piinaa minua;mikä on motiivimme olla täällä? En ymmärrä? Alunperin luulin, että meidän pitäisi ottaa vastaan Jeesus, mutta nykyään en enää usko tähän. En tottapuhuen enää tiedä mihin uskoa. Eilen minulla oli outo olo. Jotenkin minusta tuntui, kuin jokin olisi sanonut minulle, että minun pitäisi viedä eräs kulkukissa sen omistajan luokse, joka asui rapussa vastapäätä. En kuitenkaan tehnyt näin. Jotenkin minusta tuntui, että minun olisi pitänyt tehdä se. En tiedä miksi, mutta se jokatapauksessa tuntui siltä. Onko meidän sitten tarkoitus tehdä täällä "hyviä pikku tekoja" toisillemme ja eläimille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala on hyvyys!
Usko on omistautumista hyvyydelle, jonka palkkio on onnellinen elämä ja puhdas mieli, jollaiseen elämään meidät on tarkoitettu.
Ihmisellä on siis mahdollisuus lopettaa kärsimyksensä ja elää hyvä elämä. Puhdas omatunto ja hyvyys on onnellisuutta, silloin huomaakin, että lopulta elämä järjestyy. Jokainen joutuu kokemaan toisten ihmisten pahuutta, mutta näin pelastaa itsensä, elämällä hyvyydessä - Jumalassa.
Mielenkiintoista pohdintaa kuolemasta ja jumalasta:
http://www.geocities.com/dpv5716/