hellästi
haurain
sormin
halla
hoitaa
elämän
taimia
iduista
arimpia
vaalii
viikosta
viikkoon
kaikkina
vuodenaikoina
kainalossa
kantaa
ainokaisten
sieluja
huurteen
henkäyksellä
saatellen
hyisten
hyväilyjen
runsaudella
saa
kukkimaan
jään
kukat
onnellisten
maassa
niiden
hopeinen
kauneus
ei katoa
koskaan
syvällä
sydämissä
iäti
säilyy
vaalivana hellänä
turvllisena jäänä
polvesta polveen
haurain
sormin
halla
hoitaa
elämän
taimia
iduista
arimpia
vaalii
viikosta
viikkoon
kaikkina
vuodenaikoina
kainalossa
kantaa
ainokaisten
sieluja
huurteen
henkäyksellä
saatellen
hyisten
hyväilyjen
runsaudella
saa
kukkimaan
jään
kukat
onnellisten
maassa
niiden
hopeinen
kauneus
ei katoa
koskaan
syvällä
sydämissä
iäti
säilyy
vaalivana hellänä
turvllisena jäänä
polvesta polveen
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos
voisit
jäisitkö
sittenkin
lähelle
metsää
sen
kivisiin
paasiin
kiinni liimautuneena
maan ja taivaan
katseltavaksi
paljaaksi
ihosta kuorituksi
siruksi
katoavaisuudeen
laitamille
jäisitkö
pellon tähden
kaupungin
kivettyneitten
katujen tähden
nukkuviin puihin
vastapäätä
odottamaan
kunnes
koittaa
lepo
jäisitkö
kipusi
vuoksi
tunnistettavaksi
nauloilla
lävistettäväksi
Jeesuksen viereen
tänne
jäisit nyt
padot murtuvat
tarkoin vartioidut
säiliöt särkyvät
suuret salaisuudet
eivät ole pääomaa
enää
sosiaaliturva numero
ainut
vaitiolovelvollisuus
muitten numeroitujen
kesken
Jeesus
puhuttelee nimellä
hänet tunnistan
lapio kädessä
….
sinisissä haalareissa
hautausmaalla
seisoo katsellen
ohikulkevien joukkoa
läpinäkevät silmät
eläviä ruumiita
auringon paisteessa
kesät talvet
itseänsä paossa
etsii turvapaikkaa
lupaa kysymättä
jää asumaan
lähimpään puuhun
tilaa viemättä
kuolleen linnun
pesässä
…
nimimerkki
kiveen uurrettu
musta paasi
kultaisin kirjaimin
koristeltu
ohi
kulkeneitten
näkymättömät
joukot
kortistossa
ilman kasvoja
Jumala
nostaa maasta
aamulla
tunnistaa
jokaisen
….
kaksi
tyhjää kättä
luitta lihatta
tasku
reunoitta pohjatta
mykkä huutaa kuurolle
eikä sokea näe ketään
yhteiskunnan imettäjät
kiiltävien koneitten
huoltoasemalla
sukupuolettomat yksilöt
vaativat synnytysoikeuksia
uusi
sukupolvien
via dolorosa
…
tunteitten oseaanit
läiskyvät yli
sielunreunat
liukenevat pois
magma liikkuu
maan sisässä
syntymättömässä
ihmisessä
vuosia eläneenä
elintarvike kuluttajana
sammunut tähti
valovuosien kiilto
tyhjän paikalla
2000-vuotta sitten
Jumala tuli
pelastusrenkaaksi
maanantaista
maanantaihin
….
jäätynyttä mieltä
silmä sulattaa
elämän tehtävänä
tyynyä itkevä
lapsi
kynsien alla
viisi valtakuntaa
piilossa
ahneilta käsiltä
Jumalan temppeliä
kantaa
linja-autopysäkille
joka aamu
...
Hänet tunnistin pitkän ajan päästä.
Hän ei ollutkaan loisteliaaseen pukuun puettu hienostoherra mahonkipuisen ruokasalin pöydän ääressä päivällistä syövä.
Hän ei ollut alkuukaan komea tai puoleensavetävän näköinen, noin niinkuin yleisesti maailman naisen silmin katsottuna.
Hän oli aivan tavallinen ja arkinen mies, laihanpuoleinenkin, eikä missään tapauksessa komea, noin niinkuin niillä silmillä katsottuna.
Hän söi voipaperiin käärittyjä ruisleivän siivuja, edam juustoa päällä.
Ihmeellinen sydänten puutarhuri.
Pelkästä katseesta muutuin.
Sain näköni ja kuuloni, ne mitä ilman olin elänyt.
Olen minäkin ihmetellyt ja huokaillut sitä, että niitä kivisiä sydämiä vaalitaan, uskovinakin.
Harva on joka tahtoo murtua Kristuksen rakkaudesta ja armosta, miksi?
Siksi, että sitä todellista armoa ja rakkautta ei tunneta, miksi ei tunneta?
Siksi, että yhä edelleen halutaan ansaita se pelastus omilla teoilla.
Ja niihin ei armoa voi sekoittaa!!
Mutta ken armon löytää ei voi pysyä samana, vaan sellaisen sydän murtuu pelkästä Kristuksen katseesta!
Niinpä, näinpä huokailemaan jäimme. Mikä muutti, muuttaa yhä! Aika ei ole loppunut, eikä Tie kulunut loppuun! Täällä toisten vajavaisten kanssa odotamme huokaillen lapseksi-ottamisen päivää, ruumiimme lunastuksen päivää. Sää vaihtuu. Ja vuodenajat. Kevättä, muuttolinnuille?
Mikä missäkin sykkii, ja minkä voimasta? Omasta itsekkäästä ihmis- voimasta, vai Jumalan Armon armollista sykettä? Sykkiikö kaikille? Vai Harvoille ja valituille? Sykkiikö niille, jotka eivät normia täytä, eivätkä päältäpäin miltään näytä? Sykkiikö lohtua? Sykkiikä armollisuutta armottomille? Sykkiikö Jumalan sydän ihmisen rinnassa kärsivää rakkautta? Sietävää rakkautta? Rakastaako näön vuoksi sanoissa, vai sanoitta teoissa hiljaa? Heitä; joista kukaan ei välitä, eikä näe heissä mainosansioita?
Löytyy niitäkin, joiden sydämet Kristus on saanut sykkimään.
Näkemään Hänen silmillään, kuulemaan Hänen korvillaan.
Kaitaa tietä kulkevien joukko on harva, valtatie kasvaa ja kukoistaa, mutta mitäs sitten?
Kaitaa tietä kulkeva pääsee perille, kerran:)